Venäjän ilmaoperaatio Suomea vastaan 2030

#1
HX-keskusteluun liittyen, perstuntumani on, että keskustelussa niin täällä kuin muualla eletään tietyssä mielessä Kannaksen 1944 tai kylmän sodan ajan tilannetta. Eli massiivisesti ylivoimainen vihollinen hyökkää alivoimaisia sankarilentäjiämme vastaan. Mutta onko näin tulevaisuudessa?

HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetien suorituskyky vuodesta 2025 alkaen, veikataan toimitusajaksi viittä vuotta ja puhutaan vuodesta 2030.

Miltä Venäjän ilmavoimat näyttävät vuonna 2030? Lienee turvallista olettaa, että tuolloin, 39 vuotta NL:n hajoamisen jälkeen, käytössä on tiettyjä poikkeuksia (pommi- ja kuljetuskoneet) vain NL:n hajoamisen jälkeen valmistettua kalustoa. Pommi- ja kuljetuskoneet eivät ole varmaankaan myöskään Suomen kannalta relevantteja ilmauhan suhteen. Molempia voi käyttää vasta ilmapuolustuksen lamauttamisen jälkeen, pl. tietenkin stand-off aseet.

Muodostetaan aluksi (Venäjän kannalta) optimistinen arvio. On lienee selvää, että vuoteen 2030 mennessä käyttöön ei tule kalustoa jonka koelentoa ei ole vielä tehty.

PAK-FA - Ehkä 60kpl?

SU-27/30/35: 2010-2016 näitä toimitettiin 124kpl. Jos sama toimitustahti jatkuu vielä 2017-2030 niin näitä voisi olla rivissä 450

MiG-35: Tavoitteissa hankkia 170

(SU-34: Optimistisesti 200)
(SU-25? Optimisesti ehkä 100?)

Jos superoptimisesti Suomi hankkisi 60 torjuntahävittäjää olisivat voimasuhteet yksin Venäjää vastaan hävittäjien osalta 1:11. Käytännössä Venäjällä olisi varmaankin tarvetta käyttää ilmavoimiaan myös muilla suunnilla.

Epäilisin, että Suomea vastaan ilmaiskut operatiivisiin ja strategisiin kohteisiin hoidettaisiin ensisijaisesti merivoimien ja pommikoneiden laukomin risteiyohjuksin sekä maavoimien taktisin ohjuksin. Hankittiinpa Suomelle torjuntahävittäjäksi mikä tahansa, mikä määrä tahansa, olisi Suomen ilmapuolustuksen murtaminen kova pala Venäjän ilmavoimille ja voisi johtaa kestämättömiin tappioihin.

Venäjän sota Suomea vastan olisi osa isompaa lännen vastaista operaatiota tai ainakin tähän jouduttaisiin varautumaan. Parhaat ilmaherruuskoneet jouduttaisiin sitomaan ilmapuolustukseen tai varautumaan lännen ilmaiskuihin syvälle Venäjän alueelle joko lentokonein tai stand-off asein.

Maavoimien painopisterynnistyksen tukeminen on sitten asia erikseen. Epäilisin, että tässä pääasiallisena saattokeinona olisi oma ilmatorjunta.
 
#2
Jatketaan viestiä: Kuinka suuren osuuden ilmavoimistaan Venäjä voisi Suomea vastaan käyttää? Käytetään historiallisena vertailukohtana USA:n Operation Iraqi Oilia vuodelta 2003 ja vuoden 1999 Kosovon pommituksia.

USAF:n inventaariossa oli 2003 192 pommikonetta ja 2434 hävittäjää / rynnäkkökonetta. OIF:n käytettiin 51 pommikonetta ja 293 rynnäkkökonetta. Huomio kiinnittyy pommikoneiden suurempaan käyttöprosenttiin - niitähän pystyttiin käyttämään USA:sta asti. Hävittäjistä ja rynnäkkökoneista käytössä oli siis 12%.

USAF:n inventaariossa oli 1999 208 pommikonetta ja 2467 hävittäjää / rynnäkkökonetta. Operaatioon osallistui 18 pommikonetta ja 215 hävittäjää / rynnäkkökonetta.

Venäjän tapauksessa koneet voi siirtää kotimaisesta tukikohdasta toiseen ja ilmatankkauksella osallistuminen syvältä Venäjän alueelta on mahdollista. Siitä huolimatta prosenttiosuudet antanevat kuvaa siitä, ettei panostus voisi olla totaalinen.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#3
@StmSvejk

Esität yleistä skenaariota, jonka mukaan Venäjä on joutunut maailmansotaa vastaavaan kriisiin. Mutta miksi näin?

Vaikka ottaisimme huomioon ailahtelevat Yhdysvaltain presidentit, niin en jaksa uskoa, että venäläiset haluavat lähteä kunnolla tukkanuottasille "edes" Euroopan Nato-maiden kanssa. Venäjän kannalta näen vain kaksi realistista vaihtoehtoa: toinen on kohteen eristäminen ja väsyttäminen (kuten Ukrainassa), toinen on nopea salamasota, jossa heikkojen (mahdollisesti liittoutuneidenkin) valtioiden yli jyrätään ennen kuin konflikti eskaloituu.

Onko maailmansota se skenaario, johon liittoutumattoman Suomen kannattaa ylipäätään varautua? Vai pitäisikö uhkakuva muotoilla jotenkin muuten?

Jatketaan viestiä: Kuinka suuren osuuden ilmavoimistaan Venäjä voisi Suomea vastaan käyttää? Käytetään historiallisena vertailukohtana USA:n Operation Iraqi Oilia vuodelta 2003 ja vuoden 1999 Kosovon pommituksia.

USAF:n inventaariossa oli 2003 192 pommikonetta ja 2434 hävittäjää / rynnäkkökonetta. OIF:n käytettiin 51 pommikonetta ja 293 rynnäkkökonetta. Huomio kiinnittyy pommikoneiden suurempaan käyttöprosenttiin - niitähän pystyttiin käyttämään USA:sta asti. Hävittäjistä ja rynnäkkökoneista käytössä oli siis 12%.

USAF:n inventaariossa oli 1999 208 pommikonetta ja 2467 hävittäjää / rynnäkkökonetta. Operaatioon osallistui 18 pommikonetta ja 215 hävittäjää / rynnäkkökonetta.

Venäjän tapauksessa koneet voi siirtää kotimaisesta tukikohdasta toiseen ja ilmatankkauksella osallistuminen syvältä Venäjän alueelta on mahdollista. Siitä huolimatta prosenttiosuudet antanevat kuvaa siitä, ettei panostus voisi olla totaalinen.
Käytettävät voimavarat mitoitetaan lähtökohtaisesti tarpeen mukaan. Oletko selvittänyt, kuinka paljon koneita osallistui ensimmäiseen Persianlahden sotaan?

Suora vertailu Yhdysvaltain ilmavoimiin ei myöskään toimi, koska Venäjä ei ole Yhdysvallat. Yhdysvalloissa on useita ilmasodankäyntiin kykeneviä puolustushaaroja (USAF, USN, USMC), siinä missä Venäjällä monopoli on käytännössä ilmavoimilla. Venäjän laivastolla on jotakin heikkoa kykyä, mutta sekin keskittyy pitkälti sen yhden ainoan lentotukialuksen ympärille.
 
#4
Vaikka ottaisimme huomioon ailahtelevat Yhdysvaltain presidentit, niin en jaksa uskoa, että venäläiset haluavat lähteä kunnolla tukkanuottasille "edes" Euroopan Nato-maiden kanssa. Venäjän kannalta näen vain kaksi realistista vaihtoehtoa: toinen on kohteen eristäminen ja väsyttäminen (kuten Ukrainassa), toinen on nopea salamasota, jossa heikkojen (mahdollisesti liittoutuneidenkin) valtioiden yli jyrätään ennen kuin konflikti eskaloituu.

Onko maailmansota se skenaario, johon liittoutumattoman Suomen kannattaa ylipäätään varautua? Vai pitäisikö uhkakuva muotoilla jotenkin muuten?
Jos uhkakuvaksi otetaan "talvisota" jossa Venäjä pystyy iskemään kaikilla voimillaan Suomen kimppuun ei Venäjä silti lähde koko voimillaan Suomen kimppuun. Kuinka realistisena pidät sitä, että Venäjän presidentti tai tsaari tai pääsihteeri fiksoituisi niin Suomen uhkaan, että ei jättäisi yhtään koneitaan reserviin muita tehtäviä varten?

Vastaavasti väsytyksessä voimat ovat vielä pienemmät. Molemmat skenaariot ovat toki kaukaa haettuja, mutta vuoteen 2030 mennessä ehtii tapahtua paljon. Aivan kuten vaikkapa 2004-2017 tai 1980-1993.

Jonkinlaisessa pitkässä konfliktissa eittämättä risteilyohjusten ja ballististen ohjusten merkitys korostuisi, sillä näissä tapauksissa Suomelle ei tulisi mahdollisuutta tuottaa tappioita Venäjälle hävittäjätorjunnalla.

Suora vertailu Yhdysvaltain ilmavoimiin ei myöskään toimi, koska Venäjä ei ole Yhdysvallat. Yhdysvalloissa on useita ilmasodankäyntiin kykeneviä puolustushaaroja (USAF, USN, USMC), siinä missä Venäjällä monopoli on käytännössä ilmavoimilla. Venäjän laivastolla on jotakin heikkoa kykyä, mutta sekin keskittyy pitkälti sen yhden ainoan lentotukialuksen ympärille.
Kyllä sopii, toki USAF on vain yksi puolustushaaroista mutta ei suinkaan koko USN ja USMC myöskään osallistuneet mainittuihin konflikteihin.

1991 Persianlahden sotaan USAF:n koneista osallistui 20 B-52:ta ja 646 rynnäkkökonetta, hävittäjäpommittajaa ja hävittäjää. 1991 USAF:lla oli 327 pommittajaa ja 4155 rynnäkkö, hävittäjä ja hävittäjäpommittajakonetta. Eli konflktiin osallistui 6,12% pommittajista, ja 16 % r, h ja hp koneista.

Kuinka realistisena pidät sitä, että Venäjän presidentti tai tsaari tai pääsihteeri fiksoituisi niin Suomen uhkaan, että ei jättäisi yhtään koneitaan reserviin muita tehtäviä varten?
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#5
Kyllä sopii, toki USAF on vain yksi puolustushaaroista mutta ei suinkaan koko USN ja USMC myöskään osallistuneet mainittuihin konflikteihin.
Jotta saataisiin tarkka arvio asiasta, pitää myös muiden puolustushaarojen kontribuutio huomioida. Tarkkoja tietoja USMC:n/USN:n sotaan osallistuneiden koneiden lukumäärästä ja kokonaisvahvuudesta en nyt löydä mistään. Pistä linkkiä, jos löydät.

Mainittakoon kuitenkin, että kuusi amerikkalaista lentotukialusta osallistui sotaan. Kokonaisfleetti oli v. 1992 kaksitoista tukialusryhmää, joten vaikka vielä 1990 olisi ollut muutama tukialus enemmän, niin siinä suhteessa panostus oli kuitenkin 40-50 prosentin haarukassa.

Kuinka realistisena pidät sitä, että Venäjän presidentti tai tsaari tai pääsihteeri fiksoituisi niin Suomen uhkaan, että ei jättäisi yhtään koneitaan reserviin muita tehtäviä varten?
Huono olkiukko.

On voimasuhteiden kannalta täysin eri asia, sotiiko Venäjä erillissotaa Suomea vastaan vai sotiiko Venäjä samalla Natoa vastaan Baltiassa ja ehkä Ukrainassa ja Georgiassakin. Ensinmainitussa vastassa voi olla enemmistö kalustosta, jälkimmäisessä ehkä häviävän pieni murunen, jos sitäkään.

Otetaan esille Venäjän panostus Georgiassa:

The Russian Military and the Georgia War: Lessons and Implications:

georgia.jpg

Kirjoitin aiemmin panostus, koska sitähän tuo oli v. 2008. Venäjän ilmavoimien yleinen tilanne oli heikko ja kirjavahvuuksien ja käytännön välillä oli suuri ero. Usean sadan lentokelpoisen ilma-aluksen löytäminen ja keskittäminen yhdelle rintamalle oli jo itsessään saavutus, kun huomioidaan sotatoimissa nähty surkea esitys (tappiot suhteessa lentosuoritteisiin, kyvyttömyys pitää ilmatilaa hallussa Georgian ryntökoneita vastaan jne.).

Nyt joku tietysti esittää Global Firepower tai vastaava paskasivusto lähteenään, kuinka Venäjä käytti vain 10 prosenttia fleetistään Georgiassa, mutta ihan vapaasti...
 
#6
Omasta mielestäni on aivan sama pohjimmiltaan, suorittaako venäjä rajoitutun operaation suomea vastaan vai tempaudummeko poliittisesti korrektin suunnitelman mukaan laajempaan kansainväliseen mittelöön.

Hedelmällistä on miettiä tätä skenaariota siltä kannalta, onko suomi Naton jäsen vai ei?

Naton jäsenenä mahdollisuutemme selvitä ja laittaa vastaan ovat paremmat.

Yksin olemme sen sijaan melko lailla enemmän kusessa, jos venäjä aivan tosissaan haluaa lyödä ilmavoimamme pois pelistä ja maamme polvilleen. Jos päätämme jättäytyä vapaaehtoisesti yksin niin tuskin meitä kukaan tule auttamaan. Kyllä meidän ilmavoimilla on osaamista ja motivaatiota, sitä en epäile hetkeäkään, mutta sotilaallinen länsiliittouminen parantaa aina meidän mahdollisuuksia saada apua muualta. Varaosista ja taisteluvälinemateriaalista puhumattakaan jos kriisi pitkittyy. Melkoisesti menee lentobensaa, konetykin ammuksia ja ilmataisteluohjuksia. Muista varaosista puhumattakaan. Vaikka sieltä ei mitään runsaudensarvea meille puhkeaisikaan, niin mahdollisuus on liittoutuneena aina parempi kun yksinjättäytymällä.

Naton jäsenenä meillä on paremmat mahdollisuudet saada apua vieraiden joukkojen ja laivueiden muodssa, meillä on mahdollisuus saada paremmin varaosia, taisteluvälinemateriaalia ja muita kriittisiä huoltopalveluita, Naton jäsenenä Venäjän kynnys osoittaa sotilaallinen aggressio suomea kohtaan nousee.

Mitä me saamme vapaaehtoisesti yksinjättäytymällä? Venäjän (Tsaarin) armollisen ehdotuksen järjestää huippukokous maassamme? Onko tämä oikeasti vaihtoehto?
 
#7
Siis ... tuossa sanotaan että Venäjä järjesti 300 taistelukonetta käsittävän ilma-aseen, ja lensi sillä 200-400 taistelulentoa viidessä päivässä. Parhaana päivänä kaikkaan 120 lentoa. Voiko tuo pitää paikkansa, eikö niille löytynytkään maaleja, menikö pupu pöksyyn, vai eikö ne koneet käynnistyneet. Tai lennettiinkö niillä pääosin yleisölentoja.

