Venäjän media harjoittaa räikeää propagandaa joka lyö rankasti yli. Länsimedia harjoittaa psykologisesti paljon ovelampaa ja kierompaa mielimuokkausta. Länsimedia kasvattaa sotilaita. Aika paradoksaalista sikäli, että olemme vapauden liekki ja näin, ja että meillä sitten olisi media kuin jostain totalitarismista joka pyrkii saamaan väestöstä mielenlaadultaan sotilaita. Joka tapauksessa mediamme on tulehduksellinen, kielteinen, negatiivinen ja jopa hieman kuolemankulttia harjoittava. Kuolemankultin harjoittamisen näkee siitä, että media antaa ymmärtää, että elämme viimeisiä hetkiä, ja että olemme niiden kanssa, jotka kuolevat. Natsi-saksassakin oli kuoleman kultti, jolla kuolema pyrittiin glorifioimaan pyhäksi päämääräksi. Onko medialla siis tietoa jostain tulevasta vai miksi se meidän media toimii niin. Ehkä media tietää jotakin yksinkertaisesti siksi, että se on tiedon lähteillä ja kerää tietoa ja rakentaa trendejä keräämänsä tiedon pohjalta. Media yrittää kertoa meille, että hei lampaat, sota on tulossa. Tai sitten media yksinkertaisesti vain on nähnyt poliittisten päättäjiemme sotaisuuden, olemmehan käyneet sotaa koko ajan ja media toimii tältä pohjalta ja koko ajan tarvitaan uutta sotaan valmennettua tykinruokaa jota tehtävää media hoitaa alkamalla kasvatuksen aivan lastenohjelmista aikuisuuteen. Vaaritasolla kasvatus ei enään onnistu koska he näkevät lävitse ja ovat alkaneet inhoamaan mediaamme.
Media siis kertoo meille väkivaltaisista ratkaisumalleista, kielteisyydestä ja harjoittaa kuolemankulttia. Media opettaa riitaisaksi ja toraisaksi ja suhtautumaan ihmisiin kielteisesti. Kaiken pitää olla kielteistä ja kanssakäymisen negatiivista. Media valmentaa meitä sitä hetkeä varten, kun tartumme aseeseen ja meidän pitää tappaa koska kaikki on negatiivista ja kielteistä ja väkivalta on ratkaisumalli.
Joku toimittaja voi tietysti selittää, että ei media noin toimi eikä tuo ole median idea. Minä sanon, että oletko sinä sitten vähän tyhmä. Eikö sinulla ole silmiä päässä. Kykyä hahmottaa kokonaisuudesta sitä viestiä mitä media kertoo.
Media on henkisesti eräänlainen simputtaja, joka simputtaa meitä kertomalla jatkuvasti negatiivisia kielteisiä asioita. Olemme kuin alokkaat rivissä, joiden korvaan simputtaja huutaa kielteisiä asioita, että varmasti meistä tulee vihaisia tappokoneita sitten, kun tarvitaan.
Media kertoo asioita alistavalla sävyllä, jolla pyritään nujertamaan vastarinta. Itse en ihan kykene laittamaan sävyä siitä syystä, että en ole sosiopaatti, enkä psykopaatti, mutta tunnistan sävyn hyvin selvästikin rivien välistä ja sananvalinnoista ja lauseiden muotoilusta. Seikka ärsyttää minua niin suuresti. Ihmettelin jo nuorena miksi minulle tulee ikävä fiilis suomalaisia uutisia lukiessa. Olen miettinyt asiaa kauan. Ehkä minä vain otan liian kirjaimellisesti yksittäiset sanat. Käsitän varmaankin väärin ilmaisut. Etenkin äärimmilleen tiivistetyt uutistekstit eli ne lyhyimmät ovat niitä ankeimpia fiiliksiä herättäviä. Tosin kyllä pitkätkin tekstit osataan päättää kielteisesti. Oikein tietää, että lopussa on jokin kielteinen märkä rätti sinne asti kahlanneelle lukijalle naamaan lätkäistäväksi. Tässä profiloituu etenkin STT joka harrastaa näitä koleasti muotoiltuja negatiivisesti päätettäviä uutistekstejä joiden sävy on täydellisesti ahdistavan ylimielinen kuin psykopaatti olisi päässyt tiivistämään uutistekstin. Sävyn valinta on siis systemaattista, että on valittu, että pitää kertoa asia niin, että asia huipentuu kielteisesti.
Tiettyjä avainsanoja toistamalla media viestii toisilleen. Media käyttää yleisesti ahkerasti sanaa viime ja viimeisinä, esimerkiksi viimeisinä päivinä, viimeisenä kuutena kuukautena, tietysti taustalla englanninkielinen media, jossa sana last esiintyy usein. Jostain syystä itse en vain voi välttyä, että tällä tavoitellaan dramaattisia mielleyhtymiä. Media haluaa olla dramaattinen rasittavuuteen asti. Mielestäni kilpailla huomiokilpailussa dramaattisuudella on halpahintaista vaikka tosin itsekin sitä harrastan miltei koko ajan, mutta tavallinen ihminen ei tee sitä niin rasittavalla tavalla kuin median ammattilaiset. He ovat jalostaneet sen oikeasti ahdistavaksi. Tällöin tietysti halpahintaista dramaattista vyörytystä seuratessa ihmettelee miksi minun pitäisi maksaa noiden rasittavien tautologisten tollojen tuottamasta tekstistä, jonka lukeminen ei järin ole viihdyttävää. Inhoan ammattikirjoittajia, jotka on niin idioottimaisella tavalla kaavamaisia, että se ei voi kuin raivostuttaa
Ja sitten tosiaan, että länsimainen media ei kerro tietyistä asioista. Siis sellainen syvällinen selville ottaminen puuttuu kokonaan joistakin asioista. Voinemme miettiä mitkä asiat loistavat poissaolollaan kerronnasta. Varmaan niin pienet piirit ja liikaa kavereita siellä ja täällä, ei sitä nyt kaveria viitsi loukata. Helpompi on kertoa kansalle kauhu-uutisia ja toivoa, että ne ei lakkaa maksamasta tästä ryönästä.
