612-marssi & anarkistit

Tämähän on kuin kummelista.

http://takku.net/article.php/2015120920014742

Solidaarisuutta itsenäisyyspäivänä poliisiväkivaltaa kohdanneille
UUTISET | 09.12.2015 @ 22:01 | Katselukertoja: 5 088

flag-cg2.jpg


Poltimme Suomenlipun symbolisena eleenä nationalismia, fasismia ja valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa poliisi näytti jälleen kerran todellisen luonteensa suojelemalla fasistien nationalistista mieliosoitusta ampumalla vastamielenosoittajia paineilma-aseella, joka on tappanut ja vammauttanut useita ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Kannustamme kaikkia viettämään kanssamme mustaa joulua ja vastustamaan fasismia kaikkialla. Antifasismi on aina itsepuolustusta!

All Cops Are Bastards - All Cops Are Targets
 
Tämähän on kuin kummelista.

http://takku.net/article.php/2015120920014742

Solidaarisuutta itsenäisyyspäivänä poliisiväkivaltaa kohdanneille
UUTISET | 09.12.2015 @ 22:01 | Katselukertoja: 5 088

flag-cg2.jpg


Poltimme Suomenlipun symbolisena eleenä nationalismia, fasismia ja valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa poliisi näytti jälleen kerran todellisen luonteensa suojelemalla fasistien nationalistista mieliosoitusta ampumalla vastamielenosoittajia paineilma-aseella, joka on tappanut ja vammauttanut useita ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Kannustamme kaikkia viettämään kanssamme mustaa joulua ja vastustamaan fasismia kaikkialla. Antifasismi on aina itsepuolustusta!

All Cops Are Bastards - All Cops Are Targets

:D
 
Tämähän on kuin kummelista.

http://takku.net/article.php/2015120920014742

Solidaarisuutta itsenäisyyspäivänä poliisiväkivaltaa kohdanneille
UUTISET | 09.12.2015 @ 22:01 | Katselukertoja: 5 088

flag-cg2.jpg


Poltimme Suomenlipun symbolisena eleenä nationalismia, fasismia ja valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa poliisi näytti jälleen kerran todellisen luonteensa suojelemalla fasistien nationalistista mieliosoitusta ampumalla vastamielenosoittajia paineilma-aseella, joka on tappanut ja vammauttanut useita ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Kannustamme kaikkia viettämään kanssamme mustaa joulua ja vastustamaan fasismia kaikkialla. Antifasismi on aina itsepuolustusta!

All Cops Are Bastards - All Cops Are Targets


Hui kauhistus ihan keskellä ei-mitään uskalsitte polttaa suomenlipun irvikuvan (suhteet päin vittua).....
Et uskalla tulla naamani eteen Senaatintorille keskellä päivää moista tekemään.
 
Tämähän on kuin kummelista.

http://takku.net/article.php/2015120920014742

Solidaarisuutta itsenäisyyspäivänä poliisiväkivaltaa kohdanneille
UUTISET | 09.12.2015 @ 22:01 | Katselukertoja: 5 088

flag-cg2.jpg


Poltimme Suomenlipun symbolisena eleenä nationalismia, fasismia??? ja valtion väkivaltakoneistoa vastaan.

Tämän vuoden itsenäisyyspäivän mielenosoituksissa poliisi näytti jälleen kerran todellisen luonteensa suojelemalla fasistien nationalistista mieliosoitusta ampumalla vastamielenosoittajia paineilma-aseella, joka on tappanut ja vammauttanut useita ihmisiä eri puolilla maailmaa.

Kannustamme kaikkia viettämään kanssamme mustaa joulua ja vastustamaan fasismia kaikkialla. Antifasismi on aina itsepuolustusta!

All Cops Are Bastards - All Cops Are Targets

Just loysin ton takku-kummelista.netista, ehdit onneksi ensin... en aidosti tieda miten tohon pitaisi suhtautua. Ristin mittasuhteetkin ovat aivan vaarin...
 
en aidosti tieda miten tohon pitaisi suhtautua.
Onhan tuo aika huvittavaa. Ovat varmaan kollektiivisesti väsänneet "Suomenlipun" joka on reilusti epäonnistunut, mutta kaikista ei voi tulla kuvataitelijoita... Sitten painutaan metsään, ettei kukaan näe, ja poltetaan tämä artistinen tulkinta Suomen lipusta, ja osoitetaan kunnioitusta Battle of Töölön "veteraaneille". Taistellaan niiq nazeja vastaan.
 