Käykö lähteeksi Word Airforces 2008(kun ei mulla nyt tässä ole aiempaa), Flightglobal Insight? Siellä on ilmavoimilla noita koneita seuraavasti:
Su-24 321kpl (280kpl, 2015)
Su-25 193kpl (199kpl, 2015 ... lisääntyneet ? yllättävä trendi)
Su-27/30 445kpl (Su-27/30/35 300kpl, 2015)
Tu-22M 118kpl (70kpl, 2015)

Tupoleveja voisi kuvitella käytetyn aika vähästi.

Georgialle sama teos antaa taistelukoneiksi:
Su-25 11kpl (sama luku muuten 2015 .. )
 
#8
Mitä me saamme vapaaehtoisesti yksinjättäytymällä? Venäjän (Tsaarin) armollisen ehdotuksen järjestää huippukokous maassamme? Onko tämä oikeasti vaihtoehto?
Sitä pitäisi kysyä maamme johtajilta. Lienevätkö USA:n hallinnon Venäjä-kuprut pieniä niihin kupruihin verrattuina joita eittämättä löytyy jokaisen valtapuolueen henkilöiden (ei toki kaikken) kaapista?

Mutta NATO tuntuu olevan mahdottomuus. Lisäksi NATO-Suomen puolustusspekulointi on pirun tylsää. Suomi voittaa 3-1, olettaen toki että maanpuolustus pidetään kuosissa myös NATO-jäsenyyden aikana. Mitä mielenkiintoista spekulointia siinä on?
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#9
Siis ... tuossa sanotaan että Venäjä järjesti 300 taistelukonetta käsittävän ilma-aseen, ja lensi sillä 200-400 taistelulentoa viidessä päivässä. Parhaana päivänä kaikkaan 120 lentoa. Voiko tuo pitää paikkansa, eikö niille löytynytkään maaleja, menikö pupu pöksyyn, vai eikö ne koneet käynnistyneet. Tai lennettiinkö niillä pääosin yleisölentoja.

Käykö lähteeksi Word Airforces 2008(kun ei mulla nyt tässä ole aiempaa), Flightglobal Insight? Siellä on ilmavoimilla noita koneita seuraavasti:
Su-24 321kpl (280kpl, 2015)
Su-25 193kpl (199kpl, 2015 ... lisääntyneet ? yllättävä trendi)
Su-27/30 445kpl (Su-27/30/35 300kpl, 2015)
Tu-22M 118kpl (70kpl, 2015)

Tupoleveja voisi kuvitella käytetyn aika vähästi.

Georgialle sama teos antaa taistelukoneiksi:
Su-25 11kpl (sama luku muuten 2015 .. )
Koneita haalittiin sotaa varten sadoittain, ja sitten niillä kyettiin lentämään vain joitakin satoja lentosuoritteita viiden päivän aikana. Länsimaissa yhdellä koneella lennettäisiin useampi lentosuorite päivässä.

Tuo osoittaa mielestäni erittäin hyvin paperivahvuuden ja todellisen vahvuuden erot. Jos sotaa varten haalittu osa ilmavoimia, oletettavasti paras osa, ei pystynyt tuon parempaan, niin uskoakseni loppuosa Venäjän ilmavoimista oli vielä paljon heikommassa hapessa. Näin ollen voi päätellä, että Venäjä keskitti merkittävän osan (ehkä puolet - kaksi kolmannesta) ilmavoimistaan vain yhtä vihollista vastaan.
 

Huhta

Ylipäällikkö
ELSO 2.0
#10
Omasta mielestäni on aivan sama pohjimmiltaan, suorittaako venäjä rajoitutun operaation suomea vastaan vai tempaudummeko poliittisesti korrektin suunnitelman mukaan laajempaan kansainväliseen mittelöön.

Hedelmällistä on miettiä tätä skenaariota siltä kannalta, onko suomi Naton jäsen vai ei?

