Venäjä tarjoaa kansalaisuutta kaikille suomalaisille?

[Talvela]

Vaikka Suomi ja Eesti joutuivat kiivaina pakanoina vieraiden kuninkaiden alle ei sovi liioitella ainakaan Suomen asemaa, täällä ei ole maaorjia ollut, muualla Euroopassa on.
Ja tuo Venäjä ei ole Novgorod, se on Mongolien vanha vasalli Moskovan suuriruhtinaskunta, joka teurasti Novgorodin Iivana Julman käskystä ja josta pakeni iso osa nykyisistä Karjalaisista ja Savolaisista Ruotsin vallan alle.
Novgorod oli soturi/kauppias tasavalta, kuului jopa Hansaan, ja siellä oli meidän heimoilla iso rooli.
Niin kauan kun itää hallitsee tämä Mongoli imperiumi joka on melkein kaikki suomensukuiset hävittänyt eri keinoin ei meillä ole mitään asiaa sen kanssa liitoutua.

 

[sherlokki]

Ruotsi voisi mennä Natoon ja tarjota kansalaisuutta kaikille suomalaisille ja/tai ehdottaa Suomen liittämistä Ruotsiin Vai olisiko Norja parempi, öljy, Nato ja oma raha sekä koillinen merireitti

 

[skärdis]

Ruotsi voisi mennä Natoon ja tarjota kansalaisuutta kaikille suomalaisille ja/tai ehdottaa Suomen liittämistä Ruotsiin Vai olisiko Norja parempi, öljy, Nato ja oma raha sekä koillinen merireitti

Pohjoismaiden välillä voi jo nyt vaihtaa kansalaisuuttaan ilmoitusmenettelyllä.

Jos norjalaisuus viehättää, niin ei muuta kuin rajan yli lähimpään maistraattiin täyttämään blanketteja.

 

[sherlokki]

Pohjoismaiden välillä voi jo nyt vaihtaa kansalaisuuttaan ilmoitusmenettelyllä.

Jos norjalaisuus viehättää, niin ei muuta kuin rajan yli lähimpään maistraattiin täyttämään blanketteja.

Tuota en muuten tiennyt. Mutta kelpaisiko Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteinen talousalue EUn sijaan. Pääsisikö paremmin irti suurvalta kahinoista?

 

[skärdis]

Mutta kelpaisiko Tanskan, Norjan, Ruotsin ja Suomen yhteinen talousalue EUn sijaan. Pääsisikö paremmin irti suurvalta kahinoista?

Suomalaisille voi olla vaikea käsittää, mutta Tanska ja Norja eivät halua erota NATO:sta. Ruotsikaan ei jostain "kumman syystä" halua puolustusliittoon Suomen kanssa.

 

[baikal]

Suomalaisille voi olla vaikea käsittää, mutta Tanska ja Norja eivät halua erota NATO:sta. Ruotsikaan ei jostain "kumman syystä" halua puolustusliittoon Suomen kanssa.

Sanopa skärdis, mikä tuo syy on, tai mitkä syyt?

 

[skärdis]

Sanopa skärdis, mikä tuo syy on, tai mitkä syyt?

No mitäpä luulet?

Sitä ei ehkä täältä karhun kainalossa kasvaneena ole helppo hahmottaa, mutta kyllä sen karttapalloa tutkimalla ymmärtää.

Tanskassa ja Norjassa moni vastustaa EU:ta, mutta NATO ei ole lainkaan samalla tavalla epämieluisa. Onhan se tietysti suomalaisen mielestä erikoista, kun NATO:n myötähän jo miespolvet olisi tuotu kotiin sinkkiarkuissa ja terroristit mellastaisivat pitkin ja poikin Pohjolaa. Näin meillä ainakin uskotaan.

Islannissa NATO herättää jonkin verran suurempia intohimoja, mutta kun pintaa rapsuttaa, niin itse NATO koetaan hyväksi, mutta jenkkitukikohta Keflavikissä oli kivenä kengässä. Moni islantilainen tervehti ilolla jenkkien lähtöä saarelta. Ohimennen sanoen poikkesin viime vuonna siellä Keflavikin hylätyssä tukikohdassa ja melkoinen pikku-Amerikkahan se oli Aku Ankan paloposteineen. Selvyyden vuoksi muistutan, että USA:lla ei ole sotilastukikohtia muissa Pohjoismaissa.

 

[sherlokki]

Voiko Natoon mennä silleen pstt! Ei kerrota tästä kelleen, kuin vasta siinä vaiheessa kun päätös tehty.

