Juuri tähän asevelvollisuuden kohtaan ei kukaan asevelvollisuuden puolustaja ole toistaiseksi sanonut juuta eikä jaata. Kuinka moni haluaisi taisteluparikseen rintamalla jampan, joka on siellä vain ja ainoastaan siksi, että vaihtoehtona on vankila? Sama koskee muuten sitä intin ajan oppimistakin. Olen tässä ketjussa maininnut, etten ole elämässäni yhtä huonosti motivoituneeseen ja huonosti oppivaan porukkaan törmännyt, kuin mitä olivat varusmiehet omana inttiaikanani. Ja pääsyy tähän on minusta se, että he eivät itse halua oppia, vaan tekevät sitä vain, koska pakotetaan. Koulussa on jo aikoja sitten tajuttu se, että pakottamalla oppiminen on hyvin tehotonta, kun taas silloin, kun lapset haluavat itse oppia, oppi menee päähän todella tehokkaasti. Intiltä tämä keino puuttuu kokonaan valikoimasta.
Minusta asevelvollisuus ei ratkaise sitä ongelmaa, että jos ihmiset eivät halua panna henkeään isänmaan puolesta vaaralle alttiiksi, niin he eivät sitä myöskään tee. Ja toisaalta, jos halu taistella isänmaan puolesta on, ei tarvita mitään vankilan uhkaan perustuvaa pakkoa, jotta saadaan tarpeeksi sotilaita maanpuolustukseen. Keinot tämän nationalistisen hurmoksen tuottamiseen ovat ihan muualla kuin asevelvollisuudessa. Itse sanoisin, että varusmiespalveluksen arvostusta ihmisten mielissä olisi mahdollista nostaa reilusti, jos sen status muuttuisi siitä, että se on jakso miesten nuoruudessa, josta koitetaan lusmuilla läpi mahdollisimman vähin ponnisteluin, koska mikään, mitä tekee, ei sitä pakkopalvelusaikaa tule lyhentämään (mutta voi kyllä pidentää). Siinä, että on kahlannut läpi touhun, joka kaikkien pitää kuitenkin kahlata ja josta jokainen pääsee läpi, ei ole mitään erityisen arvostettavaa. Siinä, että itse vapaaehtoisesti lähtisi inttiin, sen sijaan on.