Vieläkö kadettikoulusta putkahtaa luonnevikaisia upseereita?

Onko simputus jo menneen talven lumia?

  • Äänestäjiä yhteensä
    13
A

Aurora Borealis

Korpraali
Martti Turtola kirjoittaa kirjassa Aladar Paasosesta myös pennalismista eli simputuksesta näin: "Kadettikoululla tapoineen tuskin oli myönteinen vaikutus Paasosen muutenkin äärimmäiseen pedanttisuuteen taipuvaan luonteeseensa. Päinvastoin, kaksivuotinen koulutus luultavasti vain vahvisti hänen kielteisiä piirteitään.
Tämä päti toki kaikkiin oppilaisiin: jos ei kouluun tullessaan ollut luonnevikainen, oli sitä varmasti ammattiupseeriksi valmistuttuaan. Hinnan maksoivat upseerien alaiset. Vaikutukset heijastuivat ikävällä tavalla tositilainteisiin talvi- ja jatkosodissa. Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa kuvaama Lammio tai tosielämän S.O.Lindgren eivät suinkaan olleet poikkeuksia nuorempien upseerien joukossa."
Onko simputuskulttuuri jo menneen talven lumia?
 
Tietääkseni kadiksessa ei enää simputeta vaan keskitytään kadettiperinteiden ja hengen vaalimiseen. Tavoitteenahan kyseisessä opinahjossa on akateemisuuden kasvattaminen eli analyyttisen ja kriittisen ajattelutavan suosiminen. Tämän hyvän kehityksen jarruna lienee vanhat "luonnevikaiset" ja tiettyyn ajatusmalliin juuttuneet kapparit, jotka eivät ymmärrä näitä uuden ajan juttuja ja omalta osaltaan kehottavat tunkemaan akateemisuuden sinne mihin aurinko ei paista.

Tämän arvion perustan siihen, mitä Kadettitoverikunnan Kalpa-lehdistä olen lukenut.
 
Oli wanhassa järjestelmässä paljon hyvääkin jos simputus ja ylilyönnit olivatkin pääsääntöisesti sosiaalisille kyvyille haitaksi. Voin myöntää avoimesti että modernimman koulukoulttuurin lapsena minuun ei tarttunut riittävä määrä uffarin tehtävissä oleellista pedanttiutta. Sitä kun ei koulutusjärjestelmässä enää juurikaan kasvatettu kovalla kädellä.
Epäilen että jossain välissä tämä vaje puraisee itseänikin persuuksista.
 
Zero The Hero kirjoitti:
Oli wanhassa järjestelmässä paljon hyvääkin jos simputus ja ylilyönnit olivatkin pääsääntöisesti sosiaalisille kyvyille haitaksi. Voin myöntää avoimesti että modernimman koulukoulttuurin lapsena minuun ei tarttunut riittävä määrä uffarin tehtävissä oleellista pedanttiutta. Sitä kun ei koulutusjärjestelmässä enää juurikaan kasvatettu kovalla kädellä.
Epäilen että jossain välissä tämä vaje puraisee itseänikin persuuksista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pohdin tätä kotvan. Sanoisin tällä elämänkokemuksella, joka on kertynyt: molemmilla vaihtoehdoilla on puolensa. Kissanviiksiin asti tiukka pedanttisuus on varmasti paikallaan "joissain" tehtävissä, toisissa taas melkein silkkaa rasitetta niin kantajalleen kuin alaisille...kenties jopa tietyille tehväväsuorituksillekin. Asioilla on aina vissi kääntöpuolensa. Henkilö on tärkeämpi kuin koulutusjärjestelmä.
 
baikal kirjoitti:
Zero The Hero kirjoitti:
Oli wanhassa järjestelmässä paljon hyvääkin jos simputus ja ylilyönnit olivatkin pääsääntöisesti sosiaalisille kyvyille haitaksi. Voin myöntää avoimesti että modernimman koulukoulttuurin lapsena minuun ei tarttunut riittävä määrä uffarin tehtävissä oleellista pedanttiutta. Sitä kun ei koulutusjärjestelmässä enää juurikaan kasvatettu kovalla kädellä.
Epäilen että jossain välissä tämä vaje puraisee itseänikin persuuksista.
Klikkaa laajentaaksesi...

Pohdin tätä kotvan. Sanoisin tällä elämänkokemuksella, joka on kertynyt: molemmilla vaihtoehdoilla on puolensa. Kissanviiksiin asti tiukka pedanttisuus on varmasti paikallaan "joissain" tehtävissä, toisissa taas melkein silkkaa rasitetta niin kantajalleen kuin alaisille...kenties jopa tietyille tehväväsuorituksillekin. Asioilla on aina vissi kääntöpuolensa. Henkilö on tärkeämpi kuin koulutusjärjestelmä.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samahan se on täällä siviilipuolellakin. Kukapa ottaisi taloustehtäviin (kirjanpitäjä, kassanhoitaja, tilintarkastaja, pankkivirkailija) boheemia epäpedanttia taiteilijasielua?
 
Montako oikeasti fiksua MPKK:n suorittanutta kouluttajaa muistan omalta inttiajaltani? Ehkä 1/3 oli oikeasti asiallisia ja fiksuja tyyppejä, jotka tukivat varusmiehiä ongelmien sattuessa. Heillä oli muistaakseni kaikilla niin perhe-,yksityis- kuin seksielämäkin kiitettävässä kunnossa. Simputtajia oli suurinpiirtein 1/3 MPKK:n suorittaneista kapiaisista. Aina olivat etsimässä syyllisiä, eikä niillä koskaan ollut edes tyttökavereita/vaimoa, eikä omia lapsia, vaan olivat vissiin pidemmänlinjan syrjittyjä peräkammarinrunkkareita, jotka yrittivät esiintyä varusmiehille jotenkin kovana jätkänä (röhömaurua!!!). Eritoten nuorten kouluttajien (n.23-30 vuotiaiden) kohdalla tämä vitun säälittävä ominaisuus korostui. Loput 1/3 en osaa sijoittaa oikein kumpaankaan ryhmään, vaan he jäivät sille välille. Harmi ettei PV:n henkilökunta tutki toistensa tekemisiä. Luultavasti siksi että luurankoja löytyy siinä ammattikunnassa vähän jokaisen kaapista.

Meidänkin saapumiserän katkeroituneimmat peräkammarinpojat hakivat MPKK:hon kilpaa ja pääsivät kaikki sisään, josta voi päätellä jotain nykymenon sisällöstä. MPKK:hon pääsee ilmeisesti todella helposti sisälle, eikä taustoja/mielenterveyttä tutkita varmaan ollenkaan. Ehkäpä siksi kannatan natojäsenyyttä ja pakkoarmeijan lopettamista. Tiedän että siellä on liian monta hullua johtamassa, jotka olisivat valmiita ampumaan minua selkään, pelkästään siksi että he voivat tehdä niin. Täytyy kyllä näin 2000-luvulla aukin käyneenä myöntää se tosiasia, että puolenvuoden miehistön puolella on määrään suhteutettuna paljon fiksumpaa väkeä, kuin vuodenmiehistön sisällä.

(Sori tämä kauhea kielenkäyttö, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tämä aihe on kuin minua varten tehty.)
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Montako oikeasti fiksua MPKK:n suorittanutta kouluttajaa muistan omalta inttiajaltani? Ehkä 1/3 oli oikeasti asiallisia ja fiksuja tyyppejä, jotka tukivat varusmiehiä ongelmien sattuessa. Heillä oli muistaakseni kaikilla niin perhe-,yksityis- kuin seksielämäkin kiitettävässä kunnossa. Simputtajia oli suurinpiirtein 1/3 MPKK:n suorittaneista kapiaisista. Aina olivat etsimässä syyllisiä, eikä niillä koskaan ollut edes tyttökavereita/vaimoa, eikä omia lapsia, vaan olivat vissiin pidemmänlinjan syrjittyjä peräkammarinrunkkareita, jotka yrittivät esiintyä varusmiehille jotenkin kovana jätkänä (röhömaurua!!!). Eritoten nuorten kouluttajien (n.23-30 vuotiaiden) kohdalla tämä vitun säälittävä ominaisuus korostui. Loput 1/3 en osaa sijoittaa oikein kumpaankaan ryhmään, vaan he jäivät sille välille. Harmi ettei PV:n henkilökunta tutki toistensa tekemisiä. Luultavasti siksi että luurankoja löytyy siinä ammattikunnassa vähän jokaisen kaapista.

Meidänkin saapumiserän katkeroituneimmat peräkammarinpojat hakivat MPKK:hon kilpaa ja pääsivät kaikki sisään, josta voi päätellä jotain nykymenon sisällöstä. MPKK:hon pääsee ilmeisesti todella helposti sisälle, eikä taustoja/mielenterveyttä tutkita varmaan ollenkaan. Ehkäpä siksi kannatan natojäsenyyttä ja pakkoarmeijan lopettamista. Tiedän että siellä on liian monta hullua johtamassa, jotka olisivat valmiita ampumaan minua selkään, pelkästään siksi että he voivat tehdä niin. Täytyy kyllä näin 2000-luvulla aukin käyneenä myöntää se tosiasia, että puolenvuoden miehistön puolella on määrään suhteutettuna paljon fiksumpaa väkeä, kuin vuodenmiehistön sisällä.

(Sori tämä kauhea kielenkäyttö, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tämä aihe on kuin minua varten tehty.)
Klikkaa laajentaaksesi...

No tuota, itsellä kun ei ole ollut esimiehinä MPKK:n vaan Kadettikoulun kasvatteja... mutta kommentoinpahan kuitenkin: Suurin osa tapaamistani kadettiupseereista on ollut asiallisia ja fiksuja tyyppejä. Enempikin niitä "ammattiinsa ei niin ammattimaisesti suhtautuvia" löytyi toimi- ja opistoupseerien joukosta. Mutta ei sieltäkään varmaankaan kymmentä prosenttia enempää. Mutta kokemukset ovatkin varusmiespalvelusta vuodelta -85. Ja tietenkin kertauksista vuosien varrelta.
 
Henk. koht. kokemusten perusteella sanoisin että fiksuimmat upseerit ovat juuri MPKK:n kouluttamia ja nuorempaa polvea jolle on pedagogisessa opetuksessa saatu hankittua ymmärrys tai vähintään tietoa ihmisten kohtaamisesta eikä se perustu olemassaoleviin historiallisiin käytösmalleihin kuten monella vanhemman polven toimi- ja opistoupseerilla. Mitä sitten tulee puolen vuoden ja vuoden varusmiesten P-kokeiden tuloksiin niin keskimääräisesti asia on aivan toisin, 6 kk:n miehillä tulokset ovat paljon heikompia, olenhan itse joskus nähnyt tuloksia. Lopulta jokainen on yksilö, oli sitten kyseessä upseeri, aliupseeri tai varusmies mutta mitä enemmän ihmisiä koulutetaan ja harjoitetaan kouluttamaan, johtamaan ja kohtaamaan ongelmatilanteita niin sitä parempia ovat tulokset.
 
juhapar kirjoitti:
Suurin osa tapaamistani kadettiupseereista on ollut asiallisia ja fiksuja tyyppejä. Enempikin niitä "ammattiinsa ei niin ammattimaisesti suhtautuvia" löytyi toimi- ja opistoupseerien joukosta.
Mutta ei sieltäkään varmaankaan kymmentä prosenttia enempää.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tästä samaa mieltä. Prosenttiluvuista en tiedä, erilaisia ihmisiä toki isoon joukkoon mahtuu, mutta yhtään "luonnevikaista" en ole tavannut.
Pikemminkin ovat mieleen jääneet henkilöt, joita (edelleen) arvostan sotilaina.
Tässä joukossa on sekä ammattisotilaita että reserviläisiä. Osa toki on jo aktiiviaikansa jättänyt taakseen.
 
Joo tämä "vieläkö joku koulutuspaikka tekee luonnevikaiseksi" -keskustelu on ihan hyvä käydä. Yksi puoli asiaa on, että valmistuneet ammattilaiset osaa tehtävänsä ja pystyy vielä tulemaan toimeen muun yhteiskunnan kanssa. Upseeristosta ja ihmissuhde- ja käyttäytymisosaamisesta minulla ei ole oikeastaan moitittavaa. Sille uralle lähtevät henkilöt näyttää olevan varsin herkkiä huomaamaan "mistä narusta nykäistä että Tykm Kotilainen motivoituu".
Toinen puoli asiaa on se, että onko upseeristo liian pehmeää sanomaan yhteiskunnalle että tämä kylmän sodan jälkeinen yhtälö on nyt Ihan Oikeasti Vakavissa Ongelmissa. Kun siitä (baikalin esilletuomasta ) torjuntavoitosta 44 saa nyt puhua, niin sen alle peittyy oikea keskustelu uhkista, varustautumisesta, ja yhteistoiminnasta muidenkin kriisien (kuin Kursk-Kymenlaakso) varalle. Jotenkin melkein kaipaan vähän enemmän särmää upseereilta. Ei tarvi olla kaikessa niin siisti ja kohtelias. Totuuksia pitää saada sanoa, suoraankin.

Eri ammattikuntien kuvaaminen jollakin yhdellä sapluunalla on niin perin inhimillistä yksinkertaistamista. Kaikki me ollaan persoonia, omat taustat, tavoitteet, mallit, ihanteet ... ja viat.
Esimerkki sapluuna-ajattelusta: Eräs kirurgi mainitsi, että laskentaekonomit ja kirjanpitäjät on niitä helpoimpia leikattavia, kun kaikki jäsenet jne on numerojärjestyksessä. Sähköinsinööreillä ne on värikoodattu. Poliitikot on hankalia, koska niiden teflonpinta on niin liukas. Juristien hyvä puoli on, että osat, mukaanlukien pää, ovat lähes käyttämättömiä.
Tiukassa nämä yleistetyt käsitykset vaan on ...

Edith: typoja.
 
Suomalaisen keskustelun ongelma on, ettei motivoitunut virkamies joka haluaa päästä urallaan eteenpäin, voi kauheasti poiketa virallisesta totuudesta.
Siksi meillä viljellään joskus lähinnä kommareiden mantroilta kuullostavia julkilausumia jota kukaan jalat maassa oleva ihminen ei usko.
 
kimmo.j kirjoitti:
Suomalaisen keskustelun ongelma on, ettei motivoitunut virkamies joka haluaa päästä urallaan eteenpäin, voi kauheasti poiketa virallisesta totuudesta.
Siksi meillä viljellään joskus lähinnä kommareiden mantroilta kuullostavia julkilausumia jota kukaan jalat maassa oleva ihminen ei usko.
Klikkaa laajentaaksesi...

Tai EK:n?
 
Minusta "simputus" on niin vanhakantainen käsite ettei sillä voida perustella oikein mitään. Sotilaskoulutukseen kuuluu asioita, jotka eivät kuulu kategoriaan "haluanko mä tehdä noin vai onko tuo simputusta"? Tässä kohtaa vastuu siirtyy kouluttajalle. Mutta vastuu sen päättämisestä että onko kyseessä normaaliin sotilaskoulutukseen kuuluva asia vai ns. "simputus" ei todellakaan ole keltaisen lehdistön tms. asia. Perkele!
 
Kaukovittuilija kirjoitti:
Montako oikeasti fiksua MPKK:n suorittanutta kouluttajaa muistan omalta inttiajaltani? Ehkä 1/3 oli oikeasti asiallisia ja fiksuja tyyppejä, jotka tukivat varusmiehiä ongelmien sattuessa. Heillä oli muistaakseni kaikilla niin perhe-,yksityis- kuin seksielämäkin kiitettävässä kunnossa. Simputtajia oli suurinpiirtein 1/3 MPKK:n suorittaneista kapiaisista. Aina olivat etsimässä syyllisiä, eikä niillä koskaan ollut edes tyttökavereita/vaimoa, eikä omia lapsia, vaan olivat vissiin pidemmänlinjan syrjittyjä peräkammarinrunkkareita, jotka yrittivät esiintyä varusmiehille jotenkin kovana jätkänä (röhömaurua!!!). Eritoten nuorten kouluttajien (n.23-30 vuotiaiden) kohdalla tämä vitun säälittävä ominaisuus korostui. Loput 1/3 en osaa sijoittaa oikein kumpaankaan ryhmään, vaan he jäivät sille välille. Harmi ettei PV:n henkilökunta tutki toistensa tekemisiä. Luultavasti siksi että luurankoja löytyy siinä ammattikunnassa vähän jokaisen kaapista.

