Voivatko tetsareissa olevat ammukset syttyä osumasta?

JOKO

Ylipäällikkö
BAN
Tuli mieleen nykyisestä muodista lykätä rintamuksen täydeltä lipastaskuja. Panssarivaunujen ajopanokset tuppaavat roihahtamaan osuman seurauksena. Voiko sama ilmiö aiheuttaa tavallisen taistelijan kärähtämisen? Mahtaako yksittäinen patruuna tuottaa tarpeeksi lämpöä sytyttääkseen viereiset?
 
Valojuovat käsittääkseni voivat hyvinkin syttyä, miksei taktisessa chest-riqissä leppaseva savu tai fosforikranukin voine syttyä? Tai jos taktisessa eturessussa olla mötköttää polttopullo, aijjai. Zipon bensapurtelo?
 
Kaikki on tietenkin mahdollista, jos olosuhteet ovat sopivat, mutta en laskisi sen varaan että äijän kamat syttyy tuleen valojuovan osumasta, jos bensatankkiakaan ei saa niillä automaattisesti liekkeihin (katso mythbusterisien osa).
 
Asioissa on toki puolensa, mutta tilanteessa jossa tulee vartalo-osumia en olisi ensisijaisesti huolissani sekundaarisista palovammoista.

Aseiden kanssa metsästysmielessä puuhaavilla on toisaalta varmasti kokemusta "patruuna nuotiossa" -tapahtumista...
 
ctg kirjoitti:
Kaikki on tietenkin mahdollista, jos olosuhteet ovat sopivat, mutta en laskisi sen varaan että äijän kamat syttyy tuleen valojuovan osumasta, jos bensatankkiakaan ei saa niillä automaattisesti liekkeihin (katso mythbusterisien osa).

Bensa tunnetusti syttyy heikosti luodin osumasta, mutta mitenkäs ruuti?
 
On tuota kokeiltu. Kuten tuollakin todetaan, parin patruunan ruudin palaminen on osuman saaneen pienimpiä murheita.

http://www.theboxotruth.com/docs/bot9.htm
 
rukkaskikka kirjoitti:
On tuota kokeiltu. Kuten tuollakin todetaan, parin patruunan ruudin palaminen on osuman saaneen pienimpiä murheita.

http://www.theboxotruth.com/docs/bot9.htm

No jopas. Ei ne näköjään sytytä vieressä olevia.

Mikä mahtoi olla tilanne vanhemmissa panssarivaunuissa, kun pääaseen hylsyt olivat kokonaan messinkiä tai rautaa? Leimahtiko koko ammuslasti nykyaikaisten vaunujen tapaan vai ainoastaan osuman saanut hylsy? Shermanien muistelen olleen herkkiä palamaan. Johtui käsittääkseni juuri ammusten syttymisestä. Miksi muilla vaunuillla ei ole samanlaista mainetta?
 
JOKO kirjoitti:
Mikä mahtoi olla tilanne vanhemmissa panssarivaunuissa, kun pääaseen hylsyt olivat kokonaan messinkiä tai rautaa? Leimahtiko koko ammuslasti nykyaikaisten vaunujen tapaan vai ainoastaan osuman saanut hylsy? Shermanien muistelen olleen herkkiä palamaan. Johtui käsittääkseni juuri ammusten syttymisestä. Miksi muilla vaunuillla ei ole samanlaista mainetta?

Muista vaunuista en niin tiedä mutta:
Ensimmäisen mallin Sherman oli se palamisherkkä, sitä kutsuttiinkin Ronsoniksi silloisen sytkärin mukaan. (Mainoksen mukaan syttyy aina ensi yrittämällä :) ) Siinä ammukset säilytettiin tornin kyljessä "kuivina" ja saivat osumia helposti. Myöhemmissä malleissa ammukset siirrettiin lattialle "märkä säilytykseen", eli yksittäispakattuihin laatikoihin jonka seinien välissä oli vettä ja ruosteenesto-pakkasneste seosta, myös öljyä käytettiin.

Ja eiköhän siinä alkuun lähtenyt se osuman saanut muiden ammusten seuratessa hieman viiveellä perässä...
 
Shermanin syttymisen helppoudessa suurin syy oli moottorin käyttämä bensa ja polttoainejärjestelmän huono suojaus.
 
Lunni kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Mikä mahtoi olla tilanne vanhemmissa panssarivaunuissa, kun pääaseen hylsyt olivat kokonaan messinkiä tai rautaa? Leimahtiko koko ammuslasti nykyaikaisten vaunujen tapaan vai ainoastaan osuman saanut hylsy? Shermanien muistelen olleen herkkiä palamaan. Johtui käsittääkseni juuri ammusten syttymisestä. Miksi muilla vaunuillla ei ole samanlaista mainetta?

Muista vaunuista en niin tiedä mutta:
Ensimmäisen mallin Sherman oli se palamisherkkä, sitä kutsuttiinkin Ronsoniksi silloisen sytkärin mukaan. (Mainoksen mukaan syttyy aina ensi yrittämällä :) ) Siinä ammukset säilytettiin tornin kyljessä "kuivina" ja saivat osumia helposti. Myöhemmissä malleissa ammukset siirrettiin lattialle "märkä säilytykseen", eli yksittäispakattuihin laatikoihin jonka seinien välissä oli vettä ja ruosteenesto-pakkasneste seosta, myös öljyä käytettiin.

Ja eiköhän siinä alkuun lähtenyt se osuman saanut muiden ammusten seuratessa hieman viiveellä perässä...

Mihin märkäsäilytyksen teho perustuu? Tukahduttaako vesi syttyneet ammukset vai sitooko se syntyneen lämpöenergian, joilloin muut ammukset eivät syty?

Muistelen nähneeni vastaavan systeemin jossain vaunussa? Voisiko olla T-55? Siinä oli ammusteline kuskin vieressä. Ammusteline oli dieselsäiliö, johon oli tehty ammusten mentävät kolot. Diesel kuulemma riittää taltuttamaan syttyneen ammuksen.
 
JOKO kirjoitti:
Lunni kirjoitti:
JOKO kirjoitti:
Mikä mahtoi olla tilanne vanhemmissa panssarivaunuissa, kun pääaseen hylsyt olivat kokonaan messinkiä tai rautaa? Leimahtiko koko ammuslasti nykyaikaisten vaunujen tapaan vai ainoastaan osuman saanut hylsy? Shermanien muistelen olleen herkkiä palamaan. Johtui käsittääkseni juuri ammusten syttymisestä. Miksi muilla vaunuillla ei ole samanlaista mainetta?

Muista vaunuista en niin tiedä mutta:
Ensimmäisen mallin Sherman oli se palamisherkkä, sitä kutsuttiinkin Ronsoniksi silloisen sytkärin mukaan. (Mainoksen mukaan syttyy aina ensi yrittämällä :) ) Siinä ammukset säilytettiin tornin kyljessä "kuivina" ja saivat osumia helposti. Myöhemmissä malleissa ammukset siirrettiin lattialle "märkä säilytykseen", eli yksittäispakattuihin laatikoihin jonka seinien välissä oli vettä ja ruosteenesto-pakkasneste seosta, myös öljyä käytettiin.

Ja eiköhän siinä alkuun lähtenyt se osuman saanut muiden ammusten seuratessa hieman viiveellä perässä...

Mihin märkäsäilytyksen teho perustuu? Tukahduttaako vesi syttyneet ammukset vai sitooko se syntyneen lämpöenergian, joilloin muut ammukset eivät syty?

Tuossa Shermanissa sen wet-storagen teho perustui siihen, että ammukset olivat ainoastaa niissä varastoissa, eikä niitä tungettu ihan joka koloon mihin ne vain saatiin mahtumaan. Toinen syy voi sitten olla, että ihan pienimmän sirpaleet eivät tehonneet niihin ammuksiin, mutta tietämäni mukaan se neste ei kyennyt estämään ammusta syttymästä, jos kranaatti ottaa suoran osuman, mahdollisesti vain sen seuraavan ammuksen syttymisen, mutta tuollainen määrä ruutia vaunun sisällä hoitaa kyllä homman yhdelläkin kranaatilla(tai siis laukauksella).
 
JOKO kirjoitti:
rukkaskikka kirjoitti:
On tuota kokeiltu. Kuten tuollakin todetaan, parin patruunan ruudin palaminen on osuman saaneen pienimpiä murheita.

http://www.theboxotruth.com/docs/bot9.htm

No jopas. Ei ne näköjään sytytä vieressä olevia.

Mikä mahtoi olla tilanne vanhemmissa panssarivaunuissa, kun pääaseen hylsyt olivat kokonaan messinkiä tai rautaa? Leimahtiko koko ammuslasti nykyaikaisten vaunujen tapaan vai ainoastaan osuman saanut hylsy? Shermanien muistelen olleen herkkiä palamaan. Johtui käsittääkseni juuri ammusten syttymisestä. Miksi muilla vaunuillla ei ole samanlaista mainetta?

Tämä filmi varmaan vastaa kysymykseesi:

Itse kuitenkin veikkaisin, että "keittävien" ammusten määrä on aika irrelevantti ottaen huomioon tankin sisätilojen koon ja ruudin määrän. Yksikin ammus joka syttyy, niin se tekee tarpeeksi vahinkoa, että miehistö jättää vaunun tai tukehtuu ennen kuin palaa (ja varmasti siellä jokin syttyy palamaan). Toisaalta jossakin 75mm:n ammuksessa on arvioni mukaan ruutia ihan tarpeeksi, että se kyllä samalla sytyttää muutkin ammukset.

Shermanin maine taas johtuneen siitä, että jenkit ovat pitäneet huolen siitä, että tälläiset asiat ovat olleet hyvin julkisuudessa esillä. Veikkaan, että joku T-34 keitti ihan yhtä hyvin kunhan oikeanlaisella aseella ampui, mutta itärintama on huomattavasti vähemmän tunnettu rintama.
 
Last edited by a moderator:
baikal kirjoitti:
Valojuovat käsittääkseni voivat hyvinkin syttyä, miksei taktisessa chest-riqissä leppaseva savu tai fosforikranukin voine syttyä? Tai jos taktisessa eturessussa olla mötköttää polttopullo, aijjai. Zipon bensapurtelo?

Beevorin Normandia kirjassa oli kuvaus jossa jenkin fosforikranua syttyi tuleen, oma upseeri lopetti kaverin.
 
Back
Top