Taisi olla ihan sepusteltu elokuva, eikä dokumentti. Silti aika ykköstä.
Jos sivuutetaan henkilöhistoria, johon muut kirjoittajat on jo ottanu kantaa, niin kuvasi aika hyvin Japanin poliittista järjestelmää. Sehän ei ollu sotilasdiktatuuri, vaan puolueet oli Armeija (= maavoimat sekä maavoimien ilmavoimat), Laivasto sekä
kolmantena suurliikemiehet. Tämä viimemainittu näkyi ainoastaan baaritiskillä istuvina tehtailijoina, koska leffa oli tehty historiansa tunteville japanilaisille itselleen. Ehkä länsiversio olisi tarpeen Eastwoodin Iwo Jiman tapaan. Päätöksenteko taas nä-
kyi hyvin. Sehän tapahtui puoluehallitusten tapaisissa elimissä, kuten länsidemokratioissakin on tapana.
Kuvitteelliseen länsiversioon olisin ite lisänny ensiksi Armeijan toivottoman sodan Kiinassa. Oli haukattu liian suuri pala eikä sitä sotaa voitu voittaa. Rauhanteko ja luopuminen Kiinan valloituksista olisi poistanut tuhoisan taloussaarron, mutta kasvojen
menettämisen hinnalla. Siispä uusi voittoisa sota, ajattelivat Armeijapuolueen johtavat kentsut. Sodan Wienin ja Versaillesin tapaisessa loppukonferenssissä iso ongelma Kiinakin ratkeaisi. Tämän rintaman vaikutusta Japanin sodankäyntikykyyn kuvaa
se, että siellä oli vuoteen 1945 puolet Armeijan, siis myös maavoimien ilmavoimien resursseista. Laivastoa taas maavoimien touhut Kiinassa ei mitenkään koskenu, joten ei ollu samanlaista tarvetta sodallekaan.
Edelleen kuvasi "itäversio" kuinka japanilaiset sodan tapahtumat näkivät. Yllätyshyökkäys ilman sodanjulistusta ratkaisi käytännössä Venäjän sodan 1905 ja USA:n kimppuun ei oikein muuten kannattanut käydä, ajatteli ihan oikein Yamamoto. Ilmoitta-
minen sunnuntaina 30-60 min ennen oli ainoastaan kosmetiikkaa, joka ei maailmalla mennyt läpi. Kääntäjä töppäsi feffassa tämän kohdan. Ilmoituksen myöhästyminen ei johtunut kielikäännöksestä vaan salakirjoituksen avaamisen hitaudesta. Se oli
niin salainen, että sihteerit komennettiin ulos ja herrat teki sen ihan itse. Kun ei ollu rutiinia, kävi paljon hitaammin kun oli oletettu ja siitä myöhästyminen.
Käsikirjoittaja halusi olla kohtelias länsimaille ja laittoi Aatun tekstiin japseja väheksyvät sanat. Aivan saman olisi voinut kuulla länsijohtajienkin suusta. Japanin hyökkäys USA:aan kuulosti briteistä kuin Suomi olisi Talvisodassa hyökänny Neuvostoliiton
kippuun. Tämä oli pääsyy Singaporen menettämiseen. Japanin muutos takapajuisesta kehitysmaaasta teollistuneeksi yhteiskunnaksi oli niin nopea, että se jäi länsimaissa huomaamatta. Myös I MS:sta Ympärysvaltojen puolella ollut Japani haluttiin pitää
käytännössä ulkona ja japanilaiset katsoivat kärsineensä vääryyttä rauhanteossa. Leffassa mainittu Washingtonin laivastosopimus määritteli Japanin raskaimpien sotalaivojen määrän 60 % USA:n ja brittien laivoista. Tähän taas Armeijan oli helppo suostua.
Jos tuo Pearl Harbour isku ja Midwayn taistelu olis toteutettu kuten oli suunniteltu/ohjeistettu, maailma voisi olla nyt eri näköinen
@Bushmaster katsoo liian pienestä näkökulmasta: Mitä tulee päätökseen häipyä Pearl Harborista voidaan Nagumon päätöstä myös puoltaa. Tukialukset ei ollu satamassa eli ne oli siis merellä. Mutta kukaan ei tienny missä. Jenkkien kaikkia koneita ei oltu
tuhottu, joten laivasto-osasto olisi voinut paljastua suunnitellun kolmannen iskun aikana. Midwayssa taas japanilaisten taistelusuunnitelma oli liian monimutkainen. Kävi kuten silloin kävi eikä se toiminut. Jenkeillä oli kyllä tuuriakin. Mutta vaikka olisi toisin-
kin käynyt, olisi Roosevelt ainoastaan keskittynyt Aatun lyömiseen ja hoidellut japsit aikanaan. Länsiliittoutuneiden mielestä raukkamainen yllätyshyökkäys esti kaikki muut mahdollisuudet rauhaan. Ajatuskin siitä oli yhtä kaukainen, kun Georg Bushin ja
Osaman välinen sovinto.
Japani hävisi siis resurssien vähyyden lisäksi sen vuoksi, ettei sen yhteiskunnallinen järjestelmä ollut kehittynyt samaa tahtia teollistumisen kanssa. Ei ollut koneistoa, joka generoisi sodalle päämäärän lisäksi toimivan strategian ja puolustushaarojen välisen
yhteistoiminnan. Sellainen olisi tullut olla tietysti myös Saksan kanssa, mutta tämän esti lähinnä maantieteellinen etäisyys. Yhteistoiminta sodan aikana olisi kyllä Aatullekin käynyt, mutta ei hänellä ollu mahdollisuutta pistäytyä sukellusveneellä Japanissa ko-
koustamassa omaa Teheranin konferenssia.