Vloggaaminen, bloggaaminen, podcastaaminen...

Pihatonttu

Respected Leader
Maatalousketjussa tuli esille vloggaamisen eli videobloggaamisen mahdollisuus. Ajatelin joku muukin voi olla kiinnostunut aiheesta ja se voisi kaivata oman ketjunsa.

Aion lähestyä aihetta sisällöntuotannon, viestinnän ja DIY -näköulmalla. Siksi ketju sopii mielestäni paremmin tänne kuin vaikka verkko-elso-jne. -laatikkoon.

En tunne aihetta kunnolla koska en ole vielä pykännyt pystyyn omaa mölykanavaa. Mutta haaveissa on ja aihe on tutustumisen alla joten tungetaas esiin sitä vähää mikä on jo aiheesta selvillä.

Käytän tätä ketjua myös oman ajatteluni ja suunnittelemiseni jäsentämiseen. Koitan tehdä sen niin että asiasta kiinnostuneet hyötyvät siitä mahdollisimman paljon.

Totean jo tässä vaiheessa että tähän ketjuun keräytyvät kirjoitukseni tulevat varmasti ylittämään teoskynnyksen ja sen vuoksi niihin liittyvät tekijänoikeudelliset sun muut jutut kannattaa ymmärtää sen tilanteen läpi.

Teen tätä ketjua niin että suollan soopaa kohtalaisen selvärajaisina palasina ja täydennän, korjailen ja muuttelen niitä palasia myöhemmin sitä mukaa kuin sille on tarve tai mahdollisuus.

Lähtee sitten siltä pohjalta että parhaiten muita opastamaan sopii se, jolla ei itsellään ole kokemusta, osaamista eikä mitään näyttöä mistään, joten lukijat ottakoot kaikki mun horinat enemmänkin mielipiteinä, luuloina ja kuvitelmina kuin minään asiantuntevana faktatietona.

Eli jälleen kerran... Sillä varmuudella, jonka vain täydellinen asiantuntemuksen puute voi suoda...

"Jotka osaa, ne tekee mitä vaan, jotka ei, ne ryhtyy opettamaan..." Lukija huomioikoon sen, että kuulun tässä niihin jotka eivät osaa ja ryhtyvät siksi opettamaan oppiakseen itse.

Sisällysluettelo:


1. Lähtötaso ja lähtökohdat #3

2. Lähtötason parantaminen #4
2a. Lähtötason parantaminen ja konsepti #5
2b. Lähtötason parantaminen ja esituotanto #6
2c. Lähtötason parantaminen ja tuotanto #7
2d. Lähtötason parantaminen ja jälkituotanto #8
2e. Erilaisia etenemisreittejä #9

3 Linkkejä, vinkkejä, sivustoja ja tuubitietoutta #10

4. Alustat, levittäminen, yleisön tavoittaminen #11



[Sisällysluettelo täydentyy ketjun täydentyessä.]
 
Viimeksi muokattu:
1. Lähtötaso ja lähtökohdat

Jos pohtii vlogin, podcastin tai blogin aloittamista, niin on hyvä selvittää ensin itselleen se, että miltä tasolta on aloittamassa ja mitä sillä tasolla oleminen käytännössä tarkoittaa.

Selvittäminen kannattaa tehdä niin teknisessä kuin taiteellisessakin mielessä.

Hyviä kysymyksiä itselle esitettäväksi:
- Mikä on tekstin tuottamisen tasoni ja tyylivalikoimani?
- Mikä on valokuvauksessa tasoni ja tyylivalikoimani?
- Mikä on videokuvauksessa tasoni ja tyylivalikoimani?
- Mikä on äänittämisessä tasoni ja tyylivalikoimani?
- Mitä näillä alueilla tarpeellista välineistöä minulla jo on?
- Soveltuuko se siihen mitä ehkä teen?
- Mitä hyödyllisiä verkostoja ja tuttavuussuhteita minulla on?
- Millainen rahatilanteeni on?
- Kuinka paljon olen valmis näkemään vaivaa ensin oppiakseni ja sen jälkeen tehdäkseni nettiin tungettavaa audiovisuaalista sisältöä?
- Miten realistiselta pohjalta pystyn arvioimaan edellisiä kysymyksiä? Miten voin tarkistaa tätä puolta?

Touhu syö aikaa, rahaa, vaivannäköä ja muita resursseja. Suurin osa näistä muista liittyy aikaan, rahaan tai vaivannäköön. Niinpä kannattaa heti alussa miettiä hyvin tarkkaan että mitkä noista kolmesta resurssista ovat itselle vaikeimmin menetettäviä.

Jos aika on pahin pullonkaula, niin unohda koko juttu tai osta asia palveluna joltakulta.

Jos raha on pahin pullonkaula niin etene sellaista reittiä missä rahaa tarvitaan vähiten, myöhäisimmässä vaiheessa ja rahan suhteen voi olla myös paluuliikennettä.

Jos vaivannäkö - tausta- ja pohjatyö, opettelu yms. on se, mihin et halua panostaa, niin edessä on todennäköisesti kolmen hengen yleisö, seitsemän jakson mittainen kanava ja turhautuminen.

Jos olet aloittamassa vailla aiempaa kokemusta, niin tilanne on siis todennäköisesti se, että rahaa ei ole liikaa tai tarpeeksi, aikaa löytyy sen verran kuin tarvitaan ja olet valmis näkemään vaivaa asian eteen. Pidän tätä jatkossa oletusarvona. Jos jollakulla on muu tilanne, niin lukekoon ja pohtikoon asiaa muutettavat muuttaen.

