Kyrätulli
Eversti
Olin vuonna 2003 Tukholmassa pintaliitopaikassa nimeltä Tiger ruåttalaisen kollegani kanssa. Paikka oli tunnettu siitä että siellä pyörähteli julkimoita ja , härregud, jopa kuninkaallisia. Kollegani oli ruotsalaiseksi hyvin ei- hömömainen, käynyt armeijan, pelannut lätkää elitserienissa ja oli Örnsödlsvikista kotoisin. Kyseisenä iltana minun arvostukseni häntä kohtaan koki kolauksen, josta kesti aikaa toipua. Ravintolaan tuli sisään pirskahtelevan iloinen isohko seurue josta sukupuolta ei erottanut hiusmallin tahi vaatteiden perusteella. No tämä kaverini rupesi tärisemään ja pyörimään penkillään ja tarttui kiihkoissaan jopa minua käsivarresta, hyvä ettei kirkunut ja hyppinyt tasajalkaa. Tyttömäisesti. Kysyin että va fan ja hän totesi että kyseisessä metroseksuaalilaumassa oli useampikin hahmo joka oli saavuttanut menestystä Eurovision verisillä kentillä. No enhän minä sellaista ymmärtänyt enkä ymmärrä vieläkään. Viren, Mieto, Pajari ja monet muut saavat rintani kohoamaan, joku Krista sickfreek tms. saa minut tuntemaan häpeää.