Viekö YLE meitä YYA-aikaan

Taitolaji

Ylipäällikkö
BAN
"Reporadion" kärsineenä en voi olla pohtimatta verovaroin ylläpidettävän YLE:n linjanvetoja ja etenkin sen suhtautumista Natoon. En lähde kritisoimaan esimerkiksi Politiikan toimituksen esimiehen Pekka Ervastin journalistisia meriittejä, mutta heitän ilman kysymyksen; onko hän täysin puolueeton arvioinneissaan? Soisin, että joku veljistä täällä tyrmää orastavan epäilynin, sillä arvostan kyllä YLE:ä. (Kiitos vihjeestä Myrskyhiiri!)

http://www.huuto.net/kohteet/ervasti---laakso-karhun-naapurista-naton-kainaloon/343828294

Pekka Ervasti - Jaakko Laakso: Karhun naapurista NATO:n kainaloon - Puolueettoman Suomen marssi läntisen sotilasliiton leiriin
WSOY 2001. Kovakantinen. 252 sivua.

Kuvaus:
”Mitä tapahtui Oslossa kesäkuussa 1992, kun Suomi horjahti mukaan poliittiseen yhteistyöhön läntisen sotilasliiton Naton kanssa? Millaisia turvallisuuspoliittisia neuvoja Norjan pääministeri Gro Harlem Bruntland antoi presidentti Mauno Koivistolle kahdenkeskisessä keskustelussa Suomen EU-neuvottelujen aikana? Miksi miinalaiva Pohjanmaa johti tulta Nato-harjoituksessa Tanskassa elokuussa 1998? Mitä liittoutumattoman Suomen edustajat tekivät Naton sisäisessä suunnittelupalaverissa sotilasliiton päämajassa Brysselissä marraskuussa 2000? Millaisista turvatakuista Suomi on jo sopinut Naton kanssa? Voiko Suomi kieltäytyä ydinaseista, jos siitä tulee Naton jäsen myös muodollisesti? Kuinka tarkasti venäläiset tietävät Suomen ja Naton yhteistyöstä ja miten he siihen suhtautuvat?

Suomen ja Naton sotilaallinen ja poliittinen yhteistyö herättää paljon kiperiä kysymyksiä, joista moniin on vain kiusallisia vastauksia. Harva suomalainen on tietoinen, miten syvälle läntisen sotilasliiton leiriin maa on jo vaivihkaa viety. Kansan enemmistön kannattama liittoutumattomuus on menettämässä uskottavuutensa.

Kirjan tekijät, kansanedustaja, eduskunnan puolustusvaliokunnan varapuheenjohtaja Jaakko Laakso ja politiikan toimittaja Pekka Ervasti, ovat seuranneet Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutosta ja Nato-yhteistyön syventymistä vuosia. He ovat käyneet läpi laajan kirjallisen materiaalin valtiopäiväasiakirjoista sotilaallisiin muistioihin ja haastatelleet kymmeniä ulko- ja turvallisuuspolitiikan päättäjiä sekä sotilasasiantuntijoita Suomessa ja ulkomailla. Karhun naapurista Naton kainaloon on journalistisen suorasukainen raportti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjanmuutoksesta kylmän sodan jälkeen.”

Asiasanat: ulkopolitiikka, turvallisuuspolitiikka, nato, Nato-jäsenyys, sotilasliitot, maailmanpolitiikka, Venäjä, Vladimir Putin, Ukraina, Ydinaseet

http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/hornet tuomioja rusi-31045
"Tuomiojan mukaan Hornet-hankinta oli historian kallein virhe"
 
Eihän toki yleisradiolla ole mitään poliittisia taka-ajatuksia, vaan tarjoavat puolueetonta ja värittymätöntä tietoa yhteiskunnallisista aiheista.
 
Ervasti-Laakso paahtavat varsin merkillistä teesirynnäkköä kehiin. Tämän duon mielestä Suomen olisi pitänyt lopettaa hengittäminen v. -91 ja käpertyä odottamaan.....jotain. ?

Suomi otti liikkumatilaa silloin, kun sitä avautui. Kättä lippaan. Se on ulkopolitiikkaa ja siihen kytkeytyvää turvallisuuspolitiikkaa, tuolloin siinä oli myös vahva kaupallinen pointti. Piti raivata markkinoita kaatuneen NL:n raunioiden sijaan.

Ihme vitun politikointia, ehkä ei muuta pidä odottaakaan ko. hemmoilta.
 
YLEn uutiset ja poliittiset ajankohtaisohjelmat ovat ihan hyvää viihdettä kun niitä ei ota ollenkaan vakavasti vaan seuraa niiden epätoivoista kärvistelyä omien punaviheridealogiaan perustuvien illuusioidensa ylläpitämisessä realiteetteja vastaan.

Masentavampaa on että kait aika iso osa kansasta kuitenkin ottaa ne jotenkuten vakavasti ja mitään suurempaa perinteistä vastamediaa ei tässä maassa ole. Toimittajakoulutus on onnistuttu laittamaan tässä maassa sellaiseen jamaan että siitä ei hevillä oikeustolaisuuten taipuvainen livahda läpi. Vaadin KettuUutiset Suomeen!
 
Kun kuulen nimen Jaakko Laakso, poistan... (sensuroitu).

Ervasti kuuluu ovelimpaan NATOn päävastarinta-asemaan, aivopuolelle.

Irakgate vuonna 2002. Lipponen tapaa Bushin ja Cheneyn. Tapaamisten jälkeen Suomen ja Yhdysvaltojen välit todettiin nyt erinomaisiksi. Yhdysvaltalaiset ensi kerran lupasivat Suomelle Nato-jäsenyyden, mikäli Suomessa niin haluttaisiin.

Ensin Tarja Halosen kanslian neuvonantaja alkaa antaa pääministeri Jäätteenmäelle "vaaliaseeksi" tietoja. Kokematon pääministeri myös niitä käyttää: "Lipponen vie Suomen Irakin sotaan", hehkuttaa pääministeri.

Ervastin paljastuksilla ammutaan työnsä tehnyt Jäätteenmäki palliltaan. Kun se oli tehty, Ervasti paljastaa myös lähteen, Martti Mannisen. Kaksi moukkaa uhrattu, NATO-Lipponen lyöty.

En ole lukenut paskaista kirjaansa enkä lue. Vai syyttävät he Koivistoa katkerana NATOstakin. Ei ihme. Mauno Koivisto, joka itse eli koko suomettuneisuuden ajan ja jolla oli kotiryssänä aivan viime hetkinä ennen vaaleja itse Viktor Vladimirov, vei Suomen takaisin parlamentarismiin vakavasta, suorastaan hädänalaisesta tilanteesta. Hänen päätöksellään Suomi katsoi YYA-sopimuksen rauenneen, koska sopijaosapuolta ei enää ollut. Samoin hänen päätöksellään Suomi yksipuolisesti katsoi, etteivät Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat enää olleet voimassa (syy sama).
 
Kun kuulen nimen Jaakko Laakso, poistan... (sensuroitu).

Ervasti kuuluu ovelimpaan NATOn päävastarinta-asemaan, aivopuolelle.

Irakgate vuonna 2002. Lipponen tapaa Bushin ja Cheneyn. Tapaamisten jälkeen Suomen ja Yhdysvaltojen välit todettiin nyt erinomaisiksi. Yhdysvaltalaiset ensi kerran lupasivat Suomelle Nato-jäsenyyden, mikäli Suomessa niin haluttaisiin.

Ensin Tarja Halosen kanslian neuvonantaja alkaa antaa pääministeri Jäätteenmäelle "vaaliaseeksi" tietoja. Kokematon pääministeri myös niitä käyttää: "Lipponen vie Suomen Irakin sotaan", hehkuttaa pääministeri.

Ervastin paljastuksilla ammutaan työnsä tehnyt Jäätteenmäki palliltaan. Kun se oli tehty, Ervasti paljastaa myös lähteen, Martti Mannisen. Kaksi moukkaa uhrattu, NATO-Lipponen lyöty.

En ole lukenut paskaista kirjaansa enkä lue. Vai syyttävät he Koivistoa katkerana NATOstakin. Ei ihme. Mauno Koivisto, joka itse eli koko suomettuneisuuden ajan ja jolla oli kotiryssänä aivan viime hetkinä ennen vaaleja itse Viktor Vladimirov, vei Suomen takaisin parlamentarismiin vakavasta, suorastaan hädänalaisesta tilanteesta. Hänen päätöksellään Suomi katsoi YYA-sopimuksen rauenneen, koska sopijaosapuolta ei enää ollut. Samoin hänen päätöksellään Suomi yksipuolisesti katsoi, etteivät Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat enää olleet voimassa (syy sama).

Oheinen kirjoitus ei ole YLE:n, mutta omalla tavallaan ansiokas. Olen havaitsevinani jonkinmoisen eron muun median ja YLE:n raportoinnin välillä.

"Mieleen voisi myös hiipiä entistä vahvemmin ajatus: kuka on vuorossa seuraavaksi?"
Jari Alenius


Kommentti: Miksi Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ei pysäytetä?

Julkaistu: 25.1.2015 11:11
On ilmiselvää, että Ukrainassa käydään nyt taistelua itsenäisen valtion puolesta, kirjoittaa Ilta-Sanomien ulkomaantoimituksen esimies Jari Alenius.

Ukrainassa kuolee parhaillaan siviilejä ja sotilaita kasapäin koko ajan, joka tunti, lähes joka minuutti. Samalla me katselemme tilannetta täältä kaukaa epämääräisen sikäläisen tiedonvälityksen varassa, ilman varmoja tietoja tapahtumista. Kansainväliset uutiskanavat eivät ole paikalla joka minuutti tarjoamassa suoraa lähetystä, tiedotustilaisuudet ovat täynnä syytöksiä ja epämääräisiä tietoja suoranaisista joukkomurhista, pommituksista, hyökkäyksistä tavallisia ihmisiä vastaan. Tulitaukoneuvotteluja ei enää käydä.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella?

Venäjän johtajat ovat vaatineet toistuvasti länsimailta todisteita väitteille, että Venäjä käy sotaa Ukrainassa tai tukee Itä-Ukrainan kapinallisia aseellisesti. Arvoisat länsimaiset poliitikot ja sivustakatsojat, nuo vaatimukset ovat tyhjää hölinää. On täysin ilmiselvää, että Venäjä hyökkää tällä hetkellä itsenäistä Ukrainan valtiota vastaan parhailla mahdollisilla aseilla ja miehistöllä. Vaatimukset todisteista ovat vain yritys harhauttaa, sillä Venäjä tietää, että on äärimmäisen vaikeaa esittää kansainvälisoikeudellisesti pitäviä todisteita nopealla aikataululla. Sellaisia saadaan ennen pitkää - mutta silloin saattaa olla jo Ukrainan kannalta liian myöhäistä.

Todisteet Venäjää vastaan ovat jo nyt vastaansanomattomat, jos niitä alkaa tosissaan miettiä.

Donetskin ja Luhanskin alueet Itä-Ukrainassa ovat olleet niin sanotusti laittomassa tilassa viime keväästä asti. Silloin alueen kapinalliset valtasivat hallintorakennuksia ja joitakin alueella sijainneita sotilastukikohtia. Keväällä 2014 näimme kuvia muutamien anastettujen panssariajoneuvojen päällä juhlivista, Venäjän lippua heiluttelevista separatisteista. Saattoivat he saada haltuunsa myös oikeita panssarivaunuja ja jopa kehittyneempiä tykistön asejärjestelmiä, kuten kenttätykkejä, kranaatinheittimiä tai jopa raketinheitinjärjestelmiä.

