D
Deleted member 1262
Guest
Tässä lisää :
BlackFox
Ylipäällikkö
USA torppasi suomalaisten sukellusvenekaupat
Tämä poiminta ei varsinaisesti liity asekauppoihin, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sitä vahvemmin.
80-luvulla Neuvostoliitto tilasi suomalaiselta Rauma-Repolalta kolme Mir-sukellusvenettä tutkimuskäyttöön. Sukellusveneet olivat kylmän sodan aikaan arkaluonteinen myyntituote, joten yrityksen pääjohtaja Tauno Matomäki kysyi varmuuden vuoksi CIA:lta, mitä mieltä Yhdysvalloissa oltaisiin asiasta. Yhdysvalloissa naureskeltiin, sillä suomalaistekniikan kykyihin ei uskottu.
Rauma-Repola otti homman kuitenkin tosissaan. Mir-sukellusveneet pääsivät testisukelluksissa kuuden kilometrin syvyyteen. Se kauhistutti Yhdysvaltoja, jonka sukellusveneet eivät päässeet lähellekään suomalaisalusten maksimisyvyyttä. Yhdysvallat pelkäsi, että Neuvostoliitto käyttäisi niitä Atlantin pohjaan sijoitettujen yhteyskaapeleiden katkontaan.
Neuvostoliiton Tiedeakatemia tilasi v. 1984 suomalaisilta kolme syvänmeren sukellusalusta. Miehistöpallo, joka unohtui vuosiksi suomalaiseen varastoon.
– He uhkasivat meitä konkurssilla. Sanoivat muutaman esimerkin firmoista, jotka eivät heidän neuvojaan ottaneet huomioon, Tauno Matomäki muisteli myöhemmin.
Amerikkalaiset ilmoittivat lopuksi, että sukellusveneitä ei saa toimittaa Neuvostoliittoon tai koko Suomen elinkeinoelämä joutuisi kärsimään. Myös USAn presidentti Ronald Reagan painosti asiasta Suomen presidentti Mauno Koivistoa.
Sukellusveneitä toimitettiin Neuvostoliittoon lopulta kaksi, 200 miljoonalla markalla. Veneet myi Rauma-Repolan tytäryhtiö Rauma-Repola Oceanics Oy, joka purettiin heti toimituksen jälkeen. Suomeen syntynyt huippuosaaminen katosi suurvaltapelin seurauksena
Tämä poiminta ei varsinaisesti liity asekauppoihin, mutta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan sitä vahvemmin.
80-luvulla Neuvostoliitto tilasi suomalaiselta Rauma-Repolalta kolme Mir-sukellusvenettä tutkimuskäyttöön. Sukellusveneet olivat kylmän sodan aikaan arkaluonteinen myyntituote, joten yrityksen pääjohtaja Tauno Matomäki kysyi varmuuden vuoksi CIA:lta, mitä mieltä Yhdysvalloissa oltaisiin asiasta. Yhdysvalloissa naureskeltiin, sillä suomalaistekniikan kykyihin ei uskottu.
Rauma-Repola otti homman kuitenkin tosissaan. Mir-sukellusveneet pääsivät testisukelluksissa kuuden kilometrin syvyyteen. Se kauhistutti Yhdysvaltoja, jonka sukellusveneet eivät päässeet lähellekään suomalaisalusten maksimisyvyyttä. Yhdysvallat pelkäsi, että Neuvostoliitto käyttäisi niitä Atlantin pohjaan sijoitettujen yhteyskaapeleiden katkontaan.
Neuvostoliiton Tiedeakatemia tilasi v. 1984 suomalaisilta kolme syvänmeren sukellusalusta. Miehistöpallo, joka unohtui vuosiksi suomalaiseen varastoon.
– He uhkasivat meitä konkurssilla. Sanoivat muutaman esimerkin firmoista, jotka eivät heidän neuvojaan ottaneet huomioon, Tauno Matomäki muisteli myöhemmin.
Amerikkalaiset ilmoittivat lopuksi, että sukellusveneitä ei saa toimittaa Neuvostoliittoon tai koko Suomen elinkeinoelämä joutuisi kärsimään. Myös USAn presidentti Ronald Reagan painosti asiasta Suomen presidentti Mauno Koivistoa.
Sukellusveneitä toimitettiin Neuvostoliittoon lopulta kaksi, 200 miljoonalla markalla. Veneet myi Rauma-Repolan tytäryhtiö Rauma-Repola Oceanics Oy, joka purettiin heti toimituksen jälkeen. Suomeen syntynyt huippuosaaminen katosi suurvaltapelin seurauksena
YliKoo
Greatest Leader
Ei osu toiseen maailmansotaan eikä sukellusveneisiin, mutta en äkikseltään löytänyt sopivampaakaan ketjua mielenkiintoiselle jutulle. Siirrellään sitte.
Videolinkki: http://www.ruutu.fi/video/2706474
Merkittävä hylkylöytö Suomenlahdella – Itämeren surkein hyökkäys upotti seitsemän saksalaista sotalaivaa
Saksalaisten torpedoveneiden tunnistaminen on merkittävin hylkylöytö Suomenlahdella vuosiin.
KOTIMAA 12.8.2016 2:00 Päivitetty: 12.8.2016 6:48
Toni Lehtinen
HELSINGIN SANOMAT
Surkeasti päättyneen saksalaishyökkäyksen hylyt löytyivät Suomenlahdelta
00:08 / 00:15
Badewanne-sukellustutkimusryhmä on löytänyt kaksi saksalaisen hävittäjäkokoluokan sota-aluksen hylkyä. Ensimmäisen maailmansodan aikana uponneet hylyt makaavat sadan metrin syvyydessä. Ne olivat osa 10. torpedovenelaivuetta, jonka aluksista seitsemän upposi samassa hyökkäyksessä vuonna 1916. Kuvaus: Badewanne / Jouni Polkko ja Juha Flinkman, leikkaus: Janne Elkki
SUKELLUSTUTKIMUSRYHMÄ Badewanne on tunnistanut kahden saksalaisen sotalaivan hylyt Suomenlahdella. Hylyt kuuluvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen 10:nteen torpedovenelaivueeseen. Laivojen tunnistaminen on merkittävin hylkylöytö Suomenlahdella vuosiin.
”Kyseessä oli suurin saksalaisten Itämerellä kokema kalustotappio ensimmäisen maailmansodan aikana”, tutkija Juha Joutsi Sotamuseosta kertoo.
Badewanne on löytänyt vuosien aikana huomattavan määrän ensimmäisen maailmansodan aikaisia hylkyjä kuten venäläisristeilijä Palladan.
”Omien juttujen vertaileminen ei tee ikinä oikeutta vanhoille löydöille, sillä sukellus- ja kuvaustekniikat ovat kehittyneet valtavasti. Tämä juttu menee kuitenkin Palladan ja U-26-sukellusveneen löytöjen rinnalle merkittävyydessä”, ryhmän jäsen Jouni Polkko iloitsee.
NYT löytyneet hylyt ovat laivueesta, jonka viimeinen tehtävä oli hyökkäys Paldiskiin Viroon. Laivat lähestyivät satamakaupunkia marraskuisen sumun turvin vuonna 1916. Paldiski ei ollut joutunut ensimmäisen maailmansodan aikana sotatoimien kohteeksi kuin kerran, vuosi aiemmin. Syyskuussa 1915 saksalainen ilmalaiva oli pommittanut satamaa, mutta pommit eivät olleet edes osuneet maahan vaan veteen.
Torpedoveneet olivat Saksan Itämeren laivaston uusi ylpeydenaihe. Yli 80-metriset hävittäjäluokan alukset, joita kutsuttiin torpedoveneiksi, oli rakennettu parin edellisvuoden aikana.
Kolme laivoista avasi tykkitulen kahden jälkeen yöllä, ja viisi laivaa jäi varmistamaan selustaa. Alukset olivat niin lähellä satamaa, että virolaiset kertoivat kuulleensa alusten kansilta tulikomentoja. Satamakaupungin varuskunnasta ei ollut hyötyä.
”Sotilaat juoksivat alusvaatteisillaan metsään ja palasivat vasta aamulla”, kuvaili nimimerkki V.C. tapahtumia Kaitse Kodu! -aikakauslehdessä 30 vuotta myöhemmin.
KARI PULLINEN
Badewanne-ryhmän Jouni Polkko (vas.) ja Juha Flinkman ovat selvittäneet torpedoveneiden mysteeriä.
