Uutuuskirja turvallisuuspolitiikasta

Akseli

Alokas
Nyt on tullut myyntiin uusi kirja turvallisuuspolitiikasta, jonka kuvaus näyttää kiinnostavalta:

Turvallisuuspolitiikka tuo sanana mieleen Naton, hävittäjähankinnat ja yleisen asevelvollisuuden. Se on kuitenkin paljon enemmän kuin poliittisia päätöksiä, prosesseja tai niihin liittyvää julkista keskustelua. Se on tapa hahmottaa paitsi valtioiden välisiä suhteita, myös ihmisten suhdetta yhteiskuntaan, ja tämä hahmottaminen voi tapahtua joko realismin tai idealismin lähtökohdista. Kirjassaan M.A. Meretvuo pureutuu valtioiden ja ihmisten välisten suhteiden taustalla vaikuttaviin vallan, turvallisuuden ja kansallisten intressien teemoihin. Vastapainona Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tällä hetkellä vallitsevalle liberalismille kirja esittelee klassisen realismin ydinajatuksia, realismin uudempia koulukuntia, geopolitiikan perusteita ja tarkastelee kymmenen vuoden takaista arabikevättä poliittisen filosofian välinein. Lisäksi se tutkii terrorismin ja kulttuurisodan kaltaisia aikamme ilmiöitä ja niihin liittyvää keskustelua poliittisen realismin näkökulmasta.

Tänne kommentteja kirjasta!
 
Kun käyttää podcastin mukaan arvoposeeraus kuvaamaan turvallisuusselontekoa niin aika selvä, että Meretvuon vinkkeli aiheeseen on kansalliskonservatiivinen.
Eli ei kun lukemaan jos haluaa persuperspektiiviä turpoon?

Tosin näistä voinee saada saman kuvan nopeammin:

Vaikuttaa olevan allerginen liberalismille:

Sen sijaan varovaisesti kannatan kyllä sitä ajatustaan, että idealismi korostuu liikaa nykyisessä turpotekemisessä.

Lisää kamaa:
(tässä erityisesti ko. kirjaan liittyvää sisältöä)
TH: Kirjassasi sanot Marinin hallituksen viimesyksyistä turvallisuuspoliittista selontekoa ”suurimmaksi virheeksi, joka suomalaisessa turvallisuuspolitiikassa on pitkään aikaan tehty”. Uskotko tämänhetkisen hallituksen voivan aiheuttaa vakavaa turvallisuuspoliittista vahinkoa Suomelle?

Kyllä, ja se on oikeastaan pahin pelkoni tämänhetkisessä tilanteessa. Voidaan tietysti sanoa, että sitä vahinkoa aiheutetaan jo, esimerkiksi Al-Holin leiriltä tuotujen terroristiäitien tapauksessa. Mutta tähänastiset sekoilut ovat lillukanvarsia verrattuna siihen, mitä voi pahimmillaan tapahtua. Yhtenä esimerkkinä nostan kirjassani esiin tilanteen, jossa olisimme laajan maahantulon kohteena samaan tapaan kuin Kreikka viime vuonna. Tilanteen eskaloituessa Kreikan ja Turkin rajalla sisäministeri Maria Ohisalo ilmoitti, että mikäli Suomi olisi vastaavassa tilanteessa, rajat avattaisiin. Tällainen tilanne voisi todella tulla eteen tällä hallituskaudella, vaikka juuri nyt se ei tunnukaan kovin todennäköiseltä. Tosin Valko-Venäjän tapahtumien yhteydessä on jo väläytelty pakolaiskorttia. Tarvitaan vain riittävän huonot käytännön olosuhteet, jotta meillä voidaan tehdä idealismin nimissä päätöksiä, jotka vaarantavat kansallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin.

JO: Haluatko kirjallasi nostaa esiin jotakin erityistä seikkaa, joka herättäisi keskustelua tai ärsyttäisi yleisöä?

Varmasti siinä on paljonkin sellaista, joka ärsyttää. Kirjan alaotsikkona on ”Ajankuvia ja ajatonta realismia”. Ajaton realismi on näkökulmana teoreettisempi, mutta ajankuvaosiot ovat paljolti omaa näkökulmaani asioihin. Ihminen, jonka näkökulma on hyvin erilainen, saattaa ärsyyntyä niistä tai pitää omaani jotenkin pahana tai huonona. Mutta jos yksi keskeinen asia pitäisi nostaa esiin, se on käsitys turvallisuudesta. Haluaisin ihmisten miettivän, mitä on turvallisuus yhteiskunnassa ja valtiossa. Turvallisuuskeskustelua hallitsee yleensä individualistinen, yksilöllinen näkökulma. Puhutaan yksittäisen ihmisen turvallisuudesta eikä niinkään kansallisesta edusta.
 