Viimeksi muokattu:
Poliisiväkivaltaa kohdanneille....

Tuo sakki kokisi muutakin kuin "poliisiväkivaltaa" jos sattuisivat vastaan...noin entisenä "väkivaltakoneiston" edustajana. Tai sitten eivät, mukavana miehenä ei ole ollut taipumusta hakata satunnaisia vastaantulijoita.

2 x luodinarpia, 3 x veitsen arpia ja muutama nyrkistä tullut "mukava" jälki itsellä kertoo, että olen kyllä kokenut muuta kuin "poliisiväkivaltaa".
 
Onhan tuo aika huvittavaa. Ovat varmaan kollektiivisesti väsänneet "Suomenlipun" joka on reilusti epäonnistunut, mutta kaikista ei voi tulla kuvataitelijoita... Sitten painutaan metsään, ettei kukaan näe, ja poltetaan tämä artistinen tulkinta Suomen lipusta, ja osoitetaan kunnioitusta Battle of Töölön "veteraaneille". Taistellaan niiq nazeja vastaan.

No mutta onhan se sitten mukava kasikymppisenä kuset vaipoissa muistella kuinka tuli otettua osaa Battle of Töölöön ja kuinka väkivaltakoneisto hyökkäsi heidän kimppuun, joku sieltä takarivistä sitten huomautta, että "ei, poliisit eivät hyökänneet teidän kimppuun vaan te yrititte hyökätä poliiseiden kimppuun". Mutta totuudellahan ei ole mitään merkitystä tällaisessa asiassa, se tuppaa hautautumaan ensimmäisenä sodassa kuin myös ideologisessa yhteenotossa.

Vaikka kuinka yritän asettautua näiden anarkistien asemaan niin se ei minulta onnistu. En löydä ainoatakaan perustetta kannattaa heidän arvo- ja aatemaailmaa, sen lisäksi he näyttäytyvät kovin naiiveilta ja lapsenuskoisilta silmissäni. En ole koskaan päässyt kasvokkain juttelemaan yhdenkään anarkistin kanssa, somessa olen yrittänyt keskustella heitä tukevien henkilöiden kanssa mutta sekin on jäänyt yritykseksi, on kuin yhteistä kieltä ei edes olisi vaikka kumpikin puhumme suomea.

Ajatus siitä, ettei olisi mitään "väkivaltakoneistoa" pitämässä yllä yhteiskuntajärjestystä tuntuu varsin oudolta, tai ei olisi muitakaan yhteiskunnan tukirakenteita (joita ilman nämä anarkistit eivät edes kykenisi harjoittamaan "vasemmistolarppaamista"). Mutta yhtälailla oudolta tuntuu se heidän ilmeisen tosissaan jakama kuvitelma, että tällainen yhteiskunta olisi toimiva ja että siinä huolehdittaisi myös niistä heikommista. Jokainenhan tietää kuinka käy yhteisössä jossa ei ole lakia ja järjestystä - joku sen jossain vaiheessa tuo sinne ja sikäli mikäli se tuodaan epädemokraattisin keinoin se on pääsääntöisesti totalitarismia ja harvainvaltaa, jossa yhteiskuntaan sopeutumattomat anarkistit kiikutettaisi leireille hyvin pian (vaikka jakaisivatkin saman ideologisen pohjan uuden väkivaltakoneiston kanssa). Joku sen väkivaltamonopolin ottaa haltuunsa ja mitä epädemokraattisemmin se tapahtuu, sitä ikävämpiä seurauksen yleensä ovat. Sellaista maailmaa nämä anarkistitkin ajavat - harvainvaltaa ja diktatuuria a la isä aurinkoinen.

vlad
 
Poliisiväkivaltaa kohdanneille....

Tuo sakki kokisi muutakin kuin "poliisiväkivaltaa" jos sattuisivat vastaan...noin entisenä "väkivaltakoneiston" edustajana. Tai sitten eivät, mukavana miehenä ei ole ollut taipumusta hakata satunnaisia vastaantulijoita.

2 x luodinarpia, 3 x veitsen arpia ja muutama nyrkistä tullut "mukava" jälki itsellä kertoo, että olen kyllä kokenut muuta kuin "poliisiväkivaltaa".

Joo. Suomessa ei ole poliisiväkivaltaa ikinä nähtykkään!
Meillä oli työmaa kerran tuolla Pakistanin syrjäkylillä ja sinne oli sitten joku masinoinut mielenosoituksen, jonka paikallispoliisi sitten lopetti. Se oli väkivaltaa, jota sai ihan jokainen, joka oli tullut sinne mieltänsä osoittamaan! Kumiluoteja lensi, kyynelkaasulla sakki kasaan ja sitten alkoi hakkaaminen... Yksikään ei päässyt pakoon ja niitä oli varmaan tuhat...
Näin jopa sellaisen, jossa oli 4 mielensäpahoittajaa sidottu jalastaan samaan köyteen ja poliisi veti autolla niitä perässään.. Oli aika karmeaa katsoa sitä työmaanaidan takaa, puhumattakaan, että olisi ollut kadunlaidassa!!! huh...
 
Alla kertomus anarkistuksen putkayöstä tuolta itsenäisyyspäivän tienoilta.
Oikeasti kun suomalainen menee putkaan tarina kuuluu näin: Joudin putkaan. Vitutti ankarasti. Pääsin pois.
Mutta ei meidän hellanteltuilla. Putkayöstä saadaan keskitysleirin tasoinen kuvaus. Olisivat pitäneet vielä yhden yön niin kaveri olisi vasikoinut itsensä jo Kyllikki Saaren surmaajaksi.

"Päädyin kuin päädyinkin elämässäni ensimmäistä kertaa putkaan yöksi.

Kiinniotto alkoi vasta kun päätimme poistua yhtenä ryhmänä Kamppiin mielenosoittamisen jälkeen, jotta kaikki olisi turvassa natseilta ja poliiseilta paluumatkan ajan. Siihen mennessä kahta toveria oli ammuttu kumiluodilla, toista jalkaan ja toista lähelle silmää. Meitä kohti oli ammuttu enemmänkin, mutta mun tiedossa ei ollut muita loukkaantuneita. Matka Kamppiin katkesi motitukseen kadun haaraan ja meitä alettiin ottaa yksi kerrallaan kiinni.

Huolimatta siitä, että putkaa näytti olevan meille kaikille edessä, vielä kadulla tunnelma oli tovereiden keskuudessa hyvä. Lauloimme lauluja yhdessä ja jotkut tarjosivat juotavaa ja syötävää. Kadun toisella puolella joku avasi ikkunan ja soitti kovaan ääneen meille antifasistista musiikkia. Viimeinen tunti kadulla olosta oli yhtä juhlimista ympärillä seisovista mellakkapoliiseista huolimatta.

Myöhemmin kuulin, että meille musiikkia soittanut toveri päätyi solidaarisuutensa tähden hänkin putkaan.

Meidät sijoitettiin perillä Kisahallilla vielä väliaikaisesti bussiin, josta meitä alettiin viedä yksitellen sisälle. Poliisi, joka haki mut, kysyi oliko mulla reppua ja sanoin et oli. ”Anna ku arvaan, ”Mitä vapaus on?”” se sano, viitaten mun repussa olevaan Amnestyn pinssiin. ”Vapaus on menetetty täks yöksi.”

Multa otettiin kaikki muu talteen paitsi vaatteet, jotka mulla oli päällä. Sellissä mä en pystynyt edes pesemään mun käsiä kunnolla. Hanan päälle laittaminen vaati napin painallusta yhdellä kädellä, joten molempien käsien peseminen olisi vaatinut ninjailua. Selvästikin hana oli tehty enemmän juomista ajatellen, mutta siihenkin se oli paska. Itsensä sai vääntää todella epämukavaan kiemuraan, jotta sai juotua jotain nuolematta hanaa. Vessassa käyntiä varten ei ollut vessapaperirullaa, vaan pieni kasa vessapaperia, joka oli jo valmiiksi suurelta osin kostunutta.

Putkassa oli kaksi kirkkaan keltasta makuualustaa, pyöreä kamera keskellä kattoa, kutsu-nappi oven vieressä, se aiemmin mainittu paska hana ja vessa, jota ei voinut vetää. Sekä huoneen valaistus että vessan vetäminen olivat kyttien kontrollissa. Vessaa eivät sietäneet vetää koko sinä aikana kun olin siellä. Huoneessa ei myöskään ollut mitään mille laskea päätään maatessa tai mitään mihin kääriytyä lämpimään. Sateessa ja lätäköissä juoksentelun jäljiltä mun vaatteet oli moninpaikoin märät, eikä ollut mitään mihin vaihtaa. Repussa olisi ollut lämmin, kuiva huppari, mutta sen kytät veivät talteen. En ollut ainoa putkassa paleleva antifasisti.

Mä lepäsin makuualustalla mun ulkotakki pään päällä, koska putkan valaistus oli mulle sietämättömän kirkas. En pystynyt nukkumaan koska palelsi ja hyvän lepoasennon puutteessa mulla oli kokoajan ruumiillinen levottomuuden tunne ja jouduin vaihtelemaan asentoani kokoajan löytämättä mitään sen parempaa. Mun muutenkin olematon ajantajuni meni totaalisesti kirkkaasti valaistussa putkassa, josta ei nähnyt ulos. Luulisin kuitenkin menneen muutaman tunnin mun saapumisesta, kun joku poliisi kävi avaamassa oven vain huudahtaakseen ”Terve” ja paiskatakseen sen sitten uudestaan kiinni.

Mulla alkoi paha päänsärky ja aloin myös tuntea jo jonkun aikaa taustalla vaikuttaneen nälän. Päätin kutsua kytän paikalle että edes saisin kipulääkettä jos en muuta. Kyttiä ei mun kutsunapin painallukset kuitenkaan ilmeisesti kiinnostaneet.

Jossain vaiheessa mä myös huomasin kutisevani erityisesti käsivarsista ja hihoja nostaessa löytyi itikanpistoksia muistuttavia paukamia. Kun pääsin putkasta, sivistyneemmät tunnistivat olevan kyse luteista.

Kun seuraavan kerran kuulin että kyttä on tulossa, menin mun ovelle huhuillakseni sille et tarviin kipulääkettä, mut se olikin tulossa mun selliin ihan itse. Se lykkäsi jonkun paperinipun kouraan, käski mennä nukkumaan ja sulki oven. Olin niin hämmentyny etten ees saanut sanottua enempää kun kyttä jo lähti menee.

Se seitsensivuinen paperinippu oli sellanen kun ”Vapautensa menettäneet oikeudet ja velvollisuudet”. Siinä muun muassa kerrottiin, että mulla on (myös poliisihallituksen standardeissa) oikeus ilmoittaa läheiselle henkilölle mun kiinniotosta, oikeus perushuoltoon kuten ruokaan, juomaan, lepoon ja puhtauteen, että kyttien on annettava mun levätä klo 22-7 ja että silloin valojen on oltava pois, ellei ole erityistä syytä valvoa mua myös tuona aikana ja että mulla on oikeus pitää hallussani kohtuullinen määrä tuomaani omaisuutta. Rustasin siinä sitten päässäni mikä kaikki meni vikaan – sen lisäksi että kukaan ei kertonut mulle kiinnioton syytä.

Mä sisuunnuin ja aloin painella sitä kutsunappia ihan olan takaa. Painelin sitä tauotta kunnes käsi väsyi, vaihdoin kättä. Tuijottelin pistävästi valvontakameran suuntaan. Loppujen lopuksi jo huutelin sille että mitä helvettii, onko nää napit täälä vaan näön vuoksi. Ei kuulunut kyttiä.

Aloin jo epäillä että mun huoneessa se nappi yksinkertaisesti ei toimi, mutta myös kamerasta olisi nähtävissä, että vietin pitkiä aikoja vain painellen sitä tauotta ja huudellen kameralle. Tovereilla oli sama kokemus: kutsunappien painamiseen ei reagoitu. Jotkut olisivat tarvinneet reseptilääkkeitään todella kipeästi, mutta joutuivat odottamaan siihen hetkeen, kun poliisi tuli huoneeseen jostain aivan muusta syystä.

Tulin miettineeksi, että mitä jos en pääsiskään pois. En usko että mulla olisi edellytyksiä paeta sellaisesta tilasta saamatta apua sellin ulkopuolelta. Aloin tajuta miten perusteellisesti olin toisten armoilla. Ja vieläpä sellaisten, joita ei selvästikään juuri kiinnostanut mun tai mun tovereiden hyvinvointi.

Olosuhteet putkassa jossa mä ja monet mun toverit oleskeli vastasi kidutuksen tunnusmerkkejä. Ensin meitä seisotettiin monta tuntia sateessa, sitten meidät laitettiin märissä vaatteissa viileisiin selleihin, pidettiin nälässä, lääkkeitä tarvitsevat ei niitä saaneet tai saivat ne todella myöhässä, kaikille ei ollut edes makuualustoja, jotkut saivat makuualustan vasta myöhään aamuyöstä, kenellekään ei ollut mahdollisuutta vaihtaa lämpimiin vaatteisiin tai kääriytyä lämpimään peitteeseen, poliisit käyttäytyi kokoajan niin kuin niillä ei muka olisi aikaa kuulla meidän tarpeita, kutsuihin ei reagoitu, meitä valvotettiin pelkästään kiusallaan eikä meille annettu mahdollisuutta minkäänlaiseen aktiviteettiin, kiinniotettujen ei sallittu ottaa selliinsä edes kirjaa.

Kun pääsin pois, poliisi sanoi, et kiinnioton ja putkaan laittamisen oheen mulle ei oltu kirjattu muita seuraamuksia. Kaikki ei olleet yhtä ”onnekkaita”. Muutamat saivat sakkoja kivien heittelystä tai poliisille niskuroinnista, vaikkeivät olleet niin edes tehneet.

Ulkona vastassa oli toverit lämpimän juotavan ja naposteltavien kanssa. En ois voinut kuvitella parempaa vastaanottoa. Tällaisten ihmisten väitetyltä väkivaltaisuudelta poliisit valvoo natsien turvallisuutta. Mun turvallisuutta taas valvoivat yksin minä ja toverit alusta loppuun.

Mikään tapahtunut ei oikeuta sitä määrää väkivaltaa ja väärinkohtelua, mitä mä ja mun toverit kohdattiin sen illan ja yön aikana. Enemmistö meistä ei heittänyt mitään ja vaikka olisikin heittänyt, tämä ei ole kohtuullinen tai oikeutettu vastaus siihen.

Kiitos, toverit. Taistelu jatkukoon."
 
Alla kertomus anarkistuksen putkayöstä tuolta itsenäisyyspäivän tienoilta.
"...
Huolimatta siitä, että putkaa näytti olevan meille kaikille edessä, vielä kadulla tunnelma oli tovereiden keskuudessa hyvä. Lauloimme lauluja yhdessä ja jotkut tarjosivat juotavaa ja syötävää. Kadun toisella puolella joku avasi ikkunan ja soitti kovaan ääneen meille antifasistista musiikkia. Viimeinen tunti kadulla olosta oli yhtä juhlimista ympärillä seisovista mellakkapoliiseista huolimatta.
...
Meidät sijoitettiin perillä Kisahallilla vielä väliaikaisesti bussiin, josta meitä alettiin viedä yksitellen sisälle.
...
Olosuhteet putkassa jossa mä ja monet mun toverit oleskeli vastasi kidutuksen tunnusmerkkejä. Ensin meitä seisotettiin monta tuntia sateessa,

No voi voi. Että tunteja kadulla sateessa; eikö se sitten ollutkaan silkkaa biletystä vai ajoiko realiteetti kiinni unelmaan? Että märissä vaatteissa ei välttämättä olekaan kivaa`?

Lopun "Taistelu jatkukoon" -kommenttiin voi lähinnä todeta, että luulisi vähemmästä oppivan. The Clash sen kertoi jo aikaa sitten:

PS. Mitähän vanhan liiton duunarikommari mahtaisi tykätä a) tästä toverittelusta b) tästä valituksesta poliisin kurjasta kohtelusta ja huonoista vesihanoista? Siis sellainen lähes sukupuuttoon kuollut oikea haalariduunari.
 
Alla kertomus anarkistuksen putkayöstä tuolta itsenäisyyspäivän tienoilta.
Oikeasti kun suomalainen menee putkaan tarina kuuluu näin: Joudin putkaan. Vitutti ankarasti. Pääsin pois.
Mutta ei meidän hellanteltuilla. Putkayöstä saadaan keskitysleirin tasoinen kuvaus. Olisivat pitäneet vielä yhden yön niin kaveri olisi vasikoinut itsensä jo Kyllikki Saaren surmaajaksi.

"Päädyin kuin päädyinkin elämässäni ensimmäistä kertaa putkaan yöksi.

Kiinniotto alkoi vasta kun päätimme poistua yhtenä ryhmänä Kamppiin mielenosoittamisen jälkeen, jotta kaikki olisi turvassa natseilta ja poliiseilta paluumatkan ajan. Siihen mennessä kahta toveria oli ammuttu kumiluodilla, toista jalkaan ja toista lähelle silmää. Meitä kohti oli ammuttu enemmänkin, mutta mun tiedossa ei ollut muita loukkaantuneita. Matka Kamppiin katkesi motitukseen kadun haaraan ja meitä alettiin ottaa yksi kerrallaan kiinni.

Huolimatta siitä, että putkaa näytti olevan meille kaikille edessä, vielä kadulla tunnelma oli tovereiden keskuudessa hyvä. Lauloimme lauluja yhdessä ja jotkut tarjosivat juotavaa ja syötävää. Kadun toisella puolella joku avasi ikkunan ja soitti kovaan ääneen meille antifasistista musiikkia. Viimeinen tunti kadulla olosta oli yhtä juhlimista ympärillä seisovista mellakkapoliiseista huolimatta.

Myöhemmin kuulin, että meille musiikkia soittanut toveri päätyi solidaarisuutensa tähden hänkin putkaan.

Meidät sijoitettiin perillä Kisahallilla vielä väliaikaisesti bussiin, josta meitä alettiin viedä yksitellen sisälle. Poliisi, joka haki mut, kysyi oliko mulla reppua ja sanoin et oli. ”Anna ku arvaan, ”Mitä vapaus on?”” se sano, viitaten mun repussa olevaan Amnestyn pinssiin. ”Vapaus on menetetty täks yöksi.”

Multa otettiin kaikki muu talteen paitsi vaatteet, jotka mulla oli päällä. Sellissä mä en pystynyt edes pesemään mun käsiä kunnolla. Hanan päälle laittaminen vaati napin painallusta yhdellä kädellä, joten molempien käsien peseminen olisi vaatinut ninjailua. Selvästikin hana oli tehty enemmän juomista ajatellen, mutta siihenkin se oli paska. Itsensä sai vääntää todella epämukavaan kiemuraan, jotta sai juotua jotain nuolematta hanaa. Vessassa käyntiä varten ei ollut vessapaperirullaa, vaan pieni kasa vessapaperia, joka oli jo valmiiksi suurelta osin kostunutta.

Putkassa oli kaksi kirkkaan keltasta makuualustaa, pyöreä kamera keskellä kattoa, kutsu-nappi oven vieressä, se aiemmin mainittu paska hana ja vessa, jota ei voinut vetää. Sekä huoneen valaistus että vessan vetäminen olivat kyttien kontrollissa. Vessaa eivät sietäneet vetää koko sinä aikana kun olin siellä. Huoneessa ei myöskään ollut mitään mille laskea päätään maatessa tai mitään mihin kääriytyä lämpimään. Sateessa ja lätäköissä juoksentelun jäljiltä mun vaatteet oli moninpaikoin märät, eikä ollut mitään mihin vaihtaa. Repussa olisi ollut lämmin, kuiva huppari, mutta sen kytät veivät talteen. En ollut ainoa putkassa paleleva antifasisti.

Mä lepäsin makuualustalla mun ulkotakki pään päällä, koska putkan valaistus oli mulle sietämättömän kirkas. En pystynyt nukkumaan koska palelsi ja hyvän lepoasennon puutteessa mulla oli kokoajan ruumiillinen levottomuuden tunne ja jouduin vaihtelemaan asentoani kokoajan löytämättä mitään sen parempaa. Mun muutenkin olematon ajantajuni meni totaalisesti kirkkaasti valaistussa putkassa, josta ei nähnyt ulos. Luulisin kuitenkin menneen muutaman tunnin mun saapumisesta, kun joku poliisi kävi avaamassa oven vain huudahtaakseen ”Terve” ja paiskatakseen sen sitten uudestaan kiinni.

Mulla alkoi paha päänsärky ja aloin myös tuntea jo jonkun aikaa taustalla vaikuttaneen nälän. Päätin kutsua kytän paikalle että edes saisin kipulääkettä jos en muuta. Kyttiä ei mun kutsunapin painallukset kuitenkaan ilmeisesti kiinnostaneet.

Jossain vaiheessa mä myös huomasin kutisevani erityisesti käsivarsista ja hihoja nostaessa löytyi itikanpistoksia muistuttavia paukamia. Kun pääsin putkasta, sivistyneemmät tunnistivat olevan kyse luteista.

Kun seuraavan kerran kuulin että kyttä on tulossa, menin mun ovelle huhuillakseni sille et tarviin kipulääkettä, mut se olikin tulossa mun selliin ihan itse. Se lykkäsi jonkun paperinipun kouraan, käski mennä nukkumaan ja sulki oven. Olin niin hämmentyny etten ees saanut sanottua enempää kun kyttä jo lähti menee.

Se seitsensivuinen paperinippu oli sellanen kun ”Vapautensa menettäneet oikeudet ja velvollisuudet”. Siinä muun muassa kerrottiin, että mulla on (myös poliisihallituksen standardeissa) oikeus ilmoittaa läheiselle henkilölle mun kiinniotosta, oikeus perushuoltoon kuten ruokaan, juomaan, lepoon ja puhtauteen, että kyttien on annettava mun levätä klo 22-7 ja että silloin valojen on oltava pois, ellei ole erityistä syytä valvoa mua myös tuona aikana ja että mulla on oikeus pitää hallussani kohtuullinen määrä tuomaani omaisuutta. Rustasin siinä sitten päässäni mikä kaikki meni vikaan – sen lisäksi että kukaan ei kertonut mulle kiinnioton syytä.

Mä sisuunnuin ja aloin painella sitä kutsunappia ihan olan takaa. Painelin sitä tauotta kunnes käsi väsyi, vaihdoin kättä. Tuijottelin pistävästi valvontakameran suuntaan. Loppujen lopuksi jo huutelin sille että mitä helvettii, onko nää napit täälä vaan näön vuoksi. Ei kuulunut kyttiä.

Aloin jo epäillä että mun huoneessa se nappi yksinkertaisesti ei toimi, mutta myös kamerasta olisi nähtävissä, että vietin pitkiä aikoja vain painellen sitä tauotta ja huudellen kameralle. Tovereilla oli sama kokemus: kutsunappien painamiseen ei reagoitu. Jotkut olisivat tarvinneet reseptilääkkeitään todella kipeästi, mutta joutuivat odottamaan siihen hetkeen, kun poliisi tuli huoneeseen jostain aivan muusta syystä.

Tulin miettineeksi, että mitä jos en pääsiskään pois. En usko että mulla olisi edellytyksiä paeta sellaisesta tilasta saamatta apua sellin ulkopuolelta. Aloin tajuta miten perusteellisesti olin toisten armoilla. Ja vieläpä sellaisten, joita ei selvästikään juuri kiinnostanut mun tai mun tovereiden hyvinvointi.

Olosuhteet putkassa jossa mä ja monet mun toverit oleskeli vastasi kidutuksen tunnusmerkkejä. Ensin meitä seisotettiin monta tuntia sateessa, sitten meidät laitettiin märissä vaatteissa viileisiin selleihin, pidettiin nälässä, lääkkeitä tarvitsevat ei niitä saaneet tai saivat ne todella myöhässä, kaikille ei ollut edes makuualustoja, jotkut saivat makuualustan vasta myöhään aamuyöstä, kenellekään ei ollut mahdollisuutta vaihtaa lämpimiin vaatteisiin tai kääriytyä lämpimään peitteeseen, poliisit käyttäytyi kokoajan niin kuin niillä ei muka olisi aikaa kuulla meidän tarpeita, kutsuihin ei reagoitu, meitä valvotettiin pelkästään kiusallaan eikä meille annettu mahdollisuutta minkäänlaiseen aktiviteettiin, kiinniotettujen ei sallittu ottaa selliinsä edes kirjaa.

Kun pääsin pois, poliisi sanoi, et kiinnioton ja putkaan laittamisen oheen mulle ei oltu kirjattu muita seuraamuksia. Kaikki ei olleet yhtä ”onnekkaita”. Muutamat saivat sakkoja kivien heittelystä tai poliisille niskuroinnista, vaikkeivät olleet niin edes tehneet.

Ulkona vastassa oli toverit lämpimän juotavan ja naposteltavien kanssa. En ois voinut kuvitella parempaa vastaanottoa. Tällaisten ihmisten väitetyltä väkivaltaisuudelta poliisit valvoo natsien turvallisuutta. Mun turvallisuutta taas valvoivat yksin minä ja toverit alusta loppuun.

Mikään tapahtunut ei oikeuta sitä määrää väkivaltaa ja väärinkohtelua, mitä mä ja mun toverit kohdattiin sen illan ja yön aikana. Enemmistö meistä ei heittänyt mitään ja vaikka olisikin heittänyt, tämä ei ole kohtuullinen tai oikeutettu vastaus siihen.

Kiitos, toverit. Taistelu jatkukoon."

Haha, päivän huumoriannos :D Kiitokset jakamisesta. On ollut antifasistilla kerrassaan kurjat olot.

Ei nyt liity suoraan tähän viime anarkomarkojen rähinään, mutta omana huumoripläjäyksenä laitan oheisen. Seppo Lehdon tempauksen.

Lenin nuolee Seppo Lehdon anusta 8_9_2013 pic163.jpg
 
Tulipas hyvät naurut vaikka samalla säälittää se, miten kujalla osa Suomen nuorista aikuisista voikin olla..

Alla olevat lainaukset kiteyttävät anarkistin järjenjuoksusta olennaisimman:
Viimeinen tunti kadulla olosta oli yhtä juhlimista ympärillä seisovista mellakkapoliiseista huolimatta.
Ensin meitä seisotettiin monta tuntia sateessa...

Mistähän se muuten oli luteiden puremia saanut? Ei ne ainakaan asu kaakeliseinäisessä kopissa, jossa ei ole mitään muita tekstiilejä kuin anarkistin päällä olevat..
 
Ilkka Malmberg on huolissaan vaakunaleijonasta ja Suomen lipusta, jotka on menetetty symboleina äärioikeistolle.

http://www.hs.fi/kuukausiliite/a144...i&utm_medium=tf-desktop&utm_content=frontpage

Hmm. taidan olla itsekin sitten jonkinlainen natsi ja rasisti kun 2012 kesälomalla Tallinnassa erehdyin vieläpä aivan selvin päin ostamaan Luftwaffe t-paidan, jossa oli kuvattu mustaa taustaa vasten Messerschmitt Bf 109 -hävittäjä ja Junkers Ju 88 -pommikone.
 
Anarkistien ja heidän leikkikaveriensa eli uusnatsien jutuissa on se ero, että
-kun uusnatsit ottavat turpaansa, he "kunniansa" vuoksi valehtelevat että oikeasti ne toiset sai turpaansa
-kun virkavalta laittaa anarkistit nippuun, niin anarkistit tekee parhaansa liioitellakseen kuinka kokivat kidutusta kuin Guantanamossa konsanaan

(En tarkoita, että 612-kulkue olisi ollut "natsikulkue", joukossa toki varmasti oli heitäkin, mutta myös muita, poliittisesti sitoutumaton kulkue. Tuli vaan anarkistien avautumisista mieleen)
 
En tarkoita, että 612-kulkue olisi ollut "natsikulkue", joukossa toki varmasti oli heitäkin, mutta myös muita, poliittisesti sitoutumaton kulkue. Tuli vaan anarkistien avautumisista mieleen.
612-kunnioituskulkue on eräs ainoita suomalaisia arvoja kunnioittavalle tavikselle sopivia kulkueita. Kun sitä Väinö-setä veteraania -Suomen puolesta - ei enää voi livenä tavata, niin hän on mielessä tuolaisessa kulkueessa.
Ensi vuotta odotellessa.......
 
Back
Top