SATAMAA kohti lensi reilun kymmenen minuutin aikana yli 160 tykinammusta. Silminnäkijöiden mukaan suurin osa 88 millin ammuksista lensi sataman yli tai osui rannalle. Osa löysi kuitenkin maaliin. Tykkitulessa kuoli kymmenen ihmistä, muun muassa viisihenkinen perhe. Surmansa sai myös 12 hevosta.
Hyökkäys Paldiskiin jäi pieneksi merkinnäksi historian kirjoihin. Se oli saksalaisten näkökulmasta täydellinen epäonnistuminen: torpedovenelaivueen 11:stä laivasta vain neljä palasi kotisatamaan.
MITÄ laivoille sitten kävi? Virolaiset uskoivat vielä 1940-luvulla, että laivat upposivat taistelussa venäläisiä vastaan. Tämä oli kuitenkin propagandaa. Torpedoveneiden kohtalon ratkaisivat Suomenlahden miinoitukset ja saksalaisten surkea tiedustelu.
Kontra-amiraali Hugo Langemak oli Latvian Libaussa (nyk. Liepāja) tukikohtaansa pitäneen saksalaisen joukko-osaston komentaja. Hän halusi tehdä pikahyökkäyksen venäläisten kuljetuslaivojen kimppuun. Vastaavanlainen pikaisku oli tehty samana vuonna Englannin kanaaliin. Langemakin osasto eli kolme kevyttä risteilijää ja kaksi torpedovenelaivuetta lähtivät etsimään venäläisiä rahtialuksia.
Niitä ei löytynyt marraskuiselta Itämereltä, joten 10. torpedovenelaivue lähetettiin tuhoamaan Paldiskia, jonka laiturissa oli tiedustelutietojen mukaan runsaasti venäläistä sotakalustoa.
Laivueen piti edetä Hanko-Hiidenmaa-miinoitteen läpi. Laivueen komentaja Franz Wieting oli varautunut menetyksiin. Menomatkalla yksi laivoista, V75, ajoi miinaan. Toinen laiva, S57 meni auttamaan V75:sta ja poimi sen miehistön kyytiin. Hieman myöhemmin myös S57 ajoi miinaan.
Pienitehoisten miinojen osumat eivät upottaneet hyvin osastoituja laivoja saman tien. Kolmas laiva poimi eloonjääneet ja lähti kuljettamaan heitä tukilaivojen luokse.
Artikkeliin liittyvät
Loput kahdeksan lähtivät tulittamaan Paldiskia. Historioitsijoiden mukaan saksalaiset pettyivät tyhjään satamaan ja viljelivät ammuksia vihapäissään. Virolaisilla oli hyökkäyksen tavoitteesta eri näkemys: moraalin heikentäminen. Ehkä venäläisten sotilaiden pako metsään oli saksalaisille pieni voitto.
Paluumatkalla Wieting suunnitteli välttävänsä miinoitteen kulkemalla ensimmäisen laivan uppoamispaikan pohjoispuolelta. Miinoite oli kuitenkin niin tiivis, että yhteensä viisi alusta ajoi miinaan seuraavien tuntien aikana.
Torpedovenelaivueen kujanjuoksu Suomenlahdella jäi lähes sadaksi vuodeksi historian kirjojen maininnaksi.
”Torpedovenelaivueen kohtalo oli viimeisiä ensimmäisen maailmansodan kysymysmerkkejä”, sanoo Badewannen jäsen Juha Flinkman.
Hylkyjen uppoamispaikkojen etsiminen ei ollut helppoa. Badewanne joutui hankkimaan laivueen sotapäiväkirjat, venäläiset miinoitekartat sekä Viron merenkulkulaitoksen tekemän merenpohjakartoituksen tulokset.
”Urakka näytti alkuun aivan mahdottomalta, jo sen takia, että hylyt olivat todennäköisesti reilusti yli sadan metrin syvyydessä. Oli kuin olisimme menossa kuuhun”, Jouni Polkko kertoo.
Badewanne pystyi kuitenkin haarukoimaan kahden laivan uppoamispaikat. Ensimmäinen sukellus tehtiin heinäkuun lopulla G90-laivan hylylle.
”Hylky on kahdessa osassa, ja siitä puuttuu noin 30 metrin osa keskeltä. Saksalaiset joutuivat vauhdittamaan G90:n uppoamista torpedolla, jonka osuma tuhosi laivan keskiosan”, Polkko sanoo.
Toinen löydetty alus, S59 makaa muutaman kilometrin päässä G90:stä.
Uponneista laivoista vielä viisi on kadoksissa. Niitä Badewanne aikoo etsiä seuraavina kesinä.
Jutussa on käytetty lähteinä muun muassa teoksia Mattila-Vitikka: Uhka Lännestä ja Harjula: Itämeri 1914-1921.
VUONNA 1916 Saksan kolme kevyttä risteilijää (Augsburg, Kolberg, Strassburg) sekä kaksi torpedovenelaivuetta lähtevät häiritsemään venäläisten kauppamerenkulkua Liepājasta Latviasta.
1 Klo 18.56. Joukko-osasto jakautuu Hiidenmaan tasalla. 10. torpedovenelaivue suuntaa matkalle kohti Paldiskia.
2 Klo 21.31. Ensimmäinen torpedovene (V75) osuu miinaan Hanko-Hiidenmaa -miinoitteessa. Auttamaan tullut alus (S57) osuu myös miinaan. Yksi aluksista (G89) poimii eloonjääneet ja lähtee kuljettamaan heitä risteilijöiden luokse. Sitä ennen se upottaa torpedolla S57:n. Saksalaiset upottavat oman aluksensa, jotta se ei jäisi venäläisille.
3 Klo 2.10. Kolme laivaa ampuu tykkitulta Paldiskiin. 10 ihmistä kuolee, 36 rakennusta vaurioituu.
4 Klo 4.15. Torpedovene V72 osuu miinaan. Miehistö pelastetaan ja saksalaiset upottavat aluksensa.
5 Klo 4.20. Torpedovene G90 osuu miinaan. Räjähdyksessä kuolee 11 miestä. Aluksen uppoamista vauhditetaan torpedolla. S58 osuu miinaan reilut puoli tuntia myöhemmin.
6 Klo 6.24. Kuudes alus eli S59 ajaa miinaan. Miehistö pelastetaan komentoalukselle ennen aluksen upottamista.
7 Klo 7.11. Seitsemäs alus, V76, osuu miinaan miinoitteen reunalla. Sen miehistö pelastetaan.
JOUNI POLKKO / BADEWANNE
Lauri Näreneva tutkii G90-laivan keulan torpedoputkea. Laiva on katkennut kahteen palaan ja sen keula on ylösalaisin, joten torpedoputkikin on ylösalaisin.
Videolinkki: http://www.ruutu.fi/video/2706474
Merkittävä hylkylöytö Suomenlahdella – Itämeren surkein hyökkäys upotti seitsemän saksalaista sotalaivaa
Saksalaisten torpedoveneiden tunnistaminen on merkittävin hylkylöytö Suomenlahdella vuosiin.
KOTIMAA 12.8.2016 2:00 Päivitetty: 12.8.2016 6:48
Toni Lehtinen
HELSINGIN SANOMAT
Surkeasti päättyneen saksalaishyökkäyksen hylyt löytyivät Suomenlahdelta
00:08 / 00:15
Badewanne-sukellustutkimusryhmä on löytänyt kaksi saksalaisen hävittäjäkokoluokan sota-aluksen hylkyä. Ensimmäisen maailmansodan aikana uponneet hylyt makaavat sadan metrin syvyydessä. Ne olivat osa 10. torpedovenelaivuetta, jonka aluksista seitsemän upposi samassa hyökkäyksessä vuonna 1916. Kuvaus: Badewanne / Jouni Polkko ja Juha Flinkman, leikkaus: Janne Elkki
SUKELLUSTUTKIMUSRYHMÄ Badewanne on tunnistanut kahden saksalaisen sotalaivan hylyt Suomenlahdella. Hylyt kuuluvat ensimmäisen maailmansodan aikaiseen 10:nteen torpedovenelaivueeseen. Laivojen tunnistaminen on merkittävin hylkylöytö Suomenlahdella vuosiin.
”Kyseessä oli suurin saksalaisten Itämerellä kokema kalustotappio ensimmäisen maailmansodan aikana”, tutkija Juha Joutsi Sotamuseosta kertoo.
Badewanne on löytänyt vuosien aikana huomattavan määrän ensimmäisen maailmansodan aikaisia hylkyjä kuten venäläisristeilijä Palladan.
