Vietnamin sota, fiktio versus todellisuus

Armani

Korpraali
Sota kun ei ole pelkkää raakaa fyysistä voimaa, vaan myös mielikuvia. Oheinen video antaa esimaku tulevasta keskustelusta sotatodellisuuden ja fiktion suhteesta.


Itselleni Vietnam on aina ollu mielikuvia 80-luvun taitteen viihteestä. Kun sotaan syventyi paremmin paikan päällä Hi Chi Minhissä, avautui täysin toisenlainen kokemus. Kai kysymys voisi kuulua, voiko sotaa uudestaan määritellä taiteen kautta. Ilmeisesti voi, tai ainakin Yhdysvallat siinä onnistui.
 
En tiedä taiteesta mitään, enkä ymmärrä siitä paljoakaan. Mutta jos elokuva pystyy havainnollistamaan Vietnamin sotaa, niin minulle Platoon, Full Metal Jacket ja Apocalypse Now ovat niitä, joiden kautta oma kiinnostukseni Vietnamin sodan historiaa kohtaa aukesi. Eli jos elokuvataide sai minut ihan oikeasti perehtymään kyseisen aseellisen konfliktin taustoihin ja historiaan, niin eikö taide tässä tapauksessa ajanut asiansa ?
 
En tiedä taiteesta mitään, enkä ymmärrä siitä paljoakaan. Mutta jos elokuva pystyy havainnollistamaan Vietnamin sotaa, niin minulle Platoon, Full Metal Jacket ja Apocalypse Now ovat niitä, joiden kautta oma kiinnostukseni Vietnamin sodan historiaa kohtaa aukesi. Eli jos elokuvataide sai minut ihan oikeasti perehtymään kyseisen aseellisen konfliktin taustoihin ja historiaan, niin eikö taide tässä tapauksessa ajanut asiansa ?

Kyllä vaan, mutta aika heikosti tuo hollywood-traumanpurkuteollisuus avasi vietnamilaista näkökulmaa. Vietnamin sota oli varmasti kovasti toisenlainen kokemus vietnamilaisesta näkökulmasta?
 
Kyllä vaan, mutta aika heikosti tuo hollywood-traumanpurkuteollisuus avasi vietnamilaista näkökulmaa. Vietnamin sota oli varmasti kovasti toisenlainen kokemus vietnamilaisesta näkökulmasta?

Totta, voidaan vaikka lähteä siitä, että amerikkalaisia kuoli 58000. Vietnamilaisia kuoli miljoonasta kolmeen miljoonaan.

Samahan näkyy sitten vaikkapa Irakin sodassa amerikkalaisia on kuollut 5000, irakilaisia satoja tuhansia.

Amerikkalaiset viettivät Vietnamissa pääsääntöisesti vuoden ja palasivat sitten enemmän tai vähemmän normaaliin elämään. Vietnamilaiset jäivät.
 
Amerikkalaisten Vietnam-kokemukset on kaluttu loppuun 40 vuoden aikana. Ranskalaiset olivat maassa pitempään, mutta heidän sodastaan löytyy vähemmän narratiivia. Kannattaa tutustua Bernard Fallin, Jean Lartreguyn ja Martin Windrown kirjoihin.
 
Useimmilla ihmisillä fiktio on sekoittanut pään niin perusteellisesti, että Vietnamin sodasta on melko turha keskustella.

Useimmiten Vietnamin sodasta puhuttaessa tarkoitetaan sitä sodan vaihetta, johon amerikkalaiset laajamittaisesti osallistuivat taistelujoukoilla vuosina 1965-1973.

Että ymmärtäisi tilanteen täytyisi tutustua vietnamin historiaan perusteellisesti ainakin vuoteen 1945 asti.

Hyvänä suomenkielisenä perusteoksena voin suositella seuraavaa kirjaa.

image.php


Kaikki Vietnamista kirjoitetut kirjat eivät ole hyviä, asiallisia tai edes totuudenmukaisia. Vietnamin sodalla oli ja on yhä edelleenkin oma sisäpoliittinen merkityksensä amerikassa ja villin länneen tapaan se on muuttunut osaksi amerikkalaista kulttuurikuvastoa. Muistelkaapa 80-luvun amerikkalaisia poliisisarjoja, kuinka moni niissä esiintynyt keski-ikäinen poliisi oli vietnamin veteraani ja tietenkin jalkaväestä, laskuvarjojoukoista, merijalkaväestä tai erikoisjoukoista. Todellisuudessahan paljon todennäköisempää oli, että 80-luvun poliisi oli korkeintaan joku entinen sotilaspoliisi, joka oli vartioinut varikoita värvättynä kolme vuotta Yhdysvalloissa sodan aikana.
 
Viimeksi muokattu:
Amerikkalaiset viettivät Vietnamissa pääsääntöisesti vuoden ja palasivat sitten enemmän tai vähemmän normaaliin elämään. Vietnamilaiset jäivät.

Aika usein ilmeisesti vähemmän normaaliin. Vaikka oma kosketuspinta tuonne on hyvinkin kapoinen niin useammastakin tuttavaperheestä tuntuu löytyvän niitä alkoholisoituneita ihmisraunioita jotka olivat kaikkea muuta kuin ennallaan sodasta palattuaan.
 
Mitä itse tutkinut Vietnamin sotaa, niin sille on tullut tosiaan myyttinen asema länsimaissa. Sama "ihannointi" ehkä siirtynyt uudempiin lähi-idän sotiin. Aseita ja sotilasestetiikkaa tarjotaan viihteen kautta paljon, mutta konkreettinen kokemus sodissa maksettavasta hinnasta jää etäiseksi.
On ollut myös mielenkiintosta tutustua vietnamilaisiin elokuviin sodasta, niissä usein pääosa on sodan uhreilla ja arkielämän säilyttämisessä. Uhka tulee lähes aina jostain taivaalta.
Tuosta Ranskan indokiinavaiheesta olisi kanssa mielenkiintoista lukea enemmän.
 
Aika usein ilmeisesti vähemmän normaaliin. Vaikka oma kosketuspinta tuonne on hyvinkin kapoinen niin useammastakin tuttavaperheestä tuntuu löytyvän niitä alkoholisoituneita ihmisraunioita jotka olivat kaikkea muuta kuin ennallaan sodasta palattuaan.

Toki kyseessä on ollut kova paikka. Useimmat sotilaat olivat kuitenkin sangen turvallisissa oloissa. Monet sosioekonomiset mittarit ovat olleet veteraaneilla parempia kuin verrokkiryhmillä, esim. huumeiden käytön ym. suhteen. Kuitenkin aivan varmasti ihmisraunioita on tullut ja paljon, varsinkin kun Vietnamin sodan osalta heihin on kiinnitetty enemmän huomiota ja 1970-1980 -luvun työmarkkinat ovat olleet kovemmat kuin 1940-luvulla jolloin USA:ssa (ja Suomessa) kuka tahansa kävelevä on otettu töihin.
 
Jos lontoon murre taittuu niin kannattaa tutustua Bernard B. Fall:n kirjaan Street without joy. Se kertoo ranskalaisten sotakokemuksen 2 MS lopusta tappioon asti ja on osin melko kylmää luettavaa.
Sotilaat tietävät ettei sotaa voi voittaa
Poliitikot eivät halua hävitä sitä
lopulta jäljellä ei ollut mitää muuta kuin loputon turha taistelu jonka amerikkalaiset maksoivat. Kamalinta on huomata etteivät ranskalaiset olleet tyhmiä, he kokeilivat kaikkea samaa kuin USA 20 vuotta myöhemmin ja ythä laihoin tuloksi.
 
Aika usein ilmeisesti vähemmän normaaliin. Vaikka oma kosketuspinta tuonne on hyvinkin kapoinen niin useammastakin tuttavaperheestä tuntuu löytyvän niitä alkoholisoituneita ihmisraunioita jotka olivat kaikkea muuta kuin ennallaan sodasta palattuaan.

Suvun serkkupoikia oli liuta Vietnamin sodassa. Jokaisella taisi olla melkoista -sopeutumista- takaisin kotioloihin. Yhden ei tarvinnut sopeutua, koska hänet NVA sopeutti lopullisesti.

Ennuste oli huono, jos kotona ei ollut kunnollista -turvaverkkoa- eli asiallista kotia, työtä ja niin edelleen. Osa oli oikeasti narkkareita kotiutuessaan ja melkoinen joukkohan haavoittui ihan fyysisestikin.

Mutta melko kapeaksihan tämä on aina jäänyt....vietnamilaisten osakaan ei ollut kadehdittava. Pommimäärä, jonka Usa syyti oli juhlava ja erilaisten myrkkyjenkin kanssa pelattiin huolella. Muistin virkistykseksi joku supergooglettaja voisi läväyttää framille sen tonnimäärän, joka sodan aikana kaadettiin Pohjois-Vietnamiin....se on nimittäin varsin merkittävä määrä kannuja.
 
Suvun serkkupoikia oli liuta Vietnamin sodassa. Jokaisella taisi olla melkoista -sopeutumista- takaisin kotioloihin. Yhden ei tarvinnut sopeutua, koska hänet NVA sopeutti lopullisesti.

Ennuste oli huono, jos kotona ei ollut kunnollista -turvaverkkoa- eli asiallista kotia, työtä ja niin edelleen. Osa oli oikeasti narkkareita kotiutuessaan ja melkoinen joukkohan haavoittui ihan fyysisestikin.