Viimeksi muokattu:
No niin, sain hankittua ja alkuosa jo luettu, vaikuttaa ihan pätevältä teokselta. Meretvuo näyttää bloggaavan nyt perussuomalaisten sivuilla, joten jos haluaa näkökulmaa mahdollisesti tulevan hallituspuolueen turvallisuuspoliittiseen linjaan, niin tämä kirja on varmasti hyödyllistä luettavaa. Siinä olen samaa mieltä, että realismia tarvitaan, eikä turvallisuuspolitiikka voi olla pelkää ihmisoikeuksista puhumista.

 
-en esitä, että EUsta erottaisiin juuri nyt- ja blaa blaa. :) Mielenkiintoinen se on tuo Persun EU-linja. Ollaan -kriittisiä-, mutta eipä siitä tieten tohdita erotakaan.....kritiikkiä EU ei pelkää. Se saa haluamansa, vaikka kritiikkiä lentää votvottaisi yhtenä sojoletkuna.

Pam pam kum kum, tyhjät tynnyrit kolisevat.
 
No en kyllä itsekään haluaisi Suomen eroavan EU:sta, sen sijaan toivoisin sitä muutettavan kauppaliiton suuntaan, joka ei puutu jäsenvaltioiden sisäisiin asioihin. Varmaan persuissa ymmärretään EU-jäsenyyden osalta sekä hyvät että huonot puolet, joiden takia jäsenyys/eroaminen ei ole mitenkään yksiselitteinen asia...
 
Mielenkiintoinen se on tuo Persun EU-linja. Ollaan -kriittisiä-, mutta eipä siitä tieten tohdita erotakaan.....kritiikkiä EU ei pelkää.
EU kriittisyys on juuri sitä, että itse osana EU:n rakentajia otamme kantaa sen elementteihin ja siihen vastaavatko ne sitä ajatusta yhteisöstä mihin aikanaan liityimme.
Parasta EU tarkastelua ja kriittisyyttä on se jota voi tehdä EU:n jäsenenä. Tässä mielessä persujen EU linja on täysin kohdallaan.
EU kriittisyys on hyvä asia .
.
 
Parasta EU tarkastelua ja kriittisyyttä on se jota voi tehdä EU:n jäsenenä. Tässä mielessä persujen EU linja on täysin kohdallaan.
EU kriittisyys on hyvä asia

No tietysti. Ytimissä pitää pysyä, jotta voidaan istua niissä pöydissä missä blaa blaa.

Persu on tässä ihan samalla linjalla kuin muutkin suomipuolueet, oikeasti. Kysymys kuuluu: mitä kriittisyydellä on saavutettu, oikeasti? Olisko hoonaus ollut vielä rankempaa, jos ei olisi kuulunut kritiikkiä.....ohuesti veikkaan, että suomalaisen päivänpolitiikan kriittisyys ei tunnu ytimissä missään!!!!

EUssa tiedetään tarpeeksi hyvin se, että Suomi on ruodussa, kun kysytään: haluatteko olla iivanan kanssa ihan kahelleen? Täts it.

Suomalaisten tahojen esittämä kritiikki on minun mielestäni tyhjän kanssa, esittipä sen persu, koktoni, sosdemi tai tp. Se on vain kärpästen surinaa Ytimissä.

Olisiko olemassa joku oikea Veto, jolla äänen saisi kuulumaan oikeasti? Ehkä olisi. Se olisi Suomen aktiivinen pyrkiminen Natoon. Eli hakea turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ohi EUn, että tuo iivanan kanssa kahelleen jäämisellä pelottelu voitaisiin diskontata.

Miten mahtaisi Saksa reagoida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenhakemukseen? Olisi se ainakin rattoisaa kuulonähdä. :)
 
Kysymys kuuluu: mitä kriittisyydellä on saavutettu, oikeasti?
Pitääkö jotain lopullista saavuttaa edes? Minusta kaikki poliittinen keskustelu, kritisointi ja säätäminen on enemmänkin yhden suuren löysän ameeban kanssa elämistä - ei ehkä ole mitään saavutettavaa päämäärää. Kuten elämässä yleensäkin: " Merkitystä on matkalla, ei niinkään päämäärällä"

Tietyllä tavalla samaa ameebaa kotimaanpolitiikka ja EU foorumi. Eri mittakaavat vain. Jokin päämäärä aina ehkä saavutetaan tilapäisesti kunnes taas muutos alkaa.
.
 
No tietysti. Ytimissä pitää pysyä, jotta voidaan istua niissä pöydissä missä blaa blaa.

Persu on tässä ihan samalla linjalla kuin muutkin suomipuolueet, oikeasti. Kysymys kuuluu: mitä kriittisyydellä on saavutettu, oikeasti? Olisko hoonaus ollut vielä rankempaa, jos ei olisi kuulunut kritiikkiä.....ohuesti veikkaan, että suomalaisen päivänpolitiikan kriittisyys ei tunnu ytimissä missään!!!!