Ja miksi minä en ota suoraan yhteyttä näihin mediatoimijoihin ja hakeudu keskustelemaan heidän kanssaan näistä minun ajatuksista. En mene sinne toimitukseen enkä ota yhteyttä tässä asiassa koska minut tietenkin käsitettäisiin väärin ja hirmuiseksi uhkailijaksi. Kuvittele, jos minun ovelle tulisi joku joka ei tykkää minun teksteistä.
Media siis kertoo meille väkivaltaisista ratkaisumalleista, kielteisyydestä ja harjoittaa kuolemankulttia. Media opettaa riitaisaksi ja toraisaksi ja suhtautumaan ihmisiin kielteisesti. Kaiken pitää olla kielteistä ja kanssakäymisen negatiivista. Media valmentaa meitä sitä hetkeä varten, kun tartumme aseeseen ja meidän pitää tappaa koska kaikki on negatiivista ja kielteistä ja väkivalta on ratkaisumalli.
Joku toimittaja voi tietysti selittää, että ei media noin toimi eikä tuo ole median idea. Minä sanon, että oletko sinä sitten vähän tyhmä. Eikö sinulla ole silmiä päässä. Kykyä hahmottaa kokonaisuudesta sitä viestiä mitä media kertoo.
Media on henkisesti eräänlainen simputtaja, joka simputtaa meitä kertomalla jatkuvasti negatiivisia kielteisiä asioita. Olemme kuin alokkaat rivissä, joiden korvaan simputtaja huutaa kielteisiä asioita, että varmasti meistä tulee vihaisia tappokoneita sitten, kun tarvitaan.
Media kertoo asioita alistavalla sävyllä, jolla pyritään nujertamaan vastarinta. Itse en ihan kykene laittamaan sävyä siitä syystä, että en ole sosiopaatti, enkä psykopaatti, mutta tunnistan sävyn hyvin selvästikin rivien välistä ja sananvalinnoista ja lauseiden muotoilusta. Seikka ärsyttää minua niin suuresti. Ihmettelin jo nuorena miksi minulle tulee ikävä fiilis suomalaisia uutisia lukiessa. Olen miettinyt asiaa kauan. Ehkä minä vain otan liian kirjaimellisesti yksittäiset sanat. Käsitän varmaankin väärin ilmaisut. Etenkin äärimmilleen tiivistetyt uutistekstit eli ne lyhyimmät ovat niitä ankeimpia fiiliksiä herättäviä. Tosin kyllä pitkätkin tekstit osataan päättää kielteisesti. Oikein tietää, että lopussa on jokin kielteinen märkä rätti sinne asti kahlanneelle lukijalle naamaan lätkäistäväksi. Tässä profiloituu etenkin STT joka harrastaa näitä koleasti muotoiltuja negatiivisesti päätettäviä uutistekstejä joiden sävy on täydellisesti ahdistavan ylimielinen kuin psykopaatti olisi päässyt tiivistämään uutistekstin. Sävyn valinta on siis systemaattista, että on valittu, että pitää kertoa asia niin, että asia huipentuu kielteisesti.
Tiettyjä avainsanoja toistamalla media viestii toisilleen. Media käyttää yleisesti ahkerasti sanaa viime ja viimeisinä, esimerkiksi viimeisinä päivinä, viimeisenä kuutena kuukautena, tietysti taustalla englanninkielinen media, jossa sana last esiintyy usein. Jostain syystä itse en vain voi välttyä, että tällä tavoitellaan dramaattisia mielleyhtymiä. Media haluaa olla dramaattinen rasittavuuteen asti. Mielestäni kilpailla huomiokilpailussa dramaattisuudella on halpahintaista vaikka tosin itsekin sitä harrastan miltei koko ajan, mutta tavallinen ihminen ei tee sitä niin rasittavalla tavalla kuin median ammattilaiset. He ovat jalostaneet sen oikeasti ahdistavaksi. Tällöin tietysti halpahintaista dramaattista vyörytystä seuratessa ihmettelee miksi minun pitäisi maksaa noiden rasittavien tautologisten tollojen tuottamasta tekstistä, jonka lukeminen ei järin ole viihdyttävää. Inhoan ammattikirjoittajia, jotka on niin idioottimaisella tavalla kaavamaisia, että se ei voi kuin raivostuttaa
Ja sitten tosiaan, että länsimainen media ei kerro tietyistä asioista. Siis sellainen syvällinen selville ottaminen puuttuu kokonaan joistakin asioista. Voinemme miettiä mitkä asiat loistavat poissaolollaan kerronnasta. Varmaan niin pienet piirit ja liikaa kavereita siellä ja täällä, ei sitä nyt kaveria viitsi loukata. Helpompi on kertoa kansalle kauhu-uutisia ja toivoa, että ne ei lakkaa maksamasta tästä ryönästä.
Ja miksi minä en ota suoraan yhteyttä näihin mediatoimijoihin ja hakeudu keskustelemaan heidän kanssaan näistä minun ajatuksista. En mene sinne toimitukseen enkä ota yhteyttä tässä asiassa koska minut tietenkin käsitettäisiin väärin ja hirmuiseksi uhkailijaksi. Kuvittele, jos minun ovelle tulisi joku joka ei tykkää minun teksteistä.
Viimeksi muokattu:
