Väitös: Sotilasarvon menettäminen poistettava rikoslaista

Museo

Kenraali
Kaikesta sitä näemmä tässä maassa oikeustieteen väitöskirjoja väsätään. Johtopäätökset ovat tosin mielestäni varsin perusteltuja.


"Sotilasarvon menettäminen poistettava rikoslaista"

Verkkouutiset - OLLI NURMI

Oikeustieteen lisensiaatti Jussi Koskinen pureutuu väitöstutkimuksessaan vuonna 1944 rikoslakiin lisättyyn lisärangaistukseen, jossa säädetään sotilasarvon menettämisestä.

Koskisen mukaan säännös tulisi poistaa rikoslaista vanhentuneena välittömästi.

Jussi Koskisen väitöskirjatutkimuksessa ... ja lisäksi tuomitaan menettämään sotilasarvonsa tarkastellaan ja arvioidaan sodan aikana maaliskuussa 1944 Suomen yleiseen rikoslakiin lisättyä sotilasarvon menettämisseuraamusta.

Aikaisemmin vain osa sotaväen rikoslakia

Aikaisemmin säännös sisältyi vain sotaväen rikoslain seuraamusjärjestelmään ja sitä oli silloin mahdollista soveltaa vain sotilastehtävissä toimiviin sotaväen rikoslain alaisiin henkilöihin.

Lakimuutoksen jälkeen säännöksen soveltamisalueen piiriin tulivat kaikki sotilasarvon omaavat kansalaiset.

- Lakimuutoksen myötä sotilasarvo voitiin tuomita menetetyksi maan- ja valtiopetosrikoksista sekä mistä tahansa muusta rikoksesta, josta tekijälle tuomitaan vähintään kahden vuoden vankeusrangaistus, ellei menetystä ole pidettävä kohtuuttomana, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan säännöksen sisällyttämistä yleiseen rikoslakiin perusteltiin aikanaan sotaväen rikoslain ja yleisen rikoslain rangaistusjärjestelmien yhdenmukaistamistarpeilla.

Puolustushallinto puoltaa lakia

Nykyään säännöksen säilyttämistä rikoslaissa pidetään puolustushallinnon mukaan tarpeellisena, koska sen avulla saadaan vakavaan rikokseen syyllistynyt estettyä pääsemästä tärkeisiin sota-ajan tehtäviin.

Koskisen mukaan sotilasarvon menettämisseuraamus on nykynäkemysten valossa kiistattomasti varsin moniongelmainen. Kun säännös vuonna 1944 lisättiin yleiseen rikoslakiimme, annettiin sille taannehtiva vaikutus, kuten hieman myöhemmin sotasyyllisyyslaillekin.

- Tämä loukkasi vakavasti laillisuusperiaatetta, joka jo tuolloin oli korkeimman oikeuden tulkinnan mukaan voimassaolevaa oikeuttamme, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan myös säännöksen soveltamiskäytäntö on ollut sattumanvaraista ja epäyhtenäistä, mitä voidaan pitää vakavana epäkohtana.

- Säännöksen ongelmallisuutta lisää se, että sitä voidaan soveltaa vain osaan tuomitsemisedellytykset täyttäviä tekijöitä. Näin siitäkin huolimatta, että sotilasarvon menettämisseuraamus on yleinen lisärangaistus.

"Ei enää vastaa tämän päivän oikeusajatteluamme"

Koskinen arvostelee myös sitä, että säännöksen tavoite on varsin epämääräinen, tulevaisuuteen paikantuva, jolloin sotilasarvon riistäminen tapahtuu ikään kuin vastaisen varalta.

- Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että sotilasarvon menettämisseuraamus ei vastaa enää tämän päivän oikeusajatteluamme. Se on säädetty poikkeuksellisissa sota-ajan olosuhteissa ja vain tuon ajan tarpeita ja tavoitteita varten

- Esitänkin tutkimukseni johtopäätöksenä säännöksen poistamista lainsäädännöstä välittömästi, koska mitkään tutkimuksessa esiin tulleet seikat eivät puolla sen säilyttämistä rikoslaissamme, Koskinen sanoo.

Koskisen mukaan eri Euroopan maiden rangaistusjärjestelmien vertailu osoitti, että yhdenkään vertailumaan rikoslakiin ei sisältynyt vastaavaa rangaistusinstituutiota.