No mitäpä luulet?

Sitä ei ehkä täältä karhun kainalossa kasvaneena ole helppo hahmottaa, mutta kyllä sen karttapalloa tutkimalla ymmärtää.

Tanskassa ja Norjassa moni vastustaa EU:ta, mutta NATO ei ole lainkaan samalla tavalla epämieluisa. Onhan se tietysti suomalaisen mielestä erikoista, kun NATO:n myötähän jo miespolvet olisi tuotu kotiin sinkkiarkuissa ja terroristit mellastaisivat pitkin ja poikin Pohjolaa. Näin meillä ainakin uskotaan.

Islannissa NATO herättää jonkin verran suurempia intohimoja, mutta kun pintaa rapsuttaa, niin itse NATO koetaan hyväksi, mutta jenkkitukikohta Keflavikissä oli kivenä kengässä. Moni islantilainen tervehti ilolla jenkkien lähtöä saarelta. Ohimennen sanoen poikkesin viime vuonna siellä Keflavikin hylätyssä tukikohdassa ja melkoinen pikku-Amerikkahan se oli Aku Ankan paloposteineen. Selvyyden vuoksi muistutan, että USA:lla ei ole sotilastukikohtia muissa Pohjoismaissa.

Juuri tuota karttapalloa ounastelin, osui ja upposi.

 

[Laamanator]

Eipä se 700 vuotta ruotsalaisten maaorjina olokaan varsinaisesti mitään herkkua liene metsäsuomalaisille ollut vai lienenkö taas ihan väärässä?

Kautta kirjoitetun historiamme olemme olleet lännen ja idän riepoteltavina. Suurin kansallinen nousukautemme on koettu, yllättävää kyllä, 1800-luvulla, jolloin olimme autonominen osa (Suomen suuriruhtinaskunta) tsaarin Venäjää. Ajalta ennen kirjoitettua historiaa (jonka muuten kirjoittaa aina voittajat) on suomalais-ugrilaiset heimot olleet hallitsevassa asemassa niin nykyisissä Pohjoismaissa kuin Venäjälläkin (miinus Tanska ja Islanti). Tästä seikasta ei koululaitoksemme ole paljoa puhua pukahtanut, sen sijaan historianopetuksemme koostuu Ruotsin vallan ajan muisteloista (todellisuudessa mitään Ruotsi-Suomea ei ole ollut olemassakaan).
Tästä alennustilasta kuvainnollisena esimerkkinäon se kuinka jotkut pöljät juhlistavat Ruotsin kuningasperheen lapsilisäyksiä tykinlaukauksin. Olisikohan näiden aika jo nousta sieltä 30-vuotisen sodan poteroista lähemmäs nykyaikaa?

Ei suomalaisten asema Ruotsin valtakunnassa ollut sen enempää maaorjana olemista kuin sen aikaisilla ruotsalaisillakaan, vaan Suomen alue oli samanlainen maakunta kuin muutkin. Kurjuus oli kohtalaisen tasaista koko porukalle ja kruunu vaati veronsa tinkimättä sekä täysimääräisenä. 1900-luvun fennomaaninen historiankirjoitus on halunnut esittää Ruotsin vallan ajan tapahtumat mystisenä vuosituhantisen Suomen kansan demonisoituna riistona ja orjuuttamisena, joita ne eivät tosiasiassa olleet.

Mielenkiintoinen kysymys sen sijaan on, minkälainen on ollut sen aikaisen suomalaisen tai nykyisen Suomen alueella asuneen ihmisen kansallinen identiteetti ja niin sanottu omakuva. Suomalaisuuden käsite sellaisena kuin se nykymuodossa tunnetaan on luotu vasta 1800-luvulla, jolloin eri kansat ryhtyivät nationalismin huumassa katsomaan itseään kansallisvaltion näkökulmasta ja määrittelemään itselleen kansallista identiteettiä.

Koululaitoksen historianopetuksessa opetetaan aivan liian vähän ja rajoitetusti Ruotsin vallan aikaisista tapahtumista, vaikka ne ovat erittäin tärkeä osa Suomen historiaa. Myös Ruotsin ajan sotahistoria on yhtäläisesti myös suomalaisten sotahistoriaa, jonka luomisesta moni tämänkin foorumin kirjoittelijoiden sukulainen on vastannut hengellään. Puolustusvoimat huomioi tämän vanhan sotahistorian osana joukko-osastojen ja aselajien perinteitä, mutta muu Suomen yhteiskunta ei noteeraa näitä mitenkään. Vain talvisotaa muistellaan.

Huomioiden nykyajan YYA-/punaviher-henkisen koulujen historianopetuksen, en pidä kuitenkaan erityisen yllättävänä sitä, että monista historian tapahtumista halutaan opetuksessa vaieta. Tuskin on pasifismia korostavan punavihreän linjauksen mukaista kertoa Suomen nuorisolle esimerkiksi ajoista, jolloin pohjoismainen yhteistyö koostui sosiaalitukien jakamisen ja etnisten maahanmuuttaja-/seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisen sijaan sotataidollisesti ja -teknisesti ylivoimaisen armeijan, joka laittoi aikanaan varsin suvereenisti koko Euroopan sekaisin ja löi taistelukentillä minkä tahansa vastustajan. Siitäkin huolimatta, että Ruotsin valtakunnan väkimäärä oli vain murto-osa Keski-Euroopan valtakuntien väestöstä. Eräänlaisia talvisodanihme -tyyppisiä tarinoita mahtuu Suomen ja Ruotsin historiaan useita.

Hakkaa päälle! Hacka på!

 

[sherlokki]

Ei suomalaisten asema Ruotsin valtakunnassa ollut sen enempää maaorjana olemista kuin sen aikaisilla ruotsalaisillakaan, vaan Suomen alue oli samanlainen maakunta kuin muutkin. Kurjuus oli kohtalaisen tasaista koko porukalle ja kruunu vaati veronsa tinkimättä sekä täysimääräisenä. 1900-luvun fennomaaninen historiankirjoitus on halunnut esittää Ruotsin vallan ajan tapahtumat mystisenä vuosituhantisen Suomen kansan demonisoituna riistona ja orjuuttamisena, joita ne eivät tosiasiassa olleet.

Mielenkiintoinen kysymys sen sijaan on, minkälainen on ollut sen aikaisen suomalaisen tai nykyisen Suomen alueella asuneen ihmisen kansallinen identiteetti ja niin sanottu omakuva. Suomalaisuuden käsite sellaisena kuin se nykymuodossa tunnetaan on luotu vasta 1800-luvulla, jolloin eri kansat ryhtyivät nationalismin huumassa katsomaan itseään kansallisvaltion näkökulmasta ja määrittelemään itselleen kansallista identiteettiä.

Koululaitoksen historianopetuksessa opetetaan aivan liian vähän ja rajoitetusti Ruotsin vallan aikaisista tapahtumista, vaikka ne ovat erittäin tärkeä osa Suomen historiaa. Myös Ruotsin ajan sotahistoria on yhtäläisesti myös suomalaisten sotahistoriaa, jonka luomisesta moni tämänkin foorumin kirjoittelijoiden sukulainen on vastannut hengellään. Puolustusvoimat huomioi tämän vanhan sotahistorian osana joukko-osastojen ja aselajien perinteitä, mutta muu Suomen yhteiskunta ei noteeraa näitä mitenkään. Vain talvisotaa muistellaan.

Huomioiden nykyajan YYA-/punaviher-henkisen koulujen historianopetuksen, en pidä kuitenkaan erityisen yllättävänä sitä, että monista historian tapahtumista halutaan opetuksessa vaieta. Tuskin on pasifismia korostavan punavihreän linjauksen mukaista kertoa Suomen nuorisolle esimerkiksi ajoista, jolloin pohjoismainen yhteistyö koostui sosiaalitukien jakamisen ja etnisten maahanmuuttaja-/seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisen sijaan sotataidollisesti ja -teknisesti ylivoimaisen armeijan, joka laittoi aikanaan varsin suvereenisti koko Euroopan sekaisin ja löi taistelukentillä minkä tahansa vastustajan. Siitäkin huolimatta, että Ruotsin valtakunnan väkimäärä oli vain murto-osa Keski-Euroopan valtakuntien väestöstä. Eräänlaisia talvisodanihme -tyyppisiä tarinoita mahtuu Suomen ja Ruotsin historiaan useita.

Hakkaa päälle! Hacka på!

Maailma muuttunut noilta ajoilta hirvittävästi, miettikää sitä miten tieto kulki silloin joskus? Nykyään jokainen voi puhua melkeen face to face. Siis kaikesta tulee ihan toisenlainen käsitys ja ymmärrys.

Edit: Netti tekee myös kepposensa, mutta siis tieto liikkuu ja se on jokaisen kansalaisen käsissä välittömästi, näin ei ollut ennen. Sotia käydään nykyään myös somessa, ei ennen.

