Venäjän propagandakoneiston päivittäiset ylilyönnit ja riman alitukset

Menee täysin tänne kun Kremlistähän tämäkin idea on lähtösin
Orbanin hallinnolta uusi pohjanoteeraus, jopa minä voin erottaa, että tuon tekstin on kirjottanu joku joka ei tiedä kyrillisistä kirjaimista mitää

Väittävät siis, että ukrainalaisaktivistit on polttanu rajakylillä unkarilaisen kirkon ja tuota kuvaa pitävät todisteena.
 
Menee täysin tänne kun Kremlistähän tämäkin idea on lähtösin
Orbanin hallinnolta uusi pohjanoteeraus, jopa minä voin erottaa, että tuon tekstin on kirjottanu joku joka ei tiedä kyrillisistä kirjaimista mitää

Väittävät siis, että ukrainalaisaktivistit on polttanu rajakylillä unkarilaisen kirkon ja tuota kuvaa pitävät todisteena.
Ortodoksikirkon. Unkarilaisissa ei juuri ortodokseja ole.
 
Tuli tuossa laitettua makkaratilaus t-kauppaan faksilla. Gotlettia, meetvurstia ja lauantaita. Muutahan meillä ei valikoimissa ole.

Vieläkö noita virallisia hakemuksia voi laittaa paperilla? En muista tehneeni niin enää 10-luvulla.

Kommentti: ”Ihana” Venäjä, ”kauhea” Suomi – makkaroitakin vain kolmea lajia
Venäläisille kerrotaan nyt liikuttavia tarinoita perheistä, jotka ovat muuttaneet Suomen kauhujen keskeltä Venäjälle ja löytäneet uuden onnen elämäänsä, Arja Paananen kirjoittaa.



IS ExtraHienostoperheen tytär pakeni rikollisen kanssa ja synnytti lapsen – lohduton totuus paljastui kaupan kestokassista
Ulkomaat
Kommentti: ”Ihana” Venäjä, ”kauhea” Suomi – makkaroitakin vain kolmea lajia
Venäläisille kerrotaan nyt liikuttavia tarinoita perheistä, jotka ovat muuttaneet Suomen kauhujen keskeltä Venäjälle ja löytäneet uuden onnen elämäänsä, Arja Paananen kirjoittaa.




Yhdysvalloista karkotettu Maria Butina vastaa hankkeista, joilla Venäjä pyrkii houkuttelemaan uusia asukkaita länsimaista muun muassa Dobrogradin ihannekaupunkiin. Suomenvenäläinen Igor Parri tekee myös omilla sosiaalisen median kanavillaan ahkeraa pr-työtä Venäjän puolesta.
Yhdysvalloista karkotettu Maria Butina vastaa hankkeista, joilla Venäjä pyrkii houkuttelemaan uusia asukkaita länsimaista muun muassa Dobrogradin ihannekaupunkiin. Suomenvenäläinen Igor Parri tekee myös omilla sosiaalisen median kanavillaan ahkeraa pr-työtä Venäjän puolesta.


Voi hirvityksen kauhistus, kuinka ankeaa onkaan elämä Suomessa! Jos olisin tavallinen venäläinen mediankuluttaja, en voisi muuta kuin sääliä venäläisiä maanmiehiäni, jotka ovat joutuneet elämään Suomen kauhujen keskellä.

Mutta onneksi monet heistä ovat päässeet nyt pakoon Venäjälle, jossa heidät on otettu vastaan lämmöllä ja suurella huolenpidolla.

Venäjän mediaan on ilmestynyt viime kuukausien aikana useita kertomuksia perheistä, jotka ovat paenneet Suomen ”russofobiaa” eli väitettyä venäläisvihaa ja muuttaneet asumaan Venäjälle. Tukea muutolleen he ovat saaneet erilaisista Venäjän valtiollisista ohjelmista, jotka on perustettu Vladimir Putinin suojeluksessa houkuttelemaan venäläisiä maanmiehiä takaisin omaan ”historialliseen kotimaahansa”.

Entä kuinka perheet kuvailevat entistä elämäänsä Suomessa? Otetaan esimerkiksi Olga, joka oli asunut Suomessa perheensä kanssa kymmenen vuotta ennen muuttoaan Pihkovan alueelle. Kun Venäjä aloitti niin kutsutun ”erikoisoperaation” Ukrainaa vastaan ja Suomeen saapui ukrainalaisia pakolaisia, perheen tyttären elämä muuttui äidin mukaan sietämättömäksi.