Jussi Koskisen väitöskirja ... ja lisäksi tuomitaan menettämään sotilasarvonsa tarkastetaan Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnassa tiistaina 28. kesäkuuta 2011 klo 12.00.

Vastaväittäjänä tilaisuudessa toimii professori Asko Lehtonen Vaasan yliopistosta ja kustoksena professori Terttu Utriainen Lapin yliopistosta. Väitöskirja on nähtävänä 17.6.2011 klo 12 lähtien Lapin yliopiston ala-aulassa ja tiedekunnan kansliassa sekä Arktisen keskuksen aulassa.
 
Kieltämättä voisihan tuon lain muodollisesti poistaa ja samantien palauttaa, niin ei noita sota-ajan paineita jäisi.
 
Sotilasarvo ei ole kansalaisoikeus. Varsinainen tavoite, eli valtion suhteen ongelmallisen suhteen omaavan kansalaisen rajaaminen pois valtion olennaisista tehtävistä (tässä poikkeusolot ja niihin valmistautuminen) on tietenkin saavutettavissa monella eri tavalla. Mitäpä puolestaan kuvittelisitte tietosuojavaltuutetun pohtivan siitä että oikeuslaitoksen ja puolustusvoimien tiedonvaihtoa runsastettaisiin ja syvennettäisiin? Tässä on kuitenkin toimiva mekanismi, miksi rikkoa. Tai siis SJ:n linjoilla, jos kasvojen pesu on tärkeämpää kuin toiminta.

Ja ennen kuin joku ennättää ehdottaa: rangaistuspataljoonien historiallinen suorituskyky ei ehkä perustele toisen suuntaista linjausta seuraamuksissa mahdollisia tulevia konflikteja koskien.
 
baikal kirjoitti:
Väitöskirjan aiheeseen tiukasti pureutuen: miksi?

Niin meillä on rikoslaissa kohta jossa voidaan tuomita menettämään sotilasarvonsa. Ei kuulosta oikein sellaiselta säännökseltä jonka odottaisi näkevänsä länsimaalaisessa oikeusvaltiossa armon vuonna 2011 varsinkin jos soveltaminen on mitä on.
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Terveisin,
nimimerkkki Nikke Pärmi
 
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Väitöskirjan aiheeseen tiukasti pureutuen: miksi?

Niin meillä on rikoslaissa kohta jossa voidaan tuomita menettämään sotilasarvonsa. Ei kuulosta oikein sellaiselta säännökseltä jonka odottaisi näkevänsä länsimaalaisessa oikeusvaltiossa armon vuonna 2011 varsinkin jos soveltaminen on mitä on.
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Terveisin,
nimimerkkki Nikke Pärmi

Ja onhan näitä tuomittujakin yhtä montaa lajia kuin miestäkin, ei sillä.

Ja onhan meillä eduskunnassakin tuomittuja ties minkä verran ja toinen mokoma on jäänyt syystä tai toisesta ilman tuomiotakin...eikä tuo seikka ainakaan vähennä hlön statusta.

Näitä tutqimuksia vaan pukkaa jo ties mistä aiheista....Onnelassa kaikki hyvin ja voidaan tahmoa erilaisia aiheita.....
 
Sotilasarvon menettämisen edellytyksenä on 2 vuoden vankeusrangaistus.

On ihan perusteltua, että henkilö joka syyllistyy niin kovaan rikokseen mistä seuraa 2 vuotta vankeutta menettää myös mahdollisen esimiesasemansa sodan ajan puolustusvoimissa.

Kuten rangaistuspolitiikasta näkee, ei 2 vuotta saa ihan vahingossa. Perusmuotoinen ratti, pahoinpitely, huumausainerikos tai joku muu ”arkipäiväinen” rikos harvoin riittää varsinkaan ensikertalaisella tuollaiseen tuomioon.

Arvomerkit symbolisoivat vastuuta ja jos ihminen ei pysty elämään yhteiskunnan normien mukaan ei hänen vastuulleen tule antaa muita ihmisiä.
Miksi sotilasarvoa ei voi ottaa pois töpeksijältä, mutta virkamieheltä ja osin yksityisen sektorin työntekijöiltä voidaan riistää ammatti samanlaisen tuomion seurauksena.

