neme
Kapteeni
Suomella on 1300km yhteistä rajaa lihaksiaan pullistelevan Venäjän kanssa, Suomi on ja sotilaallisesti liittoutumaton maa. Suomi sotilastrategisesti paljon tärkeämpi kuin koko Baltia yhteensä. Kuolan ja Pietarin alueen takia, myöskin Baltian.
Suomessa Natoon liittymättömyyden perusteet:
A) Venäjä suuttuu
B) Sotilasmenot lisääntyy
Sotilasmenojenhan pitääkin lisääntyä ja niiden pitäisi olla suhteessa suuremmat, koska Suomi on päättänyt olla yksin. Mutta entä jos Suomessa on todellista halukkuutta valtionjohdon tasolla liittyä Natoon, siihen tarvitaan suunnitelma näistä lähtökohdista.
Rauhankumppanuus-sopimus ja kaikessa hiljaisuudessa kaluston Nato-yhteensovittaminen Natokalusto-ostoineen, sekä yhteisiä harjoituksia. Isäntämaasopimus ja kuinka vaivatonta isäntämaasopimuksen jälkeen onkaan täysjäsenyyden turvaaminen ja kuinka näitä sopimuksia on turvattu.
Tällaisessa operaatiossa ei voida jättää kansalaisten pohdittavaksi asioita, koska prosessi on näyttävä, epävarma ja aikaa viepä. Silti emme voi olla kysymättä tämän prosessin laillisuutta oman lainsäädäntömme osalta. Järjestettiinhän EU:stakin kansanäänestys.
Ennenkaikkea puuduttavan pitkällä ja vaiheittaisella hivuttautumisella hillitään Venäjän suuttumisen mahdollisuutta ja todellisten toimien kynnystä ja täm onkin viisasta kun otetaan huomioon slaavilainen hetkessä elämisen taito.
Oli miten oli. Minusta tässä on oleellinen kansallisen identiteetin risteyskohta. Minusta meiltä pitäisi kysyä perustavalaatuinen linjaus. Tämä on hyvin merkittävä asia, joka korostuu myöhemmin ja nyt ei kannata katsella muita Nato-maita liikaa. Kyllä minulle globalisaatio ja yhteinen Eurooppa kelpaisi, mutta minua arveluttaa kovasti sen johto.
"Älä koskaan luota vieraan apuun vaan seiso omilla jaloillasi"......... Olemmeko kokonaan unohtaneet sotien aikana, tosipaikkojen aikana syntyneet viisaudet?
Jos minulta kysytään, kuten sitä itse nyt sen teen - Periaatteessa kannatan kaikkea, mikä ehkäisee sodan Venäjän kanssa, enkä minä usko paperilappusiin tai puheisiin. Minä uskon ikiaikaiseen totuuteen brutaalista voimasta. Sitäpä Natosta olisi tarjolla, mutta kun se Nato on myöskin sellaisten voimien työrukkanen, joiden tulisi saada kylmät väreet suomalaisessa selkäpiissä. Aivan kuten EU:kin. Suomi ajetaan länsimaisessa kainalossa taloudelliseen orjuuteen ja sitä kautta on varsin kammottavat seurantamahdollisuudet ja siinä leikissä Suomen valtion itsemääräämisoikeuden lakkaaminen on pienin murheista humanitäärisen katastrofin ja yleisen kaiken hitaasti tuhoavan sallimuksen edellä. Siispä valtionjohdon rakenteisiin soluttautuva läntinen ajatusmalli on jotakin sellaista, mihin meillä ei ole puolustusvoimia, vaikka se on kaikkein ikiaikaisin sodankäynnin muoto. Manipulaatio, sosiaalinen kanssakäyminen ja vaikuttaminen ts myyminen. Voisimmeko verrata tätä hypnoosiin uhkana, eli mieleen tunkeutumisena ja sen hallitsemisena. Vaikka kyber on uutta, sillekkin on osattu rakentaa puolustusvoimat.
Suomessa Natoon liittymättömyyden perusteet:
A) Venäjä suuttuu
B) Sotilasmenot lisääntyy
Sotilasmenojenhan pitääkin lisääntyä ja niiden pitäisi olla suhteessa suuremmat, koska Suomi on päättänyt olla yksin. Mutta entä jos Suomessa on todellista halukkuutta valtionjohdon tasolla liittyä Natoon, siihen tarvitaan suunnitelma näistä lähtökohdista.
Rauhankumppanuus-sopimus ja kaikessa hiljaisuudessa kaluston Nato-yhteensovittaminen Natokalusto-ostoineen, sekä yhteisiä harjoituksia. Isäntämaasopimus ja kuinka vaivatonta isäntämaasopimuksen jälkeen onkaan täysjäsenyyden turvaaminen ja kuinka näitä sopimuksia on turvattu.
Tällaisessa operaatiossa ei voida jättää kansalaisten pohdittavaksi asioita, koska prosessi on näyttävä, epävarma ja aikaa viepä. Silti emme voi olla kysymättä tämän prosessin laillisuutta oman lainsäädäntömme osalta. Järjestettiinhän EU:stakin kansanäänestys.
Ennenkaikkea puuduttavan pitkällä ja vaiheittaisella hivuttautumisella hillitään Venäjän suuttumisen mahdollisuutta ja todellisten toimien kynnystä ja täm onkin viisasta kun otetaan huomioon slaavilainen hetkessä elämisen taito.
Oli miten oli. Minusta tässä on oleellinen kansallisen identiteetin risteyskohta. Minusta meiltä pitäisi kysyä perustavalaatuinen linjaus. Tämä on hyvin merkittävä asia, joka korostuu myöhemmin ja nyt ei kannata katsella muita Nato-maita liikaa. Kyllä minulle globalisaatio ja yhteinen Eurooppa kelpaisi, mutta minua arveluttaa kovasti sen johto.
"Älä koskaan luota vieraan apuun vaan seiso omilla jaloillasi"......... Olemmeko kokonaan unohtaneet sotien aikana, tosipaikkojen aikana syntyneet viisaudet?
Jos minulta kysytään, kuten sitä itse nyt sen teen - Periaatteessa kannatan kaikkea, mikä ehkäisee sodan Venäjän kanssa, enkä minä usko paperilappusiin tai puheisiin. Minä uskon ikiaikaiseen totuuteen brutaalista voimasta. Sitäpä Natosta olisi tarjolla, mutta kun se Nato on myöskin sellaisten voimien työrukkanen, joiden tulisi saada kylmät väreet suomalaisessa selkäpiissä. Aivan kuten EU:kin. Suomi ajetaan länsimaisessa kainalossa taloudelliseen orjuuteen ja sitä kautta on varsin kammottavat seurantamahdollisuudet ja siinä leikissä Suomen valtion itsemääräämisoikeuden lakkaaminen on pienin murheista humanitäärisen katastrofin ja yleisen kaiken hitaasti tuhoavan sallimuksen edellä. Siispä valtionjohdon rakenteisiin soluttautuva läntinen ajatusmalli on jotakin sellaista, mihin meillä ei ole puolustusvoimia, vaikka se on kaikkein ikiaikaisin sodankäynnin muoto. Manipulaatio, sosiaalinen kanssakäyminen ja vaikuttaminen ts myyminen. Voisimmeko verrata tätä hypnoosiin uhkana, eli mieleen tunkeutumisena ja sen hallitsemisena. Vaikka kyber on uutta, sillekkin on osattu rakentaa puolustusvoimat.