”Omien juttujen vertaileminen ei tee ikinä oikeutta vanhoille löydöille, sillä sukellus- ja kuvaustekniikat ovat kehittyneet valtavasti. Tämä juttu menee kuitenkin Palladan ja U-26-sukellusveneen löytöjen rinnalle merkittävyydessä”, ryhmän jäsen Jouni Polkko iloitsee.
NYT löytyneet hylyt ovat laivueesta, jonka viimeinen tehtävä oli hyökkäys Paldiskiin Viroon. Laivat lähestyivät satamakaupunkia marraskuisen sumun turvin vuonna 1916. Paldiski ei ollut joutunut ensimmäisen maailmansodan aikana sotatoimien kohteeksi kuin kerran, vuosi aiemmin. Syyskuussa 1915 saksalainen ilmalaiva oli pommittanut satamaa, mutta pommit eivät olleet edes osuneet maahan vaan veteen.
Torpedoveneet olivat Saksan Itämeren laivaston uusi ylpeydenaihe. Yli 80-metriset hävittäjäluokan alukset, joita kutsuttiin torpedoveneiksi, oli rakennettu parin edellisvuoden aikana.
Kolme laivoista avasi tykkitulen kahden jälkeen yöllä, ja viisi laivaa jäi varmistamaan selustaa. Alukset olivat niin lähellä satamaa, että virolaiset kertoivat kuulleensa alusten kansilta tulikomentoja. Satamakaupungin varuskunnasta ei ollut hyötyä.
”Sotilaat juoksivat alusvaatteisillaan metsään ja palasivat vasta aamulla”, kuvaili nimimerkki V.C. tapahtumia Kaitse Kodu! -aikakauslehdessä 30 vuotta myöhemmin.
KARI PULLINEN
Badewanne-ryhmän Jouni Polkko (vas.) ja Juha Flinkman ovat selvittäneet torpedoveneiden mysteeriä.
SATAMAA kohti lensi reilun kymmenen minuutin aikana yli 160 tykinammusta. Silminnäkijöiden mukaan suurin osa 88 millin ammuksista lensi sataman yli tai osui rannalle. Osa löysi kuitenkin maaliin. Tykkitulessa kuoli kymmenen ihmistä, muun muassa viisihenkinen perhe. Surmansa sai myös 12 hevosta.
Hyökkäys Paldiskiin jäi pieneksi merkinnäksi historian kirjoihin. Se oli saksalaisten näkökulmasta täydellinen epäonnistuminen: torpedovenelaivueen 11:stä laivasta vain neljä palasi kotisatamaan.
MITÄ laivoille sitten kävi? Virolaiset uskoivat vielä 1940-luvulla, että laivat upposivat taistelussa venäläisiä vastaan. Tämä oli kuitenkin propagandaa. Torpedoveneiden kohtalon ratkaisivat Suomenlahden miinoitukset ja saksalaisten surkea tiedustelu.
Kontra-amiraali Hugo Langemak oli Latvian Libaussa (nyk. Liepāja) tukikohtaansa pitäneen saksalaisen joukko-osaston komentaja. Hän halusi tehdä pikahyökkäyksen venäläisten kuljetuslaivojen kimppuun. Vastaavanlainen pikaisku oli tehty samana vuonna Englannin kanaaliin. Langemakin osasto eli kolme kevyttä risteilijää ja kaksi torpedovenelaivuetta lähtivät etsimään venäläisiä rahtialuksia.
Niitä ei löytynyt marraskuiselta Itämereltä, joten 10. torpedovenelaivue lähetettiin tuhoamaan Paldiskia, jonka laiturissa oli tiedustelutietojen mukaan runsaasti venäläistä sotakalustoa.
Laivueen piti edetä Hanko-Hiidenmaa-miinoitteen läpi. Laivueen komentaja Franz Wieting oli varautunut menetyksiin. Menomatkalla yksi laivoista, V75, ajoi miinaan. Toinen laiva, S57 meni auttamaan V75:sta ja poimi sen miehistön kyytiin. Hieman myöhemmin myös S57 ajoi miinaan.
Pienitehoisten miinojen osumat eivät upottaneet hyvin osastoituja laivoja saman tien. Kolmas laiva poimi eloonjääneet ja lähti kuljettamaan heitä tukilaivojen luokse.
