Tarkastellaan hieman jutun väitteitä.
Volanen kritisoi turvallisuusviranomaisia myös tietojen pimittämisestä. Hänen mukaansa Vanhanen joutui ottamaan kantaa esimerkiksi Arctic Sea -laivan kaappaukseen hyvin puutteellisten tietojen varassa.
”Poliisihallinto yksinkertaisesti kieltäytyi noudattamasta pääministerin ohjeita ja antamasta hänelle ja hallitukselle tietoja”, ex-valtiosihteeri muistelee kesää 2009.
Erittäin huolestuttavaa kehitystä. Miten yhteistyö ja luottamus on mahdollista suuressa kriisissä jos jo pikku jutuissa sorrutaan tälläiseen?
Volanen sanoo pelkäävänsä, että poliitikkojen sivuuttaminen johtaa puolustusvoimissa maavoimien ja aluepuolustuksen alasajoon. Esimerkiksi maavoimien operatiivisia prikaateja on vähennetty nopeammin kuin eduskunnan hyväksymässä puolustusselonteossa linjattiin. Sama ilmiö näkyy hankintamäärärahoissa.
Kopteri Kustaan raskas perintö. Mies vaati sokeaa lojaalisuutta alaisiltaan ja vääristeli tietoja saadakseen läpi sen mitä piti oikeana. Todellisuudessa ei saatu aikaiseksi ilmamekanisoituja maavoimia vaan resurssit loppuivat surkeasti kesken. Onko Suomessa unohtunut se, että valta turmelee ja rajaton valta turmelee rajattomasti? Läntisissä sivistysvaltiossa kaiken toiminnan pitää olla päivän valon kestävää.
Tietenkin on olemassa ns. kuninkaan virkoja. Näitä löytyy jopa sivistyneistä länsimaista- hyviä esimerkkejä ovat vaikka sukellusveneiden kapteenit. Heidänkin toimintansa alistetaan tarkastelulle jälkikäteen. Jos homma menee perseelleen niin edessä on potkut ilman eläkettä tai oikeudenkäynti kaikkine ikävine lisineen. Tämä on puolijumaluuden hinta.
Puolustusministeriön ja pääesikunnan välillä tapahtuvaan virkakiertoon tarvittaisiin Volasen mielestä selvemmät pelisäännöt. ”Ei ole hyvä, jos samat henkilöt tekevät itselleen suunnitelmia ja valvovat itse itseään, eivätkä siviilit ja naiset ylene ministeriössä”, hän sanoo.
Tuollainen peli ei kuulu demokratiaan.
Volanen väittää, että Suomessa ei ole normaalia kriittistä journalismia sotilas- ja poliisisektoria koskevissa asioissa. Hänen mukaansa poliisi huoltaa omia luottotoimittajiaan vinkein ja vuodoin ja sotilaat omiaan kertausharjoituksin ja sotilasarvoin
Suomen sotilaan toimittaja oli kysellyt tykistön a-tarpeen massaräjäytyksistä. Upseeri oli röyhkeästi todennut, "ettei asia kuulu reserviläisille". Toki eihän kyseisellä aviisilla ollut mitään vaikeuksia saada kenraali ja eversti tason upseereita haastateltavaksi niin kauan kuin kirjoitettiin perinteistä "Pioneereille vihollisen esteet ovat vain hidasteita" ja "Herhiläisten terävät pistimet iskussa" journalismia...
Suomalaisen poliisin valtuudet ja ennen kaikkea poliisin valvonta on samaa tasoa kuin harppi saksassa. Suomalaiset toimittajat uskovat lähes kaiken minkä Ministerium fur Staatsicherheit suoltaa. Läpi paistaa syvä ammattitaidottomuus näissä asioissa ja vakaa usko, että poliisi on freund und helferin josta kunnon kansalaisen ei tarvitse koskaan välittää. Suomalaisen lehdistön ja tavallisen keskiluokkaisen keskinkertaisuuden asenne poliisiin on "mitä se minuun liittyy". Tästä on seurauksena sitten kova shokki kun äidin kuolinsyytä tai omaa turpakeikkaa ei sitten hoidakaan se poliisit sarjasta tuttu 2000-luvun reinikainen vaan saadaan tuta oikein kunnolla perinteistä tutkintaa, joissa uhrin ja omaisen ihmisarvo lähenee yleisen wc:n lattian kohtelun tasoa.
Oikeastaan ainoa poikkeus tässä synkkyydessä on toimittaja Jari Kähkösen ansiokkaat artikkelit Kontrollissa ja myöhemmin Turvasanomissa.
Myös maanpuolustuskurssit ja muu kokonaismaanpuolustuksen järjestelmä on valjastettu sotilasjohdon markkinointitarkoituksiin.
Aivopesu kuvaa hyvin noita kursseja. Yhtä puolueeton ja kriittinen kuin Nokian tarjoama koulutus omasta alastaan.
"Sitä kautta voi jopa syntyä eräänlainen suomalainen malli sotilaallis-teollisesta kompleksista, josta presidentti Eisenhower varoitti aikoinaan Yhdysvalloissa”, Volanen epäilee.
Ei koske Suomea...:a-lipsrsealed:
