Varusmiespalvelus Venäjän armeijassa
- Viestiketjun aloittaja Einomies1
- Aloitus PVM
ukkopekka
Kersantti
[media=youtube]3NdBHUXo2k0[/media]
Kyllä tollasella koulutuksella saadaan varmasti aika moraalittomia tappokoneita jokaisesta irti.
Kyllä tollasella koulutuksella saadaan varmasti aika moraalittomia tappokoneita jokaisesta irti.
Last edited by a moderator:
On niinkin että tätä pieksämis-kulttuuria ei pidä katsoa vain asevoimien omana sisäsisenä asiana. Venäläisnuoriso kaikkineen kun tuntuu olevan hyvin agressiivista ja tappelunhaluista porukkaa. Toisaalta koska se on kulttuurisidonnainen juttu niin siksipä en nyt hirvittävästi tuomitsisi tuota pieksämistä itsessään, koska sikäläinen kulttuuri tuntuu olevan selkeästi erillaista ja paljon hyväksyvämpi mitä tulee väkivaltaan tai "väkivaltaan" (onpahan tästä syytetty juuri asevoimien väkivaltaista kulttuuria). Meillähän väkivaltainen käyttäytyminen taitaa edelleen yleisesti jäädä ala-asteelle. Ainakin omassa lapsuudessa tapeltiin välitunnit jossakin piilossa, vai liekkö nykyinen nuoriso ja lapset tässäkin suhteessa veltostuneet? Toki etenkin suuremmissa kaupugeissa taidetaan nykyään järjestää suhteellisen aktiivisesti epävirallisia katutappeluita.
Toki on myöskin niin että rajan takaa on kantautunut todella huolestuttavia uutisia alokkaiden alistamisesta prostituutioon, kiduttamiseen yms. Ja toisaalta isossa armeijassa on isot ongelmat. Voipa hyvinkin olla että 90% suorittaa asepalveluksensa suhteellisen motivoituneesti kokematta kovinkaan pahoja traumoja palveluksensa aikana, sekä jälkikäteen voi muistella asepalvelustaan tyytyväisenä. Vähänhän me Venäjän asevoimista tiedetään. Ikävä kyllä. Ja luulen että me keskimäärin tiedämem vain karmeimmat tapaukset ja täten olemme taipuvaisia pitämään sitä liian epäinhimillisenä ja vasten mielisenä paikkana.
Ps. Pitää kuitenkin muistaa että Venäjän asevoimat on käyneet pohjalla 90-luvun aikana ja suunta on ollut jo pitkään ylöspäin. Suurin osa noista ikävistä uutisista on tullut 90-luvun puolelta ja jonkin verran 2010-luvun alusta.
Pss. Esim Punaisen Baretin testi OMON-joukoissa on todella vaativa testi ja siinä yhtenä testattavana asiana on pärjätä 12 minuuttia "kehässä" ja vastassa on 4 minuutin vuoroin punaisen baretin omaavia vastaustajia (eli kaikkiaan 3 kpl). Säännöt on muistaakseni suhteellisen vapaat ja ilmeisesti homman nimi on sellainen että kaverin pitää jaksaa loppuun asti (eli mitään pisteiden laskua ei ole). Joitakin matseja olen katsonut netistä ja aika rankan näköistä touhua se on... Tuo mielestäni selvittää hyvin Venäläistä sotilaskoulutuksen filosofiaa ainakin paremmissa joukoissa, kuten maahanlaskujoukoissa. Eli lähitaistelu ja fyysinen väkivaltaisuus on merkittävällä sijalla ja miehiltä odotetaan ilmeisesti aika korkeitakin valmiuksia käydä arastelematta käsikähmään ja satuttamaan toista. Voisin kuvitella että samat näkemykset ehkä on valuneet vaikuttamaan vähän koko armeijaa.