Mutta sovitaanko nyt niin, että älköön kukaan tulko sanomaan, että nämä hajanaisista ryhmistä kootut kapinalliset olisivat noiden silloin vallattujen aseiden avulla vallanneet ensin liki koko Donbassin alueen ja pitäneet sen jälkeen puoliaan Ukrainan armeijaa vastaan yli puoli vuotta. Välillä Ukrainan vakituiset ja vapaaehtoiset pataljoonat ovat päässeet niskan päälle, mutta sitten taas kapinalliset ovat käynnistäneet yllättäen uuden massiivisen hyökkäyksen, jossa lauotaan jatkuvasti raskaalla Grad-raketinheitinkalustolla pitkin rintamalinjaa ja pakotetaan Ukrainan järjestäytynyt armeija vetäytymään.

Mistä kapinalliset olisivat koko ajan saaneet ammuksia ja uudenaikaisia aseita? Mistä niitä olisi ilmestynyt katukuvaan ja rintamalle, jossa niitä ovat kuvanneet ja nähneet useat länsimaisetkin toimittajat? Kapinallisilla on vain ohuen ohut rannikkokaistale Asovanmerelle, joka sekin on Venäjän laivaston valvoma. Muutoin kapinallisilla on ainoana suuntana Äiti-Venäjä, johon he omien sanojensa mukaan haluavat liittyä.

Miksi todisteita ei julkisteta?
Älköön kukaan tulko sanomaan, etteivätkö kapinallisten aseet tulisi nimenomaan Venäjältä.

On päivänselvää, että länsimaat - tai ainakin Yhdysvallat - tietävät tämän ja heillä on siitä todisteet. Nykyaikaiset sotilassatelliitit ovat taatusti poimineet neulankin heinäsuovasta, ja jokaisen venäläis-Gradin ukrainalaispellolta. Miksi siis todisteita ei esitetä julkisesti ja teilata samalla Venäjää ja sen tyhjää uhittelua maan rakoon?

Arvaukseni on, että syynä on äärimmäisen kireä kansainvälispoliittinen tilanne, jota ei haluta enää yhtään kärjistää.

EU ja Yhdysvallat yrittävät viimeiseen asti Venäjä-suhteissaan käydä sovittelun ja neuvottelun tiellä. Omille kansalaisille esiinnytään jämäköinä ja säädetään pehmoisia pakotteita, joiden ansiosta voidaan sanoa, että tehdään jotain. Jos todisteet Venäjän osallisuudesta esitettäisiin julkisesti, Venäjää nöyryytettäisiin lännessä kunnolla, mutta seurauksena voisi olla, että vastakkainasettelu kärjistyisi entisestään ja vaatimukset vielä jyrkemmistä toimista Venäjää vastaan voimistuisivat. Varsinkin Yhdysvaltain uusi republikaanienemmistöinen kongressi voisi alkaa vaatia, että nyt laitetaan kova kovaa vastaan. Pistettäisiinkö Vladimir Putin lentokieltoon? Aseistettaisiinko Ukrainaa? Peruttaisiinko jo nyt Venäjän jalkapallon MM-kisat 2018?

Ei, sille tielle ei vielä haluta lähteä, eikä sille tiellä suin surminkaan haluta lähteä missään vaiheessa. Venäjä vastaisi sulkemalla kaasuhanat Länsi-Eurooppaan ja ties mitä muita vastapakotteita se keksisi. Ennen muinoin käyty kylmä sota voisi olla lasten leikkiä sen vastakkainasettelun rinnalla.

