Kansalaisaloite suojeluperusteen palauttamiseksi Ampuma-aselakiin

Olisi tietyt objektiiviset kriteerit, jotka pitää täyttää (esim suojeluaseessa osaamis-/koulutusvelvoite, metsästysaseessa metsästyskortti ja paikka missä metsästää, jne), mutta ei enää viranomaisen subjektiivista (tarve)harkintaa .
Tässä alkaa tulla esiin niitä tavoiteltavia muutostarpeita nykyiseen aselakiin. (Joka sitä aikaisemmasta asiallisesta säädöksestä poiketen, valmisteltiin hätäisesti ja yksioikoisesti. Tiettyjen ikävien tapausten jälkipaniikissa).

Mahdollisuus ampuma-aselupaan suojelukäytön osalta on juuri yksi esimerkki ns. ylilyönnistä nykyisessä aselaissa. Kyllä sille (erilaisissa muodoissaan) löytyy selkeää yksilöityä tarvetta myös Suomessa.

Ja, toinen merkittävä epäkohta on tuo viranomaisten suorittama tarveharkinta. Sellainen ei ole tarpeellista. Eikä se ole edes kansalaisten kannalta ajatellen tasapuolista. Eri viranomaisten (siis poliisin ns. lupa-/asevastaavien) näkemykset tarpeen sekä mm. aseen ominaisuuksien suhteen vaihtelee paikkakunnittain ja henkilöstäkin riippuen (sekä viranomaisilla että asiakaiden kohdalla). Pahimillaan tarveharkinta on ollut asiantuntematonta sanelua (tiedän tällaisia tapauksia).

Tällaisen subjektiivisen (=yksittäisen viranomaisen mielipiteestä riippuvan) harkinnan sijaan tulisi ottaa käyttöön erilainen selkeämpi ja kaikkien kannalta parempi käytäntö:

Aselupaan/luvanhaltijaan liittyvä turvallisuusharkinta.

Tässä harkinnassa määriteltäisiin selkeillä kriteeteillä onko hakijalla olemassa tarvetta esim. suojeluaseelle, metsästysaseelle, ressuaseelle jne.
- toki tässä voisi erityistapauksissa olla ns. perälautuana myös asiantuntevan viranomaisen suorittamaa harkintaa. Jokainen ymmärtää että suojelukäytölle on perusteltua yksityiskohtainen ja normaalia tiukempi harkinta.

Keskeistä olisi kuitenkin selvittää ja varmistaa aseluvan hakijan kelpoisuus aseluvan/aseen haltijaksi.
- jo nykyisellään aseluvan haltijat ovat tietyiltä osin muita kansalaisia tarkemman kontrollin kohteena.
- luvanhaltijalla ei voi olla rikollistaustaa, käytännössä jopa muutama liikennerikkomus/ylinopeussakko saattaa johtaa aselupien menetykseen tai estää määräajaksi luvan saannin. Puhumattakaan väkivalta- tai päihde-/huumerikkomuksta. Jo muutama putkareissu (saattaa) muodostaa esteen aseenhankinnalle. - tietyissä tapauksissa voisi hakijaan/luvanhaltijaan liittyen olla perusteltua hankkia myös muita kuin viranomaisten rekisteritietoja. Tällainen voisi olla perusteltua ensimmäisen aseluvan kohdalla jne.
- toki myös nykyisessä aselaista löytyy tältä osin perusteltuja määräyksiä.

Kun henkilöllä on jo entuudestaan aselupia eikä ole mitään haitallisia merkintöjä niin turhaa viranomaisharkintaa tulisi vähentää. Joiltain osin pitäisi lopettaa kokoaan.
- metsästäjän ei tarvitse kysellä ja anoa poliisilta minkälainen haulikko on sopiva ja mieluinen.
- tai jos on jo entuudestaan luvat vaikka ressupistoolille(leille) miten voisi uudistaa kalustoaan.
- kiistellä lupapoliisin kanssa hirvikiväärin kaliberista/luodeista tai siitä sopiiko esim. drillinki aseeksi ns. kanakoiralla metsästävälle.
- ja tuntuu jossain määrin hölmöltä kun on kymmeniä vuosia harrastanut esim. pistoolilajeja niin uudelle aseelleen ei enää saakaan ns. toistaiseksi voimassa olevaa lupaa jne.
- näitä vastaavia jopa huvittaviakin esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon..

Eli summa summarum. Kun viranomaiset ovat syynänneet henkilön ja havainneet hänet turvalliseksi niin itselleen kuin muillekin, tulisi turhaa ja monessa tapauksessa ylimääräistä sekä päällekkäistä aselupa-/hankintakäsittelyä selkiyttää.
- meitä metsästästäjiä ja ammunnan harrastajia on tässä maassa jopa n. 700.000 henkilöä..mikä lienee noin 100 kertaa enemmän kuin poliiseja yhteensä.
- voisin veikata että näistä ainakin 90 %:ia on sellaisia joilla ei ole koskaan ollut minkäänlaista ongelmaa aseidensa eikä virkavallan kanssa muutenkaan.
- tässä mielessä voisi olla kaikille osapuolille helpottavaa jos tarpeetonta häslinkiä saataisiin vähemmäksi..enkä usko että siitä aiheutuisi minkäänlaista haittaa aseturvallisuudelle.

P.S.
Se on sitten toinen juttu jos meillä rakkaassa Suomessamme on sellaisia aatteellisia ja poliittisia voimia joiden tavoitteena on ylipäänsä ampuma-aseiden ja niihin liittyvien vapaaaehtoistoiminnan ja harrastuksien kategorinen vähentäminen. Tai vähintään kaikenlaisen haitan ja hankaluuden lisääminen. Ja siinä tapaukssa, olisiko sekään sopivaa hommaa viranomaisille?
 
Viimeksi muokattu:
Tässä harkinnassa määriteltäisiin selkeillä kriteeteillä onko hakijalla olemassa tarvetta esim. suojeluaseelle, metsästysaseelle, ressuaseelle jne.
- toki tässä voisi erityistapauksissa olla ns. perälautuana myös asiantuntevan viranomaisen suorittamaa harkintaa. Jokainen ymmärtää että suojelukäytölle on perusteltua yksityiskohtainen ja normaalia tiukempi harkinta.
Tähän voisi mahdollisesti yhdistää pakollisen koulutuksen, missä käytäisiin läpi aseen kantamiseen liittyvät turvallisuusnäkökohdat sekä lakipykälät, mitkä liittyvät aseen käyttämiseen suojelutarkoituksessa.
- tietyissä tapauksissa voisi hakijaan/luvanhaltijaan liittyen olla perusteltua hankkia myös muita kuin viranomaisten rekisteritietoja. Tällainen voisi olla perusteltua ensimmäisen aseluvan kohdalla jne.
Tämän kanssa pitäisi olla myös määriteltynä tiukat rajat ja ennalta määritellyt perusteet, mitä rekisteritietoja saa hankkia ja käsitellä. Samoin voitaisiin hyödyntää muiden viranomaisten tekemiä arvioita, esim. jos on tehty supon turvallisuusselvityksiä niin luulisi niidenkin kertovan jotain henkilön luotettavuudesta.
Eli summa summarum. Kun viranomaiset ovat syynänneet henkilön ja havainneet hänet turvalliseksi niin itselleen kuin muillekin, tulisi turhaa ja monessa tapauksessa ylimääräistä sekä päällekkäistä aselupa-/hankintakäsittelyä selkiyttää.
Kyllä. Yksi tapa saada tätä eteenpäin olisi teettää jonkinlainen selvitys aselain muutosten vaikutuksesta todelliseen, toteutuneeseen aseturvallisuuteen. Näiden kiristysten osalta on vähän sama kuin kaikessa muussakin - vähenevän rajahyödyn laki. Jossain vaiheessa kiristykset eivät enää tuota kuin korkeintaan marginaalisia hyötyjä ja nähdäkseni rajoitusten tulisi aina perustua todellisiin tuloksiin. En tiedä sitten saisiko esim. Suomen perustan innostumaan aiheesta?
 
Tällaisen subjektiivisen (=yksittäisen viranomaisen mielipiteestä riippuvan) harkinnan sijaan tulisi ottaa käyttöön erilainen selkeämpi ja kaikkien kannalta parempi käytäntö:

Aselupaan/luvanhaltijaan liittyvä turvallisuusharkinta.
Näin. Eli aseluville, ja eri perusteille määriteltäisiin tiettyjä kriteerejä (nuhteettomuus, tosiasiallinen mahdollisuus käyttää asetta aiottuun käyttötarkoitukseen; esim metsästys, mahdollisesti jotain koulutus/osaamisvaatimuksia kuten hätävarjelusäädökset suojeluaseessa).
Tässä harkinnassa määriteltäisiin selkeillä kriteeteillä onko hakijalla olemassa tarvetta esim. suojeluaseelle, metsästysaseelle, ressuaseelle jne.
- toki tässä voisi erityistapauksissa olla ns. perälautuana myös asiantuntevan viranomaisen suorittamaa harkintaa. Jokainen ymmärtää että suojelukäytölle on perusteltua yksityiskohtainen ja normaalia tiukempi harkinta.
Tähän tarveharkintaan ei mielestäni ole perusteita. Jos täyttää edellä mainitut ehdot ja vaatimukset, ei tarvita enää subjektiivista tarveharkintaa. Lakialoitteessani se on siitä syystä että aloitteen menestymismahdollisuudet ovat uskoakseni tällä tavalla paremmat.
 
P.S.
Se on sitten toinen juttu jos meillä rakkaassa Suomessamme on sellaisia aatteellisia ja poliittisia voimia joiden tavoitteena on ylipäänsä ampuma-aseiden ja niihin liittyvien vapaaaehtoistoiminnan ja harrastuksien kategorinen vähentäminen. Tai vähintään kaikenlaisen haitan ja hankaluuden lisääminen. Ja siinä tapaukssa, olisiko sekään sopivaa hommaa viranomaisille?
Sisäministeriö, poha/aahy ja tietyt poliitikot tulevat ensimmäisenä mieleen. Voi vaikka lukea uusinta "yhtenäistämis"kiertokirjettä johon on haalittu kaikki mahdolliset ja mahdottomat luvan epäämis"syyt".

Yleismaailmallinen toimintatapa on ollut jo vuosikymmeniä se että viranomaisen pöytälaatikkoon laaditaan mahdollisimman rajoittava aselakiluonnos ja sitten jäädään toiveikkaana odottamaan mahdollisimman näyttävää joukkoampumista tai muuten kuohuttavaa ampumatapausta, jonka jälkeen kovimman kohun ollessa käynnissä ajetaan se voimaan.

Esimerkkimaina vaikka Englanti x 2, Australia x 2, Suomi, Uusi-Seelanti, Kanada...
 
Kun puhutaan kuinka ryssä elää rinnakkaistodellisuudessa, niin sama pätee meihin tässä aiheessa.

Helppo vinoilla amerikkalaisten "asehulluudelle", mutta mitens kun meidän naapurimaan jäljiltä riittää siviilien joukkohautoja...

(joo, ..mexicon huumekartellit... sama sama)
 
Viimeksi muokattu:
Kun puhutaan kuinka ryssä elää rinnakkaistodellisuudessa, niin sama pätee meihin tässä aiheessa.

Helppo vinoilla amerikkalaisten "asehulluudelle", mutta mitens kun meidän naapurimaan jäljiltä riittää siviilien joukkohautoja...
Meinaat, että Suomi jättäisi Ilomantsin siviiliasukkaat vanjan kynsiin? Ei niin tapahdu vaan meillä evakuoidaan väki siinä kuuluisassa harmaassa vaiheessa sisämaahan. Näin toimittiin edellisissä sodissa ja siihen varaudutaan jatkossakin.

Muut vaihtoehdot olisivat niin eettisesti kuin taistelutahdonkin kannalta mahdottomia.

Tästä seuraa se, että melkolailla turhaa huutaa kansalle aselupia sillä perusteella, että "mitäs kun jäädään ryssä alle.."

 
Viimeksi muokattu:
Ja, toinen merkittävä epäkohta on tuo viranomaisten suorittama tarveharkinta. Sellainen ei ole tarpeellista. Eikä se ole edes kansalaisten kannalta ajatellen tasapuolista. Eri viranomaisten (siis poliisin ns. lupa-/asevastaavien) näkemykset tarpeen sekä mm. aseen ominaisuuksien suhteen vaihtelee paikkakunnittain ja henkilöstäkin riippuen (sekä viranomaisilla että asiakaiden kohdalla). Pahimillaan tarveharkinta on ollut asiantuntematonta sanelua (tiedän tällaisia tapauksia).
Nykyiseen tarveharkintaan liittyy kieltämättä hyvin erikoisia piirteitä ja poliisi on vetänyt lakia tiukempia vaatimuksia sisäisellä ohjeistuksellaan.

Sellainen toiminta on hyvin arveluttavaa sekä hakijan oikeusturvan että vallan kolmijaon kannalta. Eduskunta suuressa viisaudessaan säätää lait, eikä virkamiehistöllä pitäisi olla menemistä laissa asetettujen tolppien väärälle puolelle. Jos laki on virkamiehistön mielestä epäselvä niin korjattakoon sitten lakia. Se on eduskunnan tehtävä se.
 
Meinaat, että Suomi jättäisi Ilomantsin siviiliasukkaat vanjan kynsiin? Ei niin tapahdu vaan meillä evakuoidaan väki siinä kuuluisassa harmaassa vaiheessa sisämaahan. Näin toimittiin edellisissä sodissa ja siihen varaudutaan jatkossakin.

Muut vaihtoehdot olisivat niin eettisesti kuin taistelutahdonkin kannalta mahdottomia.

Tästä seuraa se, että melkolailla turhaa huutaa kansalle aselupia sillä perusteella, että "mitäs kun jäädään ryssä alle.."

Eli aina kun ryssä pitää sotaharjoitukset lähellä rajaa niin evakuoidaan ½ suomea?
 
Nykyiseen tarveharkintaan liittyy kieltämättä hyvin erikoisia piirteitä ja poliisi on vetänyt lakia tiukempia vaatimuksia sisäisellä ohjeistuksellaan.

Sellainen toiminta on hyvin arveluttavaa sekä hakijan oikeusturvan että vallan kolmijaon kannalta. Eduskunta suuressa viisaudessaan säätää lait, eikä virkamiehistöllä pitäisi olla menemistä laissa asetettujen tolppien väärälle puolelle. Jos laki on virkamiehistön mielestä epäselvä niin korjattakoon sitten lakia. Se on eduskunnan tehtävä se.
Juuri näin..

Kyllähän tuo kansalaisaloite tähtää tilanteen selkiyttämiseen...Siihen on juuri nuo mainitsemasi syyt.

Lisäksi sanoisin että selkeä turvallisuusperusteeseen keskittyvä selvitys vähentäisi poliisin lupakäsittelyssä nykyisin käytettävää "harkintaa".
- siis esimerkiksi sitä että lupaviranomainen "suuressa viisaudessaan" harkitsee sitä mikä/minkälainen ase sopii parhaiten hakijan tarpeisiin.
- voin kertoa ettei läheskään kaikki poliisin asevastaavat aina ymmärrä tai tiedä minkälaisia kriteereitä asetta hankkiva näkee omalta kohdaltaan merkittäviksi ja tarpeellisiksi.
- näitä "tarveharkintaan" ja yleensäkin aseen hankintaan liittyviä ongelmia ja epäkohtia (siis turvallisuuden kannalta turhia) on nykyisissä aselain sekä lupakäsittelyn määräyksissä vaikka kuinka paljon.

Kaikkien kannalta asiaa helpottaisi kun henkilön "turvallisuusluokitus ampuma-aseiden osalta" näkyisi välittömästi kun hän esim. kirjautuu aselupajärjestelmään (vähän samalla tavalla kuin esim. omakanta, tai omariista)
- sieltä tämä "sertifioitu" henkilö voisi omalla tietokoneellaan tehdä itse hakemukset aselupaa varten.
- hoitaa luvan saatuaan itse tai aseliikkeen kanssa yhdessä esim. aseiden myynnin/oston ja siihen liittyvän lupa-/viranomaishallinnon.
-myös patruunoiden oston voisi suorittaa kun henkilöllisyys on liikkeessä tunnistettu jne.
- ehkä näin voitaisiin hoitaa jopa 80-90%:ia aselupiin liittyvästä käytännöstä ja käsittelystä. Ilman että aiheutui minkäänlaista riskiä tai vaaraa aseturvallisuudelle.
- toki aina jää se osa hakijoista joiden kohdalla tarvitaan henkilökohtaista palvelua (ensimmäistä asettaan hankkivat ja mahdolliset muut)

Parhaassa tapauksessa näin voisi vapautua koulutettuja (poliisikoulun käyneitä) henkilöitä muuhun poliisityöhön jne. Aseluvan hakija voisi välttyisi jopa 3-4 henkilökohtaiselta käynniltä lupaviranomaisen luona. Joillekin se lähin lupaviranomainen saattaa olla jopa sadan kilometrin päässä tai kauempanakin.

Mutta, katsotaan nyt miten asiat etenee..ja löytyykö yleensäkään poliittista halukkuutta palveluiden kehittämiseksi.
 
Meinaat, että Suomi jättäisi Ilomantsin siviiliasukkaat vanjan kynsiin? Ei niin tapahdu vaan meillä evakuoidaan väki siinä kuuluisassa harmaassa vaiheessa sisämaahan. Näin toimittiin edellisissä sodissa ja siihen varaudutaan jatkossakin.
Niin, niinhän sen piti mennä myös 1939, mutta eipä mennytkään, kun Kekkonen halusi välttää paniikin lietsomista ja mokasi evakuointien kanssa, jonka seurauksena erityisesti Suojärven asukkaita jäi Venäjän vangeiksi talvisodan ajaksi, ja hieman sen ylikin. Täytyy toivoa, että jos joskus vielä joudutaan sen eteen, eivät poliitikot lähde estämään viranomaisten suosittamia evakuointeja.
 
Nimenomaan, tässä kysymyksessä tulee ilmeisesti voimaan "mutta ei meillä Suomessa" -poikkeussääntö: vaikka joku toimisi kaikkialla muualla maailmassa, niin jostain syystä (jota kukaan ei pysty avaamaan) se ei toimi Suomessa.

Esim jos gini-lonkero ja neloskalja tulevat ruokakauppoihin, niin Suomessa kadut ovat liekeissä vaikka muualla maailmassa saa maitokaupasta ihan viinejäkin. Ja kaveri joka on käynyt Ibizalla kertoi, että ihan väkeviäkin.
 
Kiitoksia vinkistä; laitettu postia.
 
Tere Sammallahti voisi olla myös hyvä viestin viejä. Espoolainen ammuntaa harrastava kunnallispoliitikko, jolla mm. Youtube-kanava.
 
Nykyisen lupakäytännön pääongelmat:

1. Lupaviranomaisena voi olla henkilö, joka sekä vihaa aseita eikä edes ymmärrä niistä mitään. Tilanne vertautuu siihen, että yhdistelmäajoneuvokorttikoulutusta vetäisi autoilua vihaava henkilö, jolla on vain B-ajokortti ja joka ei osaa peruuttaa perävaunun kanssa.

2. Tarveharkinta perustuu aina subjektiivisuuteen eikä siten voi olla sama kaikille.

3. Lupakäytännössä saivarrellaan epäolennaisuuksilla kuten asetyypeillä ja kalibereilla. Ajatuksena on absurdia, että henkilö katsotaan luotettavaksi kantamaan haulikkoa, mutta ei vaikkapa itselataava kivääriä.
 
Tere Sammallahti voisi olla myös hyvä viestin viejä. Espoolainen ammuntaa harrastava kunnallispoliitikko, jolla mm. Youtube-kanava.
Kiitoksia vinkistä, lähetetty postia
 
Back
Top