Kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi alkaa 2.9.2013

Pitäisikö asevelvollisuus lakkauttaa?

  • kyllä

    Ääniä: 11 11.7%
  • ei

    Ääniä: 78 83.0%
  • en osaa sanoa

    Ääniä: 5 5.3%

  • Äänestäjiä yhteensä
    94
Nimittäin on huomattavasti helpompi kapinoida omaa työnantajaansa kohtaan kuin koko kansan armeijaa jos siellä rivissä seisoo.

Sotilaan on kieltämättä helpompi kapinoida sellaisessa armeijassa, jossa hän taistelee vapaaehtoisesti, kuin sellaisessa jossa kapinoinnista rangaistaan vankilalla tai kuolemalla. Toisaalta kapinointimahdollisuus ehkäisee sotilaiden suorittamia heille määrättyjä ihmisoikeusloukkauksia, hyökkäyssotia tai itsemurhatehtäviä.

Itse näen että suomalaiset ovat isänmaallista väkeä, eikä heitä tarvitse pakottaa maanpuolustukseen, vaan siihen riittää väkeä ihan vapaaehtoisestikin. Suomessa toimii tälläkin hetkellä useita vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen korjaa monia nykyjärjestelmän ongelmia. Lakkauttamisen jälkeen vapaaehtoiset varusmiehet saavat reilun korvauksen palvelusajastaan, ja palveluksesta vapautetut eivät enää ole vapaamatkustajia, vaan varusmiesten palkat maksetaan heidän verovaroillaan, jolloin maanpuolustuksen kustannukset jakautuvat nykyistä tasaisemmin kaikille kansalaisille. Maanpuolustus kuuluu perustuslain mukaan kaikille, mutta tällä hetkellä varusmiehet maksavat muita suuremman osan asepalveluksen muodossa.
 
Nämä maanpuolustusjärjestöt ovat pääasiassa keskittyneet jakamaan toisilleen mitaleita ja viirejä. Hyvin harvassa on se porukka vapaaehtoispuolella, joka haluaa ja pystyy tetsaamaan. Ja toisaalta kun tälläistä toimintaa ei ole niin ei ole nuoriakaan paljon mukaana. Edes kaikkia maakuntajoukkoja ei saada täyteen vapaaehtoisista joten on vaikea uskoa että vapaaehtoinen järjestelmä toimisi ellei siitä maksettaisi kunnon korvausta ja sitä ei pystytä tarjoamaan rahassa edes Ruotsissa joten vapaaehtoisuudesta pitäisi palkita myös muilla keinoin.
 
Sotilaan on kieltämättä helpompi kapinoida sellaisessa armeijassa, jossa hän taistelee vapaaehtoisesti, kuin sellaisessa jossa kapinoinnista rangaistaan vankilalla tai kuolemalla. Toisaalta kapinointimahdollisuus ehkäisee sotilaiden suorittamia heille määrättyjä ihmisoikeusloukkauksia, hyökkäyssotia tai itsemurhatehtäviä.

Itse näen että suomalaiset ovat isänmaallista väkeä, eikä heitä tarvitse pakottaa maanpuolustukseen, vaan siihen riittää väkeä ihan vapaaehtoisestikin. Suomessa toimii tälläkin hetkellä useita vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen korjaa monia nykyjärjestelmän ongelmia. Lakkauttamisen jälkeen vapaaehtoiset varusmiehet saavat reilun korvauksen palvelusajastaan, ja palveluksesta vapautetut eivät enää ole vapaamatkustajia, vaan varusmiesten palkat maksetaan heidän verovaroillaan, jolloin maanpuolustuksen kustannukset jakautuvat nykyistä tasaisemmin kaikille kansalaisille. Maanpuolustus kuuluu perustuslain mukaan kaikille, mutta tällä hetkellä varusmiehet maksavat muita suuremman osan asepalveluksen muodossa.

Nykyjärjestelmässä on paljon isompiakin ongelmia, kun mitään mitä sinä olet tuonut esille. Koska oletan, että sinä et ole niin iso ääliö ettetkö tätä näkisi, niin oletan tuon sinun ongelmasi olevan vain tarkoitushakuista paskaa, jolla koetat perustella ehdotustasi, jolle ei löytynyt kymmentä tuhatta kannattajaa.
 
Nämä maanpuolustusjärjestöt ovat pääasiassa keskittyneet jakamaan toisilleen mitaleita ja viirejä. Hyvin harvassa on se porukka vapaaehtoispuolella, joka haluaa ja pystyy tetsaamaan. Ja toisaalta kun tälläistä toimintaa ei ole niin ei ole nuoriakaan paljon mukaana. Edes kaikkia maakuntajoukkoja ei saada täyteen vapaaehtoisista joten on vaikea uskoa että vapaaehtoinen järjestelmä toimisi ellei siitä maksettaisi kunnon korvausta ja sitä ei pystytä tarjoamaan rahassa edes Ruotsissa joten vapaaehtoisuudesta pitäisi palkita myös muilla keinoin.

Minulla on ehdotus. Se saattaa olla poliittisesti korrekti ja hirvittävän vaikea toteuttaa, mutta uskoisin sen toimivan: Lopetetaan toiminnan yhdistäminen uusnatseihin tai muuten vain oikeistolaiseen hörhöilyyn!
 
Minulla on ehdotus. Se saattaa olla poliittisesti korrekti ja hirvittävän vaikea toteuttaa, mutta uskoisin sen toimivan: Lopetetaan toiminnan yhdistäminen uusnatseihin tai muuten vain oikeistolaiseen hörhöilyyn!

En ole koskaan kuullut että ko. toimintaan pitäisivät uusnatsihörhöilynä kuin vihreät ja muu roskasakki (ANTIFA, EVR, Sadankomitea). Muut pitävät sitä vain inttikokemuksiinsa perustuen turhana toimintana, koska on kivempaa juoda kaljaa tai "sivistyneesti lipittää punaviiniä" kukkahattutäteillessä kuohittuna.
 
En ole koskaan kuullut että ko. toimintaan pitäisivät uusnatsihörhöilynä kuin vihreät ja muu roskasakki (ANTIFA, EVR, Sadankomitea). Muut pitävät sitä vain inttikokemuksiinsa perustuen turhana toimintana, koska on kivempaa juoda kaljaa tai "sivistyneesti lipittää punaviiniä" kukkahattutäteillessä kuohittuna.

Siinäpä se. Toiminta ei ole poliittisesti korrektia. Ja tämä asia pitäisi muuttaa. Sen mukana tulisi näkyvyyttä ja jäseniä. Ja kun jäseniä tulisi enemmän, niin kaikki muukin alkaisi toimia enemmän omalla painollaan.
 
Vapaaehtoisella maanpuolustuksella on kyllä ihan oikea imago-ongelma, ja jos sitä haluaa korjata, niin sen varmaan täytyisi tapahtua järjestöjen sisältä.

Toki tämä taas vaatisi sitä, että imagon parantamisesta kiinnostuneita saataisiin toimintaan mukaan. Hankala yhtälö.

Näin anekdoottina, itse joskus opiskelijanuorukaisena harkitsin vakavasti opinahjoni reserviläisjärjestön toimintaan ajautumista. En vaan ihan kokenut omakseni, kun kerhotilan katto oli vuorattu navella, toisessa päädyssä oli valtava Mannerheimin muotokuva, ja toisessa päädyssä vielä isompi Suomen lippu. Ja oli siinä sitten vähän muutakin, kuten aktiivien kielenkäyttö jne.

Tälläiset kun näin keskimäärin ovat olleet minulle indikaattoreita, että kyseisessä seurassa on varmaan ihan hauska ottaa silloin tällöin hapanta, mutta enpä useita viikonloppuja välttämättä viitsisi samoissa porukoissa viettää.

Joo, olin ennakkoluuloinen jne.

Mitä tähän itse aiheeseen eli suomalaisten ammattiarmeijan kantavaan maanpuolustustahtoon tulee, niin sallinette pienen naurahduksen. Saatan olla hiukan kyyninen, mutta nähdäkseni iso maanpuolustustahtoa ylläpitävä tekijä on nimenomaan se, että suurin osa pojista joutuu joka tapauksessa armeijaan. Tiedän kokemuksesta, että vannoutuneen lipilaarin on näitä asioita hankala tunnustaa, mutta joissain asioissa tälläinen yhteinen, jaettu pakkotila voi olla ihan hyvä ja esim. motivaatiota lisäävä juttu, siinä missä sen puute voi varsin ripeästi romahduttaa motivaation.
 
Kaljan juonti on kivaa, mutta niin on tetsaaminenkin. Vapaaehtoisen maanpuolustustyön ongelma on, että se profiloituu helposti tuollaiseksi mitallien jakamiseksi kavereille ja kahvin juonniksi.
Sitä ei nähdä hauskana ja hyödyllisenä harrastuksena, jollaisena se pitäisi nähdä. Mukaan saatu nuori sitten saa sen tuiki tärkeän aatteellisen kasvatuksen sen muun mukana. Ikäänkuin huomaamattomasti.

Maanpuolustusjärjestöjen pitäisi katsoa peiliin ja miettiä miten muutokseen päästään.

Vaikka totuuden nimissä en enää ole kiinnostunut maakuntajoukoista, voisin miettiä miten minut(20 nuorempana) saisi mukaan tuohon toimintaan.
Tarvitaan räväkkää tekemistä, siis tetsaamista ja ampumista, joskus koulutusta jonka suurin hyöty on oppilaiden korvien välissä, ei siinä tekemisessä, ns. motivaatio koulutusta, se toimii.
Köydellä laskeutuminen ei ole tarpeellinen taito maakuntajoukon miehelle, mutta se on kivaa ja vaatii itsensä voittamista henkisesti. Sen tuomalla hyvällä tuulella treenataan sitten niitä vähemmän motivoivia asioita.
Toimii ainakin palokunnassa. Tiedän, että nimimerkki kapiainen ei ole ehkä samaa mieltä, mutta vapaaehtoistoiminassa ei ole vaihtoehtoa.
 
Jep. Kuulapyssypelien ym. suosio kertoo minusta kyllä jotain siitä, että maanpuolustusjärjestöilläkin voisi olla jotain parempaakin tarjottavaa.

Sitten kyllä tuo asia ratkeaa melkein kun itsestään, kun saadaan edullisia KASI/TASI-simulaattoria jokseenkin vastaavia vekottimia laajaan käyttöön. Ei välttämättä ole kovin kaukaista tulevaisuutta se:

http://www.lacsgame.com/index.php?lang=en

Jos nyt joku rahakas hyväntekijä haluaisi välttämättä edistää maanpuolustusasiaa, niin esimerkiksi tuommoisten LACS-simulaattoreiden hankkiminen vaikka joukkue vs joukkue-ottelua varten voisi olla melko kiinnostavaa...
 
Se on ihan yksi vitun maku montako passiivista jäsentä on, jotka vain maksavat jotain jäsenmaksuja liitoille. Nuo eivät vaikuta kuin jäsentilastoihin ja ne taas eivät merkitse mitään. Se mistä on pulaa on aktiivisesti itseään kehittävät miehet ja naiset, joille vapaaehtoinen maanpuolustus on muutakuin kuin maastopuku päällä rahan kerjääminen paikallisen kaupan edessä ja vapaamuotoinen dokaaminen sekä menneiden vuosikymmenten muistelu saunalla.

Jos Suomessa olisi yli 60 000 aktiivireserviläistä, kuten kahden suurimman liiton jäsenmääristä voisi päätellä, niin mitään hätää ei olisi. Todellisuudessa niitä aktiivisia on ehkä 10 000 ja osan aktiivisuus on 1-2 kurssia vuodessa. Jos edellytetään vielä ampumaurheiluharrastusta aktiivisen kouluttautumisen lisäksi, niin porukkaa on vielä vähemmän.
 
Suuri osa "aktiiveista" on valitettavasti sitä mieltä, että joskus vuonna viis ja kuus suoritettu vm-palvelus teki heistä Täydellisen Sotilaan. Lisäkoulutusta tarvitsevat aina jotkut muut. Erityisen noloa oli Maak. toiminnan alkuaikoina seurata, kuinka ilman aikaisempaa MPK-taustaa olevat, suoraan sotilasarvon perusteella johto- ja kouluttajatehtäviin valitut "aktiivit" suoriutuivat tehtävistään. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen ylempänä onneksi ymmärrettiin tilanne ja seuraavissa harjoituksissa oli kokeneemmat kouluttajat.
 
Suuri osa "aktiiveista" on valitettavasti sitä mieltä, että joskus vuonna viis ja kuus suoritettu vm-palvelus teki heistä Täydellisen Sotilaan. Lisäkoulutusta tarvitsevat aina jotkut muut. Erityisen noloa oli Maak. toiminnan alkuaikoina seurata, kuinka ilman aikaisempaa MPK-taustaa olevat, suoraan sotilasarvon perusteella johto- ja kouluttajatehtäviin valitut "aktiivit" suoriutuivat tehtävistään. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen ylempänä onneksi ymmärrettiin tilanne ja seuraavissa harjoituksissa oli kokeneemmat kouluttajat.

Niinpä. Sotilaana ei voi koskaan olla liian taitava, vaan aina on uutta opittavaa ja jo opittua voi syventää ja kerrata. Sotilasarvolla ei ole mitään tekemistä tuon kanssa, vaan sama koskee niin sotamiestä kuin majuria.
 
Sotilaan on kieltämättä helpompi kapinoida sellaisessa armeijassa, jossa hän taistelee vapaaehtoisesti, kuin sellaisessa jossa kapinoinnista rangaistaan vankilalla tai kuolemalla. Toisaalta kapinointimahdollisuus ehkäisee sotilaiden suorittamia heille määrättyjä ihmisoikeusloukkauksia, hyökkäyssotia tai itsemurhatehtäviä.

Itse näen että suomalaiset ovat isänmaallista väkeä, eikä heitä tarvitse pakottaa maanpuolustukseen, vaan siihen riittää väkeä ihan vapaaehtoisestikin. Suomessa toimii tälläkin hetkellä useita vapaaehtoisia maanpuolustusjärjestöjä.

Asevelvollisuuden lakkauttaminen korjaa monia nykyjärjestelmän ongelmia. Lakkauttamisen jälkeen vapaaehtoiset varusmiehet saavat reilun korvauksen palvelusajastaan, ja palveluksesta vapautetut eivät enää ole vapaamatkustajia, vaan varusmiesten palkat maksetaan heidän verovaroillaan, jolloin maanpuolustuksen kustannukset jakautuvat nykyistä tasaisemmin kaikille kansalaisille. Maanpuolustus kuuluu perustuslain mukaan kaikille, mutta tällä hetkellä varusmiehet maksavat muita suuremman osan asepalveluksen muodossa.

Kansanarmeija on solidaarinen kansalle, palkkamies solidaarinen palkan maksajalle ja voi kääntää aseen melko vaivattomasti myös omaa kansaansa vastaan.

Lisäisin silti ammattilaisten määrää ja samalla reservin koulutusta. Ja haluan mukaan koko otannan, jotta nuoria ja nuorehkoja on riittävästi operatiivisiin.

Parhaat ruutiukot 35+ kouluttautuvat itsekin, mikä on tehnyt monesta aika hyvän. Kuten eräs eversti sanoi: "Ovat hiljaisia puoliammattilaisia ja näyttävätkin sotilailta."
 
Kaikkien kansalaisten maanpuolustus

Pieni ammattiarmeija ei valitettavasti sovi maamme vuosisataisiin uhkakuviin. Päinvastoin, maanpuolustuksen tulee kuulua edelleen kaikille. Edelleen pitää paikkansa kiveen hakattu neuvo: Suomalainen, seiso omilla jaloillasi, äläkä luota vieraan apuun! Tämän neuvonhan on havaittu pitävän paikkansa koko itsenäisyytemme ajan. Omaa historiaamme vastaava tilanne on jälleen tapahtumassa, tällä kertaa Ukrainassa. Tilannetta seuratessamme havaitsemme, etteivät muut Euroopan maat ole innokkaita lähtemään avuksi edes näin keskeisen maan puolustamiseen, saati jos kyseessä olisi maamme katainen kaukainen pohjoinen Euroopan nurkka. On edelleen toiveajattelua uskoa kenenkään muun, kuin itsemme, pitävän puoltamme. Maanpuolustuksen tulee jatkossakin kuulua kaikille suomalaisiksi itsensä tunteville.


Pienen ammattiarmeijan sijasta tarvitsemme todellakin kaikkien kansalaisten yhteisen maanpuolustuksen. Armeijan pienentämisen sijaan onkin järkevää laajentaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen oikeuksia. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen täyden laillisuuden palauttaminenhan on edelleen suorittamatta. Pariisin rauhansopimuksen mukainen 'maanpuolustuksen kieltolaki' on maassamme edelleen voimassa, ainoana maana Euroopassa. Reserviläiset voivat maassamme todellakin joutua syytteeseen maanpuolustustaitojensa harjoittamisesta ja kouluttamisesta muille, kuten linkistä alla havaitaan, vain yhtenä tapauksena lukuisista! Ja me sallimme tämän tapahtua, vieläpä nurinkurisen lain voimalla. Muualla maailmassahan meidän liioitellulle kyyristelyllemme on naureskeltu jo vuosikymmeniä.

Ne harvat Euroopan maat, jotka viimeisten vuosisatojen ajan ovat ainoina täysin säästyneet jäämästä sodan tai miehityksen jalkoihin, ovat juuri ne samat, jotka luottavat kotiin jaetuin varustein jatkuvassa valmiudessa olevien kansalaistensa vapaaehtoiseen yhteiseen maanpuolustustahtoon ja -kykyyn: Sveitsi ja Ruotsi. Tällaiset maanpuolustusta kansalaistoimintana suosivat maat ovat puolustusvalmiudeltaan niin uskottavia, etteivät edes määräajoin valtapiiriään laajentavat suurvallatkaan ole tohtineet yrittää niitä miehittää, pitkän ja sitkeän kansalaisvastarinnan pelossa.

Tarvitsemme kansalaisaloitteita vapaaehtoisen maanpuolustuksemme täyden laillisuuden palauttamiseksi, ja tuen osoittamista tavoitteelle. Miten tämä onnistuisi?


- Juha


Linkkejä:

Vapaaehtoinen aseellinen maanpuolustus edelleen kielletty Suomessa http://maanpuolustus.net/threads/po...ta-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105293

Maanpuolustukselle lainvoima takaisin? http://maanpuolustus.net/threads/mpk-hankkii-aseita.1920/page-2#post-105700

Yhdistykset vaikuttavat kertomalla toiminnastaan http://maanpuolustus.net/threads/po...ta-taisteluammunnoista.582/page-2#post-105387

Kansalaisten maanpuolustustoiminta kielletty http://maanpuolustus.net/threads/aprs-yms-radioamat%C3%B6%C3%B6ritoimintaa.1504/page-3#post-108167

Historia toistuu - vain iskulauseet vaihtuvat http://maanpuolustus.net/threads/miten-ukraina-ven%C3%A4j%C3%A4-kriisin-pit%C3%A4%C3%A4-k%C3%A4rjisty%C3%A4-ett%C3%A4-suomessa-uskalletaan-kohottaa-valmiutta.3242/page-2#post-110874
 
Viimeksi muokattu:
Suuri osa "aktiiveista" on valitettavasti sitä mieltä, että joskus vuonna viis ja kuus suoritettu vm-palvelus teki heistä Täydellisen Sotilaan. Lisäkoulutusta tarvitsevat aina jotkut muut. Erityisen noloa oli Maak. toiminnan alkuaikoina seurata, kuinka ilman aikaisempaa MPK-taustaa olevat, suoraan sotilasarvon perusteella johto- ja kouluttajatehtäviin valitut "aktiivit" suoriutuivat tehtävistään. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen ylempänä onneksi ymmärrettiin tilanne ja seuraavissa harjoituksissa oli kokeneemmat kouluttajat.

Jatkuvasti pyydellään harjoituksiin kouluttajaksi, mutta samaa tahtia täytyy kieltäytyä. Syy on yksinkertainen,miten mitä voin kouluttaa muita,jos en itsekkään hallitse kunnolla koulutettavaa asiaa.
 
"13. Eikö asevelvollisuus takaa että armeija ei tee vallankaappausta tai toimi muuten kansalaisia vastaan?

Professori Panu Poutvaara kirjoittaa asevelvollisuuden demokratiaa turvaavasta vaikutuksesta seuraavasti:

"Toisinaan asevelvollisuutta puolustetaan väitteellä, että asevelvollisuusarmeija turvaisi armeijan demokraattisen kontrollin, tai tekisi epäsuositut sotilaalliset seikkailut vaikeammiksi. Natsi-Saksa, Neuvostoliitto ja Mussolinin Italia käyttivät kaikki asevelvollisuutta, kuten tekee myös valtaosa nykyisistä diktatuureista.

Huomattakoon, että sotilasvallankumoukset on usein tehty asevelvollisarmeijoilla. Esimerkkeinä mainittakoon Argentiina (1976), Brasilia (1963), Chile (1973), Kreikka (1967) ja Turkki(1980). Choi ja James (2003) puolestaan tarkastelevat systemaattisesti vuosien 1886 ja 1992 välisiä konflikteja, havaiten että useammin konflikteihin osallistuvat maat käyttävät useammin asevelvollisuutta. Vaikka kausaalisuuden suunta on epäselvä, ainakaan se ei tue väitettä asevelvollisuuden rauhaa edistävistä vaikutuksista.""

Kuten aikaisemminkin, Poutvaaran 'analyysit' haiskahtavat pahasti tarkoitushakuisilta. Esimerkiksi Argentiinan 1976 vallankaappauksen takana olivat korkea-arvoiset upseerit jotka käyttivät pieniä, lojaaleista ammattisotilaista koottuja yksiköitä ottamaan haltuun avainkohteet ja -henkilöt. Choi-James-tutkimuksen aikaväli tuo samantapaisen vaikutelman. Melkein koko tuon ajanjakson suurin osa vähäkään merkittävistä valtioista käytti asevelvollisuutta, mainittavana poikkeuksena aikakauden interventionistisin valtio, Iso-Britannia, jossa oli ammattiarmeija.
 
Nämä maanpuolustusjärjestöt ovat pääasiassa keskittyneet jakamaan toisilleen mitaleita ja viirejä. Hyvin harvassa on se porukka vapaaehtoispuolella, joka haluaa ja pystyy tetsaamaan. Ja toisaalta kun tälläistä toimintaa ei ole niin ei ole nuoriakaan paljon mukaana.

Suomessa vapaaehtoista maanpuolustustoimintaa vaivaa paha sirpaleisuus ja toimintojen päällekäisyys. Kun samassa kaupungissa on 6-10 maanpuolustusyhteisöä, niin aktiivien energia menee paperin pyörittämiseen kun samat perustoimet pitää kuitenkin joka yhdistyksessä tehdä ja seurauksena on iso joukko seuroja joilla on kyllä paljon jäseniä mutta vähän toimintaa. Tämä on historian painolastia ajalta jolloin vapaaehtoista maanpuolustusta ei saanut ylhäältäpäin organisoida.

Asiaan vaikuttaa pieneltä osin myös varuskuntaverkoston harveneminen. Oman yhdistykseni historiaa tutkimalla olen huomannut miten aktiivisesti takavuosina pidettiin yhteyttä kaupungin varuskuntaan, ja miten yhteys 'firmaan' kuihtui kun varuskunta lakkautettiin. Samalla yhdistyksen toiminnan dynaamisuus alkoi merkittävästi laskea. Mielestäni varuskuntaverkoston karsiminen ei ole kovin fiksua säästöpolitiikkaa: säästöt jäävät usein pieniksi, mutta monet merkittävät paikkakunnat menettävät "kosketuksen" puolustusvoimiin ja seurauksena on että armeija alkaa tuntua joltain etäiseltä, vieraalta instanssilta.
 
Back
Top