Jos jollakulla on sellainen tilanne, että rahaa on liikaa tämmöiseen touhuun, niin lupaudun ihan hyvää hyvyyttäni auttamaan ylimääräisen ja tiellä olevan Euroopan keskuspankin leimaaman selluloosapohjaisen jätteen hävittämisessä. Eikä tarvitse kokea jäävänsä kiitollisuudenvelkaan.

Kun lähtötaso- ja lähtökohdat ovat selvillä, niin seuraava vaihe on mielestäni niiden parantaminen siihen suuntaan, joka todennäköisesti sopii itselle parhaiten.
 
2. Lähtötason parantaminen

Kun on saanut selville, missä on nyt, niin voi katsoa että mihin pääsee pian. Sitä ajatellen on hyvä miettiä asioita työnkulun näkökulmasta. Perinteinen tapa jakaa työnkulku on se, että on:
- Konseptin luominen
- Esituotanto
- Varsinainen tuotanto
- Jälkituotanto.

Kaikista noista neljästä löytyy todella paljon loistavia Juupituupi-pläjäyksiä, kirjoja, kursseja, koulutusohjelmia ja harhaanjohtavia väitteitä.

Jos ja kun alueena on audiovisuaalinen tuotanto, niin tavallaan olisi aika luonnollista aloittaa itsensä kehittäminen audiovisuaalisilla keinoilla eli Youtubesta löytyvillä tutoriaaleilla, haastatteluilla, tuote-esittelyillä, opastus- ja testivideoilla sun muulla katsottavalla ja kuunneltavalla.

Juupituupissa on paljon roskaa ja paljon hyvää. Kannattaa heti alussa kiinnittää huomiota siihen että erottelee nämä toisistaan ja etsii hyvää tietoa. Jos tekee niin, niin Tuubin heuristikka tulee avuksi ja tarjoaa jatkossa parempaa tietoa. Jos seilaa paskassa, niin Tuubi tarjoaa paskaa.

Tuubittamisen lisäksi voi olla hyvä lukea kirjoja. Harjoitttelu on välttämätöntä. Siinä kannattaa olla mukana myös sellaista, minkä päätarkoitus on tuottaa tekemisen nautintoa ja iloa. Se on opettavaista ja tukee motivaatiota.

Koitan kerätä johonkin kohtaan tämän ketjun alkupuolta hyvää vinkkilinkistöä. Ehkä heti kolmoskohdaksi?
 
2 a. Lähtötason parantaminen ja konsepti

Aika monella sisällöntuotannon alalla porrtinvartijoina (agentit, editorit, sisäänostajat yms.) tuppaavat kertomaan että 99% yrittäjistä epäonnistuu konseptin tasolla. Ruvetaan tekemään, kirjoittamaan, kuvaamaan, äänittämään, soittamaan... ilman että on tarkasti mietitty riittävän syvällisesti sitä että mitä ollaan tekemässä, keille, miten, miksi, millä resursseilla, kuinka iso työ se on, mitä muuta se vaatii, mikä genre, miten kohdata yleisö, kuinka profiloitua alan tarjonnan sisällä...

Kaikki tekeminen tulee rakentumaan valitun konseptin ympärille. Sitä on vaikea muuttaa lennossa.

Oman toiminta-, viestintä- ja sisältökonseptin kehittämisen lähtötaso on ensimmäinen asia, jonka kehittämiseen kannattaa keskittyä. Se on ilmaista tai lähes ilmaista. Konseptointikyvyn kehittämiseen käytetty aika ja vaiva parantaa kaikkien myöhempien vaiheiden oppimista. Se helpottaa ja nopeuttaa hyvään lopputulokseen pääsemistä enemmän kuin vie aikaa.

Jos pyrkimyksenä on räpeltää, saada aikaan huonoa sisältöä ja karkoittaa potentiaalinen yleisö, niin siinä ja vain siinä tapauksessa ei kannata panostaa konseptointiosaamisen ja konseptin kehittämisen suuntaan. Muissa tapauksissa kannattaa.

Konseptin voisi kuvata vaikka niin, että se on aivan kuin pienois- tai pahvimalli ihan kaikesta mitä aikoo tehdä. Se on tuleva tekeminen ja kaikki mitä se vaatii tai tarjoaa tiivistettynä.

Konseptoinnin lähtötason nostamista voi ruveta tekemään etsimällä tietoa, harjoittelemalla niin että purkaa olemassa olevia konsepteja osiin niin että ymmärtää ne ja niiden suosion (tai sen puuttumisen) salaisuudet sekä harjoittelemalla konseptin ja sen osien suunnittelemista ja toteuttamista.

Lyhyesti voisi sanoa, että konsepti on sekä idea, suunnitelma että toteutuksen kokonaiskuva siitä mitä ollaan tekemässä.

Melkein kaikki muut asiat rajoittuvat johonkin omaan vaiheeseensa. Konsepti kulkee kaikkien vaiheiden, sisältöjen ja kustannusten kanssa käsi kädessä.

Mikä hukataan konseptoinnissa, hukataan moninkertaisesti. Mikä luodaan, säästetään, pelastetaan tai löydetään konseptoinnissa se luodaan, säästetään, pelastetaan tai löydetään moninkertaisesti.

Jos sisällöntuotannon kokonaisuutta ajattelisi matematiikan kautta, niin voisi sanoa, että kaikki muu on yhteen-, vähennys-, kerto- tai jakolaskua, mutta konseptointi on vaikutukseltaan kaiken muun yläreunassa killuva eksponentti.
 
Viimeksi muokattu:
2b. Lähtötason parantaminen ja esituotanto

Esituotanto sisältää kaiken kuvaamista, äänittämistä jne. edeltävän työn. Käsikirjoittaminen, kuvaus- ja äänisuunnittelu, synopsis, treatment, storyboard eli kuvakässäri jos sellaisen tekee, välineistön, rahoituksen, yhteistyökumppaneiden sun muun hankkiminen, sopimukset...

Esituotanto on esi- ja taustatyön vaihe. Se vie aikaa, mutta rahan ja tuotantoon liittyvän työn kuluminen pysyy esituotannon aikana aisoissa.

Jos konseptointi on tehty hyvin, niin oma konsepti tarjoaa esiituotannolle valmiin rungon, jota voi käyttää yhä uudestaan ja uudestaan. Näin konseptointiin käytetty aika ja vaiva saadaan esituotantovaiheessa takaisin. (Myöhemmissä vaiheissa se saadaan myös takaisin - moninkertaisesti.)

Jos konsepti on huono, niin esituotanto menee heti paljon hankalammaksi.

Esituotanto-osaamisen kehittäminen on näistä syistä hyvä kytkeä konseptoinnin kehittämiseen. Kun kehittää konseptointiosaamistaan, niin on mahdollisuuksien salliessa hyvä jatkaa siitä suoraan kyseessä olevalle esituotannon alueelle asti. Yksi periaatteessa helppo tapa tehdä tätä on se, että aloittaa maksimaalisen tiiviiksi vedetystä ytimestä ja laajentaa sitä koko ajan sekä etenevään että yksityiskohtaistuvaan suuntaan. Esimerkiksi näin:

Premissi (koko höskä yhdellä tiiviillä lauseella kuvattuna)
==>
Synopsis (koko höskä yhdeksi tiiviiksi tiivistelmäksi kuvattuna)
==>
Treatment (koko höskä väljemmäksi ja yksityiskohtaisemmaksi tiivistelmäksi kuvattuna)
==>
Toimintasuunnitelma/käsikirjoitus/muu tarkka tulevan toiminnan kuvaus.

Tuo edellinen on käsikirjoittamisen peruspolku, mutta sama toimintamalli sopii myös konseptointiin, liiketoimintasuunnitteluun, kanavan suunnittelemiseen... Pitää vain muistaa, että joskus asiat muuttuvat laadullisesti kun tapahtuu määrällinen tai mittakaavan muutos ja sama toisinpäin.

Hyvä, helppo ja ilmainen tapa yrittää kehittää esituotanto-osaamistaan on se, että purkkaa valmiiden, hyvin tehtyjen tuotantojen skeemaa mielessään/paperille/tietsikalle/keskusteluiksi esituotannon näkökulmasta. "Miten tämä on kässäröity, sovittu, rahoitettu, tuotettu, ideoitu, suunniteltu, konseptoitu...

Toinen on tietenkin - yllätys, yllätys - esituotantoa käsittelevien tai esille tuovien tuubipätkien katsominen, lukeminen, muiden tuotannoissa assarointi, pahvimalliharjoittelu...

Yksi verkostoitumisen hyödyistä on se, että voi oppia muilta. Parhaiten oppii tekemällä. Toiseksi parhaiten oppii seuraamalla aktiivisesti sivusta. Kannattaa avustaa muita ilmaiseksi ja etsiä itselleen ilmaista apua. Tätä kautta oppiminen siirtyy eteenpäin ilman että rahaa ja aikaa palaa jokaiselta turhaan.
 
Viimeksi muokattu:
2c. Lähtötaso ja tuotanto


Tuotanto edellyttää jo sitä, että on jotain välineistöä jolla tehdä + sillä myös tehdään. Jos härpäkkeitä ei ole, niin ne pitää hankkia. Ongelmana on usein se, että ei ole täyttä varmuutta siitä, mitä käytännön merkitystä eri vaihtoehtojen eri ominaisuuksilla on. Hinta yleensä ymmärretään - lähinnä väärin.

Valo- ja videokuvauksessa samoin kuin käsittääkseni äänittämisessä pätee se, että jos haluaa jotain mikä on hyvää ja halpaa, niin ostaa ensin sen halvan ja myöhemmin sen hyvän. Halpa on useimmiten paskaa. Hyvä on useimmiten kallista. Siksi oma suositukseni on tämä: hanki niin vähän kuin voit, mutta kun hankit, niin hanki kerralla riittävän hyvää jotta sitä ei tarvitse vaihtaa pian parempaan.

Mieluummin vähemmän ja yksipuolisemmin parempaa krääsää, jolla saa yksipuolisemmin parempaa jälkeä kuin paljon paskaa jolla saa monipuolisesti monenlaista paskaa.

Osaava ja kalustonsa tunteva saa kuitenkin halvalla krääsällä aikaan enemmän kuin osaamaton hyvällä ja kallilla kalustolla.

Kalusto on tekijän ajattelun ja toiminnan välissä. Se on siis rajapinnassa - ja kahteen suuntaan. Siksi itse pidän tärkeämpänä sitä, että kaluston käyttölogiikka ja tekijän tapa toimia ja ajatella sopivat yhteen kuin sitä, että mitkä speksit tai testitulokset kyseinen hilavitkutin jossain vertailussa tai laboratoriossa on saanut. Osta ja käytä sitä mikä sopii sinulle. Mieluummin parempaa käytettynä kuin huonompaa uutena.

Jos kyse on järjestelmästä, niin päättäessäsi sen ytimen, päätät monta muutakin asiaa. Siksi on usein hyvä kokeilla, testata, lykätä... kunnes tietää hankkivansa juuri itselle ja omiin tarpeisiin sopivaa krääsää.

"Onko tällä mukava tehdä, saanko aikaan, haluanko oppia". Tuo kysymyspatteri on usein hyvä kun miettii että mikä sopisi itselle.

