Isovanhemmillani (+äitini pikkutyttönä) on oli oli 250 metriä Kämärän asemalta iso radanvarsitontti (ostettu -32), jolla nykytermeillä pikkuinen omakotitalo, vaja ja jonkinlainen kotieläinrakennus (kanala + jotain). Lisäksi oli juuri ostettu parin kilometrin päästä isompi maa-ala (ostettu -38?), minkä laadusta ja ajatellusta käyttötarpeesta äidilläni ei ole mitään muistikuvaa eikä isoäitini asiasta puhunut. Talon tontille oli hankittu jo paljon puutavaraa, oliko tarkoitus rakentaa tontille jokin vaja vai laajentaa taloa vai molempia?
Näin pari vuotta sitten kaikki menetetyn omaisuuden hyvittämiseen liittyneet asiakirjat rivikohtaisine erittelyineen (pyydetty/hyvitetään). Asiakirjan vuotta en nyt muista (-46/47?) enkä maksettua markkasummaa. Euroiksi muutetun summan muistan, aika täsmälleen 30 000 €. Perhe asui tuolloin vuokralla Uudessakaupungissa, molemmat vanhemmat töissä työnjohtajina. Siirtyivät Makeis ja mehun Viipurin tehtaalta Uudenkaupungin tehtaalle. Vuoden alusta -49 jo 59-vuotias isoisäni head huntattiin Vaajakoskelle suklaamestariksi käynnistämään suklaatuotanto (nykyinen Panda) ja kesän alusta isoäitini pääsi pakkaamoon työnjohtajaksi. Nyt perhe oli ostanut Vaajakosken liki keskustasta pienen omakotitalon.
Tuo antanee jotain skaalaa korvauksille menetetystä omaisuudesta. Yksittäistapaus, mutta parempi kuin ei sitäkään.
Sukusi mailla on ollut yksi kahakka, mutta merkitykseltään sellainen, että sitä taisteluksi sanotaan.
Siitä taitaa olla 20 vuotta, kun juttelin veteraanin kanssa, joka taisteli Kämärän asemalla 19.6.1944. Lähteistä tarinalle löytyy vahvistus. Referoin tähän sotahistoriallisista lähteistä, mitä pihamaillanne tapahtui ja miksi.
18.6.1944 JP6 oli irrotettuna Ratsuväkiprikaatista ja alistettuna 4.D:lle reserviksi, kun se sai viivytystehtävän ja teki kymmenen kilometrin syvyisen viivytysryhmityksen Majakylän--Kämärän--Pien-Peron-teiden suunnassa.
Samana päivänä puna-armeijan kärki tuli Leipäsuon asemalle. JR5 otti välittömästi ritolat Leipäsuolla, ja rintamaan jäi aukko. Divisioonassa huomattiin, että Summan ja leipäsuon välissä olleen JR25:n selustaan vievä tie jäi auki. Aamuyöllä JP6 sai käskyn antaa nohevan osaston, joka varmistaisi Leipäsuolta Majakylään. Kahdesta komppaniasta muodostettu osasto ryhmittyi Perojoen tasalle.
Sitten JP6 sai käskyn puhdistaa tie Majakylästä Kämärän asemalle. Sinne lähetettiin yhden komppanian osia. Yhden komppanian kolme joukkuetta (osasto Honkkila) meni sitten aamuyöllä Kämärän eteläpuolelle ja oli sitten aika pitkälle omillaan vasten puna-armeijan nokkaa. Johtosuhteet noina päivinä olivat välillä aika epäselvät, mutta Honkkilan ja erään toisen upseerin (Paloheimo) aktiivisuuden ansiosta Kämärän touhuun tuli edes jotain järkeä.
JR5:n jätettyä äkillisesti vastuualueensa rautatien suunta oli avoin. Ensimmäinen viholliskomppania tuli Kämärän asemalle klo 8.30. Pian kaikki kolme joukkuetta Honkkilan komppaniasta (4./JP6) oli sitoutuneena taisteluun asemanläheisten tienristeysten maastoissa. Neljäs joukkue oli reservinä mutta se oli sitoutunut taisteluun jo aiemmin toiminta-alueellaan ja joutunut vetäytymään Postilammelle päin. Tätä kpääll (Honkkila) ei tiennyt.
Kpääll keräsi lisävoimia varmistusosastosta ja alkoi vyöryttää pohjoiseen jatkaen aina radan yli koillispuolelle. Lähes aukoton varmistusrintama oli tehty, mutta voimien hän ei arvellut riittävän asemanseudun takaisinottoon. Tilanne oli vakava Raskas Patteristo 22:lle, koska se oli jäämässä tuliasemaansa loukkuun. Sinne tuli jonkin verran pioneeriporukkaa (Pioneeripataljoona 25:sta), josta saatiin lisävoimaa, samoin patteristosta irrottautui muutamia räväköitä ja vapaaehtoisia tykkimiehiä, jolloin Honkkila yritti iskua rautatieasemalle, mutta se kilpistyi vihollistuleen.
Raskas Patteristo 22 pääsi kuitenkin näiden toimien avulla samanaikaisesti siirtymään Huumolan suunnan tielle suomalaisten pitäessä keskeistä tienhaaraa. Asema paloi tässä vaiheessa, ja siitä oli apua, koska sen savu verhosi alueen eivätkä maataistelukoneet osallistuneet kahakkaan. Tosin taistelu oli lähitaistelua, joten niiden suuntaaminen olisi ollut vaikeaa.
Sotahistoriasta selviää myös että pataljoonankomentajan henkilökohtaisella autolla vietiin patruunatäydennystä Kämärään, mutta muuten pataljoonakomentaja on ollut hyvin passiivinen. Pataljoonan vahvoja osia oli koko päivän Postilammella eivätkä he missään vaiheessa edes yrittäneet selvittää, mitä vieressä tapahtui.
Pelattiin aikaa, että JR 5 saisi jotenkin rivinsä järjestykseen ja miehittäisi asemansa. JSP tehtiin jonkin rapakivenlohkareen taakse harvametsäiselle kankaalle. Puoleenpäivään kahakoitiin, ja sitten 4.D määräsi siirtymään pohjoiseen. Varmistus oli nyt ilmeisesti kunnossa "isossa kuvassa". Irtautuminen saatiin välitettyä kaikille, ja se tapahtui eri suuntiin, mutta kaikilla joukkueilla oli tieto kokoontumisesta Peronkorpeen. Yksi joukkue jäi vielä tekemään vähän viivytysansaa voimansa tunnossa liikkelle lähtevään vihollisryhmitykseen. Kämärän kahakka oli päättynyt. Kolme jääkäriä kaatui, ja neljä jäi kateisiin (kaksi palasi vankeudesta).
), noin 7 kg, ja näitä siis kymmeniä grammoja korkeintaan kun eivät mitään paina.
