Jos Isis saa haltuunsa Marokon ja Andalusian, niin siinä sitä onkin ihmettelemistä...muuallakin kun Espanjassa ja Portugalissa
Onhan siinä, joskin Espanjan armeija ei ole erityisen kyvykkään maineessa.
Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: This feature may not be available in some browsers.
Jos Isis saa haltuunsa Marokon ja Andalusian, niin siinä sitä onkin ihmettelemistä...muuallakin kun Espanjassa ja Portugalissa
Militiamiehet vs ISIS.
Syyria ei riitä Venäjälle – Putin hakee nyt jalansijaa myös Libyassa ja Palestiinassa
Moskova on Syyrian sodan ohessa rakennellut laajaa paluuta Lähi-idän politiikkaan. Astanan rauhankokous on yksi etappi Putinin strategiassa.
Libyan kansallisen sovun hallitukselle uskolliset joukot taistelivat marraskuussa Sirten satamakaupungin hallinnasta islamistijärjestö Isisiä vastaan. (KUVA: MAHMUD TURKIA / AFP)
Pekka Hakala HS
Julkaistu: 19.1. 18:57 , Päivitetty: 20.1. 6:46
MOSKOVA. VENÄJÄN puolustusministeriö ilmoitti kaksi viikkoa sitten rajoittavansa merkittävästi osallistumistaan Syyrian taisteluihin. Symbolisena eleenä Syyrian vesillä lähes kolme kuukautta toiminut Venäjän ainoa lentotukialus Admiral Kuznetsov aloitti matkansa takaisin kotiin Severomorskiin.
Viisi päivää myöhemmin Libyan Tobrukissa päämajaansa pitävä Libyan varjohallitus kertoi uutistoimisto Bloombergin mukaan lentotukialuksen ankkuroituneen Tobrukin edustalle.
Venäjän puolustusministeriön mukaan laivalle saapui yllätysvieras, marsalkka Khalifa Haftar. Hän piti videopalaverin Venään puolustusministerin Sergei Šoigun kanssa.
BENGASILAISESTA lukuisten sotien veteraanista Khalifa Haftarista, 73, voisi käyttää nimitystä ”Libyan vahva mies”, jos sekasortoon ajautuneesta maasta sellainen ylipäätään pitäisi löytää.
Karkeasti ottaen Libya on kahdessa leirissä. Pääkaupungissa Tripolissa istuu YK:n tukema kansallisen sovun hallitus – nimikin jo sanoo, että riitaisampaa joukkoa saa etsiä. Tobrukiin siirtynyt parlamentti eli edustajainhuone edustaa maallista vastavoimaa.
Todellisuudessa Tobruk ja koko Itä-Libya on Haftarin ja hänen LNA-armeijansa komennossa.
Menestys ei ole ollut aivan huono. Haftar hääti äskettäin islamistit ex-diktaattori Muammar Gaddafin syntymäkaupungista Sirtestä, joka on merkittävä öljysatama. Haftarin hallussa ovat nyt sekä Libyan suurimmat öljykentät että öljyn vientireitti.
SAMALLA Haftarista on tullut yksi Moskovan uusista kavereista. Marsalkka vieraili ensimmäisen kerran Moskovassa kesällä ja toistamiseen marraskuun lopulla tapaamassa puolustusministeri Šoigua ja ulkoministeri Sergei Lavrovia.
Marsalkan viesti oli selkeä: Venäjän tulisi unohtaa asevientikiellot ja myydä Bengasiin pyssyjä.
Brittiläinen sotilasasiantuntija Emile Simpson tosin väitti äskettäin Foreign Policy -lehdessä, että Venäjä on aseita Haftarille jo myynyt, todennäköisesti Serbian ja Valko-Venäjän kautta. Väitettä ei ole vahvistettu mistään.
MOSKOVAN ja Bengasin lähentyminen on uusin osoitus Venäjän pyrkimyksistä palata tekijäksi Lähi-idän politiikassa.
Marsalkka Haftar on Venäjälle luonteva liittolainen, sillä hän on myös Egyptin ystävä. Venäjän presidentti Vladimir Putin puolestaan on lämmittänyt tarmokkaasti suhteita Egyptin presidenttiin, marsalkka Abdel al-Sisiin.
Lähi-idän ikuisuuskysymyksessä eli Palestiinan asiassa Venäjä oli pitkään passiivinen, mistä hyvästä suhteet Israelin kanssa ovat olleet vuosia mukiinmenevät.
Tähänkin saattaa tulla muutos: ulkoministeri Lavrov nimittäin isännöi täällä viikolla maallisen Fatahin ja islamistisen Hamasin tapaamisen Moskovassa. Neuvottelun päätteeksi palestiinalaisten eripuraiset pääpuolueet ilmoittivat yhteishallituksen muodostamisesta.
PIAN puolitoista vuotta Syyriassa presidentti Bashar al-Assadin puolesta sotinut Venäjä näyttää rakennelleen Lähi-idän strategiaa, joka ulottuu huomattavasti Syyrian rajoja laajemmalle. Menestys Syyriassa on avain moneen muuhunkin.
Venäjä, Turkki ja Iran ovat kutsuneet ensi maanantaiksi koolle Syyrian rauhankokouksen Kazakstanin pääkaupunkiin Astanaan. Venäjä hamuaa mukaan myös Qatarin ja Saudi-Arabian edustajia.
Viime tietojen mukaan Qatarista joku on tulossakin, mutta saudien edustus on ainakin al-Assadin hallitukselle liikaa. Toinen asia on, kuinka paljon Putin jaksaa al-Assadin valituksia kuunnella.
Yhdysvaltain perinteisen liittolaisen Saudi-Arabian saaminen samaan pöytään Iranin ja Venäjän kanssa olisi nimittäin Moskovalle herkkua. Mutta mikään ei ole Lähi-idässä yksinkertaista, eikä varsinkaan Syyriassa.
ULKOMINISTERI Lavrov kertoi tällä viikolla, että Astanaan pitäisi saada lisäksi mukaan sellaiset Syyrian aseryhmät, joilla on todellisia maa-alueita hallussaan – pelkkien poliittisten puhuvien päiden kanssa ei haluta keskustella. Vain terroristijärjestöt Isis ja al-Nusran rintama on torjuttu suoralta kädeltä.
Aivan näin hienosti ei taida mennä. Esimerkiksi Pohjois-Syyrian kurdialueita edustava Rojavan autonominen konfederaatio näyttää jääneen kutsulistalta pois, koska Turkki pitää konfederaatiota terroristikoplana. Näin siitä huolimatta, että Rojavalla on virallinen edustusto Moskovassa.
YK:n edustajien lisäksi paikalle on pyydetty myös Yhdysvaltain uuden presidentinhallinnon edustajia. Nämä näyttävät kuitenkin vielä ”muodostavan kokonaiskuvaa” kotona Washingtonissa.
Venäjä on joka tapauksessa onnistunut jo jossain määrin palaamaan Lähi-idän pelikentälle, mistä Moskovan ahkeruuden lisäksi on kiittäminen Yhdysvaltain passiivisuutta.
CIA:n suosikista Moskovan kultapojaksi
VUONNA 1943 Bengasin eteläpuolella Ajadabijassa syntynyt Khalifa Haftar kuului sotilasryhmään, joka kaappasi vallan yhdessä Muammar Gaddafin kanssa 1969. Hän johti libyalaisosastoa Israelia vastaan käydyssä Jom Kippur -sodassa 1973.
Käännekohta tuli 1986–1987 kun eversti Haftar johti Libyan joukkoja Tšadin-vastaisessa sodassa. Eversti ja pataljoonan verran sotilaita jäi tšadilaisten vangiksi epäselvissä oloissa, ja Gaddafi katkaisi välinsä Haftariin.
Tšadilaisten mukaan Haftarin joukot olivat käyttäneet laittomia taistelukaasuja, mutta saaneet myrkyt Saharan oikukkaan tuulen vuoksi omalle naamalleen.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Khalifa Haftar tapasi marraskuussa Moskovassa Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin.(KUVA: MAXIM SHEMETOV / REUTERS)
LOPULTA Yhdysvaltain tiedustelupalvelu CIA pelasti Haftarin miehineen Zaireen. Puolet joukosta palasi kotiin, mutta Haftar ryhtyi johtamaan Gaddafin-vastaista sissitoimintaa. Zaire potkaisi ikävät vieraansa Keniaan, josta CIA järjesti heidät 1990 pakolaisstatuksella Yhdysvaltoihin.
Haftar asettui asumaan virginialaiseen lähiöön, ja käväisi 1996 yrittämässä epäonnistunutta vallankaappausta Libyassa. Varsinaisesti hän palasi Libyaan vasta 21 Amerikan-vuoden jälkeen 2011 osallistuakseen Gaddafin-vastaiseen kansannousuun.
Bengasin seudun ja sen infrastruktuurin hallitseminen Gaddafin kukistumisen jälkeen merkitsi myös Libyan öljykenttien hallintaa. Sirten satamakaupungin islamistien kukistuttua Haftarille avautui myös tie öljyn vientiin.
Moskovassa tämä ilmeisesti osattiin ennakoida jo viime kesänä, jolloin yhteyksiä Haftariin ryhdyttiin luomaan.
On the night of Jan. 18 to 19, 2017, U.S. Air Force B-2 stealth bombers took off from Whiteman Air Force Base in Missouri and blasted Islamic State terrorists thousands of miles away in Libya. The strikes hit a pair of camps 25 miles south of the coastal city of Sirte.
The “terrorists targeted included individuals who fled to the remote desert camps from Sirte in order to reorganize, and they posed a security threat to Libya, the region and U.S. national interests,” Pentagon Press Secretary Peter Cook said in a statement on Jan. 19, 2017. “This action was authorized by the president as an extension of the successful operation the U.S. military conducted last year to support Libyan forces.”
The Pentagon’s official justifications showed American involvement in Libya remained fluid as tensions continued to run high in the country.
On Aug. 1, 2016, the Pentagon kicked off air strikes in and around Sirte, aimed at displacing Islamic State’s franchise. The terrorists — also commonly referred to by the acronym ISIL — seized control of the city the previous year.
Over the next five months, U.S. Marine Corps and Air Force aircraft, helicopter gunships and drones pounded militants over the course of nearly 500 air strikes. Officials in Washington stressed that those attacks were in support of Libya’s internationally recognized, but fragile Government of National Accord, or GNA.
However, records War Is Boring obtained showed that American commanders had relied on intelligence information from long-standing efforts — notably an operation nicknamed Junction Serpent — predating the GNA itself. On Dec. 19, 2016, the Pentagon’s top headquarters for operations in Africa said the latest mission, dubbed Operation Odyssey Lightning, had come to an end.
Above, at top and below — B-2 bombers head out for strikes in LIbya in January 2017. U.S. Air Force photos
By January 2017, the American forces that had been at the ready in the Mediterranean had finally left the area. The Pentagon had to consider on aircraft stationed further away for any subsequent attacks in Libya.
“The B-2 Spirit was chosen based on the best military capacity to strike the necessary targets,” Robyn Mack, a spokesperson for U.S. Africa Command told War Is Boring in an Email. “U.S. Strategic Command forces provide an always ready global strike capability.”
In June 2016, an old Air Force B-52 had run through the procedures for potential missions over Africa. The distinctive B-2s can carry up to 40,000 pounds of bombs and the planes can hit targets around the world thanks to mid-air refueling.
But more importantly, the Pentagon simply resurrected the old mission for the new strikes.
“This is a modification of Operation of Odyssey Lightning,” Mack explained. “The operation was reinstated to support the request of the GNA.”
Mack added that Secretary of Defense Ashton Carter and Chairman of the Joint Chiefs of Staff Gen. Joseph Dunford had recommended bringing back the mission based on Pres. Barack Obama’s previous authorization to support Libyan authorities. Overnight, an old, concluded mission became new again — and with little public debate.
“From an international law perspective, the situation is straightforward: these armed attacks are carried out at the invitation of Libya’s Government of National Accord,” Robert Chesney, a law professor at the University of Texas at Austin and senior fellow at the Brookings Institution wrote at Lawfare in September 2016.
“From a domestic law perspective, the argument seems to hang in the first-instance on the now-familiar claim that the 2001 AUMF extends to ISIL.”
Through his presidency, Obama and his national security team argued that Congress’ post-9/11 Authorization for Use of Military Force against Al Qaeda applied to Islamic State’s various branches because the group was an outgrowth Al Qaeda’s franchise in Iraq.
“The interesting twist the Odyssey Lightning presents, of course, is the extension of that authority to Libya and the manifestation of ISIL present there,” Chesney continued. Of course, the existing law “has always been construed by the government to have no geographic boundaries vis-a-vis Al Qaeda.”
Now that legal precedent has apparently given the Pentagon space to bring back old missions to continue operations in a particular country. How long it will continue in this particular case is unclear.
“As a matter of operational security, we never speculate on the timing of future military operations,” Mack said. “The United States remains prepared to further support Libyan efforts to counter terrorist threats … in Libya.”
On top of that, exactly who the Pentagon would be supporting with its air strikes in the near future was open to question. By 2017, the U.N.-backed authorities were still not fully in control of the country.
On Jan. 11, 2017, Libyan general Khalifa Haftar — whose Tobruk regime is the GNA’s main rival — toured Russia’s aircraft carrier Kuznetsov in the Mediterranean and spoke with Russian defense minister Sergei Shoigu via satellite.
Then on Jan. 12, 2017, Khalifa Ghwell — who describes himself as the country’s legitimate prime minister — and his supporters attempted to take over various ministries in the capital Tripoli. The GNA said that apparent coup failed.
No jos joku pommikone ansaitsee tuon "superpommittaja" tittelin, niin minun mielestäni juuri tuo B-2 Spirit. Pelkästään sen takiakin, kun se on niin päheen näköinen.Superpommittaja ampuu pommeja
Joo, mutta superiudestaan huolimatta sekin voi vaan pudottaa pommeja.No jos joku pommikone ansaitsee tuon "superpommittaja" tittelin, niin minun mielestäni juuri tuo B-2 Spirit. Pelkästään sen takiakin, kun se on niin päheen näköinen.
Yhdysvaltalainen tiedustelulennokki kytki transponderinsa päälle lentonsa ajaksi.
Yhdysvaltain ilmavoimien miehittämätön lennokki teki 21-tuntisen lennon Luoteis-Libyassa 4. helmikuuta, kertoo The Aviationist.
RQ-4 Global Hawk -lennokin lähtöä Italiassa sijaitsevasta lentotukikohdasta pystyi seuraamaan Flightradar24-palvelun kautta. Lennokki palasi tukikohtaan lähes vuorokauden mittaisen tehtävän päätyttyä.
The Aviationistin mukaan toistaiseksi ei tiedetä, miksi strategisessa käytössä olevan lennokin transponderi eli toisiotutkavastaaja oli päällä. Siten konetta voitiin seurata internetissä.
RQ-4 Global Hawk -lennokit ovat tehneet lentoja eri puolilla maailmaa tukien yhdysvaltalaisjoukkoja.
Lennokit tekevät erilaisia lentoja, joiden tarkoituksena on kerätä tiedustelutietoa ja suorittaa seurantaa. Lennokit myös viestivät joukkojen välillä ja paikantavat maaleja ilmaiskuja varten.
Lennokit pyrkivät yleensä pitämään matalaa profiilia ja pitävät transponderinsa pois päältä. Siksi koneiden seuraaminen ei yleensä ole mahdollista erilaisten lentoja seuraavien verkkosivustojen kautta.
RQ-4 Global Hawk on oikean lentokoneen kokoinen. Sen siipiväli on 39,9 metriä ja pituus on 14,5 metriä.
http://yle.fi/uutiset/3-9509027
Venäläisiä erikoisjoukkoja Voiton päivän paraatissa Hmeimymin tukikohdassa Syyriassa toukokuussa 2016.EPA
Venäjä on sijoittanut erikoisjoukkojaan Egyptiin, Libyan rajan lähellä sijaitsevaan Sidi Barranin lentotukikohtaan, kertoo uutistoimisto Reuters.
Uutistoimisto on saanut tietonsa useista diplomaatti- ja sotilaslähteistä Yhdysvalloista ja Egyptistä. Sen sijaan virallista vahvistusta tiedolle ei ole. Egypti kiistää jyrkästi ulkomaisten joukkojen olemassaolon alueellaan.
Nimettöminä esiintyvät egyptiläiset ja yhdysvaltalaiset sotilaslähteet kertovat, että Sidi Barranissa olisi ainakin 22 venäläistä sotilasta sekä miehittämättömiä sotilaslennokkeja.
Reuters arvelee, että sotilaiden avulla Venäjä pyrkii tukemaan Libyan itäosaa hallitsevaa sotilasjohtaja Khalifa Haftaria.
Haftari ja joukko muita Itä-Libyan viranomaisia tapasi eilen maanantaina Moskovassa Venäjän varaulkoministeri Mihail Bogdanovin. Venäjän hallintoa lähellä oleva uutistoimisto Sputnik kertoi Bogdanovin vakuuttaneen maansa tukevan Libyan sisäisen sekasorron ratkaisemista poliittisin keinoin.
Gaddafin jälkeen sekasorto
Libya on ollut sisällissodassa ja alueellisesti jakautunut sen jälkeen, kun maan johtaja Muammar Gaddafi syöstiin vallasta ja surmattiin vuonna 2011.
Egypti on huolissaan rajanaapurinsa sekasorrosta. Egypti oli "arabikevääseen" 2011 saakka läheisessä yhteistyössä Yhdysvaltain kanssa. Sen jälkeen maa on kuitenkin lähentynyt Venäjää. Maat järjestivät ensimmäiset yhteiset sotaharjoitukset viime lokakuussa.
Egypti pyrkii myös saamaan venäläiset matkailijat takaisin. Venäläisten matkailu Egyptiin lopetettiin, kun ilmeisesti Isis-terroristijärjestö pudotti venäläisen matkustajakoneen lokakuussa 2015.
Yhdysvalloilla ja eräillä muilla länsivalloilla on erikoisjoukkojaan Libyassa tukemassa YK:n hyväksymää hallitusta, jota vastaan Haftari sotii. Yhdysvallat on myös tehnyt lennokki-iskuja Libyaan.
Lähde: Reuters