Vähän erilainen valaviikonloppu

Rannari

Supreme Leader
BAN
En tiedä minkä otsakkeen alle tämä kuuluisi mutta ehkä tämä on lähinnä oikea.

Kummipoikani ( kind of ) on ollut nyt alkuvuodesta boot campilla merijälkaväen San Diegon rantaresortissa. Itsellenikin tuli kutsu Fox companyn graduation-viikonloppuun huhtikuun puolivälin vaiheille mutta valitettavasti en mitenkään pysty sinne irtautumaan näin lyhyellä varoitusajalla. Melkoinen viikonloppu lienee luvassa ja iso osa perhettä ja sukua Missouri-Kansas-Nebraska -akselilta on menossa paikalle. Facebookissa on jo ilmestynyt perheenjäsenten taustakuviksi erilaisia Semper Fi-aiheita jne. Olisi ollut todella hienoa nähdä tuo sikäläinen versio valapäivästä vaikka arvaan että ylenpalttinen hehkutus olisi nostattanut myös ihottumaa. Varsinainen valahan siellä vannotaan jo hyvissä ajoin ennen koulutuksen alkua. Meikäläinen valatilaisuus näyttytyisi jenkkien silmiin varmaan lähinnä hautajaisina.

Huomaan kuitenkin pohtivani asiaa ihan eri kantilta kuin vaikka Suomessa omien lasten kohdalla. Nyt joutuu tosissaan toivomaan ettei kaverin käy kehnosti. Koviakin paikkoja voi olla esissä ja kuoleman tai vammautumisen riskit hyvinkin todellisia.
 
Kummipoikani ( kind of ) on ollut nyt alkuvuodesta boot campilla merijälkaväen San Diegon rantaresortissa. Itsellenikin tuli kutsu Fox companyn graduation-viikonloppuun..

Olisi ollut todella hienoa nähdä tuo sikäläinen versio valapäivästä vaikka arvaan että ylenpalttinen hehkutus olisi nostattanut myös ihottumaa. Varsinainen valahan siellä vannotaan jo hyvissä ajoin ennen koulutuksen alkua. Meikäläinen valatilaisuus näyttytyisi jenkkien silmiin varmaan lähinnä hautajaisina.

Oho! Tuollainen olisi varmasti ikimuistoinen kokemus paikanpäällä koettuna.

Suomalainen vala sopii suomalaiseen yhteiskuntaan ihan mukavasti. Täytyy muistaa, että täällä ollaan rivissä käskettynä ja valatilaisuus koskee valtaosaa suomalaisia miehiä. Ei siis mitään erityisen ihmeellistä, kun useimmat meistä ovat sen itsekin kokeneet.

Huomaan kuitenkin pohtivani asiaa ihan eri kantilta kuin vaikka Suomessa omien lasten kohdalla. Nyt joutuu tosissaan toivomaan ettei kaverin käy kehnosti. Koviakin paikkoja voi olla esissä ja kuoleman tai vammautumisen riskit hyvinkin todellisia.

Varmasti aiheellinen kysymys, mutta eipä mieskään rekrytoituessaan mihinkään pelastusarmeijaan liittynyt. Varmasti tietää pelin hengen.

Ei se tietyti mahdollista leskeä ja lähiomaisia pätkääkään lohduta, mutta vähän kauempaa katsottuna asevelvollisarmeijassa nuo riskit ovat kertaluokkaa hankalampia hyväksyä.
 
Onko muuten mitään käsitystä, kuinka suuri osa joukoista osallistuu palveluksensa aikana taisteluihin?

Jotenkin sellainen kuva, että iso osa palvelee jossakin saksalaisella tai japanilaisella kasarmilla, mutta onko siellä kovakin rotaatio joukkojen sijoituksen suhteen?

Tietenkin myös tehtävä johon on koulutettu ratkaisee paljon, mutta jos puhutaan sellaisista tehtävistä, joissa lähtökohtana on etulinjassa taisteleminen eikä töpinässä punkkaaminen.
 