Naton jäsenenä mahdollisuutemme selvitä ja laittaa vastaan ovat paremmat.

Yksin olemme sen sijaan melko lailla enemmän kusessa, jos venäjä aivan tosissaan haluaa lyödä ilmavoimamme pois pelistä ja maamme polvilleen. Jos päätämme jättäytyä vapaaehtoisesti yksin niin tuskin meitä kukaan tule auttamaan. Kyllä meidän ilmavoimilla on osaamista ja motivaatiota, sitä en epäile hetkeäkään, mutta sotilaallinen länsiliittouminen parantaa aina meidän mahdollisuuksia saada apua muualta. Varaosista ja taisteluvälinemateriaalista puhumattakaan jos kriisi pitkittyy. Melkoisesti menee lentobensaa, konetykin ammuksia ja ilmataisteluohjuksia. Muista varaosista puhumattakaan. Vaikka sieltä ei mitään runsaudensarvea meille puhkeaisikaan, niin mahdollisuus on liittoutuneena aina parempi kun yksinjättäytymällä.

Naton jäsenenä meillä on paremmat mahdollisuudet saada apua vieraiden joukkojen ja laivueiden muodssa, meillä on mahdollisuus saada paremmin varaosia, taisteluvälinemateriaalia ja muita kriittisiä huoltopalveluita, Naton jäsenenä Venäjän kynnys osoittaa sotilaallinen aggressio suomea kohtaan nousee.

Mitä me saamme vapaaehtoisesti yksinjättäytymällä? Venäjän (Tsaarin) armollisen ehdotuksen järjestää huippukokous maassamme? Onko tämä oikeasti vaihtoehto?
^ Tuo kuuluisi ehkä ennemmin Nato-keskusteluun, mutta heitän kuitenkin kaksisenttiseni peliin:

Mikäli tempaudumme mukaan laajempaan kansainväliseen mittelöön, niin jo pelkästään se on iso voitto. Se tarkoittaa, että Venäjä joutuu samalla taistelemaan myös muita vihollisia vastaan ja jakamaan voimiaan.

Toisekseen laajemmissa kansainvälisissä mittelöissä ei paljoa kysellä jäsenkirjoja. Siinä tilanteessa yhdistäväksi tekijäksi riittää yhteinen vihollinen ja yhteiset intressit. Suomen intresseissä on, että Venäjä ei valtaa Suomen aluetta. Naton intresseissä taas on, että se voi käyttää Suomen aluetta Baltian puolustukseen (materiaalin ja joukkojen kauttakuljetukset, ilmavoimien tukeutuminen jne.). Tässä tilanteessa Naton/Yhdysvaltain olisi täysin järjetöntä olla tekemättä yhteistyötä Suomen kanssa vain siitä syystä, että Suomelta puuttuu jäsenkirja.

Erillissota on se, mistä kannattaa olla huolissaan. Nato tuskin on erityisen innokas sotkeutumaan liittokunnan ulkopuolisten konflikteihin sotilaallisesti. Nato-jäsenyys ensinnäkin korottaisi hyökkäyskynnystä selvästi, ja hyökkäyksen silti tapahtuessa lisäisi huomattavasti avunsaamisen todennäköisyyttä.
 
#11
Koneita haalittiin sotaa varten sadoittain, ja sitten niillä kyettiin lentämään vain joitakin satoja lentosuoritteita viiden päivän aikana. Länsimaissa yhdellä koneella lennettäisiin useampi lentosuorite päivässä.