Vastaan itse: Kysymys on henkilön sopivuudesta johonkin tehtävään ja jos omat valinnat ovat sellaisia, että viestität yhteiskunnalle olevasi epäsopiva niin oma moka.

Viran tai työsuhteen menettäminen vituttaisi vielä enemmän kuin natsojen menetys, joilla ei siviilielämässä ole mitään merkitystä.
 
Mielestäni tämä laki on paljon perustellumpi, kuin esimerkiksi rattijuopumuksesta tai ylinopeudesta rankaiseminen. Nämä kaksi jälkimmäistähän ovat rikoksia ilman rikosta. Ketään ei vahingoiteta, mitään ei tuhota, keneltäkään ei varasteta. Kortti kuitenkin menee ja sakkoa tulee.
 
JOKO kirjoitti:
Mielestäni tämä laki on paljon perustellumpi, kuin esimerkiksi rattijuopumuksesta tai ylinopeudesta rankaiseminen. Nämä kaksi jälkimmäistähän ovat rikoksia ilman rikosta. Ketään ei vahingoiteta, mitään ei tuhota, keneltäkään ei varasteta. Kortti kuitenkin menee ja sakkoa tulee.

Vaarannetaan senkin edestä. Mikä osuus lienee vakaviin loukkaantumisiin ja hengenmenoihin johtaneissa onnettomuuksissa räävittömällä vauhdilla ja tai känni-huume-lääke-ajeluilla?
 
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Väitöskirjan aiheeseen tiukasti pureutuen: miksi?

Niin meillä on rikoslaissa kohta jossa voidaan tuomita menettämään sotilasarvonsa. Ei kuulosta oikein sellaiselta säännökseltä jonka odottaisi näkevänsä länsimaalaisessa oikeusvaltiossa armon vuonna 2011 varsinkin jos soveltaminen on mitä on.
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Niissä muissa länsimaalaisissa oikeusvaltioissa ei taida olla likimainkaan yhtä tavallista kuin Suomessa että isolla osalla miespuolisesta väestöstä on joku reservin sotilasarvo, joten sellaisen poistaminen ei käy rangaistuksesta. Jos yleinen asevelvollisuus lakkaa Suomessa niin sitten tuo pykälä on 'mieletön' paitsi ammattisotilaiden osalta. Ettei tässä nyt ennakoitaisi vähän liikaa.

Jos asevelvollisuus halutaan marginalisoida pois yhteiskunnasta ja siivota lainsäädännöstä kaikki kytkökset henkilön sodan ajan tehtävän ja 'siviiliminän' väliltä, niin yksi mieleen tuleva vaihtoehto sotilasarvon menettämiselle olisi henkilön palveluskelpoisuusluokan muuttaminen sellaiseksi, että siitä käy ilmi rikollinen tausta ja siitä johtuva sopimattomuus esimiestehtäviin. Näitä harvoja mattinykäsiä varten voisi olla siis joku oma "R-luokka" jos kerran sotilasarvoa ei voisi enää menettää jatkossa. Asiallisesti saman leimanhan se asevelvollisuusrekisteriin tekee kuin sotilasarvon menettäminen. Tosin juuri siksi tämä muutos ei minusta ole tarpeellinen, vanhakin laki ajaa asiansa. Onhan meillä kuitenkin käytössä pykäliä jotka rajoittavat sotilaskoulutukseen pääsyä rauhan ajan rikosrekisterin perusteella eikä niitä tässä vaadita poistettaviksi vaikka samantapaisesta asiasta on kyse.
 
Heikkilä kirjoitti:
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Väitöskirjan aiheeseen tiukasti pureutuen: miksi?

Niin meillä on rikoslaissa kohta jossa voidaan tuomita menettämään sotilasarvonsa. Ei kuulosta oikein sellaiselta säännökseltä jonka odottaisi näkevänsä länsimaalaisessa oikeusvaltiossa armon vuonna 2011 varsinkin jos soveltaminen on mitä on.
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Niissä muissa länsimaalaisissa oikeusvaltioissa ei taida olla likimainkaan yhtä tavallista kuin Suomessa että isolla osalla miespuolisesta väestöstä on joku reservin sotilasarvo, joten sellaisen poistaminen ei käy rangaistuksesta. Jos yleinen asevelvollisuus lakkaa Suomessa niin sitten tuo pykälä on 'mieletön' paitsi ammattisotilaiden osalta. Ettei tässä nyt ennakoitaisi vähän liikaa.