Audiovisuaalisen ilmaisun maailma on pullollaan kävijöitä. Asukkaita on paljon vähemmän. Tällä tarkoitan sitä, että moni innostuu, kokeilee, aloittaa, tekee... ja sitten innostus hiipuu ja tekeminen lakkaa.

Innostuksen hiipuminen alkaa usein silloin kun oppiminen vaatiikin aikaa ja ajattelua ja mestarilliset suoritukset antavat odottaa itseään.

Tämmöisiltä rahaa syöviltä harrastuspuuskilta välttymisen suhteen yksi keino on se, että aloittaa opettelemisesta eikä kalustohankinnoista. Tuubilandia on täynnä tietoa, muiden kokemuksia, oppia, ymmärrystä... Kirjat, keskusteleminen ja olemassa olevilla asioilla kokeileminen tarjoavat myös keinoja edetä ennen investoimista.

Mäkki vain Wintoosa? Canon, Nikon, Fuji, Arri, Panasonic vai kännykällä kuvaaminen ja äänittäminen? Pimeä kittizoomi vai valovoimainen normaaliobiska? Täysi ja katkoton polttovälikattavuus vai muutama prime? Äänittääkö kännyllä, kameralla, kenttä-äänittimellä vai jollain muulla? Rintamikit, haulikko vai konkkamikki orren päässä?

Monia tuotantoon liittyviä asioita joutuu päättämään ennen kuin aloittaa varsinaisen tekemisen. Harrastustaustaa omaavalle tämä ei ole ongelma, mutta tyhjästä aloittava on tyhjän päällä. Hän pääsee sieltä pois joko hyppäämällä johonkin ratkaisuun puolisokkona tai hankkimalla netistä tai muilta itselleen tarpeellista lisäymmärrystä.

Tässä kohtaa se oma konsepti on taas hyvä kaivaa naftaliinista. Mitä on tekemässä? Keille? Missä mittakaavassa? Millaisin tavoittein? Kaikki tuotantoon ja suurin osa kustannustasoihin ja opettelemisen tarpeisiin liittyvistä päätöksistä ovat sidoksissa konseptiin. Jos konsepti ei ole selvillä, niin päätöksetkin ovat hakuammuntaa.

Tähän asti kaikki ovat kävelleet jossain määrin samaa matkaa. Nyt polku haarautuu.

Se, joka aikoo kuvata ja äänittää iPhonella ja sitten editoida ja miksata iMoviella menee tonne. Järkkärillä ja siihen kytketyllä mikillä työskentelevät menevät tonne jos käyttävät Final Cut Pro:ta mutta tonne jos ottavat Adobelta koko Creative Cloud -paketin. Ammattilaiset ja vakavat harrastajat voivat pysyä omissa oloissaan ja hihitellä sieltä tämän ketjun virheille ja asiantuntemattomuuksille.

Eli tuotantoon liittyvä varhaisenkin vaiheen oppiminen on osittain kalusto-, työnkulku-, vaatimustaso- ja standardisidonnaista. Viimeisellä tarkoitan että jos hankkii tai saa asiakkaita, niin pitää toimia niillä standardeilla joita asiakas vaatii - tykkäsi siitä tai ei.

Oman lähtötason parantaminen varsinaisen tuotannon suhteen vaatii myös tekemistä. Pelkkä katsominen, kuuntelu sun muu ei riitä. Pitää räpeltää, kokeilla, tehdä, hankkia kokemusta ja näppituntumaa. Ja siihen liittyen tärkeä vinkki:

Jokainen tekee tietyt perusvirheet ja ison läjän muitakin. Jos aikoo tehdä ja oppia, niin niiltä ei voi välttyä. Osa oppimisesta tapahtuu juuri niiden kautta. Ainoa älykäs asia, jonka niiden suhteen voi tehdä on se, että ajoittaa ne sinne missä niistä ei ole haittaa.

Räplää sitä vehjettä millä kuvaat tai äänität. Kokeile. Tee. Tee ihan turhaan. Deletoi 90-99% kaikesta mitä kuvaat tai äänität. Kuvaa tai äänitä niin paljon, että tuommoisen prosentin deletointi ei tunnu negatiivisesti missään. Kuvaa tai äänitä joka päivä.

Käytkö kävelyllä? Ota kamera mukaan. Ota myös äänityslaite mukaan jos sinulla on eriillinen sellainen. Ota kuvia tai älä, mutta räplää sitä räpytintä niin että se tulee tutuksi. Ajattele. Katso. Kuuntele. Löydä ja kehitä kuvattavaa ja äänitettävää.

Opettele niin että muutat yhtä asiaa kerrallaan. Muista että hyvä kuvaaja näyttää aina laiskalta. Tee kuvaus- ja äänityssuunnittelua päässäsi. Anna muiden kokeilla roippeitasi ja opeta jos voit. Opettaminen on loistava tapa oppia itse. Etsi omasta työstäsi virheitä ja korjaa niitä.

Muista että sekä kuvaaminen että äänittäminen ovat pelkistämisen taidetta. Älä kuvaa ulkonäköä vaan persoonallisuutta, tunnetta, suhdetta johonkin. Muista että valo ja varjo ovat kuvaajan tärkeimmät työkalut. Objektiivi on toiseksi tärkein. Runko on kolmonen. Paitsi että joskus esim. jalusta voi olla runkoa tärkeämpi. Muista että äänittämisessä on kyse valikoimisesta ja rajoittamisesta mutta myös siitä, että mikä halutaan kokonaan, on saatava kokonaan.

