Viron vapautus 1941
Taustaa
Venäjä pakotti ensin aseellisella uhalla Viron myöntämään Venäjälle oikeuden perustaa sotilastukikohtia Viroon luvaten säilyttää Viron suvereniteetin, mutta kuitenkin petti lupauksensa ja miehitti Viron. Todettakoon vielä, että Venäjä rikkoi tukikohtasopimustakin tuoden Viroon sallitun 25 000 sotilaan sijaan ainakin 30 000 miestä.
Metsäveljet taistelivat
Virolaiset metsäveljet, jotka olivat usein taustaltaan suojeluskuntalaisia, taistelivat miehittäjää vastaan pyrkien vapauttamaan maansa rikollisista miehittäjistä. Useilla paikkakunnilla virolaiset olivat itse vapauttaneet alueensa ja vetäneet Viron sini-musta-valkoiset liput salkoihin ennen kun saksalaiset joukot saapuivat Viroon. Tämä saksalaisten saapuminen liittyi Saksan ennakoivaan hyökkäykseen itään juuri ennen kuin Venäjä olisi hyökännyt maailmanhistorian suurimmin voimin länteen.
”Saksan asevoimat aloittivat ennakoivan iskun Saksan ja Venäjän rajalle keskitettyjä puna-armeijan massoja vastaan.” [ii]
Viime tingassa
Saksan hyökkäys itään tapahtui virolaistenkin kannalta viime tingassa. Venäjä oli jo ennättänyt murhaamaan Viron parhaimmiston [iii] ja kyydittänyt melkoisen osan kansasta Siperiaan (jälleen huomattava osa kuoli matkalla). Tarkoituksena oli kuitenkin kyydittää koko Viron kansa. Elokuun lopussa 1941 Virossa piti olla enää 358 000 virolaista spesialistia, jotka piti kyydittää myöhemmin. [iv]
Saksalaiset aseistivat virolaisia
Virolaisilla metsäveljillä oli suhteellisen vähän kunnollisia aseita. He tietenkin pakko-ottivat aseita puna-armeijalta hyökkäämällä mm. ilmavalvonta torneille. Aseiden ja ammusten puute oli kuitenkin suuri, joten metsäveljet kääntyivät saksalaisten puoleen aseiden ja ammusten saamiseksi jo ennen kuin saksalaiset joukot ennättivät Viron alueelle.
Suomennokseni: "Etelärajalla olevat metsäveliryhmittymät yrittivät myös ensimmäisinä saada kontaktin Saksan joukkoihin aseiden saamiseksi. 4. heinäkuuta saapui Pärnun maakuntaan Talin kuntaan tiedustelijoina kaksi Saksan radistia, jotka olivat Saksaan muuttaneita virolaisia. Metsäveljet ottivat heihin heti yhteyttä sekä ensimmäisessä Saksan joukoille lähetetyssä sanomassa oli jo metsäveljien pyyntö lähettää heille aseita.
Metsäveljet päättivät samana päivänä ajaa saksalaisille vastaan, koska he eivät voineet olla enää kaukana. Latviaan lähtöä varten luotiin yhteys Latvian Suojeluskuntaan 5.7. aamulla Teasten raja-asemalla. Olemassa olevan tiedon mukaan saksalaiset olivat jo Lemsalussa. Samana iltana alkoikin matka kahdella autolla. Joka puolella keskuksissa olivat latvialaiset suojeluskuntalaiset teillä pysäyttämässä ja tarkastamassa liikkujia. Kuullessaan ketä matkaajat ovat ja mihin menossa, toivotettiin hyvää matkaa ja onnea. Varoitettiin vain puna-armeijan joukoista, joita kuljeskeli vielä ympäriinsä metsissä.
Yöllä ennätettiin Lemsaloon, josta etsittiin heti Saksan armeijan komentopaikka. Vastaanotto oli erittäin ystävällinen. Kuultuaan miesten matkan tarkoituksesta, annettiin heti 27 kivääriä, 2 kevyttä konekivääriä ja kaksi tarkka-ampujakivääriä sekä noin 7000 patruunaa. Seuraavana päivänä luvattiin antaa vielä aseita, ammuksia ja peräti yksi kevyt panssarivaunu.
Miehet lähtivät heti samana yönä paluumatkalle.
6.7. varhaisena aamuna ennätettiin takaisin. Matkan onnistumisesta oltiin yleisesti riemuissaan.
