Kylmä sota kun päättyi ja Saksat yhdistyivät, olettivat lopullisen rauhan koittaneen Euroopassa. Bundeswehrin pienentäminen alkoi 90-luvulla. Asevelvollisuus poistui ja ammattisotilaat keskittyivät vuosikausia pelkkään kriisinhallintaan. Jopa 1999 Kosovon sotaan osallistuminen osana NATO:a oli maalle poliittisesti vaikeaa ja muistaakseni vain Luftwaffe otti osaa. Periaate on ollut jo pitkään se, että oma puolustuskyky saa olla retuperällä kun sotilaallinen kriisi ei ole näköpiirissä. Britannia ja Ranska saavat pullistella sotilaallista lihasta (ja Puola idässä). Saksa sen sijaan keskittyi ihan muuhun. Ja nyt kun nouseva ja uhitteleva Venäjä on herännyt, pitäisi jotain tehdäkin kun liittolaisetkin jo sitä vaativat.
Niin esimerkiksi Afganistanin operaatiossa suurin osa saksalaissotilaista oleilee koko rotaationsa ajan isossa leirissä ilman mitään halua halua mennä hescojen ulkopuolelle. Heidäthän on vaan käsketty einsatziin pois kotoa oman yksikkönsä mukana vs. suomalainen tapa, että kaikki ovat ilmoittautuneet vapaaehtoisiksi. Toinen seikka on se, että vain pieni osa edes saa mennä ulkopuolelle, koska omat säännöt.