maanpuolustus.net

Mitäs mahtoi olla, kun tässä vähän aiemmin illalla sivusto heitti "error 502"?
 
Tilastoja:
Viestiketjuja: 2,653
Viestejä: 100,054
Jäseniä: 732

eli viestien määrä saitilla ylitti 100.000, ei hassummin !
 
Viestejä on kyllä kertynyt mutta rekisteröityneiden määrä on kyllä vähäinen.
 
Joulukuussa: 20,259 uniikkia kävijää, 642,735 sivulatausta ja 1,815,745 "hittiä".
 
Viestejä on kyllä kertynyt mutta rekisteröityneiden määrä on kyllä vähäinen.

Niin on. Kasvu on jäänyt "vaiheeseen". Harjoitin itsekritiikkiä tuossa pari kuukautta sitten. Tämä lysti kaipaa uusia näppäilijöitä, minä ja muutama muu naputellaan liikaa. Toinen on se, että kv-toimintaan liittyvä keskustelu on lähes nolla. Tää on vähän ummehtunut juttu ja ei houkuttele lisää kirjoittajia. Tosin foorumeiden kasvut ovat muutenkin jo taittuneet, jonkinlainen kulminaatio on varmasti tosiasia yleisestikin. Paha piirre on se, että uusia ideoita ei tule. Ollaan kovasti mukavuusalueella, kunnon rähinä tuo kiinnostuneita, iltalehtijulkisuus tekisi siis poikaa. Mutta jätän sen saran nuoremmille taistelijoille. :rolleyes:
 
Vaikka olenkin uusi tulokas, tahtoisin kommentoida kokemaani.

Olen pannut merkille lyhytaikaisia keskustelijoita, joilla selvästi on ammattitaitoa. He tulevat, rekisteröityvät ja katoavat nopeasti. Oletan, että heillä on jonkinlaisia odotuksia keskustelujen suhteen. Kun alkaa se tyypillinen "nettikeskustelu", jossa eniten äänessä oleva ei tiedä mitään, mutta on vahvasti jotakin mieltä, he pettyvät.

Toinen hankala piirre on itsepäisyys. Tietoja pitää vaihtaa avoimin mielin ja kun on väärässä, myöntää se heti. Tämä on vain oppimiseen. Mutta joku voi kuluttaa tuntikausia sorvaten massana viestejä todistaakseen jonkin hiton käsittämättömän jalkarättiteoriansa oikeaksi. Ei sellaista kukaan täysjärkinen jaksa.

Minulle palsta on riittävän tasokas antaakseen paljonkin, toisin sanoen olen saamapuolella tässä. Ehkä alkuinnossani liikaa olen postitellut.
 
Ne, joilla on ammattitaitoa, ovat sotilaita, joko evp tai virkasuhteessa. Heidän antinsa jää väkisin vajaaksi syistä, jotka ovat tiedossa. Aiheen yksi hankaluus on juuri se, että paljon asiaa on tietymättömissä ja tulee jäämään. Jäädään arvailujen ja pohdintojen varaan, siinä mielessä homma on kuin vesivelliä. Oma roolini pohdituttaa: lähes kymmenesosa viesteistä mun piikkiin, syy on pitkälti se, että aihe on kiinnostava ja toiseksi, en osallistu mihinkään muuhun keskusteluun somessa. Tätä on helppo muuttaa.
 
Ne, joilla on ammattitaitoa, ovat sotilaita, joko evp tai virkasuhteessa. Heidän antinsa jää väkisin vajaaksi syistä, jotka ovat tiedossa. Aiheen yksi hankaluus on juuri se, että paljon asiaa on tietymättömissä ja tulee jäämään. Jäädään arvailujen ja pohdintojen varaan, siinä mielessä homma on kuin vesivelliä. Oma roolini pohdituttaa: lähes kymmenesosa viesteistä mun piikkiin, syy on pitkälti se, että aihe on kiinnostava ja toiseksi, en osallistu mihinkään muuhun keskusteluun somessa. Tätä on helppo muuttaa.

Ei mitään kannata muuttaa. Luonnon valintaa se on. Jos turvallisuuspolitiikka ja maanpuolustus meitä kiinnostavat, pysymme niissä ympyröissä. Vai mennäänkö yhdessä virtuaalimarttoihin? Sikäli kuin sellaista on.

Minua taas lohduttaa, että ihan oikeita asioita ei kerrota. En kerro itsekään, jos jotain oikein tärkeää tiedän, en kadulla enkä netissä.

Tällainen Säkkijärven polkka, mitä tällaisista keskusteluista lopultakin syntyy, on oikeastaan siinäkin mielessä hyvä juttu.
 
Niin on. Kasvu on jäänyt "vaiheeseen". Harjoitin itsekritiikkiä tuossa pari kuukautta sitten. Tämä lysti kaipaa uusia näppäilijöitä, minä ja muutama muu naputellaan liikaa. Toinen on se, että kv-toimintaan liittyvä keskustelu on lähes nolla. Tää on vähän ummehtunut juttu ja ei houkuttele lisää kirjoittajia. Tosin foorumeiden kasvut ovat muutenkin jo taittuneet, jonkinlainen kulminaatio on varmasti tosiasia yleisestikin. Paha piirre on se, että uusia ideoita ei tule. Ollaan kovasti mukavuusalueella, kunnon rähinä tuo kiinnostuneita, iltalehtijulkisuus tekisi siis poikaa. Mutta jätän sen saran nuoremmille taistelijoille. :rolleyes:


Palstan aiheet nyt vain sattuvat kiinnostamaan verraten harvoja ihmisiä. Joku vasta lanseerattu muumimuki kiinnostaa noin tuhat kertaa useampaa ihmistä, kuin Leopardin viiden millin lisäpanssarointi lokasuojan päällä.
 
Oma roolini pohdituttaa: lähes kymmenesosa viesteistä mun piikkiin, syy on pitkälti se, että aihe on kiinnostava ja toiseksi, en osallistu mihinkään muuhun keskusteluun somessa. Tätä on helppo muuttaa.
Äläs nyt, turhaa pohdit rooliasi. Ilman sinun ja muiden 100.000 viestiä koko sivustoa ei olisi edes olemassa, antaa paukkua vaan.
 
Perustiedon lähteenä palvelee oikein hyvin. Paljon on opittu koneista ja muusta.Parasta antia on tiedon saanti joka tulee monien käytönnln kokemusten kauttakin.. Ihmetystä toisaalta herättää rivien välistä paistava sodan ihannointi joidenkin vanhempienkin kirjoittajien teksteissä.. Sotavehkeet ovat hienoja niin kauan kun kehenkään ei satu.Tätä ei sisäistetä. Jopa loukkaannutaan. Vieläkin löytyy romanttisia kuvitelmia sodan uljuudesta ja erikoisjoukkojen jaloudesta. Kaunista kuolla kun urhona joukkojes eessä kaadut. Se on lähinnä sosiaalipsykologian kannalta mielenkiintoista. Tosin eikös joku viisas sanonut, että kaikki sodan kokemattomat miehet kokevat syyllisyyttä jossain vaiheessa elämäänsä siittä ettei ole sotiin päässyt.
 
Täytyy myöntää, että minulla, jolla patriarkaalista linjaa edeten kaikki ovat, niin pitkään kuin kirkonkirjojen tietoa riittää, olleet jossain vaiheessa elämäänsä sotilaita, on varmaan pysyvä militantti geenivirhe, joka varjostaa siviilin elämääni. Ehkä se on tavallista joillekin suomalaisille.

Järkeni ja jopa tunteeni tietää, että sota on suuri onnettomuus. Erityisen suuri onnettomuus se on pienelle kansalle. Siksi minä olen maanpuolustushenkinen. Kun kollegani, entinen stallari, sanoi mennessäni kertaamaan, että mikset kieltäydy, pienten lasten isä, vastasin, että juuri lasteni takia menen.

Paras työ, minkä tukikohta voi tehdä, on täyttää tehtävänsä ampumatta laukaustakaan. Suomen Puolustusvoimat on hoitanut tehtävänsä koko itsenäisyyden ajan enemmän kuin kiitettävästi ja viimeiset vajaat seitsemänkymmentä vuotta hyvin vaatimattomin resurssein todella hyvin. Jokaiselle evp upseerille ja miehistöön kuuluvalle, jokaiselle asevelvolliselle kuuluu kirkkain kunnia tästä maanpuolustustyöstä.

Vaikka sotahistoriasta olenkin kiinnostunut, toivon, etten liian runebergilaiseksi heittäydy. En tahdo olla vanha kyvytön harmaa mies, joka haluaa uhrata nuoret elämät kateutensa alttarille, turhaan. En ole luutnantti Zidén.

Enemmän pohdin henkisiä asioita. Ehkä kannattaisikin muodostaa propagandajoukot, jotka kurinalaisesti hoitaisivat informaatiosotaa tarkasti määritetyin ja kurinalaisin askelin. Niissä ei ikä liene este. Siinä pelissä ei ole varaa hävitä.

Henki ja mielikuvitus ovat se voima, joka ei kunnioita sapelin kalsketta.

"Ei mikään armeija pysty pysäyttämään sellaisen ajatuksen voimaa, jonka aika on kypsä." (Victor Hugo)

Miettikää Snellmania ja Lönnrotia. Koko kansakunta on tehty aatteella ja sitten työpöydällä, kynällä. Olemassaolon oikeutuksensa se sitten lunasti tulessa.
 
Erillinen propagandaosasto kuullostaa loistavalta, siihen kun sais vielä värvättyä muutaman bannatun henkilön niin avot! MPnetProPag.k kasaus/värväys alkaa nyt...
 
Erillinen propagandaosasto kuullostaa loistavalta, siihen kun sais vielä värvättyä muutaman bannatun henkilön niin avot! MPnetProPag.k kasaus/värväys alkaa nyt...
Huudan :cool: HEP!
ErOS MPnetProPag
(mutta toivottavasti en pannaudu, ainakaan heti)
 
Täytyy myöntää, että minulla, jolla patriarkaalista linjaa edeten kaikki ovat, niin pitkään kuin kirkonkirjojen tietoa riittää, olleet jossain vaiheessa elämäänsä sotilaita, on varmaan pysyvä militantti geenivirhe, joka varjostaa siviilin elämääni. Ehkä se on tavallista joillekin suomalaisille.

Järkeni ja jopa tunteeni tietää, että sota on suuri onnettomuus. Erityisen suuri onnettomuus se on pienelle kansalle. Siksi minä olen maanpuolustushenkinen. Kun kollegani, entinen stallari, sanoi mennessäni kertaamaan, että mikset kieltäydy, pienten lasten isä, vastasin, että juuri lasteni takia menen.

Paras työ, minkä tukikohta voi tehdä, on täyttää tehtävänsä ampumatta laukaustakaan. Suomen Puolustusvoimat on hoitanut tehtävänsä koko itsenäisyyden ajan enemmän kuin kiitettävästi ja viimeiset vajaat seitsemänkymmentä vuotta hyvin vaatimattomin resurssein todella hyvin. Jokaiselle evp upseerille ja miehistöön kuuluvalle, jokaiselle asevelvolliselle kuuluu kirkkain kunnia tästä maanpuolustustyöstä.

Vaikka sotahistoriasta olenkin kiinnostunut, toivon, etten liian runebergilaiseksi heittäydy. En tahdo olla vanha kyvytön harmaa mies, joka haluaa uhrata nuoret elämät kateutensa alttarille, turhaan. En ole luutnantti Zidén.

Enemmän pohdin henkisiä asioita. Ehkä kannattaisikin muodostaa propagandajoukot, jotka kurinalaisesti hoitaisivat informaatiosotaa tarkasti määritetyin ja kurinalaisin askelin. Niissä ei ikä liene este. Siinä pelissä ei ole varaa hävitä.

Henki ja mielikuvitus ovat se voima, joka ei kunnioita sapelin kalsketta.

"Ei mikään armeija pysty pysäyttämään sellaisen ajatuksen voimaa, jonka aika on kypsä." (Victor Hugo)

Miettikää Snellmania ja Lönnrotia. Koko kansakunta on tehty aatteella ja sitten työpöydällä, kynällä. Olemassaolon oikeutuksensa se sitten lunasti tulessa.

ALLEKIRJOITAN!
Mutta ei se mikään geenivirhe ole vaan selviytymisen perusehto. Sukupolvien aikana kertyneiden "puolustautumisgeenien" Lisäksi vielä paikallinen läsnätuntuma itärajan pinnasta. Kainuussa (ja etenkin Suomussalmella) on opittu puolustautumaan yli 500v ajan ja aina on vainolainen tullut tietystä suunnasta. Tuo geeniperimä juontunee jo Pyhän Ristin pitäjästä (Muolaa-Äyräpää) jostain 1200 -luvulta.
 
Hahmotelma MPnetProPag:sta:
MPnetProPag.jpg
 
Kommentoin vielä liittyen tähän saitin yleiseen tilanteeseen. Viestejä on tosiaan kertynyt kiitettävästi, mutta rekisteröityneiden määrä on pysynyt melko alhaisena. Toisaalta tämä on hyväkin asia, kaikkia iltapäivälehtien keskustelupalstojen ja Suomi24:sen hörhöjä ei tänne varmaankaan edes kaivata. Kuitenkin tämä saa tietyissä asioissa aikaan tiettyä esillä olevien näkemysten kaventumista, sekä suppeahkoa asiantuntemusta.

Syitä siihen miksi kaikki maanpuolustuksellisista asioista kinnostuneet eivät tänne kirjoita on varmasti monia. Monet iäkkäämmät ihmiset, joita on paljon eri maanpuolustustoimijoissa, eivät välttämättä ole tottuneet esittämään näkemyksiään netin keskustelupalstoilla, toisaalta osa "avarakatseisemmista" keskustelijoista saattaa pitää mp.nettiä liian nurkkakuntaisena ja sisäänpäinkääntyneenä. Lisäksi aihealueesta kiinnostuneille löytyy laaja valikoima varsin laadukkaita englanninkielisiä keskustelupalstoja, joissa näkemysten kirjo ja asiantuntemuksen määrä on paljon suurempi. Monia kirjoittajia ärsyttää myöskin varmaan (itseni mukaanlukien) tiettyjen keskustelujen muuttuminen loputtomiksi vänkäyksiksi täällä, joissa tärkeintä ei ole enää itse asia vaan, se että kuka on/oli oikeassa. Tämä on myös yksi niistä syistä miksi itse tulee kirjoiteltua verrattain harvoin tänne, ei ole aikaa loputtomiin väittelyihin täysin turhanpäiväisistäkin asioista, siksi yleensä kirjoitan itse vain silloin kun tulee aivan vääjäämätön halu ottaa kantaa johonkin asiaan tai oikaista mahdollisia väärinkäsityksiä tai virheellisiä tietoja...
 
Back
Top