Tämä asia ei kyllä uppoa reserviläiskenttään mitenkään. Edelleen mielikuvat valtaa loputon huopatossujengi, joka tulla möyryää peltojen yli Elimäellä. Siinä sitten posotetaan ja kahlataan hylsymeressä. Edes tämän kevään tapahtumat eivät avaa uusia näkymiä, vaikka framille tuotiin jo mausteita tulevista sodista ja siitä, mitä sota ylipäätään voi tänään olla. Ei, loputtomia panssarilauttoja kuvitellaan ja tykistödivisioonat ampuvat loputonta sulkua Kymijoella.
Mahtaa ne kapiaiset keskenään aina ressuviikonlopun jälkeen nauraa kahvihuoneessa selkäkeikkanaurua muistellessaan viikonlopun puheita ja sitä puolivallatonta leikkisää intoa, jolla reserviläiskaarti torjuntavoitto-opiskeli taas.... Syötiksi nakattu hitunen tehtävästä on toiminut ja kovasti on tukikohtaa puolustettu ja vallattu.
Venäjän strategisen tason perinteinen näkemys korostaa maailman bipolaarisuutta eli kaksinapaisuutta, jonka toisen navan katsoo vähintään kuuluvan itselleen. Näkemys on perintöä neuvostoajalta ja nyt Putinin kaudella korostetussa asemassa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Venäjän suuri tavoite on suurvalta-asema ja erityisesti Yhdysvaltojen sekä länsimaailman (Nato) hegemonian kiistäminen ja näiden haastaminen kaikilla tasoilla. Kovaa kamppailua käydään poliittisella, taloudellisella ja sotilaallisella tasolla, sillä vastakkainasettelun aika ei ole ohi.
Koska tavoitteen saavuttaminen ja erityisesti Yhdysvaltojen haastaminen vaatii amitsuunia ja uskottavuutta, on myös lähtökohtien oltava riittävät eli tavaraa on oltava tarpeeksi. Venäjä haluaa pelata isojen poikien kanssa ja täten myös vehkeiden on oltava isojen poikien peleihin soveltuvat. Se ei tarkoita pientä paitaa, jossa lihakset näkyvät paremmin, vaan suurta raitapaitaa, joka on täytetty läskistä kuorituilla vahvoilla lihaksilla. Neuvostoliiton kirpputorilta kasatut asevoimat mallia T62 ja vostok-pataljoona eivät vain enää nykyaikana riitä. Muu maailmahan nauraisi niille eikä ottaisi Venäjää vakavasti muuna kuin halpana ja takapajuisena raaka-aineiden tuottajana. Se ei ole Venäjän etujen mukaista ja Venäjä vihaa omaa sekä muiden heikkoutta.
Tavoitteen saavuttaminen vaatii neuvostoajan ja 90-luvun rappiotilan jälkeen valtavaa
koko yhteiskunnan ja sen rakenteiden valtavaa uudistamista. Suunnitelmat, tavoitteet ja puheet ovat olleet kovia, mutta perivenäläiseen tapaan jokaisella osa-alueella on onnistuttu ryssimään, mikä voi toisaalta olla ihan hyväkin asia. Putin on kyllä tehnyt pirusti töitä ja saanut valtavasti edistystä aikaan, vaikka alkuperäiset tavoitteet eivät tavallisesti olekaan aina täyttyneet halutulla tavalla.
Pitkäpartaisten piippalakkien kurittomien laumojen uraa-huudoin säestetyt rynnäköt ovat historiaa, kuten myös Maxim-konekivääri. Sellaisista fantasioiminen on toki klassista, mutta aika naiivia. Jos nyt kysytään, miltä yksittäinen venäläinen taistelija tai joukko ruohonjuuritasolla näyttää, että onko piippalakki vai huopatossut, niin Krimin vihreät miehet ja lukuisat muut valokuvat (pl. vostok) vastaavat kysymykseen. Se on rajoitetusti toteutunut nykytila ja laajempi tavoitetila - vertailukelpoisuus länsimaisten ammattisotilaista koostuvien joukkojen kanssa sekä määrällisesti, että laadullisesti. Mekanisoidulla raa'alla voimalla nopeasti ja syvälle osaavat silti tarvittaessa edelleen tulla. Siitä niillä on pitkät ja kunnioitettavat perinteet, josta käsitykseni mukaan ovat myös ylpeitä.
Reserviläisten piippalakkinostalgisoinneille voi toki naureskella ja pönkittää sillä oman pienen egonsa sotilasammatillista vihreyttä, mutta yhtälailla osa virkamiessotilaistakin (erityisesti nuorempi kaarti) sortuu omiin naiiveihin kuvitelmiinsa, jotka toki eroavat piippalakkimietelmistä teeman ja näkökulman osalta, mutta yhtälailla leijuvat mikämikämaan hurmeisilla kunnian kentillä jalat tukevasti irti todellisuudesta.
Kirjailija Teemu Kaskisen haastattelun sanoin: "minusta on tuntunut jo pitkän aikaa siltä, että tämä maa kaipaa sotaa".
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/teemu_kaskinen_sinulle_yo_43663.html#media=43666
Edit. Kirottu autokorrekt.