Jos asevelvollisuus halutaan marginalisoida pois yhteiskunnasta ja siivota lainsäädännöstä kaikki kytkökset henkilön sodan ajan tehtävän ja 'siviiliminän' väliltä, niin yksi mieleen tuleva vaihtoehto sotilasarvon menettämiselle olisi henkilön palveluskelpoisuusluokan muuttaminen sellaiseksi, että siitä käy ilmi rikollinen tausta ja siitä johtuva sopimattomuus esimiestehtäviin. Näitä harvoja mattinykäsiä varten voisi olla siis joku oma "R-luokka" jos kerran sotilasarvoa ei voisi enää menettää jatkossa. Asiallisesti saman leimanhan se asevelvollisuusrekisteriin tekee kuin sotilasarvon menettäminen. Tosin juuri siksi tämä muutos ei minusta ole tarpeellinen, vanhakin laki ajaa asiansa. Onhan meillä kuitenkin käytössä pykäliä jotka rajoittavat sotilaskoulutukseen pääsyä rauhan ajan rikosrekisterin perusteella eikä niitä tässä vaadita poistettaviksi vaikka samantapaisesta asiasta on kyse.

Sitä tuossa minäkin ajattelin, että tarvitseeko tässä asiassa jonkin siviiliviranomaisen tehdä yhtään mitään, kun eikös sopivilla säännöksillä voida hoitaa homma siten, että joku sotilasviranomainen tekee päätöksen ja sitten lähettää siitä tiedotteen kyseiselle henkilölle. Siis ei kai tuossa loppujenlopuksi ole mitään mistä tuomioistuinta pitäisi vaivata?
 
SJ kirjoitti:
Heikkilä kirjoitti:
Museo kirjoitti:
baikal kirjoitti:
Väitöskirjan aiheeseen tiukasti pureutuen: miksi?

Niin meillä on rikoslaissa kohta jossa voidaan tuomita menettämään sotilasarvonsa. Ei kuulosta oikein sellaiselta säännökseltä jonka odottaisi näkevänsä länsimaalaisessa oikeusvaltiossa armon vuonna 2011 varsinkin jos soveltaminen on mitä on.
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Niissä muissa länsimaalaisissa oikeusvaltioissa ei taida olla likimainkaan yhtä tavallista kuin Suomessa että isolla osalla miespuolisesta väestöstä on joku reservin sotilasarvo, joten sellaisen poistaminen ei käy rangaistuksesta. Jos yleinen asevelvollisuus lakkaa Suomessa niin sitten tuo pykälä on 'mieletön' paitsi ammattisotilaiden osalta. Ettei tässä nyt ennakoitaisi vähän liikaa.

Jos asevelvollisuus halutaan marginalisoida pois yhteiskunnasta ja siivota lainsäädännöstä kaikki kytkökset henkilön sodan ajan tehtävän ja 'siviiliminän' väliltä, niin yksi mieleen tuleva vaihtoehto sotilasarvon menettämiselle olisi henkilön palveluskelpoisuusluokan muuttaminen sellaiseksi, että siitä käy ilmi rikollinen tausta ja siitä johtuva sopimattomuus esimiestehtäviin. Näitä harvoja mattinykäsiä varten voisi olla siis joku oma "R-luokka" jos kerran sotilasarvoa ei voisi enää menettää jatkossa. Asiallisesti saman leimanhan se asevelvollisuusrekisteriin tekee kuin sotilasarvon menettäminen. Tosin juuri siksi tämä muutos ei minusta ole tarpeellinen, vanhakin laki ajaa asiansa. Onhan meillä kuitenkin käytössä pykäliä jotka rajoittavat sotilaskoulutukseen pääsyä rauhan ajan rikosrekisterin perusteella eikä niitä tässä vaadita poistettaviksi vaikka samantapaisesta asiasta on kyse.