Ajattele, ajattele, ajattele. Räpellä, räpellä, räpellä. Opi muilta oikein tekemistä ja itseltäsi virheiden välttämistä. Tee kaikki mahdolliset virheet mutta sijoita ne sinne missä niistä ei ole haittaa.

Kuva ja ääni ovat sellaisia, että pitää tehdä ennen kuin tekee. On hyvä ajatella ennen sitä. Tee se kuva, otos tai äänite ensin päässäsi valmiiksi ajattelun ja mielikuvituksen työkaluin ja tartu vasta sitten varsinaisiin työkaluihin.
 
Viimeksi muokattu:
2e. Erilaisia etenemisreittejä


On kyse touhusta, jossa ei ole olemassa järkevää ala- tai ylärajaa tekemiselle, osaamiselle, kustannuksille, aikaansaamiselle, tasolle, sisällön määrälle, aiheille... millekään.

Käyn muutaman etenemisreittivaihtoehdon läpi lähinnä nollasta maksimiin -lähtökohdalla. Kukin reitti on kuitenkin osa isompaa reittien valikoimaa, joten jokaista reittiä tulee lukea sekä omia tarpeita ja tavoitteita painottaen. Samalla pitää huomioida se, että jokin juuri se reitti nivoutuu muihin reitteihin ja muut siihen.

Se suuri reitti menee vähän tähän tyyliin:

1 Nollataso. ==>
2 Pinnallista osaamista tai kokemusta. ==>
3 Matalatasoista osaamista ja/tai kokemusta. ==>
4 Pintapuolista aikaansaamiskykyä eli harrastelijatasolla puuhastelua. ==>
5 Syvällisempää ei-ammattimaista tekemistä harrastajatasolla. ==>
6 Kevytammattilaisuus. ==>
7 Kovan tason ammattimaisuus. ==>
8. Muita työllistävä yritystoiminta.

Erilaisia reittejä alusta loppuun asti on monia. Lähde sille, joka sopii ajattelullesi, temperamentillesi ja elämäntyylillesi parhaiten. Mikään reitti ei ole automaattisesti parempi tai huonompi kuin joku toinen. Jokin reitti vain sopii paremmin toisille ja toinen toisille. Lisäksi joitain reittejä tuetaan esim. koulutuksen muodossa enemmän kuin muita. Se ei tee niistä parempia tai huonompia, vaikka se siloittaakin pomppuja niiltä, jotka pääsevät hyötymään moisesta tukemisesta. Kaikilla reiteillä voi kuitenkin etsiä ja hakea omaa etenemistä tukevia asioita.

En usko että kukaan mahdollisista lukijoista on kulkemassa koko tuota reittiä - ainakaan tämän ketjun inspiroimana ja ehkä jopa auttamana. Enkä aio toistaa jokaisessa kohdassa että "muistakaa että tää on pätkä tosta". Sanon sen tässä ja nyt. Jää lukijan vastuulle ottaa asia huomioon omassa elämässään.

On hyvä valita konseptin ideoinnin ja luomisen yhteydessä myös se, että mitä pääasiallista reittiä lähtee kulkemaan. Se määrittää aika paljon sitä, että millä kustannusten, ajankäytön, huomion suuntaamisen, työskentelyn, opettelun, hermojen kiristelyn, nautinnon ja napanöyhtän kaivelun tasolla jatkossa kulkee.

Konsepti ja etenemisreitti ovat täysin sidoksissa toisiinsa. Molempia voi muuttaa jälkikäteen - ja usein kannattaakin. Konsepti on vähän kuin suunnitelma siitä, mitä kuuluu sekä etenemiseen että perillä puuhasteluun. Reitti taas on - nimensä mukaan - reitti sinne konseptin toteuttamiseen. Käsikirjoitukset taas ovat konkreettisia suunnitelmia ja työnjakoja siitä kuinka se toteuttaminen tehdään.

Jos olet selvittänyt itsellesi sen, että mistä kohdasta/numerosta olet lähdössä liikkeelle, niin seuraavaksi kannattaa pohtia että mihin numeroon asti etenemiseen sitoudut mielessäsi. Silloin sinulle tulee kuva siitä, kuinka paljon työtä, rahaa ja motivaatiota sinulla pitää olla ja myös siitä, että mitä voit saada tekemisestäsi itsellesi. Voit myöhemmin muuttaa näkemystäsi. Eteneminen on kuitenkin helpompaa jos on tavoite, välitavoitteita ja realistinen käsitys maaston ja matkan kestosta ja vaativuudesta.

Tässä pintapuolinen etenemisreittilistaus. Etsi tästä se, joka mielestäsi sopii sinulle parhaiten juuri nyt.

2e1. Nollatasolta pohjalle.

"Hyppää polkupyörän selkään ja polje sinne minne haluat."

Osaamista ei ole. Intoa tai hullunrohkeutta on. Tekeminen ja aikaansaaminen kiinnostaa enemmän kuin tausta- ja pohjatyö.

Aloita sillä mitä omistat tai mihin yletät (esim. ostamalla) helposti. Rupea tekemään ja katso mitä saat aikaan. Tee virheitä ja opi niistä - tai toista niitä.

Tämä reitti on todella loistava käytännön kautta oppiville jotka haluavat nähdä heti sen, että tekeminen tuottaa tulosta. Jos toimintaan ryhtymisen kynnys on sinulle matalampi kuin opetteluun uppoutuminen, niin tämä reitti voi sopia sinulle. Tarvitset korkeaa riskinsietokykyä.

Pohjalla on kuitenkin tungosta, joten isompi yleisö, raha, suosio sun muut jäävät haaveeksi. Yleisö koostuu lähes aina lähipiiristä.

Peruskaava: Ota kännykkä taskusta. Rupea videoimaan. Editoi niillä ohjelmilla joita kännystä, tietsikalta tai netistä löytyy ilmaiseksi. Tunge tulos nettiin ja katso mitä tapahtuu.

Rahaa ei kulu yhtään tai juuri yhtään ja osaamista sekä kokemusta kertyy kuitenkin. Tämän reitin valitseminen ei ole este jollekin muulle tasolle pääsemiselle.

2e2. Nollatasolta pinnalliseen osaamiseen.

"Opettele liikennesäännöt ja se kuinka valita ajoneuvo + käyttää sitä teoriassa."

Tämä on välivaihe.

Sopii niille, jotka selvittävät asioita ennen kuin mättävät rahaa leluihin. Sopii niille jotka haluavat tietää ja ymmärtää mitä ovat tekemässä ja mihin edes voi pyrkiä ja mitä se pyrkiminen tai perille pääseminen vaatii. Kannattaa valita tämä reitti jos haluaa pitää auki kunnianhimoisemmat tavoitteet mutta rajata riskit niin rahaa tai aikaa ei uppoa liikaa hankkeeseen joka saattaa jäädä kesken. Sopii niille, joilla on sekä matala riskinsietokyky että matala toimintaan ryhtymisen taipumus mutta kuitenkin kiinnostusta tämmöisiin asioihin.

Pinnalliseen osaamiseen kuuluu se, että tietää ja ymmärtää laitteiden, termien, työnkulun, ohjelmistojen ja kokonaisuuden pääpiirteet sekä osaa hahmottaa sisällöntuotannosta ja sen omaa suuntautumista koskevista osa-alueista yleispiirteet.

Tämä on loistava reitti niille, joille toimintaan ryhtymisen kynnys on korkeampi kuin asioihin paneutumisen. Jos haluat että aikaansaannoksesi nousevat alusta lähtien pohjan yläpuolelle niin harkitse tätä reittiä.

Peruskaava: Selvitä keskeiset käsitteet, työnkulun ja laitteistojen reunaehdot ja eri vaihtoehtojen kustannustasot ainakin pinnallisesti. Ota selvää. Kokeile sen jälkeen käytännössä sitä mitä opit. Kokeile yhtä asiaa kerrallaan ja katso mitä se muuttaa.

Rahaa kuluu juuri sen verran kuin suostut kuluttamaan. Voit milloin tahansa katkaista rahan kulumisen - joko etu- tai jälkikäteen.

Hyötypuolelle kertyy se, että julkaiset ja teet mitään tai et, niin opit paljon ja voit siirtää tätä oppimista elämän ja ehkä myös työskentelyn muille alueille.

Tälle reitille on tyypillistä se, että käytännön tekemistä, näppituntuman kehittämiselle tarpeellista räpeltämistä ja omalle ajattelulle epätyypillisiä alueita ei kehitetä tarpeeksi. Kannattaa katsoa hyvin aktiivisesti, että mitä opettelee ja mitä jää opettelematta ja motivoida itseään niihin suuntiin, joihin ei (vielä?) tunne vetovoimaa. Usein vetovoiman ja motivaation puute johtuu epävarmuudesta.

Vinkki: Lisää yrittämisen ja epäonnistumisen määrää. Räpellä aina samaa juttua ensin räpeltämisen tasolla ennen kuin yrität tehdä sitä aikaansaamisen tasolla.

2e3 Nollatasollta matalan osaamisen ja kokemuksen tasolle

"Opettele ennen kuin menet liikenteeseen, mutta mene nyt kuitenkin kunhan olet ensin treenannut suljetulla alueella."

Tämäkin on välivaihe.

Jos kakkosvaiheen reitin valinnut uskoo ja noudattaa noita "kokeile käytännössä", "räpellä ensin", "kehitä näppituntumaa ja niiitä alueita jotka koet itsellesi vieraiksi" niin hän kääntää tekemisensä kautta itsensä kakkosreitiltä automaattisesti tälle.

Haittana on se, että härpäkkeisiin menee rahaa. Hyötynä on se, että saadaan yhtä pykälää parempaa tuotantoa aikaan.

Ykkösreitin valinnut saattaa hyvin tulla sitä tietä tänne asti ihan tekemisen ja kokemuksen karttumisen kautta.

Tälle reitille on tyypillistä se, että aikaansaamisessa alkuun pääseminen hitaahkoa, mutta taustalla tapahtuu laaja-alaista oppimista, jota voidaan hyödyntää myöhemmin jos eteneminen jatkuu vaativammille tasoille.

2e4 Nollatasolta harrastelijatasolle

"Otetaan tavaksi hoitaa oma asiointi sillä että käydään hoitamassa se asiointi."

Tänne on tultu sillä että on yhdistetty tekemistä ja sen tuomaa aikaansaamista perusasioiden oppimiseen ja opetteluun. Reitti on voinut olla joko suoraan kädet saveen tunkevaa tekemiskeskeistä tai oppimis- ja opettelukeskeistä. Molempia reittejä pääsee harrastelijatasolle.

Tämä on se vaihe, jossa huomataan, että tultiin kumpaa reittiä tahansa, niin tarvitaan enemmän sitä osaamista ja tietoutta joka oli juuri sillä toisella reitillä. Suurin este ja hidaste on usein osaamisen ja tiedon epätasaisuus ja sellaiset katvealueet, joiden olemassaolosta ja merkityksestä ei olla tähän asti oltu edes kunnolla tietoisia.

Täällä tarvitaan omaan työnkulkuun sopivia härpäkkeitä. Usein juuri tässä huomataan, että on myös härpäkkeiden puutteet toimivat oppimisen ja aikaansaamisen rajoitteina.

