Teemu Sinkkonen
Vanhempi tutkija - Euroopan unioni -tutkimusohjelma
Euroopan unioni -tutkimusohjelma
ISIS:in uhka Euroopassa realisoituu ensisijaisesti konfliktialueella taistelleiden eurooppalaisten vierastaistelijoiden, sekä ISIS:in ideologiaa kannattavien eurooppalaisten aktivistien muodossa.
Terrorismin pelkoa on joskus verrattu murtomiesten ja aaveiden pelkoon: uhka on joko erittäin epätodennäköinen, tai täysin fiktiivinen, mutta tunne pelosta on kuitenkin aito. Vertaus osuu tänä päivänä arkaan paikkaan, kun katsoo pakolaisista käytyjä keskusteluja. Pakolaisille selän kääntämistä on perusteltu mm. sillä, että heidän joukossaan pelätään olevan myös terroristeja.
Tätä pelkoa myös ISIS on käyttänyt tehokkaasti hyväkseen. Se on propagandassaan väittänyt salakuljettavansa pakolaisten seassa tuhansia terroristeja suoraan Eurooppaan. Sillä se pyrkii luomaan kuvan siitä, että se on läsnä joka puolella, aina valmiina katkaisemaan kenen tahansa pään. Samaan sarjaan kuuluvat muut terroristeille tyypilliset tavat: suuruudenhullut kuvat siitä, minkä osan maailmasta he valloittavat, jos koko maailmasta ei ole kyse; pukeutuminen kasvot peittäviin huppuihin, jotta samat naamat eivät toistuisi jokaisessa kuvassa; ja puhuminen omasta organisaatiosta prikaatina tai muuna vastaavana suurena sotilaallisena yksikkönä, vaikka kyseessä olisi vain kourallinen keskenään riiteleviä toimijoita.
Miksi tällainen propaganda yhä uppoaa ihmisiin, vaikka ilmiö on tuttu vuosien takaa? Al-Qaida ei valloittanut maailmaa, ETA ei saanut itsenäistä Baskimaata, eikä Saksan RAF kumonnut amerikkalaista imperialismia. Jos tilastoja katsoo, terrorismi on nyt Euroopassa harvinaisempaa kuin koskaan. Maailmallakin terrorismi rajoittuu käytännössä muutamaan sisällissodassa olevaan maahan. Harva ihminen on itse koskaan tavannut yhtään terroristia tai joutunut terrori-iskun kohteeksi, mutta jokaisella tuntuu olevan vahva mielipide terrorismista. Joillain se on niin vahva, että sen nimissä on sallittua antaa ihmisten hukkua Välimereen.
Yksi ilmiön syistä on psykologinen. Terroristit ovat nykypäivän arkkivihollisia, joihin on helppo ulkoistaa kaikki paha. He ovat riittävän todellisia (terroristeja on olemassa, sitä ei käy kiistäminen), mutta samaan aikaan riittävän etäisiä (eurooppalaisesta näkökulmasta etenkin Euroopan ulkopuoliset terroristit), jotta heihin voidaan yhdistää klassisia ”barbaareiden” ominaisuuksia, eli leima alhaisemmasta sivistyksestä, ymmärryksestä ja ihmisyydestä.
Toinen selitys todellisen ja kuvitellun uhkan sekoittumiselle on ns. narratiivinen virhe. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmiset ovat taipuvaisempia antamaan enemmän painoarvoa koskettaville tarinoille, kuin tilastollisille faktoille. Media tarttuu terrorismiin helposti, koska pelko myy. Elokuvat ja muu fiktiivinen kulttuuri ammentaa terrorismista loputtomasti tarinoita, koska niiden asetelma on hyvin klassinen.
Esimerkiksi satu Punahilkasta heijastaa hyvin tänä päivänä esiintyvää tarinaa pakolaisten joukossa Eurooppaan soluttautuvista terroristeista. Siinä päähenkilönä on pieni tyttölapsi (jopa kliseisen tyypillinen ”viaton uhri”), jonka kaikin mahdollisin tavoin paha ja iljettävä susi (ei siis ihminen, vaan jihadistinen terroristi) haluaa syödä (räjäyttää ilmaan, ampua, katkaista pään ja raiskata, järjestyksen ja tyylin saa vapaasti kuvitella itselleen sopivaksi). Sadussa susi naamioituu isoäidiksi (pakolaiseksi), jota Punahilkka tulee auttamaan (tässä mielessä Punahilkka heijastelee myös visiota sinisilmäisistä ”vihervasemmistolaisista suvakeista”) ja kysyttyään suurista silmistä ja hampaista (kännyköistä, Niken lenkkareista) joutuu lopulta suden syömäksi (visio Islamista, joka tuhoaa eurooppalaiset arvot ja kulttuurin massiivisen maahanmuuton ja terrorismin myötä).
