Yhteisölliset keinot liikunnan lisääjinä

[koponen]

Miten on omissa lähi- tai virtuaalisissa yhteisöissänne - toimiiko vertaistuki tai -painostus liikunnan lisääjänä?

On RESULin Kuntokorttia, sykemittarivalmistajien yhteisöjä, sportstrackeriä eiku heiaheiaa, pakkotoistoa, nimenhuutoa, ressukerhon salattuja sivuja ja vaikka mitä netti- ja luuripalveluja tarjolla. Käyttäjiäkin on ainakin palvelujen omien ilmoitusten mukaan runsaasti.

Toisaalta yhteisö on parhaimmillaan oikeista ihmisistä koostuva, ei bittivirtaa... Eli FC Pänni-Pyövelit, Hinkka-Akat, Kettusen motopalvelun ruuvaririnki jne.

Mutta miten on: onko tässä jälleen sama ilmiö kuin monella muulla elämänalueella, eli palvellaan paremmin ihmisiä jotka joka tapauksessa tekisivät aiheeseen liittyen hommia? Vai onko myönteisiä kokemuksia itsenne, kaverinne, tutun tutun aktivoitumisesta huoltamaan kehoaan tällaisin keinoin?

Mikä auttaa ylittämään sen ratkaisevan kynnyksen ja aloittamaan/lisäämään/monipuolistamaan/jotainmuuta liikuntaa? Kaverin henkilökohtainen kannustus? Tekemisen tekeminen näkyväksi? Kilpailuhenkisyys?

 

[Second]

Olet oikeassa siinä että nettiyhteisöt ehkä vetää enemmänkin puoleensa niitä jotka pitävät kunnostaan huolta muutenkin, voi käydä jopa niin että kohtuullisesti/terveellisesti liikkuvasta tulee ns. himoliikkuja eli yhdenlainen kansanterveydellinen ongelmatapaus. Yksi juttu näissä yhteisöissä tieysti on sitten se että siellä on sitä tietotaitoa jolla uusia harrastajia osataan neuvoa, etenkin muunmuassa Juoksufoorumi on mielestäni helvetin hyvä paikka aloittelijoiden kysellä neuvoja lenkkeilyn suhteen ja yleensäkin kestävyysliikunnan, ja "sesonkiaikana" noita neuvoja kyseleviä on kuitenkin paljon.

Tuo on helvetin hyvä kysymys että miten pitäisi saada ihmisiä aktivoitua... Lieneekö paras tapa olisi että kaveri piiristä löytyy "rekrytoija" joka houkuttelee mukaan? Parhaimmillaan siis hakee vaikka kotisohvalta mukaan jalkapallopeliin, lenkille tms siinä oman harrastamisen yhteydessä. Naisillahan nähdäkseni homma toimii juuri tällä tavalla kun ne harvemmin viitsii yksin liikkua missään... Tai no toimii ja toimii, mutta ainakin yritystä on.

No äh. En osaa ajatella asiaa näin yhteisöllisesti. Oon tämmöinen epäsosiaalinen tapaus.

 

[Touhottaja]

Minä en liiku mihkään kuin harvoin. Paras potku persauksille on kaverin soitto "lähdetäänkö lenkille/salille/tms." Olen koettanut joskus saada isompaa porukkaa kerran viikossa kasaan sählyä tai jotain varten, ei siitä mitään tule.

 

[commando]

Mielestäni ensin tarvitaan syy tai tavoite liikkua eli sairaus, testi, pääsykokeet tai häpeä. Seuraavaksi tarvitaan ohjelma ja siinä pysymisessä taas tarvitaan seuranta mihin sopii ruutuvihko, säännölliset testit ja yhteisöt (Koposen mainitsemat). Olin joskus nuorempana sitä mieltä että liikkumiseen tarvitaan kaveriporukka ja ryhmäkuria. Enää en ole sitä mieltä. Se onnistuu aivan itsekseenkin kunhan on joku tavoite mielessä johon tähtää. Tavoitteita pitää asettaa, niitä päivittää eikä lannistua jos jää jumiin eikä tavoite onnistukaan vaan välillä tukee väkisin takapakkia (esim. sairastelu) vaan silloin pitää muuttaa ohjelmaa toisenlaiseksi ja yrittää päästä tämän esteen ylitse. Kilpailuhenkisyys tulee mukaan yleensä vasta silloin kun alkaa pärjäämään. Kun liikkumisen aloittaa niin ensimmäiset viikot tai jopa kuukaudet pitää potkia itseään perseelle ja tämä onnistuu vain yleensä jos on kunnon suunnitelma ja tavoite. Ne kannattaa mitoittaa realistiseksi ettei into lakkaa alussa kun ei pääsekkään tuloksiin. Muista että ainoa helppo päivä oli eilinen ja päivä kerrallaan voitetaan tavoitteita. Turhaa on pelätä edessä olevia treenejä. Kun on alkuun päässyt niin liikkumista ei vaihda pois vaan omaatuntoa kaivaa jos ei ole urheillut. Liikuntaan jää tavallaan koukkuun. En aikaisemmin myöskään ymmärtänyt kuntosalilla peilin edessä treenaavia koukistuksen jälkeen hauistaan suutelevia itserakkaita paskiaisia mutta sitten kun omassa vartalossa alkavat näkymään tulokset niin itse kukin saattaa huomata kuuluvansa vastenmielisesti hieman samaan porukkaan.

 

[Touhottaja]

Avain taitaa olla tavoite.. mutta koetapa saada sitten porukka liikkumaan, kenellekkään ei toisen tavoite kelpaa kuitenkaan. Ellei sitten ole joku jengi, jolla on yhteinen harrastus jonka takia treenata tms.

Parhaita lenkkejä ovat kyllä issekseen omaan tahtiin tehdyt, mutta kun ei ole sitä tavoitetta, ne jää epäsäännöllisiksi ja pitäaikaishyöty jää saavuttamatta. Esim. nyt on niin kylmä, että ei tee mieli mennä ulos.

 

[commando]

Lihaskunnon parantamiseksi löytyy netistä useita ohjeita mm. one hundred push ups (http://hundredpushups.com/). Ne ohjeet voi vaikka tulostaa ja ruveta treenaamaan tavoitellakseen. Eivät vaadi paljon aikaa ja voi varmasti sanoa ennakkoon että hyvin harva oikeasti pääsee tuossa ajassa tavoitteeseen vaan viikkoja on uusittava jos ei pääse lävitse. Sama homma leukojen, vatsojen, kyykkyjen jne. lisäksi. Pari viikkoa ennen kuin nuo ohjelmat aloittaa on syytä vähän harjoitella omaan tahtiin, testailla liikkeitä ym. ennen kuin aloittaa ohjelman tekemisen. Muuten ensimmäisen viikon jälkeen ohjelmaa ei pysty jatkamaan koska paikat ovat niin kipeät.

Juoksemisen harjoitteluun suosittelen joko hankkimaan kännykkään (gps) jonkun ohjelman tai sykemittarin ja ottamaan tuloksia ylös sitä kautta. Mikäli sellaiseen ei halua sijoittaa niin toinen hyvä keino on laittaa rokki soimaan korvanapeista ja lähteä juoksemaan. Kun musiikki on niin kovalla ettei kuule omaa vinkuvaa hengitystä niin luovuttaminenkin tuntuu vähemmän houkuttelevalta. Reitin voi katsoa vaikka Google Mapsista tai Enirosta ja mittailla aikaa rannekellolla ja seurata miten paljon aikaa kuluikaan lenkkiin.

Minä en ole mikään fitness-guru, Kapiainen saattaa olla mutta tässä joitain ohjeita joilla päästä alkuun.

Touhattaja: porukka on vain tekosyy. Liikkumattomuuteen on monia syitä ja ymmärrettäviäkin mutta se ettei muita saa liikkeille ei ole hyvä syy. Juostessa tulee lämmin.

 

[Touhottaja]

Pienellä kokeilulla muuten löytää semmoisen arviolta sopivan tempon biisejä itselle. Ihminen "lukkiutuu" yllättävän helposti kuulemansa musiikin poljentoon. Itse ainakin menen nopeamman biisin kohdalla monesti vähän nopeampaa.

Ihan hyvä treeni on tehdä pari viikkoa niin monta istumaannousua ja punnerrusta kuin menee, sitten nostaa aina muutamalla tehtävien suoritusten määrää. Tässä pitää olla se tavoite, tai homma varmasti jää. Ei mikään Schwarzeneggeriksi viikossa- treeni, mutta saleen paree kun ei mitään.

 

[koponen]

Itselläni on matkan varrelta kokemusta porukan keräämisestä ja tavoitteellisesta treenistä muutamassakin lajissa. Serkku sai tavallisia pulliaisia juoksutetuksi maratoninkin, vuosien yli menneellä ohjelmalla. Itse kuitenkin treenaan mieluiten yksin, paitsi palloilulajitreeneissä.

Lähipiiristä löytyy monta tapausta, jotka pienellä tuella voisi saada telkkarin äärestä liikkeelle ennen kuin elintasotuho on tosiasia. Kaikkeen ei vaan itse repeä, niin ihan omasta intressistäkin kyselen.

Toisaalta, kansanterveyden, kansantalouden ja maanpuolustuksen kannalta asia on aivan ytimessä. Miten käännettäisiin kulttuurinen kelkka?

 

[Touhottaja]

Naiset on varma konsti saada miehet kuntoilemaan.. tai no, joidenkin kohdalla miehet on. Se on joku sisäänrakennettu "pitääpäs tehdä vaikutus" -systeemi. Miten se sitten kulttuurilliseksi käännetään.. jaa-a.

Itse olen aina inhonnut urheilua, johtuen ihan paskoista kokemuksista ala-asteella. Se ei vaan ollu kivaa. No, sittemmin se ei maistu ihan yhtä pahalle, mutta kyllä siitä joku lukko on tuonne takaraivoon jäänyt.

 

[Second]

Mikä auttaa ylittämään sen ratkaisevan kynnyksen ja aloittamaan/lisäämään/monipuolistamaan/jotainmuuta liikuntaa? Kaverin henkilökohtainen kannustus? Tekemisen tekeminen näkyväksi? Kilpailuhenkisyys?

Kylläpä oli taas hurjasti vastauksia tähän oikeasti HELVETIN tärkeään maanpuolustukselliseen kysymykseen, papukaijamerkit vaan vastanneille ja kysyjälle minun puolestani !!!hurjat 3+1, ajatelkaa mikä valtava lukema!!!

Kovin on maanpuolustuksellisestikin kuuma peruna. Perkele!

Ps. Ai niin mutta se hulavitunvotkutin joka ostamalla kaikki ongelmat ratkeaa, reservi muuttuu sotakelposeksi ja niin edelleen. Että mun ny kirsoo.

 

[koponen]

En taida haluta hörpätä samasta pullosta kuin Second... Mutta perustekeminen ei taida olla foorumeilla viihtyvän kansan silmissä riittävän kiinnostavaa. Samanlaisista aiheista jos avaa suunsa vaikkapa hölkkätapahtuman pukuhuoneessa niin ei väliin mahdu mielipiteineen.

Toivottavasti foorumin väen kuva ei kuitenkaan livenä ole yhtä huolestuttava kuin mielikuvissa.

Palataan asiaan Pakkiksessa ja Sepon juoksusivuilla.

 

[Second]

Palataan asiaan Pakkiksessa ja Sepon juoksusivuilla.

Tuohon on muuten pakko vastata pienen huumorin siivittämänä:

Pakkotoiston iki-bulkkilla elävä salisika

Juoksufoorumin kestävyys"jyrä"

Toki kumpikin on parempi kuin maanpuolustus[piste]netin omat ressupossut.

 

[commando]

Crossfit-foorumit ovat tutustumisen arvoisia.

 

[veffeade]

Taidan kuulua tähän porukkaan; parhaiden kavereiden kanssa käydään vähintään sauvakävelemässä ja/tai puntilla 2-3 x per viikko tommoset 45-60min; mulla ei polvet kestä juoksemista. Hiihto onnistuu jos mennään perinteisellä. Retkiluistelunkin olen joutunut jättämään tuon oikean jalan kierukkavian takia; ikärasismi on iskenyt; ei leikata kun ei "normitilassa ole kipeä".

Kuulun siis @Secondin jumalattomien joukkoon, mutta kaikesta huolimatta yritän edes... T: 175cm/83 kg