Sitä tuossa minäkin ajattelin, että tarvitseeko tässä asiassa jonkin siviiliviranomaisen tehdä yhtään mitään, kun eikös sopivilla säännöksillä voida hoitaa homma siten, että joku sotilasviranomainen tekee päätöksen ja sitten lähettää siitä tiedotteen kyseiselle henkilölle. Siis ei kai tuossa loppujenlopuksi ole mitään mistä tuomioistuinta pitäisi vaivata?

Ihan hyvää pohdintaa.
Otetaan vaikka esimerkkinä reservin kersantti. Käynyt joskus AUK:n ja osoittanut palvelusaikanaan (tai kertaamassa) olevansa kyvykäs joukkueen varajohtajan tehtävään sodan aikana. Näin ollen hänet on ylennetty tehtävään sopivuuden mukaan.

No sitten menee hermo naapurin ukkoon ja pesäpallomailalla takaraivoon. Käy sitten mitä käy, mutta yli kaksi vuotta tulee tuomiota ja kessun jämät lähtee. Tekeekö tämä miehestä kelvottoman sodanajan johtajan?

Ehkä. Kun ei osaa elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan rauhan aikanakaan.
Ehkä ei. Hänet on kuitenkin ylennetty ja asetettu tiettyyn tehtäävään annettujen näyttöjen pohjalta. Eivät ne nollaannu, vaikka joskus kossu maistuisikin ja tekevälle sattuu. Arvio on kuitenkin sidottu sodan aikaan!

Mun mielestä nykyään riittäisi, että R-tieto saavuttaa aluetoimiston ja siellä tapauskohtaisesti harkittaisiin miehen käyttö SA-tehtävissä. Ei luulisi olevan kovin monimutkainen juttu ilman sen suurempaa meteliä sotilasarvoista.
 
Trolli kirjoitti:
Ihan hyvää pohdintaa.
Otetaan vaikka esimerkkinä reservin kersantti. Käynyt joskus AUK:n ja osoittanut palvelusaikanaan (tai kertaamassa) olevansa kyvykäs joukkueen varajohtajan tehtävään sodan aikana. Näin ollen hänet on ylennetty tehtävään sopivuuden mukaan.

No sitten menee hermo naapurin ukkoon ja pesäpallomailalla takaraivoon. Käy sitten mitä käy, mutta yli kaksi vuotta tulee tuomiota ja kessun jämät lähtee. Tekeekö tämä miehestä kelvottoman sodanajan johtajan?

Ehkä. Kun ei osaa elää yhteiskunnan sääntöjen mukaan rauhan aikanakaan.
Ehkä ei. Hänet on kuitenkin ylennetty ja asetettu tiettyyn tehtäävään annettujen näyttöjen pohjalta. Eivät ne nollaannu, vaikka joskus kossu maistuisikin ja tekevälle sattuu. Arvio on kuitenkin sidottu sodan aikaan!

Mun mielestä nykyään riittäisi, että R-tieto saavuttaa aluetoimiston ja siellä tapauskohtaisesti harkittaisiin miehen käyttö SA-tehtävissä. Ei luulisi olevan kovin monimutkainen juttu ilman sen suurempaa meteliä sotilasarvoista.

Onhan tuossa nykyisessäkin rikoslaissa laissa se harkintapykälä: "Joka tuomitaan rangaistukseen maanpetos- tai valtiopetosrikoksesta taikka muusta rikoksesta vankeuteen vähintään kahdeksi vuodeksi, on tuomittava menettämään sotilasarvonsa, jollei sotilasarvon menettämistä huomioon ottaen rikoksen laatu, rikokseen johtaneet ja siitä ilmenevät seikat sekä sotilasarvon menettämisestä tekijälle aiheutuvat muut seuraukset ole pidettävä kohtuuttomana.

Alinta sotilasarvoa ei kuitenkaan tuomita menetettäväksi."

Tuon alleviivatun kohdan perusteella sen sotilasarvonsa voi myös säilyttää, jos rikos on 'sopivan laatuinen'. Ihan 'tavallinen' kahden vuoden vankeusrangaistukseen johtanut pahoinpitely ei aina laukaise sotilasarvon menetystä. Finlexistä löytyy hyvin paljon tapauksia joissa on saatu 2 vuotta tai enemmän vankeutta ja paljon vähemmän tapauksia joissa on tuomittu menettämään sotilasarvonsa. Ainakaan nykyinen käytäntö ei nopealla vilkaisulla näytä olevan sellainen että natsat kerättäisiin pois kovinkaan herkästi. Tuossa väitöskirjassakin kritisoidaan juuri pykälän soveltamisen sattumanvaraisuutta ja epäyhtenäisyyttä, eli se ei ole mikään automaattipykälä.