Kun tarinaa pakolaisten joukkoon soluttautumista tarkastellaan pelkkien faktojen ja ISIS-organisaation strategisen toiminnan valossa, nousee esiin muutama keskeinen tekijä:
1) Länsimaat eivät ole ISIS-organisaation vihollinen numero yksi. ISIS on täysin sidottu Syyrian ja Irakin alueella käytäviin taisteluihin, joskin viimeaikoina on nähty myös iskujen laajeneminen Turkin puolelle. Vaikka järjestön johtaja on kehottanut kannattajiaan toimimaan myös lännessä, organisaationa se ei näytä suunnittelevan iskuja länttä kohtaan samaan tapaan kuin al-Qaida vuosituhannen vaihteessa. Lännessä tehtävät jihadistiset iskut ovat todennäköisesti yksittäisten kannattajien pienaseilla toteuttamia iskuja, eivätkä ISIS-organisaation suunnittelemia tai käskyttämiä. Nämä kannattajat ovat todennäköisimmin Euroopassa syntyneitä ja kasvaneita kansalaisia.
2) Pakolaiset käyttävät vaarallisia reittejä vain, koska muita keinoja ei ole. Kuten tiedetään, moni hukkuu matkalle, jos reitti kulkee meritietä Italiaan tai Kreikkaan. Euroopan puolella heitä odottavat rajaviranomaisten tarkastukset, rekisteröinti ja sijoittaminen varsin huonokuntoisiin vastaanottokeskuksiin odottamaan päätöstä turvapaikasta. Ihmissalakuljetukseen liittyy myös muita ennakoimattomia riskejä, kuten nähtiin elokuun lopussa, kun kymmeniä pakolaisia tukehtui konttiin Itävallassa. Miksi mikään terroristiorganisaatio haluaisi salakuljettaa aktivistejaan tällä tavoin Eurooppaan?
3) ISIS:in riveissä on taistellut arviolta muutama tuhat EU:n kansalaista. Suurella osalla heistä on tarvittavat matkustusasiakirjat palatakseen takaisin kotimaihinsa täysin laillisesti ja turvallisesti. ISIS on myös erittäin rikas terroristiorganisaatio. On syytä olettaa, että sillä on pääsy väärennettyihin dokumentteihin, jos se niin haluaa. Tämä on se kanava, jota järjestö käyttäisi, jos se haluaisi laajentaa operaationsa Eurooppaan. EU-kansalaisilla on myös jo olemassa oleva tietotaito ja verkostot täällä operointiin, toisin kuin hypoteettisilla pakolaisten sekaan ujutetuilla Euroopan ulkopuolisilla taistelijoilla.
4) Mikään turvallisuusviranomainen ei ole vahvistanut, että yhtäkään terroristia olisi pakolaisten joukosta saatu kiinni. ISIS:in väitettä ei siis tue vielä yksikään fakta.
Tarina pakolaisten joukkoon soluttautuneista terroristeista näyttää siis nykytiedon valossa olevan täyttä satua. Siitä huolimatta tämän päivän Euroopassa maahanmuuttoa vastustavat poliittiset tahot ovat toisintaneet sellaisenaan ISIS:in propagandaa ja jopa vahvistaneet sitä maalailemalla sen päälle omia uhkakuviaan. Tämä vie keskustelun pois niistä asioista, joihin terrorismi todella liittyy, eli sisällissodista, totalitaarisista järjestelmistä, romahtaneista valtioista, vallan ja resurssien epäoikeudenmukaisesta jakautumisesta. Pelko on tehokas poliittinen voima, jota on helppo käyttää hyväksi, koska pelon ei tarvitse perustua tosiasioihin. Sen valjastaminen oman vallan pönkittämiseksi houkuttelee, koska vallan myötä alleviivataan omaa roolia terrorismiin liittyvässä tarinassa. Myös sadussa Punahilkasta tilanteen ratkaisee lopulta paikalle saapuva metsästäjä.
***
Selvennys 15.11.2015
Lukijapalautteen myötä on tarpeellista alleviivata kirjoituksen ydintä. Kirjoituksen tarkoitus oli osoittaa, että ISIS-organisaation propagandan on tarkoitus luoda pelkoa. Aina itse tekoja ei tarvita. Pelottelu turvapaikanhakijoilla osuu tämän päivän Euroopassa poliittisesti hyvin arkaan hetkeen ja aiheuttaa paljon sisäistä riitelyä EU-maiden ja tavallisten kansalaisten välillä. Siksi ISIS käyttää sitä osana propagandaansa. Se toimii.
Kirjoitushetkellä syyskuussa ei ollut vielä yhtään todisteita ISIS-taistelijoista turvapaikanhakijoiden joukossa. Tutkijana analyysi on perustettava mahdollisimman pitkälti tosiasioihin, ei pelkkiin luuloihin ja tuntemuksiin. Siksi kirjoitin, että ”tarina näyttää tämän hetkisen tiedon valossa olevan pelkkää satua.” Se kohta tekstistä ei sisältänyt arviota tulevasta, vaan ainoastaan toteamuksen syyskuussa vallinneesta tilanteesta ISIS:in väittämän suhteen.
Sen sijaan arvio tulevasta löytyvät tekstin kohdista yksi ja kolme, joissa kirjoitin, että jos ISIS haluaa hyökätä Eurooppaan, se käyttää siihen todennäköisesti muita kanavia, kuin turvapaikanhakijoiden sekaan soluttautumista. ISIS:in uhka Euroopassa realisoituu ensisijaisesti konfliktialueella taistelleiden eurooppalaisten vierastaistelijoiden, sekä ISIS:in ideologiaa kannattavien eurooppalaisten aktivistien muodossa.
***
Kirjoitus on osa pakolaistilannetta käsittelevää kolumnisarjaa. |