 

[baikal]

No mitäpä luulet?

Sitä ei ehkä täältä karhun kainalossa kasvaneena ole helppo hahmottaa, mutta kyllä sen karttapalloa tutkimalla ymmärtää.

Tanskassa ja Norjassa moni vastustaa EU:ta, mutta NATO ei ole lainkaan samalla tavalla epämieluisa. Onhan se tietysti suomalaisen mielestä erikoista, kun NATO:n myötähän jo miespolvet olisi tuotu kotiin sinkkiarkuissa ja terroristit mellastaisivat pitkin ja poikin Pohjolaa. Näin meillä ainakin uskotaan.

Islannissa NATO herättää jonkin verran suurempia intohimoja, mutta kun pintaa rapsuttaa, niin itse NATO koetaan hyväksi, mutta jenkkitukikohta Keflavikissä oli kivenä kengässä. Moni islantilainen tervehti ilolla jenkkien lähtöä saarelta. Ohimennen sanoen poikkesin viime vuonna siellä Keflavikin hylätyssä tukikohdassa ja melkoinen pikku-Amerikkahan se oli Aku Ankan paloposteineen. Selvyyden vuoksi muistutan, että USA:lla ei ole sotilastukikohtia muissa Pohjoismaissa.

Olet siis varma, että Nato-liitto on halutessamme lähinnä ilmoitusasia`?

 

[skärdis]

Olet siis varma, että Nato-liitto on halutessamme lähinnä ilmoitusasia`?

En kai sellaista ole väittänyt? Siksi asian tunnustelu pitäisi käynnistää heti ja toivottovasti onkin jo käynnissä. Viimeistään silloin tulee kiire, kun ruotsalaiset ilmoittavat hakevansa jäsenyyttä.

Tosin tänäänkin joku päivystävä dosentti kehui HS:n yleisönosastolla NATO-optiomme kaikissa olosuhteissa riittäväksi takuuksi. Toivoa sitten sopii, että sellainen optio ohituskaistaan käyttöön on tosiaankin olemassa. Harvemmin vaan palovakuutustakaan myönnetään enää siinä vaiheessa kun punakukka riehuu valtoimenaan.

 

[baikal]

En kai sellaista ole väittänyt? Siksi asian tunnustelu pitäisi käynnistää heti ja toivottovasti onkin jo käynnissä. Viimeistään silloin tulee kiire, kun ruotsalaiset ilmoittavat hakevansa jäsenyyttä.

Tosin tänäänkin joku päivystävä dosentti kehui HS:n yleisönosastolla NATO-optiomme kaikissa olosuhteissa riittäväksi takuuksi. Toivoa sitten sopii, että sellainen optio ohituskaistaan käyttöön on tosiaankin olemassa. Harvemmin vaan palovakuutustakaan myönnetään enää siinä vaiheessa kun punakukka riehuu valtoimenaan.

Minä luulen aidosti, että neuvotteluhaluista tuo homma ei ole ollut kiinni. Siinä mättää joku, en ole varma mikä, mutta joku se on. Wanhan waisto harvoin erehtyy. Tuosta Nato-optiosta höpöttäminen aiheuttaa osaltaan vain sen, että kotoiset toimet jäävät puolittaisiksi rääpimisiksi. Tulevina vuosina sellaiseen ei nähtävästi ole varaa. Usan ja Saksan asenne negative voi olla syy, mutta eräs mahdollisuus on sekin, että ratkaisu tulee yhdessä Ruotsin kanssa: joko kaksin tai ei lainkaan. Yksi mahdollisuus on sekin, että päättäjät arvioivat Venäjän toimet karuiksi, jos tuohon lähdetään....ja pakko sanoa, että aika tosissaan tuo Venäjä tällä haavaa näyttää olevan. Jotain oleellista tästä casesta joka tapauksessa pimitetään yleisöltä, se on varma.

 

[Vonka]

Ei suomalaisten asema Ruotsin valtakunnassa ollut sen enempää maaorjana olemista kuin sen aikaisilla ruotsalaisillakaan, vaan Suomen alue oli samanlainen maakunta kuin muutkin. Kurjuus oli kohtalaisen tasaista koko porukalle ja kruunu vaati veronsa tinkimättä sekä täysimääräisenä. 1900-luvun fennomaaninen historiankirjoitus on halunnut esittää Ruotsin vallan ajan tapahtumat mystisenä vuosituhantisen Suomen kansan demonisoituna riistona ja orjuuttamisena, joita ne eivät tosiasiassa olleet.