Mutta melko kapeaksihan tämä on aina jäänyt....vietnamilaisten osakaan ei ollut kadehdittava. Pommimäärä, jonka Usa syyti oli juhlava ja erilaisten myrkkyjenkin kanssa pelattiin huolella. Muistin virkistykseksi joku supergooglettaja voisi läväyttää framille sen tonnimäärän, joka sodan aikana kaadettiin Pohjois-Vietnamiin....se on nimittäin varsin merkittävä määrä kannuja.

Jos surkuttelemaan ruvetaan niin osoitteen pitää tosiaan olla muu kuin USA. Jenkkien kärsimykset Vietnamin sotaan liittyen olivat pelkkä murunen kokonaisuudessa.
 
Jos surkuttelemaan ruvetaan niin osoitteen pitää tosiaan olla muu kuin USA. Jenkkien kärsimykset Vietnamin sotaan liittyen olivat pelkkä murunen kokonaisuudessa.

Kuten niin usein sodissa tätä nykyä. Sotilaiden kuorma on se mikä on....siviilien reppu on monesti jo paljon raskaampi. Itseasiassa toisen maailmansodan aikana mielestäni tämä -käänne- tapahtui jo aivan selvästi. Toki erilaisia kansanmurhia on osattu tehdä iät ajat, mutta 2ms. osoitti, miten sota tulee kyliin ja kaupunteihin ja eikun kyyristy vaan siviiliparka.

Amerikkalainen sotakokemus siviilien osalta on lähinnä kaapatuksi tulemisen pelko ulkomailla ja kerran historian aikana tapahtunut lentokoneiden törmäily tuplatorneihin plus Pearl Harbour.

Ja kun asevelvollisuuden poistamisen jälkeen vielä päästiin siitä kiusallisesta pointista, että ns. parempienkin perheiden poikien pitäisi lähteä rehjaamaan maailmalle, niin mikäs on sotiessa. Nyt ei tarvi enää inhoittavasti paeta kutsuntoja Kanadaan tai Eurooppaan....riittää, kun silmäkulma kosteana toteaa julkisuudessa, että -kuinka amerikkalaissotilaat siellä maailmalla puolllustavat- öö. milloin ketäkin, yleensä vapaata maailmaa ja isänmaata. Oujee.
 
Tulevaa artikkelia varten tuli tosiaan kaivettua luku
Mutta melko kapeaksihan tämä on aina jäänyt....vietnamilaisten osakaan ei ollut kadehdittava. Pommimäärä, jonka Usa syyti oli juhlava ja erilaisten myrkkyjenkin kanssa pelattiin huolella. Muistin virkistykseksi joku supergooglettaja voisi läväyttää framille sen tonnimäärän, joka sodan aikana kaadettiin Pohjois-Vietnamiin....se on nimittäin varsin merkittävä määrä kannuja.

Tulevaa artikkelia varten tuli tosiaan kaivettua esiin luku 7,662,000 tonnia, jonka Yhdysvallat pudotti sodan aikana Indokiinan alueelle. Sanotaan nyt vertailuksi, että Dresden tuhottiin aikoinaan 3900 tonnilla pommeja. Hanoi lähinalueineen sai niellä 20 000 tonnia pommeja pelkästään Linebacker II -nimisessä operaatiossa joulun aikoihin 1972.
 
Sotilaallisestihan VietCong oli aivan lähellä romahdusta Tet-offensiivin jälkeen. Pohjois-Vietnam joutui lähettämään suuren määrän oman armeijansa sotilaita etelään korvaamaan Tet-hyökkäyksen suuria tappioita, mikä muutti taas tilannetta.

Poliittisesti tilanne tietysti oli toinen.
 
7,662,000 tonnia,

Tuosta nyt voi arvioida kirjoitinko siviilikärsimyksistä silkkaa suun makuani. Linebaker-operaatio taisi olla sellaista Pohjois-Vietnamin taivuttelua neuvotteluihin? Ja siviilien niskaanhan tuo "taivuttelu" osui.
 
Poliittisesti tilanne tietysti oli toinen.

Näinpään, FNL oli ottanut maaseudun haltuunsa jo 1957, siitä eteenpäin VietCong alkoi vetää turpaan turvallisuusjoukkoja ja vuonna 1963 Etelä-Vietnamin vakitusen armeijan pataljoonat alkoivat säännöllisesti ottaa pataan. 1964 oli yhtä kriisiä ja seuraavan vuonna olikin vaihtoehtona pakata kapsäkit ja palata kotiin tai lähettää amerikkalaisia taistelujoukkoja vakauttamaan tilanne.
 
Viimeksi muokattu:
Back
Top