Kova hinta Ukrainalle ja länsimaille
Lopputulemana on, että Venäjän annetaan tällä hetkellä rauhassa hyökätä Ukrainaan, maahan, jonka kansainvälispoliittinen merkitys on loppupeleissä kuitenkin varsin vaatimaton. Toki vastalauseita - ja ehkä pakotteita - Venäjää vastaan kiihdytetään, mutta samalla toivotaan, että tilanne jossain vaiheessa vakiintuisi jollekin uudelle, siedettävälle tasolle, josta voitaisiin taas lähteä rakentamaan tulitaukoa.

On kuitenkin mahdollista, että sitä ennen Donbass on sortunut ja päätynyt kapinallisten haltuun ja Venäjä on ehkä saanut jopa rakennettua maayhteyden Etelä-Ukrainan läpi Krimille. Sitten Venäjä saattaisikin taas olla halukas tulitaukoon ja rauhaan. Tai kuten asia virallisesti menisi: Venäjä saattaisi olla halukas taivuttelemaan kapinalliset tulitaukoon, koska eihän Venäjä siis ole Ukrainassa...

Lopulta tämän kaiken hinta voisi olla Ukrainalle ja länsimaille äärimmäisen kova.

Ukrainaa tuskin voisi hetkeen enää kutsua suvereeniksi valtioksi, jos noin neljäsosa siitä olisi pysyvästi lohkaistu pois. Koko poliittinen järjestelmä maassa voisi luhistua ja ääriliikkeet saada jalansijaa Kiovassakin. Kapina-alueille jääneitä ukrainalaisia pitäisi kuunnella, mutta miten se tehtäisiin, kun välissä olisi Grad-muuri?

Meille muille, jotka länsimaalaisiksi itseämme kutsumme, luulisi olevan sellaisessa tilanteessa kovin vaikea kutsua itseämme lojaaleiksi niille, jotka haluavat joukkoomme kuulua. Mieleen voisi myös hiipiä entistä vahvemmin ajatus: kuka on vuorossa seuraavaksi?

Jari Alenius
 
Onko YLE joskus elänyt muutakin kuin YYA-aikaa?

YLE on kuin 70-luvulle jämähtänyt marxilainen museo, jonka valikoimaan on uusina voimavaroina tuotu annos modernia vihervasemmistolaisuutta.

Kyllä Ylen seinällä Isossa Pajassa on lista sodissa kaatuneista yleläisistä.
 
Hänen päätöksellään Suomi katsoi YYA-sopimuksen rauenneen, koska sopijaosapuolta ei enää ollut. Samoin hänen päätöksellään Suomi yksipuolisesti katsoi, etteivät Pariisin rauhansopimuksen sotilaalliset artiklat enää olleet voimassa (syy sama).

Tässä Manu osoitti valtiomiestaitonsa. Käsittääkseni toimi paljon kulisseissa myös mm. Viron itsenäistymisen tukemiseksi, vaikka julkisuudessa antoi maltillisia lausuntoja, monet suututtaen.
 
Miten se liittyy mihinkään? Tarkoitatko että YLE täten ei ole punavärin värjäämä suojatyöpaikka koska siellä on lista kaatuneista?

Tarkensin vain että ei se aina niin punainen Firma ole ollut.

Eikä se taija sitäkään kaikilta osiltaan olla nykyään
 
Viimeksi muokattu:
Tarkensin vain että ei se aina niin punainen Firma ole ollut.
Kun edesmennyt herrasmiestoimittaja Erkki Toivanen palasi svengaavasta Lontoosta 60-luvun lopulla Suomeen, oli se hänelle "kulttuurishokki". Hän ihmetteli kuinka niin monet nuoret ja sivistyneet toimittajat YLE:ssä ihalivat Stalinin ja Maon kaltaisia verisiä diktaattoreita. Ilmapiiri kävi ilmeisesti senverran tunkkaiseksi, että Toivanen suuntasi parin vuoden jälkeen takaisin ulkomaille. Muistelisin hänen kertoneen keskustelleen asiasta Eino S. Revon kanssa, jolla oli ollut melko ylevät periaatteet yhtiön uudistamiseksi, mutta *tietyt tahot* olivat onnistuneet kaappaamaan tämän hankkeen omaksi ideologiseksi äänitorvekseen. Taisi olla tämä tv-muotokuva, jossa Toivanen näistä asioista puhui:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel...ti_olevansa_herrasmies_96380.html#media=96412
 
Kun edesmennyt herrasmiestoimittaja Erkki Toivanen palasi svengaavasta Lontoosta 60-luvun lopulla Suomeen, oli se hänelle "kulttuurishokki". Hän ihmetteli kuinka niin monet nuoret ja sivistyneet toimittajat YLE:ssä ihalivat Stalinin ja Maon kaltaisia verisiä diktaattoreita. Ilmapiiri kävi ilmeisesti senverran tunkkaiseksi, että Toivanen suuntasi parin vuoden jälkeen takaisin ulkomaille. Muistelisin hänen kertoneen keskustelleen asiasta Eino S. Revon kanssa, jolla oli ollut melko ylevät periaatteet yhtiön uudistamiseksi, mutta *tietyt tahot* olivat onnistuneet kaappaamaan tämän hankkeen omaksi ideologiseksi äänitorvekseen. Taisi olla tämä tv-muotokuva, jossa Toivanen näistä asioista puhui:

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkel...ti_olevansa_herrasmies_96380.html#media=96412

Yle on perustettu 1926
 
YLE:en suhtautudaan tavallaan hyvinkin ristriitaisesti riippuen siitä millä kannalla itse on. Tunnen henkilöitä jotka eivät kannata NATO:a tai pakotepolitiikkaa, joten heidän mielestä YLE vastaavasti on osaltaan johdattamassa Suomea syvemmälle läntiseen yhteisöön uutisoimalla ilmatilaloukkauksista tai sukellusvenejahdista Tukholman saaristossa - heidän mielestä tällainen uutisointi on politikointia eikä ole objektiivista (puolueetonta) toimintaa. Heidän mielestä YLE kuuluu Suomessa siihen joukkoon medioita jotka on valjastettu pitämään yllä "ryssävihaa".

Maailman voi nähdä todellakin mielenkiintoisella tapaa ja samat asiat tulkita - aatteesta tai suuntauksesta riippuen - täysin päinvastoin.

vlad.
 
Toimittajakunnassa ja mediassa on poliittista suhdelukuaan suurempi yliedustus vasemmistolla ja RKP:llä.

Kaikki vasemmisto ei ole mitään YYA-porukkaa. Vasemmistoliitto vastustaa NATOa organisaationa mutta 60% ei halua Venäjää ymmärrettävän yhtään sen enempää kuin se ansaitsee. Tämä oli kaikista puolueista suurin luku. Kokoomuksessa taas 43% haluaa Venäjän otettavaksi paremmin huomioon.

Joidenkin mielestä diktatuuria voisi katsoa läpi sormien, kunhan sinne saa viedä vaikka jotain keskinkertaista juustoa, joka ei missään läntisessä maassa menisi kaupaksi.

:)
 
Tuomiojan isoäiti, punikki Hella Wuolijokihan toimi Yleisradion johtajana vaaran vuosina 1945 - 1949. Hellaa mm. vitutti Hiski Salomaan "Lännen lokari" kappale joka oli kovin suosittu.

"Yleisradion pääjohtaja Hella Wuolijoki rikkoi 1940-luvun lopulla toimittajien nähden Salomaan Lännen lokari -levyn, koska hän vihasi laulua. Wuolijoen mukaan Yleisradion arkistosta hävitettiin myös useampi levy. Anekdoottina kerrotaan, että laulua taajaan Metsäradiossa soittanut Pekka Tiilikainen olisi ottanut esiin uuden levyn ja todennut, että näitähän riittää.'"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Lännen_lokari

 
Back
Top