miheikki
Greatest Leader
http://www.savonsanomat.fi/mielipide/artikkelit/venajan-pahisten-lista/1728924
Venäjän pahisten lista
Arto Luukkanen
Kiovan mielenosoitukset Ukrainan läntisen suuntautumisen puolesta ovat herättäneet Venäjällä keskustelun maan tulevaisuuden asemasta. Onko maa vihollisten vai ystävien piirittämä. Presidentti Vladimir Putinin Venäjällä on ympäröivää maailmaa yleensä tulkittu vihollisuhkien ja geopoliittisten painajaisten perusteella.
Toiselta puolelta tätä uhkakuvien maalausintoa on myös arvosteltu. Useat venäläiset ovat pitäneet sitä turhana ja vaarallisena. Eräs tuoreimmista arvosteluista on venäläisen professori Dmitri Travinin, Pietarin eurooppalaisen yliopiston professorin, puheenvuoro, joka teki maan virallisista uhista perusteellisen analyysin.
Hän julkaisen sen Rosbalt.ru -nimisessä nettilehdessä. Kyseessä on ensimmäinen täydellinen ja systemaattinen Venäjän vihollisten listan. (http://www.rosbalt.ru/blogs/2013/11/05/1196063.html).
Venäjän vihollisten määrä on tässä laskennassa vaikuttava. Travinin mukaan maan tiedotusvälineissä ”pahisten” määrä on ollut koko ajan kasvussa ja niitä on nykyään löytynyt sieltä, mistä niitä ei ennen edes ajateltu löydettävänkään.
Travin on kritiikissään murhaava. Vihollisia on niin paljon, että professori Travinin mukaan tiedotusvälineet voisivat julkaista aina ”kuukauden vihollisen”. Hänen tekemänsä lista on laadittu internetistä poimitun materiaalin perusteella ja siihen listaan tuli yhteensä 37 erilaista nimikettä. Vihollisten vaarallisuus listalla vähenee alaspäin tultaessa.
Travinin mukaan ensimmäisinä vihollisina ovat tietenkin oligarkit; Boris Jeltsininkauden arkkipahat, jotka miltei tuhosivat Venäjän valtion. Seuraavaksi vaarallisin viholliskategoria ovat ”liberastit” ts. homojen ja liberaalien sekoitus.
Kyseinen haukkumasana määrittää kaikki vapaamielisesti ajattelevat, jotka ovat automaattisesti tietenkin myös homoja. Tässä Venäjän vihollisten top-10 -listassa paistattavat päivää niin ekstremistit, merirosvo-ekologit, politiikkaa harrastavat kansalaisjärjestöt, kuin myös homot, pedofiilit ja ”pornograafit”, tiedemies-vakoilijat ja yleensä Putinin viholliset.
Tämä vihollisten kerma kertoo paljon nykyisestä Venäjän keskusteluilmapiiristä maan internetissä. Siellä vihapuhe kukoistaa, rehottaa ja vallitsee aivan valtamedian sivuilla saakka. Travinin mukaan vihollisten etsiminen ja tunnistaminen on nykyään kansallista urheilua, jossa näytetään pääsevän uusiin ennätyksiin.
Venäjän vihollisten keskikastin muodostavat ”siirtolaiset”, ”kaukasialaiset kansallisuudet”, Venäjällä ilman viisumia tulevat, ihmiset, joilla on ”enemmän lapsia kuin Žirinovski sallii”, ihmiset, jotka kieltävät suuren isänmaallisen sodan voiton, Venäjän hajottamisen haluajat, separatistit, Tshetsheenian eroamisen puolustajat.
Vasta tämän hopeasijan jälkeen tulevat vallattujen alueiden hamuajat: ne jotka haluavat antaa Japanille Kurillit, Latvialle Pitalovskin alueen ja tietenkin ne, jotka eivät halua Krimiä Venäjälle. Sen jälkeen tulevat ”ostetut” ihmiset: Hodorkovskin, Berezovskin, Targamadzen ja USA:n ostamat venäläiset sekä myös huumeita käyttävät tai vähänkään itsenäiset kansalaiset.
Oman lukunsa muodostavat myös ihmiset, jotka haluaisivat moldavialaista tai georgialaista viiniä, liettualaista tai valkovenäläistä maitoa, amerikkalaisia kanasiipiä, puolalaista tai ukrainalaista lihaa. Näille on tässä ”helvetin hierarkiassa” aivan oma osastonsa.
Vasta tämän jälkeen tulevat professori Travinin listalle Andrei Navalnyin ”lahkon” ystävät, ”Setä Samulin” kaverit, totalitaristiset lahkot, virkamiehet ja poliitikot, ne joilla on tili ulkomailla, ne joilla ei ole häpeää tai omaatuntoa, varkaiden ja lurjusten puolueen jäsenet.
Yllättävää kyllä sinne on sijoitettu myös vallanpitäjiä: Ozeron (Putinin lähipiiri) jäsenet ja ns. Jeltsinin mafia. Vihollisten hännänhuippuna ovat ”ei-meikäläiset”, politologit, jotka ”pitäisi syöttää eläintarhan pedoille” sekä lehtimiehet, jotka ovat syyllisiä ”ihan kaikkeen” ja erikseen vielä Anatoli Tsubais, joka on yleensä suurin syyllinen.
Näin ulkopuolisesta tuntuu tietysti hyvältä, että joukossa ei ole suomalaisia. Me olemme ehkä niin näkymättömiä ja pieniä, että meistä ei tule vihollista. Ehkä syy on myös siinä, että Suomella on Venäjän mediassa yleensä hyvä maine. Epätoivoiset yritykset mustata maamme mainetta ovat kilpistyneet epäuskoon. Suomi on vain niin hyvä!
Professori Travinin lista on ilmeisesti tehty hieman myös kevyessä ja humoristisessa mielessä. Toisaalta, itse asia on tärkeä ja huolestuttaa niin professoria kuin myös ulkopuolista tarkkailijaa. Kysymys on siitä, mihin saakka vihollisten lista voi ulottuu ja miten helposti sinne joutuu.
Vallanpitäjille tällaisen ”vihapolitiikan” tai vaikkapa flirttailu kansallisella uholla voi olla houkutteleva. Toisaalta, onko Venäjän johto päästänyt ”pullonhengen” ulos eikä enää kykene saamaan sitä takaisin? Piileekö tässä kovien kansallisten arvojen terästämisessä vaara, joka lopulta nielee nykyisen hallinnon?
Esimakua tästä nähtiin Pietarissa 4. päivänä marraskuuta, kun joukko kansallismielisiä ryntäsi Pietarin metroon ja hakkasi vastaantulevia ulkomaalaisen näköisiä ihmisiä. Kolme keskiaasialaista kuoli ja sata hulinoitsijaa pidätettiin.
Kirjoittaja on Helsingin yliopiston dosentti ja Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori.