Hornetit korvataan, mutta monellako koneella? – ”18 konetta olisi iso kauppa, 72 konetta valtava”
Eurofighterin edustajan mukaan Tanskan F-35-valinta ”ei perustunut tosiasioihin”.
Viisi suurta kansainvälistä lentokonevalmistajaa toimittaa Suomelle ensi tiistaihin mennessä vastauksensa
tietopyyntöön, jonka tarkoituksena on selvittää yhtiöiden edustamien konetyyppien mahdollisuuksia korvata Hornetit Suomen seuraavana monitoimihävittäjänä.
Pyyntö ei siis perustu yhteen hankittavien koneiden kokonaismäärään vaan eräänlaiseen hankintahaitariin, jonka ääripäät soivat leveältä.
Suomi selvittää vähintään 18:n ja enintään 72 koneen hankintaa hankkeessa, joka tunnetaan lyhenteellä HX.
Voitaisiinko 64 Hornetia siis korvata vain 18 uudella HX-koneella? Eikö koko maata aiotakaan jatkossa puolustaa? Puolustetaanko vain Uuttamaata? Tai Ahvenanmaata?
”Ei, ei siitä suinkaan ole kysymys. Koneita tarvitaan suunnilleen sama määrä kuin niitä on nytkin”, vastaa hanketta puolustusministeriössä koordinoiva ilmavoimien entinen komentaja Lauri Puranen.
Hänen mukaansa haitarin alapää, 18 konetta, lähtee yhä hengissä olevasta ajatuksesta hankkia kahta eri konetyyppiä.
Se kuulostaa utopistiselta idealta. Kahden tyypin hankinta ja operointi tulee selvästi kalliimmaksi kuin yhden, eikä tähän, ehkä jopa 10 miljardia euroa maksavaan projektiin, ole käytettävissä yhtään ylimääräistä euroa.
Purasen lähtökohta on kuitenkin toinen. Hänen mukaansa tietopyyntövaiheessa oli järkevää selvitellä kaikki mahdolliset vaihtoehdot.
Päätös kahdesta tai yhdestä tyypistä on kuitenkin tehtävä ennen tarjouspyyntöjen jättämistä. Olisi suuri ihme, jos päätös kallistuisi kahden tyypin puolelle.
Tiistaina vastauksensa saava tietopyyntö oli paksu, 300-sivuinen asiakirja. Siinä esitettiin noin 3 000 kysymystä.
Osaan kysymyksistä voi vastata lyhyesti, osa vaatii laajoja selvityksiä. Materiaalia kertyisi rekka-autollinen, ellei vastauksia jätettäisi sähköisessä muodossa.
Vastausten käsittely on valtava urakka, joka jaetaan puolustusvoimien logistiikkalaitoksen ja ilmavoimien kesken. Edellinen keskittyy teknillisiin seikkoihin, jälkimmäinen operatiivisiin kysymyksiin eli eri konetyyppien soveltuvuuteen Suomen ilmapuolustusjärjestelmään.
Vastauksiin pureutuu Purasen mukaan kymmeniä asiantuntijoita.
Heidän työnsä perusteella jätetään tarjouspyynnöt. Määräaika on määritelty laveasti vuodeksi 2018, mutta tavoitteena on saada tarjouspyynnöt valmiiksi kesään 2018 mennessä.
Minkäänlaista karsintaryhmää viidestä ehdokkaasta ei Purasen mukaan aiota tehdä. Jollei mitään täysin yllättävää satu, kaikki viisi ehdokasta ovat mukana kisan loppuun saakka. Valinta on määrä tehdä vuonna 2021.
Mukana ovat ruotsalainen Saab Gripen E, ranskalainen Dassault Rafale, yhdysvaltalaiset Lockheed Martin F-35 ja Boeing Super Hornet sekä neljän Euroopan maan yhdessä rakentama Eurofighter Typhoon.
Viimeksi mainittua esiteltiin suomalaiselle medialle aiemmin tällä viikolla Helsingissä. Esittelijät edustivat brittiläistä osapuolta, BAE Systems -yhtiötä, joka on yksi maailman suurimmista asevalmistajista. Sen osuus Eurofighterin tuotannosta on suurin, 37,5 prosenttia.
Yhtiön Euroopan aluejohtaja Mark Parkinson on tehnyt taustatyönsä hyvin. Hän tiesi, mitkä ovat Suomen ilmavoimille olennaisia, isoja asioita uutta konetta valittaessa: Hornetin seuraajan on oltava riittävän nykyaikainen ja suorituskykyinen, sen valmistajan on pystyttävä pitämään koneensa suorituskyky ajan tasalla ainakin kolmen vuosikymmenen ajan, ja konetta on pystyttävä operoimaan Suomessa mahdollisimman itsenäisesti ilman ulkopuolista huoltoa tai vastaavaa apua.
Itsenäinen operointi ei onnistu, ellei konetta tunneta Suomessa läpikotaisin. Tällainen tuntemus syntyy, jos koneet kootaan Hornetien tapaan Suomessa.
Parkinson ei nähnyt sille esteitä. Loppukokoonpanon rahallinen arvo voisi hänen mukaansa olla 5–10 prosenttia hankinnan kokonaishinnasta. Myös Saab on lupaillut loppukokoonpanotöitä Suomeen.
Kolmas suomalaista mediaa tavannut
ehdokas eli Lockheed Martin (F-35) voi olla hankalampi tapaus. Sen edustaja ei luvannut viime kesänä mitään vaan sanoi, että kokoonpanokysymys on ratkaistava valtioiden välillä.
Eurofighter Typhoonia on tilattu 599 ja valmistettu 483 kappaletta.
Neljästä vientimaasta ylivoimaisesti suurin on Saudi-Arabia, joka ilmeisesti käyttää Typhoonejaan myös paljon arvostelua herättäneissä pommituksissa naapurimaassa Jemenissä.
Asekauppiaalle tyypilliseen tapaan Parkinson ei kommentoi asiaa, joka hänen mukaansa kuuluu viranomaisille.
BAE Systems oli aktiivisesti tarjoamassa Eurofighteria myös Tanskaan, jonka ilmavoimat kuitenkin valitsi F-35:n.
Julkisesti esitetyt perustelut ovat herättäneet paljon hämmästelyä, kritiikkiä ja yhden hävinneen tarjoajan eli Boeingin oikaisuvaatimuksen.
Tanskalaisten mukaan F-35 on sekä halvin että tehokkain tarjolla olleista koneista, jotka ovat mukana myös Suomen HX-kilvassa.
Tässä asiassa Parkinson ei säästele sanojaan. Hänen mukaansa tanskalaiset perustelivat valintaansa raportilla, joka oli ”erittäin yllättävä ja harhaanjohtava” ja joka ”ei perustunut tosiasioihin”.
Tanskan jälkeen seuraavat uusia hävittäjiä tilaavat Euroopan maat ovat Belgia ja Sveitsi. Määrät eivät kuitenkaan ole kovin suuria.
Suomi on eurooppalaisista ostajakandidaateista tärkein. Suomen haitarin ääripäistä 18 konetta olisi Parkinsonin mukaan ”iso” ja 72 konetta ”valtava” kauppa.
Eurofighter on Suomen kilvassa tosimielellä. Silti F-35:n valintakaan ei olisi katastrofi yhtiölle, jolla on 10 prosentin osuus tästä maailman suurimmasta asehankkeesta.
Parkinson myöntää, että F-35 tuottaa BAE Systemsille rahaa, mutta ei tietämystä, jota tarvitaan uusien tuotteiden kehittämiseen.
”Typhoonista meillä on 33 prosenttia kehitystyöstä, F-35:stä nolla prosenttia”, Parkinson sanoo.