Mielenkiintoinen kysymys sen sijaan on, minkälainen on ollut sen aikaisen suomalaisen tai nykyisen Suomen alueella asuneen ihmisen kansallinen identiteetti ja niin sanottu omakuva. Suomalaisuuden käsite sellaisena kuin se nykymuodossa tunnetaan on luotu vasta 1800-luvulla, jolloin eri kansat ryhtyivät nationalismin huumassa katsomaan itseään kansallisvaltion näkökulmasta ja määrittelemään itselleen kansallista identiteettiä.

Koululaitoksen historianopetuksessa opetetaan aivan liian vähän ja rajoitetusti Ruotsin vallan aikaisista tapahtumista, vaikka ne ovat erittäin tärkeä osa Suomen historiaa. Myös Ruotsin ajan sotahistoria on yhtäläisesti myös suomalaisten sotahistoriaa, jonka luomisesta moni tämänkin foorumin kirjoittelijoiden sukulainen on vastannut hengellään. Puolustusvoimat huomioi tämän vanhan sotahistorian osana joukko-osastojen ja aselajien perinteitä, mutta muu Suomen yhteiskunta ei noteeraa näitä mitenkään. Vain talvisotaa muistellaan.

Huomioiden nykyajan YYA-/punaviher-henkisen koulujen historianopetuksen, en pidä kuitenkaan erityisen yllättävänä sitä, että monista historian tapahtumista halutaan opetuksessa vaieta. Tuskin on pasifismia korostavan punavihreän linjauksen mukaista kertoa Suomen nuorisolle esimerkiksi ajoista, jolloin pohjoismainen yhteistyö koostui sosiaalitukien jakamisen ja etnisten maahanmuuttaja-/seksuaalivähemmistöjen oikeuksien ajamisen sijaan sotataidollisesti ja -teknisesti ylivoimaisen armeijan, joka laittoi aikanaan varsin suvereenisti koko Euroopan sekaisin ja löi taistelukentillä minkä tahansa vastustajan. Siitäkin huolimatta, että Ruotsin valtakunnan väkimäärä oli vain murto-osa Keski-Euroopan valtakuntien väestöstä. Eräänlaisia talvisodanihme -tyyppisiä tarinoita mahtuu Suomen ja Ruotsin historiaan useita.

Hakkaa päälle! Hacka på!

Tämä puoli on ollut harrastukseni kohteena vuosia. Ruotsin itäisen puoliskon olosuhteet ovat olleet vaihtelevat. Koko skaalaa en käy läpi, mutta esimerkiksi Kustaa II Aadolf oli suopea, ja kansleri Axel Oxenstierna varsin älykäs työpari. Kun ukko kaatui Saksassa, viisivuotiaasta Kristiinasta tuli kuningatar. Uudet neuvonantajat hööpöttivät tytön, ja hän luopui Oxenstiernasta.

Kristiina teki "Putinit", mutta en usko, että hän tiesi paremmasta. Hän aateloi 22-vuotisen valtakautensa aikana 368 aatelissukua lisää, ja etenkin Suomen syrjäseuduilla koko maa oli käytännössä aatelisten hallussa. Koska aatelisto sai kerätä verot läänityksiltään, valtio ajautui kassakriisiin ja aatelin valta kasvoi. Ruotsin suurvalta-asema oli suurimmillaan hänen isänsä kuollessa. Kristiinan aikana Ruotsin itäinen puolisko vajosi kansan osalta hädänalaiseen tilaan. Esimerkiksi Lammilta kerättiin veroina tynnyrikaupalla lahnankieliä.

1700-luvulla suomenruotsalaiset upseerit halusivat jo eroon kuninkaasta.

1800-luvulla suomenkielisen väestön, kansan valtavan enemmistön, asema oli karmea, suorastaan hädänalaisessa tilassa. Ei kouluja, ei kirjastoja, ei kulttuuria - teattereita, suomenkielistä kaunokirjallisuutta, ei akateemisia mahdollisuuksia, ei oikeutta käyttää kieltä virallisiin asioihin.

1808-1809 oli onnenpotku. Suomesta tuli valtiollinen yksikkö. Keisari suhtautui myötämielisesti suomalaisuuteen. Muutamassa kymmenessä vuodessa kova porukka teki kaiken uusiksi. Ryssäviha alkoi sitten taas vuoden 1899 manifestista, joten sekään ei ollut turvallinen kortti. Mutta tie itsenäisyyteen oli kylvetty.