Orbánista oli jo muutama kuukausi jotain huhuja liikkeellä, että hän aikoo mahdollisesti alkaa kääntää kelkkaansa Venäjän suhteen ja mielistellä länttä vuorostaan.
Luin juuri tänään aamulla unkarilaisesta HVG-lehdestä
toisen uutisen, joka herätti mieleeni saman kysymyksen "Mikäs Orbánilla?" Uutisen ytimenä oli Orbánin sunnuntai-iltana ranskalaiselle tv-kanava LCI:lle antama lausunto: "Venäläiset ovat liian heikkoja voittamaan Ukrainaa, joten näin he eivät kykene hyökkäämään NATOa vastaan." Ehkäpä poliittinen tuuliviiri kääntyy jälleen ja Euroopan suurin opportunisti Orbán yrittää tavoitella omaa etuaan EU:n ja läntisen maailman suunnasta.
Lisättäköön vielä, että tällä hetkellä poliittinen tulevaisuus näyttää Orbánille ensimmäistä kertaa yli viiteentoista vuoteen todella huonolta: Orbánin puolueesta eronnut Péter Magyar ja hänen Tisza-puolueensa on ollut puolueiden kannatuskyselyssä kirkkaasti ykkössijalla. Magyar on mielestäni pelannut peliään erittäin ovelasti: hän kosiskelee erityisesti kansalliskonservatiivisia äänestäjiä ja ei ole lähtenyt mukaan moniin vasemmiston hörhöilyyn, koska niillä ei tulla Unkarissa koskaan saavuttamaan suurien massojen suosiota. Tästä syystä suomalainen, usein vasemmistoa symppaava media, ei ole pitänyt toistaiseksi kovin suurta ääntä Magyarista. Hahmona Magyar on kaikkea muuta, kuin Orbán: suhteellisen nuori ja fyysisesti hyvässä vedossa. Kuin korostaakseen eroa lihoneeseen ja rupsahtaneeseen Orbániin Magyar lähti tekemään kävellen kampanjaansa halki Unkarin, kohti Romanian unkarilaisalueita ja pyysi kannattajiaan liittymään hänen joukkoonsa. Suurin osa omista unkarilaisista tuttavistani on sitä mieltä, että Magyarilla on aidosti kaikki mahdollisuudet voittoon ja he myöskin aikovat äänestää Magyaria vuoden 2026 parlamenttivaaleissa. Omasta mielestäni Magyar on Fidesz-taustansa vuoksi epäilyttävä hahmo. Luultavasti itsekin unkarilaisena äänestäisin häntä, sillä hän on käytännössä ainoa toivo Orbánin klikin kaatamiseksi ja Unkarin suunnan muuttamiseksi.
Magyarin mahdollisuuksia parantaa myös muutama viime aikojen muutos: Orbánin arkkivihollinen, DK-puolueen puheenjohtaja ja entinen Unkarin pääministeri (tuolloin MSZP-puolueessa) Ferenc Gyurcsány kertoi hiljattain vetäytyvänsä politiikasta. Gyurcsány oli pääministerinä vuoden 2008 talouskriisin aikaan. Tuolloin Unkarin talous joutui erityisen kuralle ja erittäin moni unkarilainen (myös omasta lähipiiristäni) joutui todelliseen kuseen valuuttamääräisten lainojen kanssa. Gyurcsányia pidettiin syypäänä talouskriisiin ja hänestä tuli vähitellen Unkarin vihatuin mies. Gyurcsányn vetäytyminen politiikasta oli Unkarin sisäpolitiikassa erittäin merkitty muutos, sillä yksi Orbánin pääteeseistä on ollut, että jos ei hänen puolueensa ole vallassa, Gyurcsányn sakki tulee taas ja se on takavuosina ollut syy äänestää Orbánia.
Lisäksi nuorekas, idealistinen ja liberaali, kannatukseltaan varsin pieni Momentum-puolue ilmoitti viime viikolla vetäytyvänsä parlamenttivaaleista edistääkseen demokraattista vallanvaihdosta. Momentumin äänetkin tulevat luultavasti suurilta osin satamaan Péter Magyarin ja Tisza-puolueen laariin. Olen itse seurannut Unkarin politiikkaa melko tiiviisti viimeiset 20 vuotta. Vuonna 2010 alkanut Fideszin kausi on ollut demokratian kannalta melko surullista katsottavaa ja hyvin pitkään tunnelma oli melko apaattinen. Nyt vaikuttaisi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen siltä, että toivoa on.
Kova työ Magyarilla on toki vielä edessään ja Orbán tulee taatusti käyttämään kaikki konnankoukkunsa ennen ensi vaaleja. Voisiko olla, että Orbánin mahdollinen takinkääntö liittyy vuoden 2026 vaaleihin? Ehkä hän haluaa esittää nuorille ja EU-mielisille äänestäjille että "Katsokaapas, minähän olen lännen miehiä, enkä mikään venäjämielinen." Mene ja tiedä.