Artikkeliin liittyvät
Loput kahdeksan lähtivät tulittamaan Paldiskia. Historioitsijoiden mukaan saksalaiset pettyivät tyhjään satamaan ja viljelivät ammuksia vihapäissään. Virolaisilla oli hyökkäyksen tavoitteesta eri näkemys: moraalin heikentäminen. Ehkä venäläisten sotilaiden pako metsään oli saksalaisille pieni voitto.
Paluumatkalla Wieting suunnitteli välttävänsä miinoitteen kulkemalla ensimmäisen laivan uppoamispaikan pohjoispuolelta. Miinoite oli kuitenkin niin tiivis, että yhteensä viisi alusta ajoi miinaan seuraavien tuntien aikana.
Torpedovenelaivueen kujanjuoksu Suomenlahdella jäi lähes sadaksi vuodeksi historian kirjojen maininnaksi.
”Torpedovenelaivueen kohtalo oli viimeisiä ensimmäisen maailmansodan kysymysmerkkejä”, sanoo Badewannen jäsen Juha Flinkman.
Hylkyjen uppoamispaikkojen etsiminen ei ollut helppoa. Badewanne joutui hankkimaan laivueen sotapäiväkirjat, venäläiset miinoitekartat sekä Viron merenkulkulaitoksen tekemän merenpohjakartoituksen tulokset.
”Urakka näytti alkuun aivan mahdottomalta, jo sen takia, että hylyt olivat todennäköisesti reilusti yli sadan metrin syvyydessä. Oli kuin olisimme menossa kuuhun”, Jouni Polkko kertoo.
Badewanne pystyi kuitenkin haarukoimaan kahden laivan uppoamispaikat. Ensimmäinen sukellus tehtiin heinäkuun lopulla G90-laivan hylylle.
”Hylky on kahdessa osassa, ja siitä puuttuu noin 30 metrin osa keskeltä. Saksalaiset joutuivat vauhdittamaan G90:n uppoamista torpedolla, jonka osuma tuhosi laivan keskiosan”, Polkko sanoo.
Toinen löydetty alus, S59 makaa muutaman kilometrin päässä G90:stä.
Uponneista laivoista vielä viisi on kadoksissa. Niitä Badewanne aikoo etsiä seuraavina kesinä.
Jutussa on käytetty lähteinä muun muassa teoksia Mattila-Vitikka: Uhka Lännestä ja Harjula: Itämeri 1914-1921.
VUONNA 1916 Saksan kolme kevyttä risteilijää (Augsburg, Kolberg, Strassburg) sekä kaksi torpedovenelaivuetta lähtevät häiritsemään venäläisten kauppamerenkulkua Liepājasta Latviasta.
1 Klo 18.56. Joukko-osasto jakautuu Hiidenmaan tasalla. 10. torpedovenelaivue suuntaa matkalle kohti Paldiskia.
2 Klo 21.31. Ensimmäinen torpedovene (V75) osuu miinaan Hanko-Hiidenmaa -miinoitteessa. Auttamaan tullut alus (S57) osuu myös miinaan. Yksi aluksista (G89) poimii eloonjääneet ja lähtee kuljettamaan heitä risteilijöiden luokse. Sitä ennen se upottaa torpedolla S57:n. Saksalaiset upottavat oman aluksensa, jotta se ei jäisi venäläisille.
3 Klo 2.10. Kolme laivaa ampuu tykkitulta Paldiskiin. 10 ihmistä kuolee, 36 rakennusta vaurioituu.
4 Klo 4.15. Torpedovene V72 osuu miinaan. Miehistö pelastetaan ja saksalaiset upottavat aluksensa.
5 Klo 4.20. Torpedovene G90 osuu miinaan. Räjähdyksessä kuolee 11 miestä. Aluksen uppoamista vauhditetaan torpedolla. S58 osuu miinaan reilut puoli tuntia myöhemmin.
6 Klo 6.24. Kuudes alus eli S59 ajaa miinaan. Miehistö pelastetaan komentoalukselle ennen aluksen upottamista.
7 Klo 7.11. Seitsemäs alus, V76, osuu miinaan miinoitteen reunalla. Sen miehistö pelastetaan.
JOUNI POLKKO / BADEWANNE
Lauri Näreneva tutkii G90-laivan keulan torpedoputkea. Laiva on katkennut kahteen palaan ja sen keula on ylösalaisin, joten torpedoputkikin on ylösalaisin.
