Gamoon, oikeesti, mitä mullistavaa arkistoista vilautettiin? Tutkijat toki yrittivät korostaa saatuja mappeja ja niiden sisältöä, jotta apurahat juoksisivat ja seuraavat teokset tekisivät kauppansa. Mitään ihmeellistä ei esille tullut. Toistan: jälkikäteen katsoen Tsaari Jeltsin oli eräänlainen viivytystsaari, heti kun tilanne helpotti, otti luisen otteen Tsaari Vladimir.
Väite: Talvisodan henki ei syntynyt isänmaallisuudesta
- Viestiketjun aloittaja Tvälups
- Aloitus PVM
Vonka
Supreme Leader
Esimerkiksi Radzinskin väite Stavkan suunnitelmista suomalaiselle väestölle on jo sinällään järeää tavaraa.
Nevakiven sukellus Zdanovin arkistoon selvitti yhden syyn Neuvostoliiton varovaisuuteen Suomen asioissa aselevon jälkeen 1944. Hertta Kuusinen vaati Zdanovilta panssareita Helsinkiin. Zdanov kirjasi ylös Kuusisen painostuksen, mutta ei voinut kertoa totuutta: Neuvostoliitto oli liian heikko ainakin marraskuuhun 1944. Uusi tieto toi tietoa myös vahvuuksista: aselepohetkellä Suomen maavoimat olivat itse asiassa vahvemmat kuin Suomen vastaisen rintaman neuvostojoukot.
Sotilailla oli tietenkin vihiä ja tiedustelutietoa. Pajarilla oli mielikuvituksellinen suunnitelma tehdä kolmesta suunnasta suurhyökkäys Kannaksella ja antaa neuvostojoukoille läksiäisiksi oikein kunnolla selkään. Yhden kiilan alkuvoima oli valmiina Vuosalmella, toinen Ihantala-Juustilan suunnalla jne. Tavoite ja kohtaaminen olisi ollut Heinjoen tasalla. Hän lähetti valmiin suunnitelman Päämajaan.
Päämaja tietenkin ilmoitti Pajarille, että jos aikoo urraansa jatkaa, on parempi unohtaa koko juttu. Suurisydäminen sotilas näki vain taistelukentän, ei suurempia poliittisia sfäärejä...
Meille luotiin myöntyväisyysvuosina 1960-1970-luvuilla eräänlainen "kannaksen halkijuoksumielikuva" suurhyökkäyksen jälkeisen kahden ensimmäisen viikon perusteella. Oli toki mietitty, miten ihmeessä sitten aselevon tullessa vihollinen oli kaikkialla lyöty Moskovan rauhan rajojen ulkopuolelle. Uusi tieto kertoi muitakin syitä kuin Stalinin lempeyden. Esimerkiksi läpimurtoon erikoistuneen kaartinarmeijan sulaneen aivan olemattomiin: sillä ei ollut enää puhtia.
Yksi oleellinen uusi tieto oli se, että Ilomantsin taistelun lopputulos oli tärkeämpi kuin siihenastinen historiankirjoituksemme oli nähnyt: Neuvostoliitto lakkasi vaatimasta ehdotonta antautumista vasta huomattuaan, ettei sieltäkään pääse.
Olihan aina ollut näitä oletuksia torjunnan onnistumisesta, mutta nyt saatiin vastapuolen dataa aina poliittisiin päätöksiin asti. Mutta ei kovin kauan. Kun ajattelee materiaalin määrää, pintaraapaisuksi jäi.
Nevakiven sukellus Zdanovin arkistoon selvitti yhden syyn Neuvostoliiton varovaisuuteen Suomen asioissa aselevon jälkeen 1944. Hertta Kuusinen vaati Zdanovilta panssareita Helsinkiin. Zdanov kirjasi ylös Kuusisen painostuksen, mutta ei voinut kertoa totuutta: Neuvostoliitto oli liian heikko ainakin marraskuuhun 1944. Uusi tieto toi tietoa myös vahvuuksista: aselepohetkellä Suomen maavoimat olivat itse asiassa vahvemmat kuin Suomen vastaisen rintaman neuvostojoukot.
Sotilailla oli tietenkin vihiä ja tiedustelutietoa. Pajarilla oli mielikuvituksellinen suunnitelma tehdä kolmesta suunnasta suurhyökkäys Kannaksella ja antaa neuvostojoukoille läksiäisiksi oikein kunnolla selkään. Yhden kiilan alkuvoima oli valmiina Vuosalmella, toinen Ihantala-Juustilan suunnalla jne. Tavoite ja kohtaaminen olisi ollut Heinjoen tasalla. Hän lähetti valmiin suunnitelman Päämajaan.