Jos into ja kiinnostus jatkuu niin tässä kohtaa alkaa usein parempien työskentelyvälineiden harkinta - esim. kuluttajaluokan vehkeistä harrastajatasoisiin siirtymisen pohtiminen. Tässä aletaan usein ymmärtämäään paremmin kaluston, työnkulun, oppimistapojen, ohjelmistojen ja oman huomionsuuntaamisen ja työmäärän merkitystä. Joskus myös oman kykyprofiilin piirteet huomataan tässä esteiksi.

Suurin osa audiovisuaaliselle kentälle lähtevistä joko pysähtyy harrastelijatasolle tai lopettaa tässä kokonaan. Ne, jotka jatkavat nousevat usein aikaansaamisen laadun suhteen aivan eri korkeuksiin eli harrastajatasolle.

Vinkki: Jos liikkelle lähtiessäsi tiedät jatkavasti ainakin harrastelijatasolle niin hanki heti alussa harrastajatason härpäkkeet. Silloin opit enemmän, nopeammin, keskeisempää ja tässä kohtaa ei tule kalustonvaihtorumbaa ja sen tuottamia kustannuksia. Jos tiedät olevasi tulossa ainakin tänne, niin hanki heti alussa vaikka vähemmän ja parempaa. Tässä kohtaa voit harkita kaluston laajentamista.

2e5 Nollatasolta harrastajatasolle

"Ajamisessa on samaa varmuutta kuin ammattikuskilla ja kilometrejäkin tulee paljon, mutta leipä tulee muualta."

Harrastelijasta on pidempi matka harrastajaan kuin nollatasoon. Harrastaja tietää tämän, harrastelija ei. Harrastajatasolla asioita tehdään yhtä hyvin kuin ammattilaisten tasolla, mutta ei yhtä laaja-alaisesti, ei aina eikä olla samalla tavalla puun ja kuoren välissä.

Harrastaja kuluttaa aikaa ja rahaa harrastukseen. Ammattilainen koittaa minimoida molempia. Harrastaja maksimoi asiaan käytetystä ajasta ja rahasta saatavan nautinnon, ammattilainen tuoton. Suoriutumistasoa koskevat standardit ovat samat. Ammattilainen koittaa pysyä koko ajan niiden yläpuolella. Sillä ei ole niin paljon väliä paljonko standardit ylitetään. Harrastaja hakee sitä oman elämänsä ennätystä standardien yllittämisessä.

Eli harrastajataso on ihan oikeasti jo tosi kova taso. Harrastajatasolla tehtävä sisällöntuotanto saattaa tavoittaa isoja yleisöjä. Se voi ollla omalla alallaan todella arvostettu, jopa kansainvälisesti ihailtu.

Tälle tasolle on tultu valtavan työmäärän, oppimisen, paneutumisen ja osaamisen avulla. Välineistö on yleensä harrastaja-, semipro- tai ammattilaistasoista. Sitä osataan käyttää kaikkeen mitä halutaan tehdä, mutta ei välttämättä siihen mitä ei haluta tehdä. Työnkulku ja välineistö ovat hioutuneet toisiinsa. Molemmat tunnetaan läpikotaisin.

Jos tietää pyrkivänsä tälle tasolle niin pitää olla valmis käyttämään aikaa, rahaa, vaivaa ja motivaatiota vuosien ajan. Härpäkkeiden suhteen kannattaa heti alussa hypätä kuluttajaluokan vimputtumien yli ja keskittyä harrastaja-, semipro- ja pro-tason vehkeisiin, ohjelmistoihin ja tavoitteisiin. Tämä ylihyppääminen siirtää kustannuksia varhaisempaan vaiheeseen, mutta myöhemmin säästää rahaa kun välttyy turhalta vaihtorumbalta ja aikaa kun selviää yhteen kalustoon ja sen käyttölogiikkaan tutustumiselta.

Harrastajatasolta katsoen huomaa miten valtavia eroja eri laitteiden, järjestelmien ja työnkulkujen käyttö/toimintalogiikassa on. Mitä aikaisemmin löytää itselleen sopivan ja mitä paremmin voi pysyä siinä, sitä enemmän voi keskittyä siihen mitä haluaa saada aikaan sen sijaan että joutuisi keskittymään ja paneutumaan koko ajan siihen, millä haluaa saada aikaan.

Taas: Jos tiedät pyrkiväsi tänne, niin hanki niin aikaisin tälle tasolle sopivia vehkeitä, ohjelmistoja ja työskentelytapoja kuin voit. Kasautuva hyöty on suurempi kuin kustannusten aikaistumisesta tuleva haitta. Hanki juuri sitä ja vain sitä mitä ihan oikeasti tarvitset ja kaipaat. Hanki vasta kun tiedät varmasti tekeväsi sekä oikean että tarpeellisen/pitkäaikaista nautintoa tuovan hankinnan.

Vinkki: Jaa osaamistasi aina kun joku on siitä kiinnostunut. Sitä kautta syntyy hyviä verkostoja, joista on ilon lisäksi hyötyä. Älä ammattilaistu jos se söisi tekemisestä ilon. Jos ammattilaistut, niin mieti tarkkaan että missä on sinun markkinarakosi.

2e6 Nollatasolta kevytammattilaisuuteen

"Sivutoiminen tai osa-aikainen ammattikuski."

Sisällöntuotanto tuo leipää taloon, mutta vlogi, blogi tai podcast ei ole ainoa tai pääasiallinen leivän lähde - ainakaan vielä. Asiat pitää kuitenkin miettiä rahaan, ajankäyttöön ja investointien takaisinmaksuaikaan liittyvän logiikan kautta. Työnkulun pitää olla laadultaan mutta myös aikatehokkuudeltaan todella hiottua.