Sen sijaan en näe ongelmaa siinä, että aluetoimistolle menee tieto oikeuden päätöksistä valvonnanalaisia reserviläisiä koskevissa jutuissa jos sitä tietoa käytetään vain noihin SA-sijoituksien ja esimerkiksi PV:n palvelussitoumuksen tehneiden reserviläisten (MAAKK, TSTKOULYKS) vastuiden tarkastamiseen. On luultavaa että joistakin tehtävistä joutaa pois pienemmästäkin rikoksesta kuin mistä menettää natsansa, joten tuollaiselle systeemille on ehkä sittenkin tarvetta. Kunhan tuomiovalta pysyy tuomioistuimilla ja PV hoitaa ainoastaan tuomion saaneen reserviläisen asevelvollisuusasiat niin homma toimii minun käsittääkseni oikein.
 
Lex Törni

SJ kirjoitti:
Kieltämättä voisihan tuon lain muodollisesti poistaa ja samantien palauttaa, niin ei noita sota-ajan paineita jäisi.

Palveleeko tämä väitöskirja maanpetoksesta tuomitun Lauri Törnin kapteenin arvon palauttamista kuoleman jälkeen?

Keitä muita tämä palvelisi? Ministerivastuurikoksista tuomittujako? No heille ei tulle kuin lyhyitä ehdollisia, jotta reserviupseerin arvo säilyy poliittisena käyttövoimana kansanedustajien matrikkelissa.

Keitä yksilöllisyyttään korostavia rikollisia haluaisitte ryhmänjohtajiksenne, joukkueenjohtajiksenne, komppanianpäälliköiksenne tai pataljoonankomentajiksenne?

Sopisiko huollon päälliköksi säännöstelyaikana talousrikollinen tai sotilaspoliisijoukkueen johtajaksi väkivaltarikollinen?

Jotenkin tämä sotilasarvoilu on reservin sijoittamattomuuden ja supistusten aikaan irronnut tarkoituksestaan. Sotilasarvon tehtävänä on luoda vakautta ja selkeyttä sotilasorganisaatioon, jossa 3% väestä kuolee vuorokaudessa eli kymmenessä vuorokaudessa noin 30%.

Sen tehtävänä ei ole toimia samalla tavalla kuin urheiluauto, Rolex tai kaulakultaketju naismaailmassa eikä sen ensisijainen tehtävä ole toimia itsetehostuksen lähteenä.

Sotilasarvo on julkisoikeudellinen ilmiö ja tästä seuraa, että virkamiehen nuhteettomuusvaatimukset seuraavat perässä.

Jos katsotaan jonkin sodanajan yksikön henkilöluetteloa niin pienet rattijuoppoudet, jos eivät toistu, ovat anteeksiannettavia. Jos taas kyseessä on henkilö, jolla on toistuvaa väkivaltarikollisuutta, se panee päällikön ja varapäällikön hieman ajattelemaan yksikön sosiaalista eheyttä.
 
Sivistynyt ja kavala tapa

Museo kirjoitti:
Mitä tekemistä siviilioikeusistuimella muutenkaan on armeijan sotilasarvojen kanssa? Ihmettelen jos kenellekään ei ole tullut mieleen sivistyneempiä tapoja pitää tarvittaessa tuomitut rikolliset pois sotavaltion esimiestehtävistä.

Terveisin,
nimimerkkki Nikke Pärmi

Ei ole olemassa mitään puolustusvoimien omaa tuomioistuinjärjetelmää, jossa oikeustaju hermeettisesti suljetaan pois puolustusvoimien oikeudenkäytöstä. Tällaista feodalismia on poistettu vähitellen kautta linjan niin evankelis-luterilaisesta kirkosta kuin puolustusvoimista, joissa edelleen on omia kurinpito-ojennuksellisia menettelyjä kerettiläisiä varten. On olemassa vain kokoonpanoja sotilasoikeudenkäyntiä varten.