Päämaja tietenkin ilmoitti Pajarille, että jos aikoo urraansa jatkaa, on parempi unohtaa koko juttu. Suurisydäminen sotilas näki vain taistelukentän, ei suurempia poliittisia sfäärejä...
Meille luotiin myöntyväisyysvuosina 1960-1970-luvuilla eräänlainen "kannaksen halkijuoksumielikuva" suurhyökkäyksen jälkeisen kahden ensimmäisen viikon perusteella. Oli toki mietitty, miten ihmeessä sitten aselevon tullessa vihollinen oli kaikkialla lyöty Moskovan rauhan rajojen ulkopuolelle. Uusi tieto kertoi muitakin syitä kuin Stalinin lempeyden. Esimerkiksi läpimurtoon erikoistuneen kaartinarmeijan sulaneen aivan olemattomiin: sillä ei ollut enää puhtia.
Yksi oleellinen uusi tieto oli se, että Ilomantsin taistelun lopputulos oli tärkeämpi kuin siihenastinen historiankirjoituksemme oli nähnyt: Neuvostoliitto lakkasi vaatimasta ehdotonta antautumista vasta huomattuaan, ettei sieltäkään pääse.
Olihan aina ollut näitä oletuksia torjunnan onnistumisesta, mutta nyt saatiin vastapuolen dataa aina poliittisiin päätöksiin asti. Mutta ei kovin kauan. Kun ajattelee materiaalin määrää, pintaraapaisuksi jäi.
Kyllä Suomessa piti ymmärtää jo balttien kohtalon perusteella, mikä odottaa, jos Puna-army marssii Helsinkiin, ei siinä arkistoa tarvittu silloin, eikä jälkeenpäinkään. Vallankumouslinjan kommonistien puuhat tiedettiin myös niin tarkoin, että tasan taatusti tuo poppoo oli solutettu, muutoin niin tarkat tiedot eivät ole mahdollisia.
Rauhanteossa taas vaikutti moni asia: Ruotsin asenne, Usan asenne ja Brittien asenne...ja viimein NL:n asema ja asenne. Ei siinä paljon arkistokurkistelu ole tuonut mitään lisää.
Toistan: Jeltsinin "länsimyönteinen" kausi oli pitkälti lumetta ja vain lumetta. Lännen tutkijoita marssitettiin riveittän arkistoihin lukemaan asioita, jotka olivat jo tiedossa, uutisarvo tehtiin väen väkisin, jotta kirjoitukset kävisivät toteen, ja ennenkaikkea: tutkijajoukkojen fyrkka juoksisi mainiosti.
Rauhanteossa taas vaikutti moni asia: Ruotsin asenne, Usan asenne ja Brittien asenne...ja viimein NL:n asema ja asenne. Ei siinä paljon arkistokurkistelu ole tuonut mitään lisää.
Toistan: Jeltsinin "länsimyönteinen" kausi oli pitkälti lumetta ja vain lumetta. Lännen tutkijoita marssitettiin riveittän arkistoihin lukemaan asioita, jotka olivat jo tiedossa, uutisarvo tehtiin väen väkisin, jotta kirjoitukset kävisivät toteen, ja ennenkaikkea: tutkijajoukkojen fyrkka juoksisi mainiosti.
Vonka
Supreme Leader
Suhtautumisesi Jeltsinin kauteen ei muuta arkistoista saadun tiedon arvoa. Kyse ei ole siitä, etteikö omiin arvioihin perustuvia oletuksia tehty, mutta näille oletuksille saatiin vielä data vastustajalta. Historioitsija tarvitsee datoja muiltakin kuin - vaikka sitten oman puolen - propagandisteilta.
Jeltsinin kausi oli osoitus vain siitä, ettei Venäjä kyennyt sen kovempaan. Liennytystä, mutta rautahampain. Ja siihen pitää suhteuttaa nämä arkistojen käsittämättömiksi aarteiksi signeeratut tutkijain "löydöt". Heitettiin täkyinä esille ne asiat, JOITA VENÄLÄISET TIESIVÄT tutkijain himoitsevan ja jotka olivat arvoltaan olemattomia niiden sisällön jo tunnettavuuden vuoksi. Toistan: oli tutkijoiden edun mukaista huutaa pakoputki puhaltaen ko. aineiston ainutlaatuisuutta ja ihmeellisyyttä. Mitään jymyä sieltä ei tullut, eikä tule.