Tuo osoittaa mielestäni erittäin hyvin paperivahvuuden ja todellisen vahvuuden erot. Jos sotaa varten haalittu osa ilmavoimia, oletettavasti paras osa, ei pystynyt tuon parempaan, niin uskoakseni loppuosa Venäjän ilmavoimista oli vielä paljon heikommassa hapessa. Näin ollen voi päätellä, että Venäjä keskitti merkittävän osan (ehkä puolet - kaksi kolmannesta) ilmavoimistaan vain yhtä vihollista vastaan.
Mutta pysyykö tuo lentosuoritteiden määrä jatkossa yhtä pienenä/kone, lienee se oleellinen kysymys meille.
Mikä mahtaa olla Syyriassa operoivien venäläiskoneiden keskimääräinen tai maksimilentosuoritteiden määrä päivässä? Venäläiset ovat halutessaan hyviä oppimaan virheistään ja viime vuosina näyttäisi sekä tahtoa että resurssia ongelmien poistoon olleen. Mikä lienee ollut lopputulos?
Vieläkö venäläinen lentokone on 2030-luvulla työläs huollettava ja vieläkö polttoainetankkien korkit ovat kierrekorkki-mallia (ilmavoimien kapiaisen väite MIGin korkeista) vai joko käyttäjäystävällisyyteen ja ergonomiaan on panostettu?
 

Ressu70

Luutnantti
#12
Toivottavasti Hornetteja ei lennetä aivan loppuun ennen uuden kaluston käyttöönottoa. Se on kuitenkin käypä peli moneen tarkoitukseen pitkälle tulevaisuuteen.
 

peelo

Ylipäällikkö
#13
Ei museoon sijoitettavalla kalustolla lennetä, joten jäljellä olevilla lentotunneilla ei ole hirveästi merkitystä. Loput menee romuttamolle
 

Iso-Mursu

Ylipäällikkö
#14
Miten paljon Venäjän rynnäkkökoneet kuljettavat täsmäaseita 2030?

Vähentääkö täsmäaseiden yleistyminen tarvetta lentosuorituksille?

Kuinka paljon taisteluhelikopterit korvaavat Venäjän puolelta taistelualueen eristämisen?
 
#16
Mutta pysyykö tuo lentosuoritteiden määrä jatkossa yhtä pienenä/kone, lienee se oleellinen kysymys meille.
Mikä mahtaa olla Syyriassa operoivien venäläiskoneiden keskimääräinen tai maksimilentosuoritteiden määrä päivässä? Venäläiset ovat halutessaan hyviä oppimaan virheistään ja viime vuosina näyttäisi sekä tahtoa että resurssia ongelmien poistoon olleen. Mikä lienee ollut lopputulos?
Vieläkö venäläinen lentokone on 2030-luvulla työläs huollettava ja vieläkö polttoainetankkien korkit ovat kierrekorkki-mallia (ilmavoimien kapiaisen väite MIGin korkeista) vai joko käyttäjäystävällisyyteen ja ergonomiaan on panostettu?
Venäläisethän on kyllä lentäneet taistelulentoja hyvällä teholla Syyriassa. Siis en tarkoita pommitustuloksia vaan käyttösuhdetta. Mutta vaikuttaahan myös siltä, että Syyriassa pyritään osoittamaan tätä suorituskykyä - olisiko tuo Georgian yhteydessä osoitettu heikko suoritus aiheuttanut osaltaan tarpeen antaa näytös. Syyriaanhan on viety sellaisia aseita, joiden suorituskyky ylittää tehtävän vaatimukset, ja tavallaan parhaimman kaluston hohdokkuutta on vaikeampi demonstroida, kun Su-24 kalustollakin homma hoituu mainiosti.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
#17
Koneita haalittiin sotaa varten sadoittain, ja sitten niillä kyettiin lentämään vain joitakin satoja lentosuoritteita viiden päivän aikana. Länsimaissa yhdellä koneella lennettäisiin useampi lentosuorite päivässä.

Tuo osoittaa mielestäni erittäin hyvin paperivahvuuden ja todellisen vahvuuden erot. Jos sotaa varten haalittu osa ilmavoimia, oletettavasti paras osa, ei pystynyt tuon parempaan, niin uskoakseni loppuosa Venäjän ilmavoimista oli vielä paljon heikommassa hapessa. Näin ollen voi päätellä, että Venäjä keskitti merkittävän osan (ehkä puolet - kaksi kolmannesta) ilmavoimistaan vain yhtä vihollista vastaan.
Georgiassa siis tosiaan Venäjän voimat olivat rajalliset, mutta ns. force multiplierit (onko tälle suunmukaista Suomi-termiä?) aivan ala-arvoisia. Voi vain miettiä mitä sillä joukolla olisi tehty vaikkapa Suomen ilmatilassa - uskoakseni ei kovin paljoa. Tu-22:n tiedusteluversion alasampuminenkin on eräänlainen osoitus siitä ettei homma tuntunut olevan Venäjän hallussa.
 

Honcho

SMLNKO M/83
Lahjoittaja
#18
Venäläisethän on kyllä lentäneet taistelulentoja hyvällä teholla Syyriassa. Siis en tarkoita pommitustuloksia vaan käyttösuhdetta. Mutta vaikuttaahan myös siltä, että Syyriassa pyritään osoittamaan tätä suorituskykyä - olisiko tuo Georgian yhteydessä osoitettu heikko suoritus aiheuttanut osaltaan tarpeen antaa näytös. Syyriaanhan on viety sellaisia aseita, joiden suorituskyky ylittää tehtävän vaatimukset, ja tavallaan parhaimman kaluston hohdokkuutta on vaikeampi demonstroida, kun Su-24 kalustollakin homma hoituu mainiosti.
Onko Syyriassa tarkoitus nimenomaan pienellä hävittäjämäärällä demonstroida, että järkevä käyttöaste on mahdollinen? Ovatko tiedot siinä tapauksessa luotettavia käyttöasteen osalta (vai onko hieman asevienti-lisää mukana) ja pystyttäisiinkö lähestulkoonkaan samaan todellisessa sotatilanteessa edes Suomea vastaan, jonka kyky iskeä takaisin Venäjän omia ilmavoimien tukialueita vastaan on rajallinen?

Edit: Esitän vaan kysymyksiä kun en mihinkään osaa vastata :D
 
#20
Onko Syyriassa tarkoitus nimenomaan pienellä hävittäjämäärällä demonstroida, että järkevä käyttöaste on mahdollinen? Ovatko tiedot siinä tapauksessa luotettavia käyttöasteen osalta (vai onko hieman asevienti-lisää mukana) ja pystyttäisiinkö lähestulkoonkaan samaan todellisessa sotatilanteessa edes Suomea vastaan, jonka kyky iskeä takaisin Venäjän omia ilmavoimien tukialueita vastaan on rajallinen?

Edit: Esitän vaan kysymyksiä kun en mihinkään osaa vastata :D
Samoin... enempi minullakin spekulatiivisia kysymyksiä. Hieman semmoinen tunnelmahan tuosta tulee, että tarkoitus on antaa demonstraatio, ja jos näin, sille lienee jokin motivaatio. Motivaatio voisi olla tämä osoitettu heikko suorituskyky, Georgian luulisi vituttavan aivan mielettömästi venäläistä ilmailuvoimaväkeä, ja tarve osoittaa hauislihasta on ilmeinen.
Kalustonäyttely, ohjuslaukaisut Kaspianmereltä, Tu-160 lennot sekä S-400:n ja Su34/Su30 sekä lentotukialuksen raahaaminen uudenkarheine Su-33 ja Mig-29K koneineen paikalle ehkä tukee tätä ajatusta. Näiden koneiden ja laitteiden tarve olisi tyydytetty Su-24:llakin. Jotka suorittivatkin hommat siinä missä uudemmat.

Toisessa vaakakupissa on sitten se että kyseessä oli pieni määrä kalustoa, sotiminen aika yksipuolista omilla ehdoilla tekemistä, huolto on häiriötön ja kapasiteettia tarpeeksi käytössä. Omat tukialueet hyvin turvassa.