Saksan nykytilanteen perussyy on puhtaasti siinä, että 2. ms:n jälkeen maan henkinen ryhti murhattiin Jenkkien halusta. Nyynperkhän oli ihan puhtaasti jenkkien projekti. Sen seurauksena Saksasta on tullut joka suuntaan kumartava pasifistien valtio, jolta puuttuu henkinen voima vastata voimalla. Niin kauan kuin Neuvostoliitto eli, reaalipolitiikan nimessä pystyttiin pitämään vassarit kurissa. Kun Saksa yhdistyi, sama tien iskettiin turbovaihde silmään oman maan "menneisyydenhallinnassa" eli kansallismasokistisessa itseruoskinnassa ja nimettiin nimenomaan saksalainen kansallismielisyys suureksi saatanaksi ja historian ylipahuudeksi. Samalla kaikkiin olennaisiin instituutioihin jäi vassarien viides kolonna, joka huolehti siitä, että holokaustirumpua piestään joka tilanteessa viestillä "joko turbosuvakkius tai uuninluullujen kolina". Tähän liittyy aivan olennaisena Puna-armeijan ylistäminen "Saksan vapauttajana" ja sitä kautta Neuvostoliiton ja sen perillisen Venäjän kakonisoiminen 2. ms:n "hyvikseksi". Esimerkiksi historioitsija Joachim Hoffmannin ura sai ison kolhun siitä, kun hän omissa tutkimuksissaan totesi Neuvostoliiton tarkoitusperät 2. ms:ssa aggressiivisiksi ja Hitlerin pelot Neuvostoliittoa kohtaan jopa legitiimeiksi. Ja siitä henkisestä perinnöstä on seurannut se Venäjän ja Putinin kosiskelu, jota Merkelin harjoitti kieli syvällä Putinin hanurissa ja jonka Schröder aloitti.