Valmiusyhtymä ®
Iso-Mursu kirjoitti:
Kyllähän telatykit olisi kivoja. Kun edes saisi hankittua valmiusprikaateille. Sieltä vapautus sitten tuota hinattavaa kalustoa.
Mutta onhan siinä kai eroa jos toisella ampuu 14 km päähän ja toisella 40 km päähän.
En nyt tiedä, aletaanko kosketella liikaa korskeita perusarvoja, valmiustyhtymä® :ä, mutta jotenkin minusta nyt tuntuuu, että Karjalan Prikaatin kohdalla eletään Kannaksen viimeisten taistelujen kunnian päiviä ja ollaan fiksaannuttu ehkä liikaa vuoden 2005 "uudistukseen".
Se, että meillä on Karjalan Prikaati on tietenkin suuri kansallinen ponnistus ja satojen ammattiupseerien akateemisen pohdinnan tulos.
Kuitenkin nyt on vain niin, että suuressa varuskunnassa surmaillaan itseään eikä Karjalan Tykistörykmentti mitenkään loista opetustuloksillaankaan esimerkiksi Kainuun Tykistörykmenttiin verattuna, jolla on tapana loistaa koulutustarkastuksissa.
Mediaseksikkäästi puolestaan Porin Prikaati jää Karjalan Prikaatin varjoon ja mediassa korostetaan nyt sitä, että supistuksista huolimattakaan ei Lappia demilitarisoida ammattiarmeijan, Lapin rajavartioston puolustettavaksi, millainen se käytännössä oli talvisodan alussa ja myös 1950-luvulla ennen kuin Yhdysvallat ja Neuvostoliitto alkoivat painostaa Suomen hallitusta itse miehittämään Suomen Lappi sillä tuloksella, että sinne vietiin prikaati, lennosto ja ilmatorjuntarykmentti.
SUOMESSA EI TEHDÄ MITÄÄN JALKAVÄEN TYKISTÖN KEHITTÄMISEKSI, KOSKA SUOMESSA 155 K- projektin jälkeen kehitellään minilennokein raketinheittimen tykistötiedustelua 40 km - 80 km:n päähän.
Sillä, että järjestettäisiin lukuisten mottien sota jalkaväkijoukoin iskevän kiilan kylkeen on taktisesti järkevä ajatus, mutta se nyt vain edellyttäisi sitä, että tavallista tykistöä kehitettäisiin kranaatinheittimistön ja raketinheitinten välissä 155 K:n frustraatiosta huolimatta.
Jalkaväen taistelun ongelma ei ole niinkään krh 7 km - 15 km, vaan se on tykistö 14 km - 30 km.
Suomesta ollaan nimittäin hävittämässä 152 mm:n tykit ja 152 TELAK 91, jolla ampuu 27 km:iin, jolloin uskoisin, että laajan reservin usko uuteen taistelutapaan menee jo siinä vaiheessa kun ymmärretään, että vastustaja ampuu rutiininomaisesti miltei 30 km:iin samalla kun meillä jää 122 H 63 pelkkään 14 km:iin.
Toisin sanoen akateemisessa maa maavoimaesikuntaisessa Suomessa jokainen kehittää aselajinsa tekniikkaa niin kuin pitääkin lähelle maailman kärkeä köyhän miehen menetelmin, jolloin aselajiupseerien substanssiosaaminen alkaa tuottaa.
Sen sijaan yleistä taktiikkaa ja alemman yleisen tason aselajiosaamisten ja varusteiden yhteensovittamista ei tee kukaan, koska valmistaudumme sotiin 2040-2050 luvulla, jolloin kaikki nykysaapumiserien kehittäminen on hukkaa.
Tuollainen uutta taistelutapaa kuvaava kehitys on ollut joskus 1970-luvulla ilmeisesti Turun rannikkopuolustuksessa, jossa saarille oltiin valmiita laskemaan maihinnousun tukokseksi "ammu ja unohda" -tykkejä, vanhempia reserviläisiä jne. Nämä olisivat saari saarelta sotineet laskuvarjojoukkoja tai mitä tahansa vastaan melko ennalta arvaamaatta.
Tuohon uuteen taistelutapaan liittyen tulee mieleen, että 122 H 63:n jatkoksi ammu ja unohda -tykistöön olisin liittänyt vielä hujasijoitetut T-72:ien panssarivaunukanuunatkin.
En usko, että jalkaväen uskottavuutta edes reservin piirissä voidaan ylläpitää ennen kuin annetaan takuita siitä, että 122 H 63:n lisäksi olisi jotain 152:ia, jotka ampuvat 27 km:iin - mieluiten telatykkinä, kuten 152 TELAK 91.
Suomella ei ole kuitenkaan varaa ostaa Saksasta Panzerhaubitze 2000:aa.
Valmiusyhtymien glooria oli ja meni ja se loppui rahapulaan sekä ilmeisesti uusiin panssarintorjuntaohjuksiin.
Nyt pitäisi kehittää kaikkea ja myös perinteisin romuin, mikä ei tietenkään sovi NATO-linjaan joka pyrkii hävittämään puolustusvoimista kaiken kaalikeiton tuoksun lukuunottamatta kevyttä konekivääriä joka on aivan nasta.