Nenialas Idook
Kapteeni
Käsittääkseni germaaneilla oli ainakin sukellusvenesodan alkuvaiheessa etulyöntiasema loistavien kiikariensa avulla. 8x60 Zeiss tai Leitz (blc, beh) toimivat vielä sellaisessa valaistuksessa iltahämärissä, jossa liittoutuneiden kauppalaivat olivat jo aivan sokkona. Zeissin 8x60-kiikareista oli jopa kiinteästi sukellusveneen kannelle asetettu malli, joka oli vesistiivis 100 m asti. Nykyisin saksalaiset II MS sukellusvenekiikarit, erityisesti Zeissin 8x60-mallit, ovat sattuneesta syystä varsin harvinaisia ja arvokkaita keräilykohteita.
Tässä linkissä tietoa I MS ja II MS aikaisista sukellusvenekiikareista: U-boat binoculars.
Minulla itselläni on 60-lukuinen siviilimallinen Leitz 8x60 porro 1 -kiikari (periaatteessa kai aika lailla sama kone kuin 8x60 DF beh, ehkä paremmat pinnoitteet kuin sodanaikaisissa peleissä), joka kyllä toimii hyvinkin hämärässä. Suomen keskikesässä näkee läpi koko yön. Kuvan laatu on loistava myös valoisassa - todella terävä kuva, ilman vääristymiä.
Tässä linkissä tietoa I MS ja II MS aikaisista sukellusvenekiikareista: U-boat binoculars.
Minulla itselläni on 60-lukuinen siviilimallinen Leitz 8x60 porro 1 -kiikari (periaatteessa kai aika lailla sama kone kuin 8x60 DF beh, ehkä paremmat pinnoitteet kuin sodanaikaisissa peleissä), joka kyllä toimii hyvinkin hämärässä. Suomen keskikesässä näkee läpi koko yön. Kuvan laatu on loistava myös valoisassa - todella terävä kuva, ilman vääristymiä.
Nenialas Idook
Kapteeni
Olen pariin kertaan käppäillyt tuon U-veneen ohitse Bremerhavenin merimuseossa käydessäni, vaan sisällä asti en ole käynyt.
Siinähän on vieressä myös kolmimastoparkki Seute Deern, jolla on myös suomalaiskytkös: laiva rakennettiin 1919 USA:ssa, Mississippissä havupuusta ilman pohjan kuparisuojausta nelimastokuunariksi ja se ostettiin 1925 Suomeen, Itämeren ja Pohjanmeren puutavaraliikenteeseeen. Se purjehti Suomen lipun alla kymmenisen vuotta, kunnes se ostettiin Saksaan, jossa laiva telakoitiin, runko kunnostettiin ja takila muutettiin nykyiseksi kolmimastoparkiksi.
Japanilainen sukellusvene vierailee miehitetyssä Ranskassa.
Elämä japanilaisessa sukellusveneessä.
Vähemmälle huomiolle jäänyt I-201-luokka.
https://en.wikipedia.org/wiki/I-201-class_submarine
Elämä japanilaisessa sukellusveneessä.
Vähemmälle huomiolle jäänyt I-201-luokka.
https://en.wikipedia.org/wiki/I-201-class_submarine
Nenialas Idook
Kapteeni
Näistä japanilaisista II MS aikaisista sukellusveneistä tuli mieleen Mobilistissa ollut juttu japanilaisista valtavista (pidempi kuin yhdysvaltalainen hävittäjä, jolle eräs vene antautui) vedenalaisista lentokoneiden tukialuksista, veneet I-400, I-401 ja I-402.
Mobilistin jutun mukaan näillä oli mm. tarkoitus tehdä ilmahyökkäys Yhdysvaltain länsirannikolle. Sota kuitenkin loppui ennen kuin tämä suunnitelma ehdittiin toteuttamaan.
Edith: Mobilisti 4/2016.
Viimeksi muokattu:
Römppäinen
Kapteeni
Hyvää kirjallisuutta myös olemassa.
http://tahtilaiva.blogspot.fi/2015/02/sukellusveneet.html
Lukaisin yhden opuksen jonka nimeä en nyt kyllä muista,mutta kertoi suomen "venetehtailuista" asevelien kanssa Turun telakalta.
