Äänestin nykyistä tilannetta, ja täytyy sanoa, että ihmettelen vapaamatkustamisen suosiota - 9-9 minun ääneni mukaan lukien. Nato on koskematon vain niin kauan, kunnes joku läpsäisee sitä persuksiin. Ja jos Naton reaktio on yhtä voimakas kuin sammumispisteessä olevan naisen, voi läpsäys edetä rintojen puristeluun ja...
On kiistämätön tosiasia, että liittoutumattomuus ei toimi pelotteena. Valitettavasti. Olemme suhteellisen
turvallisesti höyhennettävä naapurimaa, koska viidennen artiklan suoja puuttuu. Eskaloimisesta ei ole vaaraa.
Kysymys kuuluu, olemmeko
helposti höyhennettävä? Jos mitataan Venäjän rajanaapurien (maaraja) itsenäistä puolustuskykyä, menevät Suomen edelle luultavasti vain Kiina, Pohjois-Korea ja Puola. Olemme siis neljännellä sijalla. Suomen alapuolelle sijoittuvat Norja, Viro, Latvia, Liettua, Valko-Venäjä, Ukraina, Georgia, Azerbaidzan, Kazakstan ja Mongolia.
Lisäksi täytyy miettiä, mitä Venäjä voisi
hyötyä Suomeen hyökkäämisestä? Meillä ei ole merkittäviä luonnonvaroja, ja historiallinen yhteytemme Venäjään on selvästi heikompi kuin monella muulla valtiolla (lue: Neuvostoliitosta irtautuneet valtiot). Kansanluonnekin on vittumainen - uusi Tsetsenia? Toisaalta emme ole Venäjän ystävä siinä määrin kuin jotkin muut rajanaapurit, mutta emme suoranaisesti vihollinenkaan, toisin kuin vaikkapa Georgia tai Ukraina. Ainoa kuviteltavissa oleva syy hyökätä Suomeen olisi jonkinlainen lännen näpäytys ja Pohjois-Suomen osalta myös alueen luonnonvarat (lue: Norja). Mutta kun katsotaan helposti höyhennettävien listaa, niin herää kysymys, miksi Venäjä ei valitsisi ennemmin Ukrainaa tai Georgiaa?
Summa summarum: koska hyökkäysuhka on varsin matala, voimme joutua sotaan lähinnä osana laajempaa konfliktia Euroopassa, ja siinä tilanteessa omakin puolustuskykymme riittää kohtuullisen hyvin. On myös luultavaa, että tällaisessa tilanteessa Natosta olisi vain vähäistä hyötyä, koska suurin osa amerikkalaisista(, ranskalaisista jne.) joukoista olisi puolustamassa Baltiaa ja muita heikompia jäseniä, ei Suomea. Olisin kylläkin valinnut vapaamatkustamisen, mikäli katsoisin Suomen olevan suuressa vaarassa joutua Venäjän silmätikuksi, koska tällaisessa tilanteessa Suomi ei varmasti kestäisi yksin. Tällöin Nato voisi myös keskittää joukkojansa vapaammin nimenomaan Suomen tukemiseksi, kun uhka ei olisi yhtä aikaa päällä Baltiassa ja muilla alueilla.
-----------------
Välihuomautuksena mainittakoon, että
@yrjö :n viestistä ("pääkalusto olisi samaa kuin nytkin") ainakin minä saan käsityksen, että puolustusvoimien joukot olisivat suunnilleen samat kuin nyt, paitsi että paperitiikerit olisi karsittu pois. Epäilen! Ruotsin kokonaisvahvuus sodan aikana on nyt reilu 50 000 miestä (
Wikipedia), ja oletettavasti meillä olisi suunnilleen yhtä paljon miehiä. Valmiusprikaatit imaisevat 15 000 miestä, mekanisoidut ja moottoroidut tst-osastot 10 000 miestä ja ilma- ja merivoimat kumpainenkin 5 000 miestä. Yhteensä 35 000 miestä. Kun päälle lasketaan huolto, esikunnat ja ylijohdon erillisyksiköt (tykistö, ilmatorjunta, viesti, pioneeri) muiden joukkojen tueksi, ollaan 50 000 miehessä.
Kuitenkin alueellisilla joukoilla lienee kuranttia kalustoa vielä muutamalle kymmenelle tuhannelle miehelle. Lisäksi paperitiikeri-joukoillakin (lue: paikallisjoukot) on oma merkityksensä, jos ei sitten muussa kuin ilmavoimien hajautuksessa ja silminä ja korvina muille joukoille.
Tämä laskelmani johti siihen, että äänestin vapaamatkustamista vastaan. Olisin ehdottomasti ottanut Naton, jos sillä ei olisi ollut näin mittavaa vaikutusta itsenäiseen puolustuskykyyn, koska olisihan Nato-jäsenyys korottanut hyökkäyskynnystä. Hyökkäyskynnys on kuitenkin nykyiselläänkin melko korkea, joten arvioin puolustuskyvyn heikentymisen suuremmaksi pahaksi.
-----------------
Haluaisin nyt uskoa, että myös NATO-Suomi ilman vapaamatkustusta on mahdollista.
Kuten myös. Kenties se onkin, jos Ukrainan oppi menee jossakin vaiheessa kansakunnan tajuntaan. Tai kenties me kutsumme sitä Latvian opiksi tai joksikin muuksi, samantekevää.