Toki on myöskin niin että rajan takaa on kantautunut todella huolestuttavia uutisia alokkaiden alistamisesta prostituutioon, kiduttamiseen yms. Ja toisaalta isossa armeijassa on isot ongelmat. Voipa hyvinkin olla että 90% suorittaa asepalveluksensa suhteellisen motivoituneesti kokematta kovinkaan pahoja traumoja palveluksensa aikana, sekä jälkikäteen voi muistella asepalvelustaan tyytyväisenä. Vähänhän me Venäjän asevoimista tiedetään. Ikävä kyllä. Ja luulen että me keskimäärin tiedämem vain karmeimmat tapaukset ja täten olemme taipuvaisia pitämään sitä liian epäinhimillisenä ja vasten mielisenä paikkana.
Ps. Pitää kuitenkin muistaa että Venäjän asevoimat on käyneet pohjalla 90-luvun aikana ja suunta on ollut jo pitkään ylöspäin. Suurin osa noista ikävistä uutisista on tullut 90-luvun puolelta ja jonkin verran 2010-luvun alusta.
Pss. Esim Punaisen Baretin testi OMON-joukoissa on todella vaativa testi ja siinä yhtenä testattavana asiana on pärjätä 12 minuuttia "kehässä" ja vastassa on 4 minuutin vuoroin punaisen baretin omaavia vastaustajia (eli kaikkiaan 3 kpl). Säännöt on muistaakseni suhteellisen vapaat ja ilmeisesti homman nimi on sellainen että kaverin pitää jaksaa loppuun asti (eli mitään pisteiden laskua ei ole). Joitakin matseja olen katsonut netistä ja aika rankan näköistä touhua se on... Tuo mielestäni selvittää hyvin Venäläistä sotilaskoulutuksen filosofiaa ainakin paremmissa joukoissa, kuten maahanlaskujoukoissa. Eli lähitaistelu ja fyysinen väkivaltaisuus on merkittävällä sijalla ja miehiltä odotetaan ilmeisesti aika korkeitakin valmiuksia käydä arastelematta käsikähmään ja satuttamaan toista. Voisin kuvitella että samat näkemykset ehkä on valuneet vaikuttamaan vähän koko armeijaa.
Pullosorsa
Luutnantti
Minä en ainakaan ole tavannut tai edes kuullut sellaisesta venäläisestä joka muistelisi lämmölla armeija-aikaansa, kuten meillä niin usein on tapana. Hakkaaminen yms rääkkääminen on jokapäiväistä.
koponen
Kenraali
Yhden DDR:ssä 12 vuotta kouluttaja-aliupseerina toimineen pietarilaisen hepun kanssa haastelin taannoin pitkään aiheesta varusmiespalvelus silloin ja nyt. Tiivisti oman palveluksensa: vuosi hakattavana, puoli vuotta väistellen, puoli vuotta hakkaajana. Siitä eteenpäin sai antaa muullakin kuin kädellä lopun aikaa.
Poikansa oli saanut junailluksi kutsuntojen ohi vanhoilla kontakteilla. Oli kovin onnellinen asiasta. Kuulemma oli mennyt palvelukseen joutuneilta kavereiltaan hampaita jo ensimmäisten viikkojen aikana, ja yksi saattaa tulla yksisilmäisenä takaisin maitojunalla.
Samalla muisteli ilmeisen kovalla aselaji- ja joukko-osastoylpeydellä aikaansa sotilaana. Oli rintaansa lyöden valmis taistelemaan isänmaan puolesta silloin ja nyt.
Venäläinen kansanluonne on ihan oma lukunsa.
Poikansa oli saanut junailluksi kutsuntojen ohi vanhoilla kontakteilla. Oli kovin onnellinen asiasta. Kuulemma oli mennyt palvelukseen joutuneilta kavereiltaan hampaita jo ensimmäisten viikkojen aikana, ja yksi saattaa tulla yksisilmäisenä takaisin maitojunalla.
Samalla muisteli ilmeisen kovalla aselaji- ja joukko-osastoylpeydellä aikaansa sotilaana. Oli rintaansa lyöden valmis taistelemaan isänmaan puolesta silloin ja nyt.
Venäläinen kansanluonne on ihan oma lukunsa.
RE: OMONin baretin väri
Kuulostaa vähän spetsnazien taistelijantutkinnon "aseeton taistelu" osuudelta.
Tuosta simputuksen alkuperästä on monenlaisia teorioita. Aikoinaanhan 30-luvulla alaistaan pahoinpidellyt tai tätä vaikka pakkasissa ohuissa vaatteissa seisottanut upseeri olisi löytänyt itsensä nopeasti sota-oikeudesta.
Toki "suuri isänmaallinen sota" raaisti pahasti yhtä upseeripolvea- niinhän sota tuppa aina tekemään niin yksilöille kuin yhteiskunnillekkin. Kaikista pahin isku tapahtui Stalinin kuoltua. Gulag järjestelmää supistettiin huomattavasti. Ja mistä monet MVD:n upseerit löysivät itsensä - yllätys yllätys monet sijoitettiin jalkaväen upseereiksi. Samat asenteet jotka aikaisemmin oli kohdistettu vankeihin kohdistuivat nyt varusmiehiin. Luuletteko, että ihminen joka on teloittanut, kiduttanut, näännyttänyt nälkään ja hakannut raskaana olevia naisia patukalla viimeiset 5-20 vuotta muuttaa luonnettaan vain kauluslaattojen väriä vaihtamalla?
Oman lisänsä järjestelmään toi siirtyminen kahden vuoden asevelvollisuuteen- "vanhat" päättivät sitten maistattaa "oikeaa armeijaa" uusilla. Arvatkaapa vain ketkä olivat seuraavan saapumiserän kurkussa.
Virallisesti neuvostoasevoimissa ei esiintynyt simputusta. Kukaan kapteeni ei voinut siis ainakaan virallisesti rangaista ketään sen harjoittamisesta. Kohtuullisen kafkamaista?
Osaltaan asevoimien rappiota kiihdyttivät vakiintuneet upseerisuvut. Heille varusmiehet olivat vain välineitä jonkin tavoitteen saavuttamiseen.
Lopuksi täytyy vielä huomioida, että epäinhimillinen ja rakenteellista väkivaltaa pursuava järjestelmä tapaa tehdä kansalaisistaan samanlaisia. Kuten raamatussa sanotaan "isien pahat teot kostetaan kolmanteen polveen". Yleensähän sen verran kestää saada ns. normaaleja ihmisiä jonkun ihmishirviön jäljiltä. Samanlainen henkinen perintö on jäänyt myös punaisten khemerien jäljiltä. Kamputsean kansa kärsii massiivisista psyykkisistä ongelmista (noin 25 % väestöstä välittömän psykiatrisen avun tarpeessa). Erittäin väkivaltainen ja kieroutunut järjestelmä teki kansalaisistaan samanlaisia. Valehtelu, hyväksikäyttö, alhainen kynnys väkivaltaan, nihilismi, nopean edun tavoittelu ja lapsellisuus leimaavat kamputsealaista kansanluonnetta vielä kymmenien vuosien ajan.
jokiranta kirjoitti:
Kuulostaa vähän spetsnazien taistelijantutkinnon "aseeton taistelu" osuudelta.
Tuosta simputuksen alkuperästä on monenlaisia teorioita. Aikoinaanhan 30-luvulla alaistaan pahoinpidellyt tai tätä vaikka pakkasissa ohuissa vaatteissa seisottanut upseeri olisi löytänyt itsensä nopeasti sota-oikeudesta.
Toki "suuri isänmaallinen sota" raaisti pahasti yhtä upseeripolvea- niinhän sota tuppa aina tekemään niin yksilöille kuin yhteiskunnillekkin. Kaikista pahin isku tapahtui Stalinin kuoltua. Gulag järjestelmää supistettiin huomattavasti. Ja mistä monet MVD:n upseerit löysivät itsensä - yllätys yllätys monet sijoitettiin jalkaväen upseereiksi. Samat asenteet jotka aikaisemmin oli kohdistettu vankeihin kohdistuivat nyt varusmiehiin. Luuletteko, että ihminen joka on teloittanut, kiduttanut, näännyttänyt nälkään ja hakannut raskaana olevia naisia patukalla viimeiset 5-20 vuotta muuttaa luonnettaan vain kauluslaattojen väriä vaihtamalla?
Oman lisänsä järjestelmään toi siirtyminen kahden vuoden asevelvollisuuteen- "vanhat" päättivät sitten maistattaa "oikeaa armeijaa" uusilla. Arvatkaapa vain ketkä olivat seuraavan saapumiserän kurkussa.
Virallisesti neuvostoasevoimissa ei esiintynyt simputusta. Kukaan kapteeni ei voinut siis ainakaan virallisesti rangaista ketään sen harjoittamisesta. Kohtuullisen kafkamaista?
Osaltaan asevoimien rappiota kiihdyttivät vakiintuneet upseerisuvut. Heille varusmiehet olivat vain välineitä jonkin tavoitteen saavuttamiseen.
Lopuksi täytyy vielä huomioida, että epäinhimillinen ja rakenteellista väkivaltaa pursuava järjestelmä tapaa tehdä kansalaisistaan samanlaisia. Kuten raamatussa sanotaan "isien pahat teot kostetaan kolmanteen polveen". Yleensähän sen verran kestää saada ns. normaaleja ihmisiä jonkun ihmishirviön jäljiltä. Samanlainen henkinen perintö on jäänyt myös punaisten khemerien jäljiltä. Kamputsean kansa kärsii massiivisista psyykkisistä ongelmista (noin 25 % väestöstä välittömän psykiatrisen avun tarpeessa). Erittäin väkivaltainen ja kieroutunut järjestelmä teki kansalaisistaan samanlaisia. Valehtelu, hyväksikäyttö, alhainen kynnys väkivaltaan, nihilismi, nopean edun tavoittelu ja lapsellisuus leimaavat kamputsealaista kansanluonnetta vielä kymmenien vuosien ajan.
Tuo "raakuus Venäjällä" on vanha venäläinen, erityisesti slavofiilien, keskustelunaihe. Siinä, missä zapadnikit, ajoittain liberalismin, ajoittain juutalaisten rahamiesten, ajoittain balttien avulla pyrkivät uudistamaan Venäjää ihaillen lähes Stalinin veroista Iivana IV Julmalle ruumisröykkiöissä voiton vienyttä Pietari I Suurta, jonka ensimmäinen suurmiesteko oli hävittää Ruotsin kuningaskunnan suurvalta-asema Suuressa Pohjan sodassa, jotta Moskovan suuriruhtinaskunnan oli voitu todeta objektiivisesti muuttuneen Venäjän keisarikunnaksi, siinä tavallaan slavofiilit puolustautuvat aasialaista raakalaisargumenttia, joka oli kansallissosialistien sivuteesi kommunisminvastaisuuden ohella, vastaa sillä, että venäläinen yhteiskunta oli laadukkaampi ja sivistyneempi Kiovan Venäjän ja pohjoisessa sille löyhästi alisteisen Novgorodinmaan aikana.
Suomalainen oppivelvollisuushistorianopetus ei mitenkään korosta vuotta 1478, jolloin Novgorodinmaa menetti itsenäisyytensä Moskovan suurvaltapolitiikalle ja tavallaan ottelu myös pohjoisista reuna-alueista sai suurvaltapoliittisempaa luonnetta.
Slavofiili itsepuolustusargumentti on se, että tavallaan tataari-mongolien miehitys raaisti ortodoksisen ihmisystävällisen kevytkulttuurin 1200-, 1300- ja 1400-luvuilla, mistä Venäjän keisarikunta, Neuvostoliitto ja Venäjän federaatio kärsivät.
No itse ajattelen asian niin, että hämäläisten ja karjalaisten heimosodista päästiin kolonialismiin ja suurvaltapolitiikkaan kahta tietä. Ensiksikin Varsinais-Suomeen pesiytyneestä kristinuskosta huolimatta Ruotsin piti vielä miehittääkin Suomi sata vuotta myöhemmin, jotta tavallaan saataisiin tukialue hämäläisten miekkakastamiseen ja toisaalta myös sitomalla hämäläiset yhteen (varsinais)suomalaisten kanssa alku-Suomeksi, jolla lähteä vapauttamaan ortodoksista ja Novgorodonmaahan löyhästi kuulunutta Karjalaa.
Karjalaiset olivat hyvin pitkään ortodoksisella ja venäläisellä puolella karjalaisina aikaansaatua suurvaltakonfliktia. Karjala-kysymys oikeataan ratkesi 1612, kun saatiin Karjalaa ja Inkerinmaaksi kutsuttua Venäjää, joka kolonialisoitiin luterilaisuudella ja savolaisilla.
Sanoisin niin, että Venäjän ja Karjalan kysymykset liittyvät paljolti Ruotsin kuningaskunnan taitavaan itään menemiseen jo Kustaa Vaasan ajoista. Tanskalaisvoittoinen Kalmarin unioni ei olisi koskaan asuttanut aktiivisesti savolaisia kainuulaisiksi Moskovan suuriruhtinaskunnan alueelle Kainuuseen eikä varmaan tehnyt yhtä laajenevaa politiikkaa pohjoisessa kuin mitä Kustaa II Adolf Stolbovan rauhassa.
Itse ajattelen, että osittain slavofiilit ovat oikeassa, mutta heilläkin oli monta vuosisataa ennen Neuvostoliittoa aikaa korjata asiaa.
Zaharov, joka oli aivan oikea fyysikko ja ydinasekehittelijä, sanoi, että Moskovan (hallinnon autoritäärinen luonne) johtuu imperiumista.
Tämä oikeastaan tarkoittaa, sitä, että venäläisten on pakko tukea loppupeleissä keskusvaltaa, jotta Kiina ei ottaisi Siperiaa ja jotta Etelä-Venäjältä islam ei tunkisi kohti Moskovaa, kun kerran aasialaiset palautettiin Aasiaan sotimalla Osmanien valtakunta kauemmas koko 1700-luvun ja 1800-luvulla.
Pietarilainen liberaalikaan ei halua, että Venäjä lahjoitetaan kiinalaisille ja muslimeille, koska se tekisi liberalismin harjoittamisen Pietarissakin Moskovan valtaakin vaikeammaksi. Yhdysvallat on ruokkinut tätä asiaa korostamalla, ettei Venäjän federaatio tarvitse Keski- ja Länsi-Euroopan miehitykseen kykenevää viiden miljoonan sotilaan armeijaa, vaan pienin miljoonan sotilaan ammattiarmeija riittää niin kuin Kiinalla tai Intialla tai Yhdysvalloilla, kunhan on kättä pidempää ydinasetta.
Siksi Yhdysvallat ja Venäjä vetävät toisiaan edelleen kölin alitse niin ydinsukellusveneissä kuin ydinohjuksissa tavalla, jota aivan tavallinen juttupalkkoidenmetsästäjä ei viitsi ruotia.
Suomalainen oppivelvollisuushistorianopetus ei mitenkään korosta vuotta 1478, jolloin Novgorodinmaa menetti itsenäisyytensä Moskovan suurvaltapolitiikalle ja tavallaan ottelu myös pohjoisista reuna-alueista sai suurvaltapoliittisempaa luonnetta.
Slavofiili itsepuolustusargumentti on se, että tavallaan tataari-mongolien miehitys raaisti ortodoksisen ihmisystävällisen kevytkulttuurin 1200-, 1300- ja 1400-luvuilla, mistä Venäjän keisarikunta, Neuvostoliitto ja Venäjän federaatio kärsivät.
No itse ajattelen asian niin, että hämäläisten ja karjalaisten heimosodista päästiin kolonialismiin ja suurvaltapolitiikkaan kahta tietä. Ensiksikin Varsinais-Suomeen pesiytyneestä kristinuskosta huolimatta Ruotsin piti vielä miehittääkin Suomi sata vuotta myöhemmin, jotta tavallaan saataisiin tukialue hämäläisten miekkakastamiseen ja toisaalta myös sitomalla hämäläiset yhteen (varsinais)suomalaisten kanssa alku-Suomeksi, jolla lähteä vapauttamaan ortodoksista ja Novgorodonmaahan löyhästi kuulunutta Karjalaa.
Karjalaiset olivat hyvin pitkään ortodoksisella ja venäläisellä puolella karjalaisina aikaansaatua suurvaltakonfliktia. Karjala-kysymys oikeataan ratkesi 1612, kun saatiin Karjalaa ja Inkerinmaaksi kutsuttua Venäjää, joka kolonialisoitiin luterilaisuudella ja savolaisilla.
Sanoisin niin, että Venäjän ja Karjalan kysymykset liittyvät paljolti Ruotsin kuningaskunnan taitavaan itään menemiseen jo Kustaa Vaasan ajoista. Tanskalaisvoittoinen Kalmarin unioni ei olisi koskaan asuttanut aktiivisesti savolaisia kainuulaisiksi Moskovan suuriruhtinaskunnan alueelle Kainuuseen eikä varmaan tehnyt yhtä laajenevaa politiikkaa pohjoisessa kuin mitä Kustaa II Adolf Stolbovan rauhassa.
Itse ajattelen, että osittain slavofiilit ovat oikeassa, mutta heilläkin oli monta vuosisataa ennen Neuvostoliittoa aikaa korjata asiaa.
Zaharov, joka oli aivan oikea fyysikko ja ydinasekehittelijä, sanoi, että Moskovan (hallinnon autoritäärinen luonne) johtuu imperiumista.
Tämä oikeastaan tarkoittaa, sitä, että venäläisten on pakko tukea loppupeleissä keskusvaltaa, jotta Kiina ei ottaisi Siperiaa ja jotta Etelä-Venäjältä islam ei tunkisi kohti Moskovaa, kun kerran aasialaiset palautettiin Aasiaan sotimalla Osmanien valtakunta kauemmas koko 1700-luvun ja 1800-luvulla.
Pietarilainen liberaalikaan ei halua, että Venäjä lahjoitetaan kiinalaisille ja muslimeille, koska se tekisi liberalismin harjoittamisen Pietarissakin Moskovan valtaakin vaikeammaksi. Yhdysvallat on ruokkinut tätä asiaa korostamalla, ettei Venäjän federaatio tarvitse Keski- ja Länsi-Euroopan miehitykseen kykenevää viiden miljoonan sotilaan armeijaa, vaan pienin miljoonan sotilaan ammattiarmeija riittää niin kuin Kiinalla tai Intialla tai Yhdysvalloilla, kunhan on kättä pidempää ydinasetta.
Siksi Yhdysvallat ja Venäjä vetävät toisiaan edelleen kölin alitse niin ydinsukellusveneissä kuin ydinohjuksissa tavalla, jota aivan tavallinen juttupalkkoidenmetsästäjä ei viitsi ruotia.
Raakuutta Venäjällä informaatiosodankäynnissä on Euroopan unionissa johtanut Englanti jo 1500-luvulta alkaen, kun Elisabeth I antoi rukkaset Iivana IV Julmalle.
Tässä mielessä se, että jos BBC välillä revittelisi aiheetta venäläisten kustannuksella on vain länsimainen hyve ja 500 vuotta vanha kuninkaalinen perinne.
Tässä mielessä se, että jos BBC välillä revittelisi aiheetta venäläisten kustannuksella on vain länsimainen hyve ja 500 vuotta vanha kuninkaalinen perinne.