Kerran tytär oli esimerkiksi puhunut julkisella paikalla puhelimessa venäjää, kun paikalle oli tullut ukrainalainen nelikymppinen mies ja käskenyt tyttöä vaikenemaan.

– Hän kysyi, miksi tyttäreni puhuu venäjää ja käski tätä sulkemaan suunsa. Sanoi lapselle näin! Olga tilitti Venäjän medialle.

Välikohtaukset Suomeen saapuneiden ukrainalaisten kanssa eivät loppuneet äidin mukaan tähän. Tytär oli joutunut ukrainalaiseksi esittäytyneen miehen hyökkäyksen kohteeksi myös bussissa. Mies oli työntänyt tytön ulos bussista, jolloin tyttö oli kaatunut ja hänen puhelimensa oli mennyt rikki.

Venäläisviha alkoi näkyä äidin mukaan myös Suomen kaupoissa ja koulussa. Tyttären stipendikin vietiin pois perheen venäläistaustan vuoksi. Kaiken lisäksi koulussa ryhdyttiin levittämään homopropagandaa lapsille.

Äidin mukaan lapset oli kerätty juhlasaliin ja heille oli opetettu, että ”poika on pojan kanssa ja tyttö on tytön kanssa, ja se on normaalia eikä kiellettyä”. Vuosittain koulussa oli järjestetty jopa erityisiä Miss Kiltteys ja Miss Viehätysvoima -kilpailuja niille lapsille, jotka edustivat seksuaalista LGBT-suuntausta.

– En halunnut, että minun lastani kasvatetaan sellaiseen. En hyväksynyt sitä enkä hyväksy, Olga perusteli perheen muuttosyitä.

”Venäjällä lääkärit ovat suoraan Jumalasta.”
Vironsuomalainen Natalia oli ehtinyt puolestaan elää Suomessa peräti 35 vuotta ennen muuttoaan Volgogradiin. Venäjälle oli Natalian mukaan muutettava muun muassa siksi, että Suomen viisimiljoonaisesta kansasta ”puolet” on nykyisin maahanmuuttajia ”kaikkialta maailmasta” ja koko Helsingin kaupungissa on ”vain viisi ambulanssia”.

– Joka puolella on likaa, varkaudet rehottavat. Terveydenhuolto on kauheassa jamassa. Lääkärille ei pääse, Natalia kuvaili Suomen oloja.

Volgogradissa Natalia oli sen sijaan päässyt heti selkäleikkaukseen ja saanut kaiken mahdollisen avun.

– Venäjällä lääkärit ovat suoraan Jumalasta, hän kiitteli.

Suomalaisista on Natalian mukaan tehty russofobisia ”zombeja”, jotka hokevat päivästä toiseen Putinin nimeä ja uskovat Ukrainan puolustavan Suomea. Tätä kaikkea hän ei kestänyt enää kuulla.

Suomessa kymmenen vuotta asunut venäläinen Anna muutti niin ikään vastikään takaisin Venäjälle ja koki ensimmäisen shokin jo Sheremetjevon lentokentällä. Ihmiset hälisivät suureen ääneen, nauroivat ja halasivat. Lapset juoksivat ympäriinsä, mutta Anna tunsi ensin suomalaistyyppistä halua vetäytyä omiin oloihinsa.

– Myöhemmin ymmärsin, että olin vieraantunut inhimillisestä lämmöstä. Suomessa kaikki ovat kohteliaita, mutta kylmiä, aivan kuin miellyttäviä robotteja. Mutta täällä (Venäjällä) ihmiset ovat eläviä ihmisiä, omine puutteineen ja hyvine puolineen, Anna kuvaili blogissaan.

Venäjä on Annan mukaan muuttunut edukseen monella tavalla hänen Suomessa asumisensa aikana. Esimerkiksi Venäjän valtiolliset palvelut ovat käteviä, kun erilaisia lomakkeita voi täyttää suoraan netissä.

– Suomessa vain haaveillaan sellaisesta. Puolet palveluista on hoidettava siellä yhä paperilomakkeilla ja telefaksilla. Kyllä, kyllä, faksilla vuonna 2025! Anna raportoi.