Saman päivän iltana ajettiin uudelleen Lemsaluun ja sieltä edelleen Riikaan, jossa mentiin Saksan yhteysesikuntaan. Siellä annettiin tilannetiedotus Pärnun maakunnassa tapahtuneesta. Luvattiin 200 kivääriä, ensin otettiin mukaan vain 30, kun enempää ei mahtunut autoon. 8.7. ajettiin uudelleen Riikaan kuorma-autolla hakemaan loput kiväärit. Niillä kivääreillä varustettiin Talin ja Orajoen miehiä." [v]
Vapauttivat yhdessä
Saksalaiset sotilaat ja virolaiset metsäveljet vapauttivat Viron yhteistyössä Venäjän miehityksestä, taistellen rinta-rinnan aseveljinä. Virolaiset ottivat saksalaiset vapauttajina vastaan kukkien kanssa - vaikka virolaiset vanhastaan vihasivat saksalaisia, kun nämä olivat aiemmin olleet ”herrakansaa” Virossa. Venäjän lyhyt, mutta barbaarimainen miehitys teki äkkiä saksalaisista suosittuja.
Kidutettiin ja murhattiin
Virolaisia, jotka taistelivat isänmaansa vapauden puolesta murhattiin ja kidutettiin venäläisten miehittäjien toimesta silmittömästi. Toki sellaistakin tapahtui, että heitä ”tuomittiin” kuolemaan ja telotettiin aseellisesta vastarinnasta puna-armeijalle. [vi]
Ammutaan tavattaessa
Virolaisia pakeni suuria määriä metsiin, ettei heitä kyyditettäisi Siperiaan. Kaikki eivät suinkaan taistelleet metsäveljinä miehitystä vastaan, vaan vain yrittivät säilyttää henkensä.
Kuitenkin kaikkia työpaikaltaan poistuneita odotti ampuminen tavattaessa. [vii]
Pakko-otettuja pakeni
Venäjä pakko-otti miehittämästään Virosta laittomasti virolaisia puna-armeijaan. Väkisin puna-armeijaan otetuista virolaisista pakeni suuri osa saksalaisten puolelle, tai oikeammin sanoen kotimaansa puolelle, heti ensimmäisen tilaisuuden tullen, vaikka oli uhattu murhata myös paenneiden perheet. [viii]
Taisteluista
Virolaisten urhoollisista taisteluista venäläisiä vastaan on materiaalia lukuisissa kirjoissa vaikka kuinka paljon. En voi kuitenkaan alkaa suomentamaan niitä, se olisi minulle loputon työmaa. Jo minullakin olevaa materiaalia on siihen aivan liikaa. Oleellista on tietää, että virolaiset halusivat heillä olevan vapaa itsenäinen isänmaa ja taistelivat vapauttaakseen maansa venäläisistä miehitysjoukoista. Kannattaa muistaa, että Viron armeija ja suojeluskunnat olisivat olleet valmiita taistelemaan maansa itsenäisyyden puolesta jo heti alkuunsa, mutta Viron presidentti Päts ja puolustusvoimain komentaja Laidoner kielsivät sen. Ryssät kuitenkin tekivät niin suuria rikoksia Virossa, että vastarinta nousi joka tapauksessa myöhemmin.
Laupiaat samarialaiset
Myönnettäköön, että tämä väliotsikko ei kuvaa erityisen hyvin kappaleen sisältöä, mutta kirjoitin, minkä kirjoitin.
Esitän tässä nimittäin erään tapauksen, jossa venäläiset olivat ottaneet saksalaisia sotilaita sotavangeiksi, ja yrittivät telottaa (murhata) heidät. Onneksi virolaisia metsäveljiä kuitenkin sattui paikalle ja he pelastivat nämä saksalaiset ryssien käsistä. [ix]
Poltettu maa
Venäjän mielestä Viro oli osa Venäjää - no, virolaiset olivat tietysti oikeutetusti asiasta eri mieltä - siitä huolimatta ryssät hävittivät paetessaan Virosta kaiken minkä suinkin ennättivät. [x] Tietysti varastivat ensin minkä suinkin voivat. Ryssiä ei kiinnostanut pätkääkään jääkö virolaiset henkiin vaiko ei.
Lähteistä
Todettakoon tässä samalla, että eräänä lähteenä käyttämäni alkuperäisen (mittaamattoman arvokkaan) kaksoisteoksen Eesti rahva kannatuste aasta hallussapidosta Venäjän seuraavan miehityksen (1944-1991) aikana seurasi automaattisesti 25+5 tuomio, eli 25 vuotta vankileiriä Siperiassa + 5 vuotta karkotusta (jona aikana ei saanut palata Viroon).