Onko muuten mitään käsitystä, kuinka suuri osa joukoista osallistuu palveluksensa aikana taisteluihin?

Jotenkin sellainen kuva, että iso osa palvelee jossakin saksalaisella tai japanilaisella kasarmilla, mutta onko siellä kovakin rotaatio joukkojen sijoituksen suhteen?

Tietenkin myös tehtävä johon on koulutettu ratkaisee paljon, mutta jos puhutaan sellaisista tehtävistä, joissa lähtökohtana on etulinjassa taisteleminen eikä töpinässä punkkaaminen.

Eipä ole tietoa millä prosentilla porukkaa joutuu sotahommiin. Tänään kovia paikkoja on tietysti paljon vähemmän kuin Irakin ja Afganistanin ollessa täydellä höyryllä käynnissä. Ja ulkomaankomennushan voi tarkoittaa vaikka harjoitusta Niinisalossa.

Riskit on varmasti tiedostettu ja niiden kanssa eletään. Eipä se juuri kotijoukkojen asemaa helpota.
 
Merijalkaväessä on paljon tehtäviä mihin voi joutua tai päästä. Kaikkein riskipitoisimmat ns. etulinjan hommat on epäilemättä jalkaväellä, esim. tykistö- ja panssariaselajien luulisi kärsivän vähemmän tappioita. Tietty voi päästä esim. helikopterimekaanikoksi johonkin Japaniin. Naisiakin alkaa jo olemaan merijalkaväessä nykyään, mutta pääsääntöisesti jossain muualla kuin jalkaväessä.

Lista merijalkaväen pataljoonista
https://en.wikipedia.org/wiki/List_of_United_States_Marine_Corps_battalions#Armor_battalions

Ja tuohon lisäksi aviation combat element, eli ilmailuyksiköt
https://en.wikipedia.org/wiki/Aviation_combat_element
 
Opiskelin milleniumin aikoihin Saksan Bambergissa ja siellähän oli kaupungin laidalla USA:n (miehitys)joukkojen varuskunta. Näemmä ovat lähteneet sieltä lähes 70 vuoden läsnäolon jälkeen.

Eipä ollut paikallisilla juurikaan pahaa sanottavaa jenkeistä. Mitä nyt cowboy-hattuiset jenkit vähän hilpeyttä kaupungin kaduilla. Täytyykin lisätä ensi kesän Saksan reissuun käynti tuolla vanhalla kasarmialueella.

https://www.army.mil/article/133768/usag_bamberg_closes_after_69_years_of_us_army_presence

En oikein ymmärtänyt, että bambergilaisetkin sotilaat ovat osallistuneet Irakin sotaan muiden pienempien kahakoiden lisäksi.
 
Minulle olisi kyllä toinen kiinnostavampi kohde Bambergissa. https://www.schlenkerla.de/

Minulla oli onnekseni mahdollisuus osallistua kun Schlenkerlan omistaja kävi Helsingissä viime vuoden maaliskuussa ja toi Schlenkerlaa (fastenbier) puutynnyrissä muutamaan olutbaariin. Itse olin Kitty´ssä maistelemassa.
 
Viimeksi muokattu:
Eipä ole tietoa millä prosentilla porukkaa joutuu sotahommiin. Tänään kovia paikkoja on tietysti paljon vähemmän kuin Irakin ja Afganistanin ollessa täydellä höyryllä käynnissä. Ja ulkomaankomennushan voi tarkoittaa vaikka harjoitusta Niinisalossa.

Riskit on varmasti tiedostettu ja niiden kanssa eletään. Eipä se juuri kotijoukkojen asemaa helpota.

Afgoissa on viitisentoistatuhatta ukkoa, Irakissa viitisen tuhatta ja Syyriassa pari tuhatta. Irakin ja Syyrian hommat lienee aika erikoisjoukkopainotteisia. Asevoimien kokonaisvahvuuden ollessa noin 1,3 miljoonaa, on todennäköisyys tällä hetkellä edes joutumisesta noihin persloukkoihin aika pieni. Todennäköisyys sitten sille että sinne joutuu ja tulee arkussa takaisin ei taida tällä hetkellä olla juuri suurempi, kuin todennäköisyys kuolla mihin tahansa onnettomuuteen tai rikoksen seurauksena Yhdysvalloissa. Viime vuonna Pentagon raportoi 33 amerikkalaisen kuolleen taistelussa.
 
Afgoissa on viitisentoistatuhatta ukkoa, Irakissa viitisen tuhatta ja Syyriassa pari tuhatta. Irakin ja Syyrian hommat lienee aika erikoisjoukkopainotteisia. Asevoimien kokonaisvahvuuden ollessa noin 1,3 miljoonaa, on todennäköisyys tällä hetkellä edes joutumisesta noihin persloukkoihin aika pieni. Todennäköisyys sitten sille että sinne joutuu ja tulee arkussa takaisin ei taida tällä hetkellä olla juuri suurempi, kuin todennäköisyys kuolla mihin tahansa onnettomuuteen tai rikoksen seurauksena Yhdysvalloissa. Viime vuonna Pentagon raportoi 33 amerikkalaisen kuolleen taistelussa.

Tilanne on tosiaan muuttunut siitä kun jenkit nolkytluvulla laivasivat kotimaahan tuhansia vainajia ja tietysti moninkertainen määrä haavakkoja.
 
@Lurker

Ja jos verrataan Talvisotaan niin tuo nolkytluvun lukemakin oli aika pieni. Jos tappiot suhteessa väkilukuun vastaisivat Suomen Talvisodassa kokemia olisi kuolleita amerikkalaisia ollut noin 2 miljoonaa ja haavoittuneita noin 4 miljoonaa. Ajanjaksokin olisi ollut vuosikymmenen sijaan kolmisen kuukautta.

Eli kaikki on suhteellista.
 
@Lurker

Ja jos verrataan Talvisotaan niin tuo nolkytluvun lukemakin oli aika pieni. Jos tappiot suhteessa väkilukuun vastaisivat Suomen Talvisodassa kokemia olisi kuolleita amerikkalaisia ollut noin 2 miljoonaa ja haavoittuneita noin 4 miljoonaa. Ajanjaksokin olisi ollut vuosikymmenen sijaan kolmisen kuukautta.

Eli kaikki on suhteellista.

Näinhän se on. Täytyy lukea asia myös amerikkalaisten ansioksi, vähillä tappioilla ovat läpi historian selvinneet, poislukien sisällissotansa.

Halusin vain hälventää huolia, luulen että on huikean paljon todennäköisempää että sort of kummipojalle sattuu palveluksessa todella hienoja juttuja kuin todella huonoja juttuja.
 
Näinhän se on. Täytyy lukea asia myös amerikkalaisten ansioksi, vähillä tappioilla ovat läpi historian selvinneet, poislukien sisällissotansa.

Halusin vain hälventää huolia, luulen että on huikean paljon todennäköisempää että sort of kummipojalle sattuu palveluksessa todella hienoja juttuja kuin todella huonoja juttuja.

Sepä olikin enemmän huomio omasta ajatuksenjuoksusta kuin perusteltu huoli. Ja hyvä niin.
 
Otin yöllä näköpuhelun Kaliforniaan. Kaveri vaikutti tyytyväiselle kun oli perhe ympärillä ja edessä ensimmäinen kunnon ateria tänä vuonna. Se pitää todeta että viimeinenkin lapsenpyöreys oli kasvoilta hävinnyt ja posket vetäytyneet lommolle. Kaikesta päätellen varsin vaikuttava rupeama takana. Nyt vasta hatuttaakin kun ei päässyt perskohtaisesti paikalle...
 
Back
Top