Venäjän elintarvikkeiden laatuun Anna kertoo myös ihastuneensa. Vaikka hinnat ovat korkeat, melkein kuin Suomessa, valikoima on mahtava.

– Suomalaisessa kaupassa on kolmea eri lajia makkaraa, mutta meillä on 30!

Leipääkin on Annan mukaan Suomessa vain kolmea eri lajia, mutta Venäjällä on eri laatuja metreittäin. Kaupat ovat Suomessa kiinni sunnuntaisin vaikka nälkään kuolisit, ja ruokakin mautonta.

Kun Anna sai Venäjällä ensi kertaa paluunsa jälkeen borssikeittoa, hän kertoo suorastaan kiljuneensa onnesta, niin hyvää se oli.

Loput
 
Viimeksi muokattu:

Vai fasistinen rutto🤬😡, perkele! Kun tulisikin vielä oikea rutto ja tappaisi nuo...

"Muistopaadesta on poistettu nimikyltti, johon oli kaiverrettu 267 räisäläläisen sankarivainajan nimet. Lisäksi paadesta on kadonnut muistovärssy.

Muistopaasi pystytettiin alun perin sisällissodan suomalaisvainajille. Myöhemmin sen alle haudattiin talvi- ja jatkosodan sankarivainajia.

Leningradin alueen paikallismedia LenTv kuvaa tapahtumaa ”hyväksi uutiseksi” ja sanoo sen olevan yksi askel Pietarin ja Leningradin alueen vapauttamiseksi ”fasistisesta rutosta”.

LenTv:n mukaan itse muistopaateen ei koskettu, vaikka ”sekin olisi voitu poistaa”. Lisäksi uutisessa väitetään, että suomalaiset olivat pystyttäneet muistopaaden ”salaa, ilman lupaa, kuten aina”.

Muistovärssy poistettiin, koska Pietarin valtionyliopiston kielitieteellisen analyysin mukaan kirjoitus ylistää paitsi Suomen ja Saksan armeijan sotilaita myös SS-6 Nord -pataljoonan jäseniä."
 
En tiedä mihin tämä kuuluu, mutta Putlerin propagandan myrkyttämästä kansasta se on on. Tulee osina:

Muistiinpanoja provinssilaiselta, Lev Vladimirov:
Venäjä! Kenelle sinut on luotu? päivitys:

Venäjä on jälleen nolannut itsensä rauhanneuvotteluissa Ukrainan kanssa sodan päättämiseksi. Konsensusta ei ole eikä ole odotettavissakaan. Vain uhkailuja ja vaatimuksia tunnustaa Venäjän alueelliset vaatimukset. Samarassa rekrytoidaan aktiivisesti vapaaehtoisia 160 000 ruplan kuukausipalkalla työskentelemään siviilitehtävissä "vapautetuilla" Ukrainan alueilla. Nuoret pohtivat, mutta kaupunkien huoltopalvelu painostaa.

Samarassa julistettiin ennätyspitkä, kuuden tunnin uhka ukrainalaisten lennokkien hyökkäyksestä. Ihmiset myöhästyivät tehtailta, joissa valmistetaan pommeja ja ohjuksia sotaa varten. Ei hyvä! Eräässä linja-autossa noin kuusikymppinen mies huusi kurkkusuorana, että hän myöhästyi töistä ukrainalaisten lennokkien hyökkäyksen takia Samarassa. Hän moitti Putinia siitä, ettei tämä pommita Ukrainaa tarpeeksi tai käytä ydinaseita. Vieressä istunut zeettinikko-vanhus (Putinin sodan tukija, viitaten kirjaimeen Z) yritti hillitä miehen aggressiota: "Mutta silloinhan kuolisi valtavasti ihmisiä, lapsia! Tulkaa järkiinne, olette aivan seonneet tämän sodan takia! Onko teillä lapsia, lapsenlapsia?" Mies mietti hetken, mutta vastasi sitten vielä kylmempänä, kuin scaldattu koira, kiljuen: "Minulla on kaksi lasta ja viisi lapsenlasta. Mutta en sääli ukrainalaisia, antakaa pommittaa heidän lapsiaan. He ansaitsevat sen!"

Entä mitä tämä sotapropagandan sokaisema mies itse ansaitsee? Millä hän kiljuisi, jos ukrainalaiset raketit pommittaisivat hänen kotiaan, surmaisivat Harkovan ja Poltavan lasten sijaan hänen omat lapsensa ja lapsenlapsensa? Ymmärtäisikö hän, että hän on muuttunut pedoksi? Vai kuolisiko hän ajatellessaan yhä oman maansa turhaa suuruutta, maansa, joka on muuttunut naurunaiheeksi?

Aleksandr Nevzorov ennustaa: sota tulee ulottumaan Kremlille, jota ukrainalaiset pommittavat. Muuten tavalliset venäläiset eivät ymmärrä, miltä tuntuu elää jatkuvassa pommitusten pelossa."
(Jatkuu...)
 
25. heinäkuuta tuli kuluneeksi 45 vuotta siitä, kun Vladimir Vysotski kuoli. Tähän merkkipäivään viralliset tiedotusvälineet eivät kiinnittäneet huomiota. Epämukava aihe: Vysotski nimittäin kuvasi lauluissaan, kuten "Sotilaat ryhmästä "Keski"", tarkkanäköisesti nykyisen Putinin armeijan Ukrainassa tekemät toimet. Vysotskia pidettiin 1980-luvulla liberaalissa älymystössä toisinajattelijana, ja hänen esiintymiensä kanssa Tagankan teatterissa oli käytännössä mahdotonta saada lippuja. Vaikka hän samalla kirjoitti lauluja neuvostoaikaisiin elokuviin ja teatteriesityksiin, tienaten kohtuullisen hyvin. Hän ei kärsinyt puutteesta taloudellisesti. Hänen vaimonsa oli kuuluisa ranskalaistaustainen näyttelijä Marina Vlady. Vysotskin isä oli muuten kotoisin Samaran alueelta. Vysotski oli Venäjän patriootti, mikä kuuluu hänen laulujensa syvyydessä ja sielukkuudessa – hän ymmärsi kansansa olemuksen. Nykyään monet tunnetut taiteilijat, teennäisen näköiset, mielistelevät presidenttiä kulttuurialan tapaamisissa, unohtaen, miten he aikoinaan pilkkasivat Vysotskia.

Genadi Hazanov, menestynyt Estradi-teatterin johtaja, esitti 1970-luvulla satiirikko Arkadi Haitin Vysotskia pilkkaavan parodian. Kiroilevan parodian, jonka tarkoituksena oli halveksia suurta runoilijaa. Vysotski oli nero, Hazanov taas on pelkkä mitättömäksi kutistunut näyttelijä, joka on oppinut mielistelemään valtaa ja vaihtamaan mielipiteitään poliittisten tuulien mukaan. Hazanov on arvostellut poliitikkoja, jotka ovat aikoinaan palkinneet hänet. Hän pilkkasi Brežneviä, Gorbatšovia ja Jeltsiniä. Pilkkaako tämä sopeutuja myös Putinia?

"1960-luvun sulan kauden tytöt olivat niin romanttisia, koska joivat tuontimehuja", runoilija Jevgeni Jevtušenko kirjoitti runossaan. Sodan aikakauden Ukrainan tytöt taas juovat energianjuomia. Yhdennentoista luokan oppilaat pyytävät kaupan ulkopuolella ohikulkijoita ostamaan heille näitä juomia, ja opiskelijat sekä "minähän olen äiti" (meemi " ja zhe mat'") vatnitsat ostavat niitä itse. Monet naiset Venäjän provinssialueilla ovat alkaneet käyttää alkoholijuomia päivittäin ja perustelevat, että se helpottaa elämää. "Alkoholi rentouttaa aivoja. En välitä sodasta. Aamulla vien lapsen kouluun, ostan energiajuoman, juon sen ja masennus katoaa. Laitan televisiosta päälle ja kuuntelen, kuinka ihmeellinen maa Venäjä on, ja kaikki on kunnossa", yksi vatnitsa kertoi. Tällainen euforia on ollut läsnä venäläisessä yhteiskunnassa aina. Erona on vain se, että "energiajuomat" olivat erilaisia – Stalinin aikana niiden tilalla oli GULAG.

(Jatkuu..)
 
Putinin "uusi yhteiskunta" yrittää kaikin tavoin murskata individualismin rippeet. Yhteisöllisyys – se on kaikki kaikessa! Taloyhtiön huoltomies korjasi ystävälle kylpyhuoneen putket. Työskennellessään hän puhui perinteiseen samarialaiseen tapaan: kiroillen. Eikä häpeillyt lasten läsnäollessa. No, ovathan hekin samarialaisia. Työn valmistuttua hän jätti jälkeensä vesilammikon, likaa, paklan jämät ja vanhat tiivisteet. Sitten hän röyhkeästi vaati tuhatta ruplaa työstään. Seurattuani tätä virallisen tuntuista kiristystä kysyin ystävältä: miksi hän antoi tälle miehelle rahaa, miksei lähettänyt tätä tunnettuun osoitteeseen? (Ha hui) Samalla mieleeni tuli muisto putkimiehen työstä Haagissa: hän saapui, asensi sermin, jotta työtä ei olisi näkyvissä. Työskenteli nopeasti. Kun työ oli valmis, hän siivosi jälkensä, kiitti kohteliaasti kutsusta ja lähti. Sivistys! Haagin oikeuskin on sivistynyt ja odottaa korruptoitunutta venäläistä "vanua" syytettyjen penkillä.

Entäpä venäläistä yhteiskuntaa yhdistävä militarismi? Taloista löytyvien sisäänkäyntien läheisyyteen on ripustettu ilmoituksia koulun ulkopuolisen toiminnan keskuksesta. Modernista pioneerien palatsista. Kokeneen opettajan silmin, jopa minua alkoi kiinnostaa: millaisia kerhoja tarjotaan nykypäivän lapsille? - "Droonien ohjaaminen", ohjelmointikerho miehittämättömille lennokeille (BPLA), itämaiset taistelulajit, sambo, "SVO:n vapaaehtoiset" (ruokapakettien keräämistä sotilaille "erikoisoperaatioon"), ilmailumallinnuskerho (suluissa lukee: "Opetamme valmistamaan venäläisten taisteludroonien malleja"), kerho "Nuori turisti" (miinanraivauksen perusteet). Jopa "makramee"-kerhossa lapsia opetetaan punomaan verkkoja SVO:ta varten. Koko maa yksissä tuumin siirtyy sotilaallisten tavoitteiden palvelukseen. Näillä vauhdeilla lapset vedetään mukaan tehdastyöhön: eräässä maassa 1930-luvulla tiedettiin, että lasten kädet käsittelevät ammusten osia tehokkaammin. Aika ottaa mallia! Valinnanvara lasten kehitykselle on ilmeinen. Erityisen vaikuttavaa on "nuori turisti". No, miksipäs ei? Lapset käyvät retkellä ja sitten miinoittavat kaikki syrjäiset tiet. Mahdollisia ukrainalaisia sabotoijia vastaan. Miinat ovat huippumoderneja, naamioituja säilykepurkeiksi, joissa lukee "Matkailijan aamiainen".

Kertovatko opettajat lapsille tunneilla "säilykkeistä", joita tuodaan Venäjälle Ukrainasta lentokoneilla-200? Vai eikö se enää kuulu venäläiseen propagandaan?
 
Eräässä alueellisessa lisäkoulutuksen keskuksessa opettajat ehdottivat uuden lukuvuoden alun opettajankokouksessa, että oppilaita kutsuttaisiin kursanteiksi. Kuulemma se lisää kuria 'SVO:n' (erityisoperaation) olosuhteissa. Eikö lapsia voisi kasvattaa järkevyyden, hyvyyden ja ikuisuuden hengessä esimerkiksi Michelangelon avulla? Onko militarismi aivan välttämätöntä? Humanismin kasvatus: ei tämän maan kansalle. Eihän muuten tulevaisuuden sukupolvi voi Euroopan linnoja pommittaa. Kadulla mies pyysi almua kuluneessa sotilastakissaan, jossa oli 'SVO:n' osallistujan merkki, ja lauloi laulua, jossa oli tällaisia sanoja:

"Kenelle sinä olet luotu, Venäjä?
Kuka hyväksyy aggressiosi?
Kaikkialla vain tyhmiä vatnikkeja, siitä minä laulan.
Olin sotilas, mutta palasin invalidina.
Vaimoni jätti minut, vaikka lähetin rintamalta rahaa,
hän meni terveemmän matkaan.
Sotiminen sujui, rahaa oli.
Ajattelin olevani hevosen päällä,
mutta ukrainalaiset tuhosivat koko rykmentin,
nyt minä seisoskelen kerjäläisenä."

Laulu on opettavainen niille, jotka 'on luotu sankariksi.'
– Lev Vladimirov”
 
Back
Top