In September 2011, the state of Texas abolished all special last-meal requests after condemned prisoner
Lawrence Russell Brewer requested a huge last meal and did not eat any of it, saying he was not hungry. His last-meal request was for a plate of two
chicken-fried steaks with gravy and sliced onions, a triple-patty bacon cheeseburger, a cheese
omelet with ground beef, tomatoes, onions, bell peppers, jalapeños, a bowl of fried
okra with ketchup, a pound of barbecued meat with half of a loaf of white bread, a portion of three
fajitas, a
meat-lover's pizza (topped with
pepperoni, ham, beef, bacon, and sausage), a
pint of
Blue Bell, a serving of ice cream, a slab of
peanut-butter fudge with crushed peanuts, and a serving equivalent to three
root beers. The abolition followed a complaint by a
Texas Senator,
John Whitmire (Democrat, of Houston), who called the meal "inappropriate".
[5][6][3][7] The tradition of customized last meals is thought to have been established around 1924 in Texas.
[8]
Pelkkä läppähän tuo vain oli minulta. Tuskinpa tämä ainakaan yhteenkään länsimaiseen vangitsijaan toimisi. Pallokalan myrkyllisyys liene tunnettu kautta maailman. Tai mistäpä minä tietäisin mitkä kansat siitä tietävät ja mitkä eivät. Mutta joo, siis jos tilanne olisi se, että on itse vangittu ja kuolemantuomio on tulossa yhteiskunnan puolesta, niin... Ainahan sitä voi yrittää tilata jotain millä myrkyttää itsensä selliin, eli yrittää lähteä omaehtoisesti, mutta siihenkin voi löytyä parempia ja luotettavempia keinoja kuin syöminen. Kapinahengessä voisi toki tilata jotain ältsin kallista ja hienoa, ja sitten hieroa koko ateria pitkin sellin seiniä metodimaisesti ja kyborgimaisella tarkkuudella. 
Tai jos olisi niin ehkäpä valitsisin jotain tuttua perusruokaa. Viimeinen ateria on jopa loukkaava ja sadistinen ele; viimeinen yritys saada tekijä katumaan ja haluamaan elämän jatkamista kuoleman kynnyksellä.
.
