Wanhat ohjukset, Vigilant ja SS-11 (RO-63)

Döödihärry

Alikersantti
Tuli tuossa juteltua muutaman vanhemman herrasmiehen kanssa, jotka muistelivat aikanaan RUK:ssa heille esitellyn brittiläisen Vigilant PST-ohjuksen periaatetta. Aloitan ketjun Suomessa käytetyistä MCLOS-ohjuksista.

Ilmeisen pienissä määrissä tuota Vigilantia aikanaan on hankittu, mutta päänavauksena on ollut merkittävä YYA-ajan Suomessa. Ohjaus-/tähtäyslaite vaikuttaa yllättävän näppärälle aikaisekseen, ja mahdollisti pienen etäisyyden ampujan ja laukaisulaitteen väliin. Jotain vastaavia ohjuksia muistelen Jugoslavian hajoamissodissa vielä käytetyn.

SS-11 eli suomalaisittain Rannikko-ohjus 63 ei taitanut koskaan olla Suomessa varsinaisessa PST-käytössä?

Ymmärtääkseni varsinkin SS-11 tähtääminen (ohjaaminen) ja osuminen oli hankalaa. Wikistä yksityiskohta; "Suomessa ohjukseen kehitettiin kevyt liikuteltava puinen laukaisuteline, joka todettiin käyttökelpoiseksi koe- ja harjoitusammunnoissa. Suomalaiset ohjusampujat valittiin tarkoin. Osumatarkkuus oli näin selvästi parempi kuin mitä kokemukset muualla olivat. Pääsyy ohjuksen käytöstä poistumiseen oli tuotannon päättyminen."

Tosiaan, RO-63 keikkui legendaarisessa merivoimien varastossa vielä 1995. Oliko syynä köyhä kansakunta, vai ihan tyytyväisyys ohjuksen suorituskykyyn, että tätä visuaalisesti stimuloivaa ohjusta pidettiin varastossa vielä tuolloin?

Mielenkiintoista olisi lukea käyttäjäkokemuksia ja nippelitietoa näistä.
 
SS-11 eli suomalaisittain Rannikko-ohjus 63 ei taitanut koskaan olla Suomessa varsinaisessa PST-käytössä?

Mielenkiintoista olisi lukea käyttäjäkokemuksia ja nippelitietoa näistä.

Vanhan PST-ohjuksen kierrättäminen rannikkotorjuntaan kuullostaa ihan ok idealta: Väylällä ajava alus on kertaluokkaa helpompi maali kuin mikään panssarivaunu, ja läpäisyäkin riittävästi. Takuuvarma osuma ja läpäisy, mutta vaikea saada kriittistä osumaa.

Olisi tosiaan kiinnostava tietää miten tuota oli ajatus käyttää. Oliko tarkoitus tähdätä esim ohjaamoon tms?
 
Vanhan PST-ohjuksen kierrättäminen rannikkotorjuntaan kuullostaa ihan ok idealta: Väylällä ajava alus on kertaluokkaa helpompi maali kuin mikään panssarivaunu, ja läpäisyäkin riittävästi. Takuuvarma osuma ja läpäisy, mutta vaikea saada kriittistä osumaa.

Olisi tosiaan kiinnostava tietää miten tuota oli ajatus käyttää. Oliko tarkoitus tähdätä esim ohjaamoon tms?
Meillä ei käsittääkseni kierrätetty, vaan SS-11 hankittiin suoraan rannikolle. Taistelukärkikin oli heti lähdöstä laivoja vastaan tarkoitettu. Vanhakaan tuo ei hankinnan aikaan ollut.

Vigilantit olivat sitten koko lyhyen uransa pst:llä.
 
Vanhan PST-ohjuksen kierrättäminen rannikkotorjuntaan kuullostaa ihan ok idealta: Väylällä ajava alus on kertaluokkaa helpompi maali kuin mikään panssarivaunu, ja läpäisyäkin riittävästi. Takuuvarma osuma ja läpäisy, mutta vaikea saada kriittistä osumaa.

Olisi tosiaan kiinnostava tietää miten tuota oli ajatus käyttää. Oliko tarkoitus tähdätä esim ohjaamoon tms?

SS-11 oli käsittääkseni myös Ruotsin rannikkotykistön käytössä nimellä Rb 52.
 
Alkuperäisen satsin tilallehan hankittiin ainakin kirjallisuudessa olleiden tietojen mukaan uusi kierros SS11-ohjuksia vuoden 1980 tienoilla. Ilmeisesti tuohon järjestelmään oltiin meillä tyytyväisiä toisin kuin Vigilantiin. Vaatimustasokin oli tietysti paljon matalampi.
 
Ilmeisesti juu SS11 lisähankinnat ovat pyörineet yllättävänkin myöhään. Aloitusviestini linkissä näkyy kuva museoidusta RO-63:sta, siinä laatikon kyljessä lukee lot nr (eränumero) 4/82.

Sinänsä jotenkin kuvaavaa suomalaista köyhän armeijan touhua, että siinä missä muualla maailmassa SS11 oli helikopteri- tai ajoneuvoasenteinen, jumppasivat Suomen varusmiehet ohjusjärjestelmää luodolta toiselle. Rannikon oma jumppakuutio? Toki Suomessa siihen väsättiin tämä kevytrakenteisempi puinen laukaisuteline. Ehkäpä näppärä laite aikanaan ollut, sopiva laite sodanaikaisten piiskatykkien ja varsinaisten linnoitettujen rannikkotykkien väliin.

Kokonaisuudessaan, vaikuttaa rannikkopuolustuksessa ollut takavuosikymmeninä ihan kunnioitettavaa laatikon ulkopuolelta ajattelua, kun miettii vaikkapa rannikkotykeiksi muutettuja T54-/55 torneja kanuunoineen.
 
Ilmeisesti juu SS11 lisähankinnat ovat pyörineet yllättävänkin myöhään. Aloitusviestini linkissä näkyy kuva museoidusta RO-63:sta, siinä laatikon kyljessä lukee lot nr (eränumero) 4/82.

Sinänsä jotenkin kuvaavaa suomalaista köyhän armeijan touhua, että siinä missä muualla maailmassa SS11 oli helikopteri- tai ajoneuvoasenteinen, jumppasivat Suomen varusmiehet ohjusjärjestelmää luodolta toiselle. Rannikon oma jumppakuutio? Toki Suomessa siihen väsättiin tämä kevytrakenteisempi puinen laukaisuteline. Ehkäpä näppärä laite aikanaan ollut, sopiva laite sodanaikaisten piiskatykkien ja varsinaisten linnoitettujen rannikkotykkien väliin.

Kokonaisuudessaan, vaikuttaa rannikkopuolustuksessa ollut takavuosikymmeninä ihan kunnioitettavaa laatikon ulkopuolelta ajattelua, kun miettii vaikkapa rannikkotykeiksi muutettuja T54-/55 torneja kanuunoineen.
Miehissä niitä rannikko-ohjuksia edelleen roudataan, vaikka kalusto on vaihtunut uuteen. Ei kovin tavallinen järjestely myöskään raskaamman Spike-variantin kohdalla.

Olosuhteet ja käyttö huomioiden tuo on kuitenkin välttämätöntä. Ei millään liikkumavälineellä pysty huomaamatta viemään noin lyhytkantamaisia aseita saaristossa asialliseen tuliasemaan. Käyttäjille kuitenkin hasardihommaa.
 
Back
Top