Meidänkin saapumiserän katkeroituneimmat peräkammarinpojat hakivat MPKK:hon kilpaa ja pääsivät kaikki sisään, josta voi päätellä jotain nykymenon sisällöstä. MPKK:hon pääsee ilmeisesti todella helposti sisälle, eikä taustoja/mielenterveyttä tutkita varmaan ollenkaan. Ehkäpä siksi kannatan natojäsenyyttä ja pakkoarmeijan lopettamista. Tiedän että siellä on liian monta hullua johtamassa, jotka olisivat valmiita ampumaan minua selkään, pelkästään siksi että he voivat tehdä niin. Täytyy kyllä näin 2000-luvulla aukin käyneenä myöntää se tosiasia, että puolenvuoden miehistön puolella on määrään suhteutettuna paljon fiksumpaa väkeä, kuin vuodenmiehistön sisällä.

(Sori tämä kauhea kielenkäyttö, mutta en voinut vastustaa kiusausta. Tämä aihe on kuin minua varten tehty.)
Klikkaa laajentaaksesi...

Aivan höpöhöpöä. About 20 vuotta reservissä olleena täytyy sanoa että harvinaisen selväpäistä porukkaa ovat meikäläiselle vastaan tulleet upseerit, niin juniorit kuin senioritkin. Aika monelle voi ihan tosissaan vetää kättä lippaan vaikka ikää ja elämänkokemusta on usein 10 vuotta enemmän ja työelämässäkin on nähty yhtä ja toista. Ja reservissäkin satakunta harjoituspäivää on koettu. Vaikka välillä joutuu "esimiestä opettamaan" niin useimmiten asia on kuitenkin toisin päin, etenkin mitä tulee sotilaallisiin asioihin.
 
Umkhonto kirjoitti:
Aivan höpöhöpöä. About 20 vuotta reservissä olleena täytyy sanoa että harvinaisen selväpäistä porukkaa ovat meikäläiselle vastaan tulleet upseerit, niin juniorit kuin senioritkin. Aika monelle voi ihan tosissaan vetää kättä lippaan vaikka ikää ja elämänkokemusta on usein 10 vuotta enemmän ja työelämässäkin on nähty yhtä ja toista. Ja reservissäkin satakunta harjoituspäivää on koettu. Vaikka välillä joutuu "esimiestä opettamaan" niin useimmiten asia on kuitenkin toisin päin, etenkin mitä tulee sotilaallisiin asioihin.
Klikkaa laajentaaksesi...

Samaa mieltä, selkeä enemmistö kohdalle osuneista on ollut asiallista porukkaa ja lopuista pääosa suorastaan erittäin asiallista. Amatööriasteikolla luonnevikaisiksi luokittuvat henkilökunnan edustajat olivat tyypillisesti ylikersantteja. Nämä kokemukset siis varusmiesajalta 80-luvun lopulta.
 
Enemmän kuin "Kadis", päivittäinen rauhan ajan työskentely-ympäristö / -normisto taitaa aiheuttaa kaikenlaista virkamiehille. Luonnevikaisuudeksi en kutsuisi, mutta siviilityöyhteisön keskivertojäseniin nähden on säännönmukaisia eroja nähtävissä.

Onhan se niinkin, että uraputken kiidättävämmässä päässä pysyvistä hyvin suuri osa on täyspäistä porukkaa. Alholanperän varikko-osaston varajohtajaksi on voinut jämähtää muunkinlaisia. Ja kun juopot aika lailla jo putoilevat kärrystä, niin ihan OK väkeä on oikeissa hankkeissa tullut vastaan.
 
