Yhdysvaltain sisällissota 1861-1865

Steinbock

Kersantti
En äkkiseltään löytänyt ketjua USA:n sisällissodasta. Löytyykö muita aiheesta kiinnostuneita?
Oma kiinnostus alkoi joskus lapsena, kun jauhettiin tunti tolkulla
Sid Meier's Gettysburgia tietokoneella.

Tiedän aika vähän kyseisen konfliktin poliittisesta taustasta ja oikeastaan olenkin kiinnostunut vain taistelukentän tapahtumista. Juuri lopettelin youtubesta äänikirjana löytyvää erittäin mainiota Stephen W Searsin Chancellorsvilleä. Harmi ettei samaisen kirjailijan Antietamin ja Gettysburgin taisteluita käsitteleviä kirjoja löydy youtubesta.
Kirja summaa hyvin sen aikakauden taktiset haasteet. Tykistö ja rihlatut musketit muuttivat taistelukentät hyvin äkkiä teurastamoiksi. Sodassa oli jo ensimmäisen maailmansodan haikuja.

Siinä missä pätevämpi upseeristo palveli etelää, oli pohjoisella vaikeuksia löytää asiansa osaavia kenraaleja.
Vähäisen asiaan perehtymiseni aikana on suosikki hahmokseni noussut Thomas "Kiviseinä" Jackson, joka kykeni odottamattomiinkin ratkaisuihin.
Chancellorsvillessä kunniamaininnan antaisin myös ratsuväen kenraali "Jeb" Stuartille, joka joutui yhtäkkiä paikkaamaan Jacksonia, tämän haavoituttua. Ihailtavaa muuntautumiskykyä ratsuväestä jalkaväkeen.

Taistelikohan tuolla amerikan suomalaisia?
 
Juu, vuosituhannen vaihteessa tuli teininä pelattua samaa Sid Meierin peliä. Myös 90-luvun alussa katsottu elokuva Gettysburg jäi mieleen. Oli aika koukuttava. Ensimmäisen maailmansodan kaikuja oli myös siinä, että rintaman junnatessa paikoillaan, kaivauduttiin maan sisään. Lee oli käsittääkseni klassinen Napoleonin ajan kenraali, joka uskoi liikkuvaan sodankäyntiin ja ratkaisutaisteluihin. Pohjoisvaltiot saivat sitten lopulta U.S. Grantin, joka osasi laatia etelän murskaavan strategian. Etelän taktinen osaaminen ja voitot eivät lopulta meinanneet mitään pohjoisen ylivoimaisen sodankäyntipotentiaalin edessä.
 
Minua on aina kiehtonut vaihtoehtohistoriallinen pohdinta siitä, että etelä olisi voittanut tai ainakin pysynyt itsenäisenä Yhdysvalloista. Millainen maailma olisi tänään?

Etelän upseerien harmaat uniformut olivat tyylikkäämpiä kuin pohjoisen vastaavat. Etelän sotilailla oli myös aselajivärit hihansuissa ja kauluksessa. Upseerien arvomerkkijärjestelmä oli etelässä loogisempi kuin pohjoisessa.
 
Jonkin verran tuossa sodassa on kiinnostanut merisodankäynti uusine kehitelmineen puu- ja rautalaivojen aikakausien juuri vaihtuessa. Toinen kiinnostava on ns. vapaajoukot, jotka terrorisoivat vastapuolen siviiliväestöä joskus suurinakin ratsain liikkuvina laumoina. Tuolta voi löytyä mielenkiintoisiakin kuuntelun kohteita. Malliksi mulla on siinä hakusana vain Chancellorsville. https://archive.org/details/audio_bookspoetry?tab=collection&query=Chancellorsville
 
Pohjoinen oli teollistunut. Etelä oli maatalousvaltainen ja täysin riippuvainen orjien palkattomasta työstä.

Pohjoisen väestönkasvu oli suurempaa. Sotilaita oli neljä kertaa enemmän. Aseet olivat parempia. Spencer- ja Henry-kiväärit kehitettiin. Etelä oli ainakin alkuun ihan muskettimaa.
Satakunta suomalaista osallistui sisällissotaan. Yhdeltä saatiin haastattelukin, ja hänestä on juttua Salomon Ilmosen kirjassa. Hän on Harjavallasta lähtenyt merimies Otto Geers (alk. Otto Magnus Giers), joka laiva upposi New Orleansin valtauksessa.

 
Käsittääkseni etelä pani sodan alussa toivonsa Leen & kumppaneiden strategiaan. Sotatoimet työnnettäisiin syvälle pohjoisen alueelle ja tarkoitus oli hakeutua ratkaisutaisteluun, jossa pohjoisen pääjoukot lyötäisiin. Tämän jälkeen marssi Washingtoniin ja pakkorauhan sanelu Lincolnille. Eli, tämän epäonnistuttua putosi etelän strategialta pohja pois. Pohjoisen ylivoimainen teollinen potentiaali takasi sen, ettei etelä millään kyennyt haastamaan pohjoisvaltioita pitkässä juoksussa. Ymmärtääkseni ainoa toivo oli lyödä Lincolnin armeija nopeasti ja näin romahduttaa pohjoisvaltioiden moraali ja halu jatkaa sotaa.
 
Ymmärtääkseni ainoa toivo oli lyödä Lincolnin armeija nopeasti ja näin romahduttaa pohjoisvaltioiden moraali ja halu jatkaa sotaa.
Kyllä tuo on varmaan oikea tulkinta. Ne Virginian operaatiot päättyivät sitten kuitenkin tappioon, ja suunta harmaatakeilla oli sitten tavallaan kotiin päin, vaikka suuria taisteluja käytiin vielä viimeisenä sotavuotena.

Sitkeitä olivat harmaatakit, jos jenkitkin. Petersburgin taistelut kestivät kymmenen kuukautta ja molempien osapuolten tappiot olivat 50%-60%. Jenkeillä suuremmat nuppilukuna, mutta heitä oli muutenkin puolet enemmän loppuvaiheissa.
Toinen kiinnostava on ns. vapaajoukot, jotka terrorisoivat vastapuolen siviiliväestöä joskus suurinakin ratsain liikkuvina laumoina.
William Quantrillin ja Andersonin porukoista on paljonkin juttua löydettävissä.

Sisällissodan raaistamat miehet aiheuttivat monenlaisia häiriöitä myös sodan jälkeen. Wild Bill Hickok oli sodassa pohjoisvaltioiden tiedustelija ja sotapoliisi. Jesse ja Frank James sekä Cole Younger olivat etelävaltioiden villeissä kiertelevissä laumoissa, Quantrillin peesaajina, Jesse jo 14-vuotiaana.
 
Viimeksi muokattu:
Itseäni kiinnostaisivat sisällissodan ratsuväkitaistelut. Ratsuväkeä käsittääkseni käyttivät molemmat osapuolet syviin iskuihin vastustajan selustaan. Näistä kertoo ainakin Joni Väinön elokuva Horse Soldiers.

 
En muista kirjan nimeä enää tarkistamatta, mutta kirjoittaja oli saku. Kirjassa oli pohdittu tuota orjahommaakin, ja kirjassa oli hyvin arkaluontoisia tietoja. Esimerkiksi keskimäärin Etelän orjan ja Etelän köyhän valkoisen eliniänodote oli jotakuinkin sama.

Toinen seikka oli se, että suuria orjaplantaaseja oli vähän ja suurimmalla osalla tiloja orjia oli vain muutamia/alle 10. Lisäksi hyvin usein myös työnjohtajat olivat itse orjia. Lienee erittäin todennäköistä, että noitten orjien elämä oli hyvin paljon parempaa kuin saman ajan saman heimon edustajien elämä Afrikassa.

Samaten voi olla hyvinkin mahdollista, että samojen orjien elanto oli vakaammalla tasolla kuin Pohjoisen köyhimmän työväestön elanto.
 
Liekö totuutta väitteessä että jotkut etelävaltioiden sotilaista, lähinnä kai Teksasilaisista, vetäytyivät mieluummin rajan yli Meksikoon ja muuttuivat rosvojoukoksi kuin antautuivat pohjoisen joukoille?
 
Liekö totuutta väitteessä että jotkut etelävaltioiden sotilaista, lähinnä kai Teksasilaisista, vetäytyivät mieluummin rajan yli Meksikoon ja muuttuivat rosvojoukoksi kuin antautuivat pohjoisen joukoille?

Ainakin sodan viimeinen tunnettu taistelu käytiin Rio Granden varrella Texasissa. Tämä tapahtui Leen antautumisen jälkeen.

 
Liekö totuutta väitteessä että jotkut etelävaltioiden sotilaista, lähinnä kai Teksasilaisista, vetäytyivät mieluummin rajan yli Meksikoon ja muuttuivat rosvojoukoksi kuin antautuivat pohjoisen joukoille?

Menihän sinne jotain porukkaa, jotka olivat jo valmiiksi enempi roistoja ja tlille oli kertynyt sellaista, mitä ei sota-ajan verukkeella kuitattu.
 
Menihän sinne jotain porukkaa, jotka olivat jo valmiiksi enempi roistoja ja tlille oli kertynyt sellaista, mitä ei sota-ajan verukkeella kuitattu.
Niin varmaan meni, mutta demobilisaation jälkeen yksittäisiä rivijätkiä ei vaadittu tilille, vaan myös huligaanijoukkojen jäsenet saivat mennä kotiin. Esimerkiksi Jamesin veljeksiä ei syytetty tai tuomittu Andersonin ja Quantrillin jengiin kuulumisesta. Tuo porukka teki liki pelkästään sotarikoksia, se tuhosi kokonaisia asutuskeskuksia, tappoi miehet ja pojat ja vangit.

Jenkit tyytyivät siihen, että saivat väijytettyä ja likvidoitua johtavat sosipaatit Andersonin ja Quantrillin. Andersonin saalistamisen Samuel P. Cox, Daviessin entinen apulaissheriffi ja Missourin joukkojen everstiluutnantti, otti ihan asiakseen. Ja onnistui.

Etelän partisaanijohtajat eivät olleet varsinaisesti sotilaita vaan oikeastaan vain nuoria hevosvarkaita, joille sota tarjosi mahdollisuuden mellastaa ilman turhia sääntöjä. Anderson oli kuollessaan 1864 vasta 23- tai 24-vuotias ja Qantrill ehkä 27 kuollessaan 1865.

Jamesin veljekset jatkoivat tavallaan sotaansa. Andersonin tappaneen Coxin esimies oli perustanut muiden muassa pankin Daviessiin. Joulukuussa 1869 Frank ja Jesse James ryöstivät Daviess County Savings Association Bankin ja ampuivat kassanhoitajan. Jättivätkö he viisi dollaria pankkiin jäljelle. Coxiakin he etsivät, mutta hän oli Kaliforniassa käymässä.
 
Viimeksi muokattu:
Jonkin verran tuossa sodassa on kiinnostanut merisodankäynti uusine kehitelmineen puu- ja rautalaivojen aikakausien juuri vaihtuessa. Toinen kiinnostava on ns. vapaajoukot, jotka terrorisoivat vastapuolen siviiliväestöä joskus suurinakin ratsain liikkuvina laumoina. Tuolta voi löytyä mielenkiintoisiakin kuuntelun kohteita. Malliksi mulla on siinä hakusana vain Chancellorsville. https://archive.org/details/audio_bookspoetry?tab=collection&query=Chancellorsville

Etelävaltioiden sukellusvene Hunley oli epäilemättä aikaansa edellä.



Myös pohjoisvaltioiden USS Monitor ja etelän CSS Virginia ovat merisodan klassikkoja.

 
Back
Top