Verkostoituminen on hyvin keskeinen osa toiminnasta koska asiakkaat, keikat ja rahan paluuliikenne löytyvät aika usein verkostojen kautta. Verkostoituminen perustuu aika suurelta osin osaamisesta ja luotettavuudesta jo ajat sitten annettuun näyttöön.

Ongelmaksi voi muodostua osaamisen kapea-alaisuus tai muut työskentelyn laadulliset puutteet, markkinointiosaamisen heikkous, huono toimintakonsepti ja sitä kautta heikko profiloituminen alalla, liian kova kilpailu ja sen tuomat matalat katteet ja se, että maailma muuttuu niin nopeasti, että oma markkinarako voi kadota tai kaventua liikaa.

Tänne pyrkiminen on erittäin kovan riskin ja matalan tuottopotentiaalin valinta. Se on siis täysin järjetöntä. Mutta joskus ihmisen sisäinen palo ei anna vaihtoehtoja. On tehtävä se, mikä on tehtävä. On yritettävä sitä mitä sydän haluaa.

Vinkki: Älä. Tähtää tälle reitille vain jos et voi olla tähtäämättä tänne. Jos tähtäät, niin koita rakentaa sellaista kokonaisuutta jonka osat ruokkivat toisiaan. Säilytä elämän turvaverkot ja pakoreitit jos voit.

2e7 Nollatasolta kovan tason ammattilaisuuteen.

"Rupeiskohan taksikuskiksi, autokoulunopettajaksi vai ajaisko yhdistelmäajoneuvoa työkseen."

Reitti kulkee usein muttei aina koulutuksen, palkkatyöläisyyden ja siitä omaan yritykseen siirtymisen kautta. Lähes aina reitti on jollain tavoin koko elämän mittainen vaikka se ei aina olisikaan ammattilaisuutta kohti tähtäävä.

Osaamisen ja välineiden pitää olla ammattimaiseen toimintaan sopivia, mutta kovan luokan ammattilainen saa luultasti kuluttajaluokan vehkeillä, kännykällä, sanelukoneella tms. aikaan paljon enemmän ja nopeammin kuin harrastaja millään. Lisäksi kovan tason ammattilainen myy sen mitä saa aikaan ja ihan kelvollisella summalla.

Verkostot ovat valtavat. Osaaminen laaja-alaista. Omaa osaamista korvataan vielä osaavampien osaamisella aina kun siihen on tarve tai mahdollisuus kohtuuhinnalla.

Jos tähtäät tänne, niin sinun pitäisi pystyä tuottamaan paljon parempi ja kattavampi ohjeisto kuin nämä minun löpinäni. Ja sinun pitäisi pystyä tekemään se videosarjana, aika nopeasti ja niin että siitä tulee huikean suosittu.

Jos tänne tähtääminen on sinulle realismia, niin ole kiltti ja jaa osaamistasi, ymmärrystäsi ja kokemuksiasi tässä ketjussa. Me muut tarvitsemme sitä.

2e8. Muita työllistävä yritystoiminta.

"Ajattelin perustaa rekka/linja-auto/tms. yhtiön."

Jos tähtäät audiovisuaalisen sisällöntuotannon alueella tänne, niin olet joko suuruudenhullu ja epäonnistut sen vuoksi tai se kuuluisa yksi miljoonasta, joka pystyy siihen mihin muut eivät.

Jos tähtäät tänne, niin minulla tai tällä ketjulla ei luultavasti ole sinulle mitään annettavaa ja sinulla ei luultavasti ole aikaa tai tarvetta lukea tätä. Missään nimessä sinulla ei ole aikaa kirjoittaa tänne muussa kuin terapiamielessä.

On olemassa näitä Joe Roganeita sun muita. Jos uskot kuuluvasi siihen joukkoon, niin onnittelut.
 
Viimeksi muokattu:
3. Linkkejä, vinkkejä, sivustoja, tuubitietoutta


Osaan laitan suoraan linkin. Osaan laitan hakusanat joilla löytää jotain hyvää ja hyödyllistä. En valikoi tai seulo kovin paljon valmiiksi.

Valmistajilla on usein hyviä omia sivustoja, tuubikanavia yms. En linkkaa niitä. Jokainen osaa kirjoittaa laitteen tai sen valmistajan nimen hakukenttään.

Jos katsoo näitä, niin kannattaa tavallaan katsoa kahteen kertaan. Katso ensin niin että omaksut sen tiedon ja ne taidot joista saat hyötyä tai nautintoa. Katso sitten uudestaan niin että katsot mikä on klipin ja kyseisen kanavan konsepti, miten se on tuotettu ja miten se tukee juuri sitä jaksoa jonka katsoit. Samalla voit purkaa jakson mielessäsi tai paperilla käsikirjoitukseksi ja suppeaksi tuotantosuunnitelmaksi. Tämmöinen takaisinlaskenta opettaa valtavasti.


Konseptointi

- Seth Godin


Käsikirjoittaminen ja kirjoittaminen


Kuvaaminen ja kalusto


- Tuubita myös valaistuksesta - aloita studiojutuista ja siirrä se ymmärrys itse studion ulkopuolelle.

Äänittäminen ja kalusto



Ohjelmistot

Kirjoita ohjelman nimi ja sopiva sana. Tutorial on hyvä alku.
Hae ohjelman tekijän nimellä.



Kirjallisuutta (käsikirjoittamispainotteisesti)

Anne Lamott
Blake Snyder
John Truby
Christopher Vogler


Inspiraatio ja innovointi




[Laitan myöhemmin lisää]
 
Back
Top