Käytännössä koko syntikuorma seuraa henkilötunnusta tietokannoissa, mistä sitten voidaan tarkistaa henkilön nuhteettomuus esimerkiksi suomalaista rauhanturvajoukon palvelusta varten.

Sotilasarvon menettäminen toimii moraalisena muistutuksena siitä, että pitäisi olla nuhteeton.
 
Riskirikokset

JOKO kirjoitti:
Mielestäni tämä laki on paljon perustellumpi, kuin esimerkiksi rattijuopumuksesta tai ylinopeudesta rankaiseminen. Nämä kaksi jälkimmäistähän ovat rikoksia ilman rikosta. Ketään ei vahingoiteta, mitään ei tuhota, keneltäkään ei varasteta. Kortti kuitenkin menee ja sakkoa tulee.

Yhteiskunnassa on ajateltu riskirikoksia. Rattijuopumuksesta ja ylinopeudesta voi seurata suurempi liikenneonnettomuuden riski kuin selvin päin hiljempaa ajamisesta. Haureuskin on riskirikos. Aina ei siinäkään pääse vanhemmaksi tai lisää kansanterveydellistä riskiä. Kuitenkin sen on katsottu vaikuttavan yhteisön sosiaaliseen koheesioon haitallisesti.
 
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2011110414697539_uu.shtml

Riskirikoksia on monenlaisia. Esimerkiksi lääkäri ei saa toimittaa virkaansa alkoholin vaikutuksen alaisena niin kuin ei lentäjä tehdä työtään tai lennonjohtaja. Alkoholin vaikutuksen alaisena olemisestahan ei periaatteessa ole kenellekään ulkopuoliselle haittaa...
 
Rikostuomio vie harvoin sotilasarvon
Karjalainen 16.02.2014 06:00

Vain pieni osa rikoksesta tuomituista menettää sotilasarvonsa, kirjoittaa Sunnuntaisuomalainen. Arvo voidaan tuomita menetetyksi, jos saa vähintään kahden vuoden tuomion. Alinta sotilasarvoa ei voi menettää.
Kahden vuoden tuomion saaneista noin puolelta viedään sotilasarvo. Vuosittain arvon menettää muutama kymmenen henkilöä. Vuonna 2012 sotilasarvon menetti 39 tuomittua. Edellisenä vuonna heitä oli 27 ja sitä edellisenä 20.

Sotilasarvon menettämisellä pyritään turvaamaan se, etteivät vakavista rikoksista tuomitut henkilöt pääse tärkeisiin tehtäviin mahdollisena sota-aikana.

Puolustusvoimien mukaan lisärangaistus on tarpeellinen. Sotilasarvon menettämisestä pari vuotta sitten väitellyt oikeustieteiden tohtori Jussi Koskinen pitää käytäntöä vanhentuneena.

-  Siitä pitäisi jo luopua. Se on erityisesti kunniaan kohdistuva rangaistus eikä sovi nykyiseen rikosoikeusajatteluumme.
 
Keskustelu asiasta sinänsä on varmaankin aiheellista, mutta en kyllä ymmärrä miksi tästäkin on väitöskirja tehty. Tavanomaista lainvalmistelua, jolla tosin on historiallista perspektiiviä.
Tai jopa nykyisen lain puitteissa PV:n hallinnollista toimintaa, jossa arvioidaan henkilön sopivuutta/käyttökelpoisuutta. Tätähän esim. aluetoimistot tekevät rutiinityönään.
 
Keskustelu asiasta sinänsä on varmaankin aiheellista, mutta en kyllä ymmärrä miksi tästäkin on väitöskirja tehty. Tavanomaista lainvalmistelua, jolla tosin on historiallista perspektiiviä.
Tai jopa nykyisen lain puitteissa PV:n hallinnollista toimintaa, jossa arvioidaan henkilön sopivuutta/käyttökelpoisuutta. Tätähän esim. aluetoimistot tekevät rutiinityönään.

Eihän sitä väitöskirjaa PV:n näkökulmasta ole tehtykään vaan rikosoikeudellisten seuraamusten näkökulmasta. Siihen näkökulmaan PV ei liity yhtään mitenkään. Kaikista rangaistuksista seuraa/voi seurata muitakin haitallisia vaikutuksia, kuten vaikkapa sijoituksen menettäminen jossakin polkupyöräpataljoonasta.
 
Back
Top