Sanotaan tämäkin että yleensä jos oma asenne asiassa kuin asiassa on negatiivinen, ovat esimiehetkin tai opettajat silloin yleensä hulluja, tyhmiä tai tietämättömiä ja ennenkaikkea juoppoja ja homoja. Näin se menee niin siviliityöelämässä armeijssa kuin koulumaailmassakin.
 
Aivan samalla tavoin kuin kaikista muistakin suomalaisista kouluista.

Pahimmat nutipäät ovat onneksi karsiutuneet jo kutsunnoissa ja MAASK/MPKK pääsykokeissa.

mutta, mutta, mutta: miksi poliittisia päättäjiä ei testata samoin kuin sotilaita ja poliiseja (fyys.test. pl)?
Katseltavaa & ajateltavaa:
 
Last edited by a moderator:
Mielenkiintoinen aihe. Aloin tässä pohtimaan omana varusmiesaikanani (josta ei ole kovin pitkää aikaa) kohtaamia upseereita ja aliupseereita. Mieleeni muodostui karkeasti ottaen tälläinen jaottelu:
-Analyyttisen oloiset kapiaiset. Nämä eivät turhaan meuhkanneet ja asenne oli kunnossa. Sellaisia henkilöitä joita voisin siviilimaailmassa veikata esim. insinööreiksi. Eivät hätäköineet, ottivat asiat asioina ja tuntuivat suhtautuvan järkipohjaisesti asioihin.
-Nuoret kouluttajat jotka eivät tehneet erityisen suurta henkistä eroa varusmiehiin. Jokainen kyllä tiesi heidän arvonsa, ja ehkäpä juuri siksi heidän ei tarvinnut yrittää luoda mitään suurta kuilua varusmiesten ja heidän välille. Hyviä, sosiaalisia tyyppejä.
(Vastineeksi tuntui olevan muutama nuori kouluttaja joiden käytös oli sitten aivan toisenlaista. En tiedä mistä johtui - yrittivätkö he käytöksellään luoda jotain eroa heidän ja varusmiesten välille?).
-Sitten oli vähän näitä jotka yritti olla "äijiä". Jutut oli kuin 15-vuotiaalla kiimasella teinipojalla. Oikeastaan 1. kohdalle täysiä vastakohtia. Sellaisia "Perkele, me ei olla mitään makarooneja, niitä korvaläppiä ei käytetä vaikka pakkasta olisi -30 astetta!(koska se määrittää suomalaisen miehuuden)" -tyylisiä. Heidän ammattitaito oli varmasti kunnossa, mutta eivät persoonina (IMO) olleet miellyttäviä.

Oikeastaan ketkään näistä ei ollut mitenkään luonnevikaisia, enkä muista yhtään erityisen "huonoa" kapiaista. Rasittavimmat oli kyllä viimeisinä mainitut kun taas kahteen ekaan ryhmään kuuluvat oli suhteellisen "mukavia" ja miellyttäviä henkilöitä. Ja tällä "mukavuudella" ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten vittumaisia/rankkoja asioita kenenkin käskemänä tehtiin. Kenenkään ammattitaitoa en arvioinut tässä, koska siihen ei riitä kompetenssini, vaan nimenomaan pohdiskelin näiden eri "ryhmien" luonteita. Yksittäismainintana "paras" kapiainen oli yhdistelmä kahta ekaa ryhmää. Vanha skappari mutta tuntui käyttäytyvän kuin nämä "hyvät" nuoret kapiaiset. Innokas ja selvästi työstään kiinnostunut henkilö. Tietääkseni nautti varusmiesten keskuudessa suurta arvostusta. Enkä tiedä miten paljoa kadettikoulu näihin ryhmiin on (tai edes voi) vaikuttanut, mutta 2. ekalla ryhmällä tuntui ainakin pedagogiset taidot olevan kunnossa.
 
Omana varusmiesaikanani (-85) patterissamme oli aluksi kaksi, myöhemmin kolme kadettikoulun käynyttä (päällikkö, varapäällikkö ja yhden jaoksen johtaja), loput olivat sitten ylikersantista toimiupseeriluutnanttiin. Hyvinkin näistä allekirjoitan tuon Tetran kirjoituksen.
 
Sinun täytyy kirjautua vastataksesi.
Back
Top