Vihreiden toimintatapaan vaikuttaa vahvasti sen historia. Puolueen juuret ovat kansalaisjärjestöissä, vastakulttuurissa ja suorassa toiminnassa. Aikoinaan vihreissä käytiin kiihkeää keskustelua siitä, pitäisikö järjestöstä ylipäätään rekisteröidä puolue. Moni pelkäsi, että puolueena ideologia unohtuu ja vihreistä tulee ihan samanlainen vallankahmija kuin muistakin puolueista.
Näin ollen vihreissä onkin iso liuta sääntöjä ja käytäntöjä, joilla pyritään estämään vallan keskittyminen. Valtaa ja näkyvyyttä on pyritty aina järjestelmällisesti jakamaan mahdollisimman monille.
Jos vihreät noudattavat omia periaatteitaan, Atte Harjannetta ei pitäisi valita eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi. Aiemmin puolueessa on nimittäin ollut käytäntö, että varapuheenjohtaja ja ryhmänjohtaja eivät voi ole sama henkilö.
Harjannetta ei siis periaatteessa pitäisi voida valita ryhmänjohtajaksi. Jos puolue pitää siis vanhoista ideaaleistaan kiinni.
Taustakeskusteluissa vihreät perustelevat Harjanteen ryhmyrivalintaa viittaamalla vasemmistoliittoon, jonka varapuheenjohtaja
Jussi Saramo on myös ryhmänjohtaja.
Mutta vihreät ei ole vasemmistoliitto. Tai ei ainakaan ennen ollut.
Todennäköiseltä siis näyttää, että Harjanne valitaan vihreiden ryhmänjohtajaksi. Jos näin käy, kertoo se siitä, että puolueen ahdinko on todella syvä.