Tietoa oli ja historiaakin valtavasti.
http://tahtilaiva.blogspot.fi/2015/02/sukellusveneet.html
Lukaisin yhden opuksen jonka nimeä en nyt kyllä muista,mutta kertoi suomen "venetehtailuista" asevelien kanssa Turun telakalta.
Tietoa oli ja historiaakin valtavasti.
Myös Panaman kanava taisi olla maalilistalla. Sen vahingoittaminen olisikin satuttanut jenkkiä paljon enemmän kuin muutama pommi Hollywoodiin.
D
Deleted member 1262
Guest
Mikoyan
Ylipäällikkö
Sukellusvene Vetehisen vesillelasku Turussa Crichton-Vulcanin telakalla 1.6.1930. Kuva: Museovirasto/Pietinen;
Sukellusvene Vetehinen Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla. Kuva: Sotamuseo;
Laatokkaa varten rakennetun pienoissukellusveneen Saukon vesillelasku Helsingin Hietalahden telakalla kesällä 1930;
Suomalainen sukellusvene Ahvenanmaan saaristossa. SA-kuva;
Vesihiisi partioi Suomenlahdella syksyllä 1939;
Sukellusvene Iku-Turson kannella 1942;
14.7.1934 Oulussa käyneet sukellusveneet Vesihiisi ja Iku-Turso olivat Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusveneitä. KUVA: Kalevan arkisto;
14.7.1934 suomalaiset sukellusveneet Vesihiisi ja Iku-Turso kävivät näytillä Oulun Toppilan satamassa. Niiden takana näkyy emälaiva. Salmen toisella puolella satamassa ovat uusikaupunkilainen Saint Stephen ja sen takana panssaritykkivene Väinämöinen. KUVA: Kalevan arkisto;
Vesihiisi ja Iku-Turso Oulussa heinäkuussa 1934. KUVA: Kalevan arkisto;
Sukellusvene Vetehinen Helsingissä laivaston juhlapäivänä 1930-luvulla. Kuva: Sotamuseo;
Laatokkaa varten rakennetun pienoissukellusveneen Saukon vesillelasku Helsingin Hietalahden telakalla kesällä 1930;
Suomalainen sukellusvene Ahvenanmaan saaristossa. SA-kuva;
Vesihiisi partioi Suomenlahdella syksyllä 1939;
Sukellusvene Iku-Turson kannella 1942;
14.7.1934 Oulussa käyneet sukellusveneet Vesihiisi ja Iku-Turso olivat Suomen laivaston Vetehis-luokan sukellusveneitä. KUVA: Kalevan arkisto;
14.7.1934 suomalaiset sukellusveneet Vesihiisi ja Iku-Turso kävivät näytillä Oulun Toppilan satamassa. Niiden takana näkyy emälaiva. Salmen toisella puolella satamassa ovat uusikaupunkilainen Saint Stephen ja sen takana panssaritykkivene Väinämöinen. KUVA: Kalevan arkisto;
Vesihiisi ja Iku-Turso Oulussa heinäkuussa 1934. KUVA: Kalevan arkisto;
Viimeksi muokattu:
Kaarne
Majuri
Suomessa näyttää säilyneen vähän harvinaisempi sukellusvenehistoriallinen laite, uponneen sukellusveneen miehistön pelastuskammio. Tuo on ollut Helsingin Kuninkaansaaren rantakalliolla aika pitkään, joskus 70-luvun alkupuolella ihmettelin tynnyrin tarkoitusta Suomenlinnan lautalta. Tositoimissa sitä ei ole käytetty, mutta millaisia harjoituksia tuolla on aikanaan tehty? Se epäilemättä ansaitsisi arvokkaamman sijoituksen vaikkapa Vesikon viereen Suomenlinnaan. Netistä löytyy vain yksi sivu: http://esoteerinenmaantiede.blogspot.fi/2014/11/eraita-kuninkaansaaren-reliikkeja-ja.html
Ei ole miehistön pelastuskammio, vaan ponttooni uponneen sukellusveneen nostamiseksi kokonaisena pintaan. Niitä tarvittiin kaksi kappaletta eli toinen on vuosisadan kuluessa ehtinyt kadota. Jäivät Suomeen siis Venäjän laivastolta v 1918. Ei ole tarvittu kertaakaan sinä aikana, kun laivastollamme oli suklareita.