Mosuri kirjoitti:No näitäkin asioita on tullut siinä sivussa seurattua ja pitkään. Venäjän merellisen ydiniskukyvin surullinen tila kävi hyvin selville 90-luvulla esitetyistä dokumenteista. Jos valmiusharjoittelu on sitä, että langanlaihat varusmiehet juoksevat rapistuvasta kasarmista Typhooniin ja 10 minuttia myöhemmin tehdään ilmoitus kapteenille, että miehistö asemissa niin mistään valmiudesta perinteisessä mielessä ei voi puhua. Nykyisinhän tukikohtiin ei taas päästetä ketään kuvaamaan.
Lyhyesti merelissen ydinpelotteen tilasta esim:
....
http://en.wikipedia.org/wiki/Russian_navy
Muutama kuukausi sitten oli uutisissa Brittien huoli venäläisten sukellusveneiden operaatioista. Brittien mukaan he kohtaavat Venäjän sukellusveneitä nykyisin yhtä paljon kuin vuonna 1987. Tuntuu mahdottomalta, jos vain parikymmentä venettä on operationaalisia.
http://www.telegraph.co.uk/news/new...n-subs-stalk-Trident-in-echo-of-Cold-War.html
Lisäksi löysin pari kuvaa, jotka havainnollistavat venäläisten sukellusveneiden partioiden määrää 1981-2008, 08 Venäjä on tuon mukaan vielä aika kaukana kylmän sodan ajoista, mutta trendi oli jo tuolloin kuitenkin selvä. Lisäksi ilmeisesti tuokin partiomäärä on suurempi kuin esimerkiksi Britannialla tai Ranskalla. Jenkit partioi enemmän, laitan siitäkin diagrammin.
Nuo luvut perustuu vain pitkiin partioihin, eikä sisällä lyhyitä operaatioita.
Venäjä näyttäisi tuon mukaan tehneen 2008 10 pitkää partiota strategisen pelotteen ballistisilla sukellusveneillä ja Yhdysvallat n. 30.
"Vain yksi skenaario..." Toivon mukaan kylmästä sodasta on jotain opittu myös Venäjällä. Toivon hartaasti, että suunnitelmat ydinaseiden käytöstä esim. alueellisen sodan kohdalla ovat pelkkää pullistelua.
En tarkoittanut, että ydinpelotteen ilmakomponenttia käytettäisiin alueellisessa sodassa, vaan että esimerkiksi tuollaisessa tilanteessa, kun jännitteet kohoaa merkittävästi, niin ilmakomponentti voidaan pitää jatkuvassa valmiudessa ja se siten osaltaan vahvistaa Venäjän ydinpelotteen uskottavuutta, ettei edes vahvin vihollinen erehdy kuvittelemaan voivansa suorittaa onnistuneen ensi-iskun. Alueellinen sota oli vain karkea esimerkki tilanteesta, jossa viholliselle ei saa jäädä epäselvyyttä ydinaseiden käytön seurauksista. Kuuban ohjuskriisin tapainen tapahtuma voisi olla toinen esimerkki.
Pienikin ydiniskuvoima on varmaan riittävä, niin kauan kun asiat menee hyvin. Kun esimerkiksi Neuvostoliitto harkitsi hyvin vakavasti 60-luvun lopussa tai 70-luvun alussa Kiinan ydinpommittamista, niin käsittääkseni oleellinen este oli lopulta USAn jyrkkä vastustus aikeille, eikä pelko Kiinan muutamaa ydinpommia kohtaan. Lisäksi, kun esimerkiksi Yhdysvallat ja Venäjä kehittävät ohjuspuolustusjärjestelmiään, niin voi tulla aika, jolloin Kiinan ydinpelote ei ole enää uskottava, ensi-isku huomattavasti massiivisemmilta ydinvalloilta, kuten Venäjältä tai USAlta voisi tuhota suurimman osan Kiinan ydinkärjistä ja loput törmäisi ohjuspuolustukseen. Toki, jos ei ole historiallisia traumoja vieraista hyökkääjistä kuten Venäjällä, niin rauhanaikana pärjää varmasti Brasilia-linjallakin.
Ylipäätänsä niiden jotka miettivät ydinasejärjestelmien tuomia "teoreettisia mahdollisuuksia" kannattaa ehdottomasti katsoa dokkari 1983-brink of Apocalypse. Erinomainen todiste siitä mihin tiukaksi vedetty pelotepolitiikka voi johtaa...
Kiitos, mielenkiintoisia videoita. Olen lukenut Operaatio RYANsta ja AA83n liittyneistä jännitteistä ja epäluuloista, mutta en ollut nähnyt tuota videota.
Last edited by a moderator: