Osalle Venäjä-myönteisiä, etenkin jos ovat vanhemman sukupolven edustajia. Ns. kognitiivinen dissonanssi, saattaa olla (ikäänkuin vilpittömästi) esteenä omien maailmankuva-hahmotelmien muutokselle. Mitä lujemmin tuossa pidempiaikaista ideologista pohjaa ja omakuvan rakentamista on. Sitä sitkeämmin, näkemysten muokkaaminen vastusta tuo. Melko peruspsykologisiin lainalaisuuksiin pohjaten.
Tämä on myös sitä otollisinta pohjaa, Venäjän vaikuttamishaluille. Ikä-profiilista riippumatta. Epäilysten siementen kylväminen. Julistautuminen vastavoimaksi tuolle liikehdinnälle, jossa 9-vuotiaan hormonaalis-kirurginen sukupuolenkorjausoperaatio, on toivottavaa ja oikein (karrikointia).
Suhteellisen merkittävä osa tämän ajan Venäläistä vaikuttamista länteen, suuntautuu ilmoittatumisena perinteisten perhe-arvojen puolesta toimivana voimana, äärivasemmiston ajamaa turmelusta ja moraalista taantumaa vastaan.
Hupaisaa tässä on se, että tälläisen perushepun silmin. Nuo kaksi poliittista voimaa hyvinkin lähellä toisiaan peruselementeissään osin ovat. Kummankaan valta-asema, ei itsessäni hurraa-huutoja herättäisi.
Venäjä (tai mikä tahansa vastaava toimija), ei omista oikeuksia konservatiiviseen ajatteluun ja tuon kokonaisuuden määrittelyyn. Sama (toleranssissa toisenlaisuuteen yksilöissä, vapaamielisyydessä etc.) pätee vasemmistoon.
yle.fi
