HX-keskusteluun liittyen, perstuntumani on, että keskustelussa niin täällä kuin muualla eletään tietyssä mielessä Kannaksen 1944 tai kylmän sodan ajan tilannetta. Eli massiivisesti ylivoimainen vihollinen hyökkää alivoimaisia sankarilentäjiämme vastaan. Mutta onko näin tulevaisuudessa?
HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetien suorituskyky vuodesta 2025 alkaen, veikataan toimitusajaksi viittä vuotta ja puhutaan vuodesta 2030.
Miltä Venäjän ilmavoimat näyttävät vuonna 2030? Lienee turvallista olettaa, että tuolloin, 39 vuotta NL:n hajoamisen jälkeen, käytössä on tiettyjä poikkeuksia (pommi- ja kuljetuskoneet) vain NL:n hajoamisen jälkeen valmistettua kalustoa. Pommi- ja kuljetuskoneet eivät ole varmaankaan myöskään Suomen kannalta relevantteja ilmauhan suhteen. Molempia voi käyttää vasta ilmapuolustuksen lamauttamisen jälkeen, pl. tietenkin stand-off aseet.
Muodostetaan aluksi (Venäjän kannalta) optimistinen arvio. On lienee selvää, että vuoteen 2030 mennessä käyttöön ei tule kalustoa jonka koelentoa ei ole vielä tehty.
PAK-FA - Ehkä 60kpl?
SU-27/30/35: 2010-2016 näitä toimitettiin 124kpl. Jos sama toimitustahti jatkuu vielä 2017-2030 niin näitä voisi olla rivissä 450
MiG-35: Tavoitteissa hankkia 170
(SU-34: Optimistisesti 200)
(SU-25? Optimisesti ehkä 100?)
Jos superoptimisesti Suomi hankkisi 60 torjuntahävittäjää olisivat voimasuhteet yksin Venäjää vastaan hävittäjien osalta 1:11. Käytännössä Venäjällä olisi varmaankin tarvetta käyttää ilmavoimiaan myös muilla suunnilla.
Epäilisin, että Suomea vastaan ilmaiskut operatiivisiin ja strategisiin kohteisiin hoidettaisiin ensisijaisesti merivoimien ja pommikoneiden laukomin risteiyohjuksin sekä maavoimien taktisin ohjuksin. Hankittiinpa Suomelle torjuntahävittäjäksi mikä tahansa, mikä määrä tahansa, olisi Suomen ilmapuolustuksen murtaminen kova pala Venäjän ilmavoimille ja voisi johtaa kestämättömiin tappioihin.
Venäjän sota Suomea vastan olisi osa isompaa lännen vastaista operaatiota tai ainakin tähän jouduttaisiin varautumaan. Parhaat ilmaherruuskoneet jouduttaisiin sitomaan ilmapuolustukseen tai varautumaan lännen ilmaiskuihin syvälle Venäjän alueelle joko lentokonein tai stand-off asein.
Maavoimien painopisterynnistyksen tukeminen on sitten asia erikseen. Epäilisin, että tässä pääasiallisena saattokeinona olisi oma ilmatorjunta.
HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetien suorituskyky vuodesta 2025 alkaen, veikataan toimitusajaksi viittä vuotta ja puhutaan vuodesta 2030.
Miltä Venäjän ilmavoimat näyttävät vuonna 2030? Lienee turvallista olettaa, että tuolloin, 39 vuotta NL:n hajoamisen jälkeen, käytössä on tiettyjä poikkeuksia (pommi- ja kuljetuskoneet) vain NL:n hajoamisen jälkeen valmistettua kalustoa. Pommi- ja kuljetuskoneet eivät ole varmaankaan myöskään Suomen kannalta relevantteja ilmauhan suhteen. Molempia voi käyttää vasta ilmapuolustuksen lamauttamisen jälkeen, pl. tietenkin stand-off aseet.
Muodostetaan aluksi (Venäjän kannalta) optimistinen arvio. On lienee selvää, että vuoteen 2030 mennessä käyttöön ei tule kalustoa jonka koelentoa ei ole vielä tehty.
PAK-FA - Ehkä 60kpl?
SU-27/30/35: 2010-2016 näitä toimitettiin 124kpl. Jos sama toimitustahti jatkuu vielä 2017-2030 niin näitä voisi olla rivissä 450
MiG-35: Tavoitteissa hankkia 170
(SU-34: Optimistisesti 200)
(SU-25? Optimisesti ehkä 100?)
Jos superoptimisesti Suomi hankkisi 60 torjuntahävittäjää olisivat voimasuhteet yksin Venäjää vastaan hävittäjien osalta 1:11. Käytännössä Venäjällä olisi varmaankin tarvetta käyttää ilmavoimiaan myös muilla suunnilla.
Epäilisin, että Suomea vastaan ilmaiskut operatiivisiin ja strategisiin kohteisiin hoidettaisiin ensisijaisesti merivoimien ja pommikoneiden laukomin risteiyohjuksin sekä maavoimien taktisin ohjuksin. Hankittiinpa Suomelle torjuntahävittäjäksi mikä tahansa, mikä määrä tahansa, olisi Suomen ilmapuolustuksen murtaminen kova pala Venäjän ilmavoimille ja voisi johtaa kestämättömiin tappioihin.
Venäjän sota Suomea vastan olisi osa isompaa lännen vastaista operaatiota tai ainakin tähän jouduttaisiin varautumaan. Parhaat ilmaherruuskoneet jouduttaisiin sitomaan ilmapuolustukseen tai varautumaan lännen ilmaiskuihin syvälle Venäjän alueelle joko lentokonein tai stand-off asein.
Maavoimien painopisterynnistyksen tukeminen on sitten asia erikseen. Epäilisin, että tässä pääasiallisena saattokeinona olisi oma ilmatorjunta.