Kesäsota
Mm. virolainen tohtori, professori Herbert Lindmäe on kirjoittanut useita tutkimuksia tästä virolaisten vuoden 1941 kesäsodasta Viroa miehittäviä Venäjän joukkoja vastaan. Näissä tutkimuksissa kerrotaan yksittäisistä taisteluista ja tapahtumista eri puolilla Viroa. Näitä kirjoja ovat mm. Suvesõda Pärnumaal, Suvesõda Tartumaal, Suvesõda Viljandimaal ja Suvesõda Virumaal.
Suomennan tähän vain pätkän erään niistä saatesanoista: ”Vuoden 1941 kesällä syttyneessä sodassa tuhannet virolaiset miehet taistelivat Venäjän miehitystä ja terrorihallintoa vastaan, Viron vapauden ja itsenäisyyden puolesta.
Venäjänvastainen organisoitu aseellinen taistelu miehitetyssä Virossa alkoi ennen kuin saksalaisen sotilaan jalka ennätti nousta sotakesänä ylitse Viron rajan. Se oli sissisotaa, jota Venäjän miehityshallinto kutsui banditismiksi (rosvojoukkojen työksi) ja marksismin dogmien mukaiseksi luokkasodaksi. Aika on todistanut tyhjäksi ne vallassa olleiden ”totuudet”.
Kansan elinvoima ja vapaudentahto juurtuvat sen muistissa. Siksi ei ole oikein unohtaa vuoden 1941 kesäsotaa, eikä sen sodan vapaustaistelijoita, ei niitä, jotka jäivät sodassa eloon, eikä heitä jotka kaatuivat. Kiellettyä on unohtaa myöskään Venäjän terrorihallinnon uhreja. Kansan muisti pysyy, vaikka miehityshallinto on yrittänyt väärentää vuoden 1941 kesän vapaustaistelun olemattomaksi. Pelkästään vuoden 1941 kesäsota muuttaa naurunalaiseksi punaisen luulon siitä, että Viron kansa astui vuonna 1940 vapaaehtoisesti ja täynnä ihailua Neuvostoliittoon.” [xi]
Juuri tästä
Juuri tästä on kyse. Venäjä ja Venäjän lakeijat yrittävät väittää, että Viro liittyi vapaaehtoisesti Neuvostoliittoon, eikä mitään miehitystä ole ollutkaan.
Yrittäähän voi tietysti mitä hyvänsä - mutta tosiasia on, että Venäjä miehitti Viron (sekä mm. Latvian ja Liettuan). Samoin tosiasia on, että virolaiset taistelivat miehittäjää (Venäjää) vastaan mm. kesällä 1941 ja uudelleen ”leijonan lailla” vuonna 1944 kun uusi Venäjän miehitys uhkasi.
Saksan sotaväkeä
Virolaiset pitivät Saksan sotaväkeä Virossa ystävällisen valtion armeijana.
Suomennan: ”Venäjän miehityksen ja terrorin olosuhteissa odotettiin saksalaisia. Uskottiin, että heidän tulonsa merkitsee myös Viron Tasavallan palauttamista. Se usko perustui Viron ja Saksan väliselle hyökkäämättömyyssopimukselle (Ratifioitu Tasavallan Presidentin toimesta 22.6.1939). Sopimuksessa sanottiin, että Viron Tasavalta ja Saksan Valtakunta ei missään tapauksessa ala sotimaan toisiaan vastaan eikä käyttämään minkäänlaista väkivaltaa. Siksi Saksan sotaväkeä Viron alueella pidettiin ystävällismielisen valtion armeijana, joka yhdessä Viron aseellisten joukkojen kanssa toimii yhteistä vihollista vastaan. Samalla pidettiin oleellisena, että siellä, missä mahdollista, otetaan ennen saksalaisten tuloa valta omiin käsiin. Silloin Saksan joukot tulevat Viron Tasavallan alueelle, joka on Viron asevoimien kontrollissa ja jossa on aloittanut työskentelynsä Viron paikallishallinto.” [xii]
Viron lippu
Kuinka ollakaan tämä myös toteutui useissa paikoin - tosin joskus raskain uhrein. Virolaisessa kylässä liehui Viron lippu ja virolaisten oma paikallishallinto johti toimintaa kun saksalaiset saapuivat.
Saksalaiset sotilaat ja virolaiset metsäveljet taistelivat sitten rinta-rinnan aseveljinä Viron vapauttamiseksi miehittäjistä.
Se on sitten taas ihan eri asia, että saksalaisten sotilaiden perässä saapui myöhemmin Saksan natsihallinto, joka onnistui nopeasti muuttamaan virolaisten myötätunnon saksalaisia kohtaan vähintäänkin halveksunnaksi. Yhteistyö toki jatkui, mutta ilman natseja tai varsinkin Viron itsenäisyyden palauttamisella Saksa olisi saanut virolaisista suurenmoisia liittolaisia.