EUssa tiedetään tarpeeksi hyvin se, että Suomi on ruodussa, kun kysytään: haluatteko olla iivanan kanssa ihan kahelleen? Täts it.

Suomalaisten tahojen esittämä kritiikki on minun mielestäni tyhjän kanssa, esittipä sen persu, koktoni, sosdemi tai tp. Se on vain kärpästen surinaa Ytimissä.

Olisiko olemassa joku oikea Veto, jolla äänen saisi kuulumaan oikeasti? Ehkä olisi. Se olisi Suomen aktiivinen pyrkiminen Natoon. Eli hakea turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ohi EUn, että tuo iivanan kanssa kahelleen jäämisellä pelottelu voitaisiin diskontata.

Miten mahtaisi Saksa reagoida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenhakemukseen? Olisi se ainakin rattoisaa kuulonähdä. :)
Me siis ikäänkuin maksamme suojelurahaa eu lle, sillä järjestöllä oli joku nimikin.....
 
-en esitä, että EUsta erottaisiin juuri nyt- ja blaa blaa. :) Mielenkiintoinen se on tuo Persun EU-linja. Ollaan -kriittisiä-, mutta eipä siitä tieten tohdita erotakaan.....kritiikkiä EU ei pelkää. Se saa haluamansa, vaikka kritiikkiä lentää votvottaisi yhtenä sojoletkuna.

Pam pam kum kum, tyhjät tynnyrit kolisevat.
Eli ollaan rähmällään kuten ennenkin, sehän me osataan. Nohevimmat on tilanneet jopa oman nootin.

Nyt meidän poliitikot nuolee kilvan EU:n perää ja kerää valtakunnalle poliittista pääomaa, joka lunastetaan näiden hyvien diilien neuvottelijoiden henkilökohtaisina varajohtaja- titteleinä. Niiden tarkoitus on vain ja ainoastaan kuitata järjetön kuukausipalkka ja muhkea eläke.

Vai mentäisiinkö mukaan vaikkapa nuukien maiden koplaan, ja "yksinkertaisesti" lypsettäisiin etuja ja harattaisiin vastaan rahan kyöräämistä pelkästään etelään ja itään. Yksin ei mahdeta mitään. Kansakunta, joka keskittyy vain siihen mitä meistä ajatellaan, ei pysty edes eroamaan.
 
EUssa tiedetään tarpeeksi hyvin se, että Suomi on ruodussa, kun kysytään: haluatteko olla iivanan kanssa ihan kahelleen? Täts it.

Suomalaisten tahojen esittämä kritiikki on minun mielestäni tyhjän kanssa, esittipä sen persu, koktoni, sosdemi tai tp. Se on vain kärpästen surinaa Ytimissä.

Olisiko olemassa joku oikea Veto, jolla äänen saisi kuulumaan oikeasti? Ehkä olisi. Se olisi Suomen aktiivinen pyrkiminen Natoon. Eli hakea turvallisuuspoliittista liikkumavaraa ohi EUn, että tuo iivanan kanssa kahelleen jäämisellä pelottelu voitaisiin diskontata.

Miten mahtaisi Saksa reagoida Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenhakemukseen? Olisi se ainakin rattoisaa kuulonähdä.
En voisi paremmin sanoja laittaa tämän asian suhteen.
Aktiivinen suora liittoutuminen myös esimerkiksi Ison-Britannian kanssa voisi olla aika hyvä veto Berliinin tökkimiseen, siis siten, että brittijoukkoja olisi pysyvästi rotatoimassa Suomessa vaikka edes koulutuksen varjolla. Kontiorannassa olisi infran puolesta fasiliteetitkin, ja Moskovakin huomaisi "hienovaraisen" viestin...

Ei liene myöskään lainkaan sattumaa, että Britanniaa dissataan usqottawan mediamme piirissä. Kyseessä on kuitenkin USA:n ohella se ainoa toinen maa, jolla on ollut enemmän intressejä Suomen turvallisuuspoliittisen aseman atlantisoimiseksi, eikä brittejä voisi hutkia vanhaa imperialistista USA-mörköä vastustavilla argumenteillakaan kovin hyvin.
 
Kyseessä on kuitenkin USA:n ohella se ainoa toinen maa, jolla on ollut enemmän intressejä Suomen turvallisuuspoliittisen aseman atlantisoimiseksi

Usa ja Britannia edustavat myös Naton sotilaallisen suorituskyvyn ehdotonta selkärankaa. Vain Ranska on suunnilleen samaa lajia. Ja halutessaan nämä kaksi ovat myös sitä lajia, jota Venäjä kunnioittaa.
 
Hmm... tämä alkaa vaikuttaa jo poliittisen linjan muodostamiselta:

 
Back
Top