Samovarius
Ylipäällikkö
http://www.hs.fi/kotimaa/Suomenvenä...taväestönkään/a1407921784821?ref=hs-art-top-3
Venäjän valtion tiedotusjätti Rossija Segodnja (Venäjä tänään) haluaa laajentaa toimintaansa Suomessa, kertoi Yle uutiset (12.8.). Sen radioyhtiö Venäjän ääni etsii parhaillaan tiloja Helsingin keskustasta. Tavoitteena on palkata 25 työntekijää tämän vuoden aikana. Haaveissa on myös oma ohjelmatoimilupa radioaalloille.
Toimilupa tuskin irtoaa tuosta vain, koska taajuudet ovat täynnä ja luvat on jaettu juuri äskettäin. Se ei ole kuitenkaan kovin merkittävä este. Verkossa saa jakaa lähetyksiä vapaasti. Taloudellisesti tiukalla olevia kanavia on useita, joten rahalla voi ostaa itselleen ohjelma-aikaa tai jopa kokonaisen kanavan, jolloin valtioneuvosto harkitsee, voiko toimiluvan siirtää uudelle omistajalle. Moni suomalainen radioyrittäjä on käyttänyt myös reittiä, jossa toiminta aloitetaan Viestintäviraston myöntämillä määräaikaisilla taajuusluvilla. Niitä hyödyntävät esimerkiksi monet uskonnolliset kesäjuhlat.
Rahasta laajeneminen tuskin jää kiinni, sillä taustalla on koko Venäjän valtio. Rossija Segodnja syntyi nykymuodossaan viime joulukuussa, kun Venäjän presidentti lakkautti uutistoimisto Ria Novostin, liitti sen yhteen maailmalla toimivan Russia Today -televisiokanavan kanssa ja siirsi myös Venäjän äänen osaksi kokonaisuutta. Tarkoituksena oli saada Venäjän vallanpitäjien edustamalle linjalle kuulijoita ja katsojia.
Artikkeliin liittyvät
Suomessa asuvat venäjänkieliset eivät ole Neuvostoliiton hajoamisesta periytyvä kansanosa, vaan vähemmistö koostuu monesta osasta. Osalla on inkerinsuomalaiset juuret, osa tulee Baltiasta, Ukrainasta tai Valko-Venäjältä. Venäjän federaatiosta muuttaneet ovat usein tulleet tänne avioliiton takia keskelle suomenkielistä yhteisöä. Viime vuosina moni on tullut tänne myös siksi, että ei ole enää halunnut asua Venäjällä. Tällaisen joukon kokoaminen Moskova-johtoisen tiedotusmateriaalin yleisöksi ei ole helppoa.
Suomessa on ollut tarjolla vaihtoehtoja myös venäjänkielisten uutisten seuraamiseen. Toisin kuin useissa muissa maissa, venäjänkieliset lehdet ovat paikallisesti omistettuja. Yle aloitti hiljattain venäjänkieliset uutiset televisiossa. Vähäinenkin kielitaito avaa paljon vaihtoehtoja uutisten vertailuun.
Suomenkielisen valtaväestön mielipiteiden ohjaaminen on Venäjän tiedotuskoneistolle vielä vaikeampaa. Vaikka pieni ja äänekäs joukko suomalaisia uskoisi kaiken, mitä Moskova kertoo esimerkiksi Ukrainan tilanteesta, suuren enemmistön luottamusta ei voi rahallakaan ostaa. Sen hankkiminen vaatii aikaa, mutta luottamuksen voi menettää nopeasti.
Suomalaiset viestimet ovat lukijoidensa, katsojiensa ja kuuntelijoidensa jatkuvan kriittisen huomion kohteina. Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole tiedotuksen monopoleja, vaan kriittiset äänet löytävät kyllä kanavansa, jos niiden perustelut ovat vahvoja.
Vapaassa maassa voivat toimia myös muiden valtioiden tiedotuskoneistot. Nykyisin kaikilla itseään suurvaltoina pitämillään mailla on oma ympärivuorokautinen satelliittiuutiskanavansa. Verkot eivät tunne rajoja, eikä lehtien kustantamisessa ole ennakkosensuuria. Kaapelijakelussa kapasiteetin rajat eivät tule heti vastaan.
Vapaasti etenevien radioaaltojen taajuudet ovat rajallinen luonnonvara, jonka jakamiselle täytyy olla kestävät perusteet ja pelisäännöt. Suomalaisen viestintäpolitiikan keskeinen tavoite tuskin on toisten valtioiden tiedotusoperaatioiden tukeminen. Silti ei mene kauan, kun voimme kuulla omista radioistamme Kremlin toiveiden mukaisia kantoja maailman menoon omalla äidinkielellämme.
Kokonaan toinen kysymys on, kuinka moni niitä pysähtyy kuuntelemaan ja miten niihin suhtautuu
Venäjän valtion tiedotusjätti Rossija Segodnja (Venäjä tänään) haluaa laajentaa toimintaansa Suomessa, kertoi Yle uutiset (12.8.). Sen radioyhtiö Venäjän ääni etsii parhaillaan tiloja Helsingin keskustasta. Tavoitteena on palkata 25 työntekijää tämän vuoden aikana. Haaveissa on myös oma ohjelmatoimilupa radioaalloille.
Toimilupa tuskin irtoaa tuosta vain, koska taajuudet ovat täynnä ja luvat on jaettu juuri äskettäin. Se ei ole kuitenkaan kovin merkittävä este. Verkossa saa jakaa lähetyksiä vapaasti. Taloudellisesti tiukalla olevia kanavia on useita, joten rahalla voi ostaa itselleen ohjelma-aikaa tai jopa kokonaisen kanavan, jolloin valtioneuvosto harkitsee, voiko toimiluvan siirtää uudelle omistajalle. Moni suomalainen radioyrittäjä on käyttänyt myös reittiä, jossa toiminta aloitetaan Viestintäviraston myöntämillä määräaikaisilla taajuusluvilla. Niitä hyödyntävät esimerkiksi monet uskonnolliset kesäjuhlat.
Rahasta laajeneminen tuskin jää kiinni, sillä taustalla on koko Venäjän valtio. Rossija Segodnja syntyi nykymuodossaan viime joulukuussa, kun Venäjän presidentti lakkautti uutistoimisto Ria Novostin, liitti sen yhteen maailmalla toimivan Russia Today -televisiokanavan kanssa ja siirsi myös Venäjän äänen osaksi kokonaisuutta. Tarkoituksena oli saada Venäjän vallanpitäjien edustamalle linjalle kuulijoita ja katsojia.
Artikkeliin liittyvät
Yle: Ministeri Kiuru suhtautuu epäillen venäläiseen radiohankkeeseen 17:40- Yle: Venäjä yrittää perustaa propagandasta tunnetun kanavansa Helsinkiin 21:19
Suomessa asuvat venäjänkieliset eivät ole Neuvostoliiton hajoamisesta periytyvä kansanosa, vaan vähemmistö koostuu monesta osasta. Osalla on inkerinsuomalaiset juuret, osa tulee Baltiasta, Ukrainasta tai Valko-Venäjältä. Venäjän federaatiosta muuttaneet ovat usein tulleet tänne avioliiton takia keskelle suomenkielistä yhteisöä. Viime vuosina moni on tullut tänne myös siksi, että ei ole enää halunnut asua Venäjällä. Tällaisen joukon kokoaminen Moskova-johtoisen tiedotusmateriaalin yleisöksi ei ole helppoa.
Suomessa on ollut tarjolla vaihtoehtoja myös venäjänkielisten uutisten seuraamiseen. Toisin kuin useissa muissa maissa, venäjänkieliset lehdet ovat paikallisesti omistettuja. Yle aloitti hiljattain venäjänkieliset uutiset televisiossa. Vähäinenkin kielitaito avaa paljon vaihtoehtoja uutisten vertailuun.
Suomenkielisen valtaväestön mielipiteiden ohjaaminen on Venäjän tiedotuskoneistolle vielä vaikeampaa. Vaikka pieni ja äänekäs joukko suomalaisia uskoisi kaiken, mitä Moskova kertoo esimerkiksi Ukrainan tilanteesta, suuren enemmistön luottamusta ei voi rahallakaan ostaa. Sen hankkiminen vaatii aikaa, mutta luottamuksen voi menettää nopeasti.
Suomalaiset viestimet ovat lukijoidensa, katsojiensa ja kuuntelijoidensa jatkuvan kriittisen huomion kohteina. Suomen kaltaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa ei ole tiedotuksen monopoleja, vaan kriittiset äänet löytävät kyllä kanavansa, jos niiden perustelut ovat vahvoja.
Vapaassa maassa voivat toimia myös muiden valtioiden tiedotuskoneistot. Nykyisin kaikilla itseään suurvaltoina pitämillään mailla on oma ympärivuorokautinen satelliittiuutiskanavansa. Verkot eivät tunne rajoja, eikä lehtien kustantamisessa ole ennakkosensuuria. Kaapelijakelussa kapasiteetin rajat eivät tule heti vastaan.
Vapaasti etenevien radioaaltojen taajuudet ovat rajallinen luonnonvara, jonka jakamiselle täytyy olla kestävät perusteet ja pelisäännöt. Suomalaisen viestintäpolitiikan keskeinen tavoite tuskin on toisten valtioiden tiedotusoperaatioiden tukeminen. Silti ei mene kauan, kun voimme kuulla omista radioistamme Kremlin toiveiden mukaisia kantoja maailman menoon omalla äidinkielellämme.
Kokonaan toinen kysymys on, kuinka moni niitä pysähtyy kuuntelemaan ja miten niihin suhtautuu