Orpon hallituksen politiikka ja siitä keskustelu

Korkman on ikävä kyllä keskittynyt umpidemareille tyypilliseen tapaan hyvinvoinnin jakamiseen ja vieläpä mieluummin tasan. Hän ei ole niitä ekonomisteja, jotka pyrkivät mallintamaan sitä, kuinka talouteen syntyisi mahdollisimman paljon uutta jaettavaa.
Ne on nämä umpidemarit entiset elinkeinoelämän valtuuskunnan toimitusjohtajat vähän semmoisia. Juuri siitä syystä Korkmania arvostan että hänellä on elämänkokemuksen tuomaa näkemystä kokonaisuudesta. Ymmärtää tasapainoisesti talouselämää ja duunareita.

Mut eihän noilla näytöillä tällä foorumilla mitään tee. Ehkä siksi että Korkman on vassari tai sitten syy on joku muu.
 
On mukava lukea välillä tasapainoista ja kiihkotonta asiantuntijoiden pohdintaa.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla on laatinut talouden pelastuspaketin, koska Etlan mukaan mukaan talouskasvu ei piristy riittävästi ilman uusia toimia.

Etlan kasvusuositukset lyhyesti:

– yhteisöveron alentaminen 5 %-yksikköä 15 %:iin
– investointikannusteiden lisäys ja kohdentaminen
– pääomatuloverotuksen korjaukset
– korkeimpien marginaaliverojen alennus (10 %-yksikköä)
– parlamentaarisen talouskasvua edistävän työryhmän perustaminen
– teollisuuspolitiikan uudistaminen
– lisääntyvän T&K-rahoituksen kohdennus
– koulutuksen lisäys (erityisesti t&k-osaajien)
– työllisyyttä parantavien toimien jatkaminen
– työperäisen maahanmuuton lisäys
– skaalausrahastojen kasvatus
– julkisen sektorin tehtävien vähentäminen
– julkisten palvelujen tuottavuuden parantaminen
– tulonsiirtojen kannustavuuden parantaminen

– Verotuksen kiristäminen ei auta hitaan kasvun oloissa, koska se hidastaa kasvua entisestään. Ilman leikkauksia julkiset menot kasvavat trendimäisesti indeksikorotusten ja työvoimakustannusten nousun vuoksi. Heikot odotukset kasvusta toteuttavat itseään ja kasvun aikaansaaminen käy koko ajan vaikeammaksi ikääntymisen vuoksi, Kangasharju toteaa.

Muistion ovat kirjoittaneet Kangasharjun lisäksi tutkimusjohtajat Jyrki Ali-Yrkkö, Heli Koski ja Tero Kuusi, ennustepäällikkö Päivi Puonti, tutkimuspäällikkö Olli Ropponen ja tutkimusneuvonantaja Petri Rouvinen Etlasta sekä johtava veroasiantuntija Emmiliina Kujanpää EVAsta.

 
Kerro nyt vihdoin että miten niitä heikoimpia piiskataan? Toimeentulotukeen tuli mojova korotus. Tuntuu että sama nyyhkytarina jostain ay-liikkeen lakkovahdeille jaetusta pamfletista vaan jauhaa ja jauhaa.
Asumistukien leikkaukset myös kaikkein pienituloisimmilla ja erilaiset lapsikorotusten poistot ovat tyyppiesimerkkejä. Merkittävimpinä kuitenkin arvaamattomat kokonaisvaikutukset. Niitä kun ei haluttu edes tutkia päinvastaisista vakuutteluista huolimatta.

Typerät muutokset kuten suojaosien poistot siihen päälle niin saatiin varmuus siitä ettei satunnaisiin keikkatöihin taatusti kannata lähteä. Pahinhan ei ole tuen leikkaaminen samalla summalla kuin on tienattu vaan siitä seuraava byrokratia ja maksatuksia viivästyttävä käsittelyjakso. Päivän palkka ei juurikaan lämmitä jos sillä joutuu elämään pari kuukautta.

Kuten todettua olisi yleisesti hyväksyttävääkin tehdä ainakin joitain nyt kaavailtujen kaltaisia toimia jos ne tervehdyttäisivät taloutta ja/tai parantaisivat työllisyyttä. Edes valtiovarainministeriö ei kuitenkaan usko monien leikkausten osalta mihinkään muuhun kuin ihmisten elämää kurjistavaan vaikutukseen.
 
Keskustelu täällä pyörii hyvin paljon siinä, ettei mitään saisi tehdä. Kuunnellaan jotain korkkimänejä, jotka eivät ehdottele itsekään mitään, mutta vastustavat kaikkea. Suomella vain ei ole varaa tällaiseen jahkailuun. Toki voimme jahkailla, siihen asti kunnes ulkopuolinen taho alkaa sanella, miten asiat tehdään ja mihin saadaan rahaa. Siinä vaiheessa on asiat todella huonosti ja on huono puhua enää minkään kivan asian puolesta. Kaikilla toimenpiteillä on ikäviä seurauksia ja näistä tullaan kärsimään tavalla tai toisella. Olisi kuitenkin hyvä, jos asiat saataisiin tehtyän hallitusti, kun se vielä on mahdollista.

Tuskin kukaan vastustaa sitä, että kaikilla olisi kivaa nyt ja kymmenien vuosien päästä.
 
On mukava lukea välillä tasapainoista ja kiihkotonta asiantuntijoiden pohdintaa.
Monta hyvää juttua mukana. Konkretia tosin puuttuu tuollaisesta listauksesta mutta mitä olen esityksiä kuullut niin ajatustakin on. Mukana on myös esitetyltä toteutukseltaan höpöjuttuja kuten työllisyyttä parantavat toimet ja julkisten palveluiden tuottavuuden parantaminen. Kummastakaan en ole nähnyt uskottavaa keinovalikoimaa.

Noin yleisesti ottaen voi todeta että kannatan mallia jossa yritys voisi pitää ainakin osan nyt kierrossa olevasta rahasta kierrossa talon sisällä sen sijaan että siitä maksetaan veroa. Yritysten verotusta ei ole tarpeen absoluuttisesti keventää mutta menettelyjä kohtuullistamalla on saatavissa vaikutusta.

Olisin silti valmis kiristämään listaamattomien yritysten osinkojen verotusta. Verotuksen ulkopuolelle jääviä osinkoja saa tällä hetkellä turhan avokätisesti. 25% sijasta 50% voisi olla osingonsaajalle verotettavaa tuloa. Noin niin kuin esimerkiksi. Ja pienet verotuksen ulkopuolelle jäävät siivut siellä ja täällä voisi nipistää pois.

Usein on esillä myös perintöverotus. Siitä ei tule luopua mutta menettelyissä on kohtuullistamisen varaa. Jos perinnön saajalle tulee yritys niin veron voisi jakaa vaikka kymmenelle vuodelle.
 
Keskustelu täällä pyörii hyvin paljon siinä, ettei mitään saisi tehdä. Kuunnellaan jotain korkkimänejä, jotka eivät ehdottele itsekään mitään, mutta vastustavat kaikkea. Suomella vain ei ole varaa tällaiseen jahkailuun. Toki voimme jahkailla, siihen asti kunnes ulkopuolinen taho alkaa sanella, miten asiat tehdään ja mihin saadaan rahaa. Siinä vaiheessa on asiat todella huonosti ja on huono puhua enää minkään kivan asian puolesta. Kaikilla toimenpiteillä on ikäviä seurauksia ja näistä tullaan kärsimään tavalla tai toisella. Olisi kuitenkin hyvä, jos asiat saataisiin tehtyän hallitusti, kun se vielä on mahdollista.

Tuskin kukaan vastustaa sitä, että kaikilla olisi kivaa nyt ja kymmenien vuosien päästä.
Ongelmana on kyvyttömyys sopia asioista niin että löytyisi pidempiaikainen polku kohti terveempää taloutta. Siihen ei kuulu kenenkään ryöstäminen eikä kyykyttäminen. Vielä tuohonkin päästään mutta ensin pitää näköjään kolistella sarvia.

Suomalaisten vahvuus on ollutvsopimisen kulttuuri joka ei valitettavasti juuri nyt ole kunniassaan. Mielipiteet siitä kenen syytä kaikki on varmasti vaihtelevat mutta ei tätä soppaa kukaan ole yksin keittänyt eikä tätä kukaan yksin myöskään ratkaise.
 
Konkretia tosin puuttuu tuollaisesta listauksesta mutta mitä olen esityksiä kuullut niin ajatustakin on.

Korkmanin kolikon toinen puoli, eli tässä Etlan jutussa veroja on laskettava (katetaanko velalla vai leikataanko?) ja leikkauskohteet saa pitkälti itse keksiä pääotsikoiden alta. Korkman taas poistaisi hallituksen leikkaukset, mutta jätti uusien leikkauskohteiden keksimisen kuulijalle (sanoi kuitenkin, että on leikattava). Leikkausten tekeminen ei ole kenellekään helppoa, muuten olisi jo leikattu.
 
Ongelmana on kyvyttömyys sopia asioista niin että löytyisi pidempiaikainen polku kohti terveempää taloutta. Siihen ei kuulu kenenkään ryöstäminen eikä kyykyttäminen. Vielä tuohonkin päästään mutta ensin pitää näköjään kolistella sarvia.

Suomalaisten vahvuus on ollutvsopimisen kulttuuri joka ei valitettavasti juuri nyt ole kunniassaan. Mielipiteet siitä kenen syytä kaikki on varmasti vaihtelevat mutta ei tätä soppaa kukaan ole yksin keittänyt eikä tätä kukaan yksin myöskään ratkaise.
Tämän vuosituhannen aikana tämä mainitsemasi sopiminen on tarkoittanut lähinnä näennäisiä muutoksia, joiden nettohyöty on ollut suurin piirtein nolla. Alamäki on vain jatkunut jatkumistaan, eli tällaisin näennäisneuvotteluihin ei ole enää varaa. On saatava aikaan muutoksia ja se ikävä kyllä tarkoittaa "ryöstämistä" ja "kyykyttämistä", jottei kävisi kuten jo edellä yritin tuoda esille. Tähän mennessä on selvää, ettei ay-osapuoli ole valmis minkäänlaisiin konkreettisiin ratkaisuihin, joita nykytilanne vaatii. Toisaalta se on ollut selvää jo pitkään. Nyt ollaan uuden äärellä, sillä ay-osapuolelta ihan oikeasti vaaditaan joustoa, eikä vain tähän asti tehtyä lumepolitiikkaa. Muutokset eivät ole edes kovin merkittäviä, mutta silti kaukana vaaditusta. Puhumattakaan siitä, mitä on edessä haluttiin tai ei. Toistan jälleen itseäni toteamalla, että joko asiat tehdään nyt hallitusti tai sitten pakon edessä äkkiromahduksen kera.
 
Korkmanin kolikon toinen puoli, eli tässä Etlan jutussa veroja on laskettava (katetaanko velalla vai leikataanko?) ja leikkauskohteet saa pitkälti itse keksiä pääotsikoiden alta. Korkman taas poistaisi hallituksen leikkaukset, mutta jätti uusien leikkauskohteiden keksimisen kuulijalle (sanoi kuitenkin, että on leikattava). Leikkausten tekeminen ei ole kenellekään helppoa, muuten olisi jo leikattu.
Minusta olennainen juttu oli se kaikki mukaan. Ei ole mahdollista sopeuttaa niin ettei mikään osuisi köyhimpiin. Oikeudenmukaisempi voi silti olla. Kuten on monella ulkomaisellakin suulla todettu tulee sopeutustoimiin väistämättä sisältymään myös veronkorotuksia.

Itse olen ajatellut asian näin:

Kokonaisuus pitää rakentaa vaikutusarvioiden kautta. Joitakin leikkauksia pitää varmasti kompensoida. Lisäksi pitää päättää halutaanko edistää kaikkea mahdollista työntekoa vai syyllistetään ja rangaistaankin ihmisiä jotka eivät löydä kokopäivätyötä ja joutuvat tyytymään osa-aikaisuuksiin.

Mainitaan vielä lempilapseni eli nykyistä helpompi mutta oikeudenmukainen irtisanomismenettely ilman takaisinottovelvoitetta. Tämä edellyttää mittavia TE-palvelujen lisäämisiä.

Sekä tietysti paljon paljon muuta. Keinoja on mutta yhteinen tahtotila puuttuu.
 
Lisäksi pitää päättää halutaanko edistää kaikkea mahdollista työntekoa vai syyllistetään ja rangaistaankin ihmisiä jotka eivät löydä kokopäivätyötä ja joutuvat tyytymään osa-aikaisuuksiin.

Työntekoon sisältyy myös ilmaistyö jota eri muodoissaan tekee useampi satatuhatta ihmistä joka vuosi. Yhä yleisemmin siihen on alettu suhtautumaan keinona jonka avulla voidaan työllistää matalatuottoinen työvoima, mutta toisaalta se vähentää palkkatöiden määrää, kun yritysten ja julkisen sektorin ei enää kannata palkata, kun ilmaiseksikin saa.
 
Korkman juttelee fiksuja. Kaiken ideologisen hötön keskellä on mukava kuunnella välillä tasapainoista ja kiihkotonta asiantuntijan pohdintaa.

Pohdin, että miten paljon tässä vielä pitäisi käyttää aikaa ja harkintaa kun sitä nyt jo voisi sanoa, että 15 vuotta ja 100 miljardia myöhemmin? Mikään ei ole muuttunut muuta kuin velan määrä kasvanut. Ei varmasti koskaan tule sellaista hyvää hetkeä tai kivaa hetkeä tehdä työelämän muutoksia. Minkä signaalin hallituksen peruuttaminen antaisi? Kun pitää tarpeeksi ääntä ja aiheuttaa tarpeeksi vahinkoa niin silloin peruutetaan päätöksissä? Demokraattisesti tehdyistä päätöksistä. En ole kuullut vielä vaihtoehtoja. Tiedän, että niitä on mutta ovatko nykyistäkin epämiellyttävämpiä?

Jos ei tuo talous oikene ja sille oikeasti aleta tekemään jotain olemme enemmin tai myöhemmin pisteessä jossa meistä ketään ei naurata ja kenelläkään ei ole kivaa. Tai on yksi ketä naurattaa ja kenellä on kivaa. Se on Venäjä. Venäjä nauttii siitä, että Suomi on taloudellisesti heikko ja sisäisesti hajanainen.

Mutta mikä vaihtoehdoksi? Maahanmuuttoa tarjotaan joka paikkaan ratkaisuksi mutta ei sieltäkään vaikka revittäisiin naulatkin seinästä löydy vuositasolla 10-15 miljardia. SOTE puolelta se löytyy mutta kuka haluaa höylätä sieltä tuon summan? Tapahtuu meinaan muutakin hoitojonojen pienoista pitenemistä.

Suomalaiset ovat olleet neuvomassa ja osoittamassa sormella kreikkaa, italiaa, espanjaa ja ties ketä huonosta taloudenpidosta. Kansalaiset sitten ovat naureskelleet partaansa päälle. Jännää toimintaa kun itse istuu vuotavassa veneessä ilman airoja ja äyskäriä. Minua ei yllätä, että Suomi vasemmistolaisena ja jopa kommunistisena maana ei kykene uudistuksiin. Tämä on tullut selväksi ja seuraus on se, että sen sijaan, että homma lähtisi menemään parempaan suuntaan niin se ennemmin heikkenee. 10 - 15 vuoden päästä ollaan sitten kokolailla vaikeammassa tilanteessa ja silloin hommia ei korjata enää pienellä hiomisella.

En itse edes näe näitä nyt tuotuja uudistuksia kuin vasta pienenä alkuna. Tarvitaan enemmän ja lisää. Paljon lisää.
 
Itseni toistamisen uhallakin - toinen puoli talouden tervehdyttämisessä on elinkeinoelämän tuloksellisuus johon vaikuttaa aika moni muukin asia kuin työvoimakustannukset ja työmarkkinat.

Jospa alettaisiin tekemään. - ja myymään - muutakin kuin tyhjiä pahvilaatikoita ja vessapaperia. Tällä meidän kilpailukykyisellä yhteiskunnalla.
Mitä aletaan myymään? Suomi on pääomaköyhä maa josta vähänkin tuottava toiminta myydään ulkomaille. Ei ole eikä kovinkaan helpolla tule mitään toista Nokiaa. Se juna on mennyt. Suomessa keskitytään mutteriin ja pulttiin kun pitäisi puhua mitä niillä voi tehdä. Täällä vellotaan menneisyydessä ja itketään menneiden aikojen perään. Pitäisi katsoa tulevaisuuteen. Yrityksen toimintaan vaikuttaa moniasia mutta kyllä monessa kohtaa kuviossa on mukana se työntekijä. Mitä se työntekijä tuottaa ja mitä se tuottaminen maksaa. Mistä tehdään kate. Globaalit markkinat ja globalisaatio ei oikein tue tätä suomalaista tuotantoa. Kilpailemme käytännössä koko maailman kanssa. Suomessa koetetaankin panostaa korkeaan teknologiaan ja koulutukseen miten se sitten sujuu kun kaikki muutkin koettavat panostaa samoihin asioihin.
 
Korkmanin kolikon toinen puoli, eli tässä Etlan jutussa veroja on laskettava (katetaanko velalla vai leikataanko?) ja leikkauskohteet saa pitkälti itse keksiä pääotsikoiden alta. Korkman taas poistaisi hallituksen leikkaukset, mutta jätti uusien leikkauskohteiden keksimisen kuulijalle (sanoi kuitenkin, että on leikattava). Leikkausten tekeminen ei ole kenellekään helppoa, muuten olisi jo leikattu.

Kyllähän tuo leikkausten tekeminen on helppoa: laitetaan valtion tehtävät tärkeysjärjestykseen, ja aletaan karsia vähiten tärkeistä. Järjestys kannattaa laatia kaikkien puolueiden näkemykset huomioiden, niin ei tule kovin paljoa ristivetoa eri hallitusten välillä ja päästään nauttimaan stabiilisuuden eduista.

Esimerkiksi terveyspuolella olisi syytä rajoittaa terveen lisäelinvuoden hinta (suuruusluokaltaan) 50000 euroon ja tarvittaessa lähteä laskemaan siitä (toiseen suuntaan ei olla menossa, koska lähinnä vanhusväestö lisää kulutusta) alaspäin, jotta pysytään budjetissa. Näin saadaan terveyteen käytettävissä olevat rahat mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
 
Korkman juttelee fiksuja. Kaiken ideologisen hötön keskellä on mukava kuunnella välillä tasapainoista ja kiihkotonta asiantuntijan pohdintaa.

Korkman on vassarien äänitorvi. On kirjoittanut Kanavaankin maahanmuuttoa ylistäviä tarinoita. Onneksi sentään välillä Vesa Kanniainen sanoo vastaan.
 
Olisin silti valmis kiristämään listaamattomien yritysten osinkojen verotusta. Verotuksen ulkopuolelle jääviä osinkoja saa tällä hetkellä turhan avokätisesti. 25% sijasta 50% voisi olla osingonsaajalle verotettavaa tuloa. Noin niin kuin esimerkiksi. Ja pienet verotuksen ulkopuolelle jäävät siivut siellä ja täällä voisi nipistää pois.

Usein on esillä myös perintöverotus. Siitä ei tule luopua mutta menettelyissä on kohtuullistamisen varaa. Jos perinnön saajalle tulee yritys niin veron voisi jakaa vaikka kymmenelle vuodelle.
Mää olen varma että Sinä, kuten kaikki muutkin xubbien ja pecsujen äänestelijät, olette valmis nipsaisemaan kaikkialta sieltä missä vain on sitä verotettavaa tuloa, eli työtä, mutta perintövero hiukan askarruttaa; saisiko siitä annelimummin lahomökistä sawossa kuitenkin jotain?

Suurzenäjän ja euvostokommunismin kannattajat, eli suomaalaisten suuri enemmistö, ovat nipsaisseet multa jo muutaman sata k€ mutta täytyy koittaa pärjätä loppuelämä niillä mitä ei ole vielä nipsaistu.
 
Kyllähän tuo leikkausten tekeminen on helppoa: laitetaan valtion tehtävät tärkeysjärjestykseen, ja aletaan karsia vähiten tärkeistä. Järjestys kannattaa laatia kaikkien puolueiden näkemykset huomioiden, niin ei tule kovin paljoa ristivetoa eri hallitusten välillä ja päästään nauttimaan stabiilisuuden eduista.

Esimerkiksi terveyspuolella olisi syytä rajoittaa terveen lisäelinvuoden hinta (suuruusluokaltaan) 50000 euroon ja tarvittaessa lähteä laskemaan siitä (toiseen suuntaan ei olla menossa, koska lähinnä vanhusväestö lisää kulutusta) alaspäin, jotta pysytään budjetissa. Näin saadaan terveyteen käytettävissä olevat rahat mahdollisimman tehokkaaseen käyttöön.
Ei tuollainen tulisi menemään läpi olisi kaikkea muuta kuin ristivedon vähentämistä. Olen kyllä samaa mieltä, että tietyn iän jälkeen hoito pitäisi rajata oireen mukaiseksi eikä tavoitteena olisi enää lisäelinvuosien hakeminen. SOTE puolella olisi paljon säästettävää ja priorisoitavaa. Toisaalta sitähän hyvinvointi alueet nyt tekevät. Tosin vielä ei hallinnosta mutta muuten. Itku on jäätävää kuunneltavaa kun aikaisemmin ihmisille on annettu korillinen tikkareita ja nyt niistä osaa ollaan viemässä pois. SOTE palveluista säästäminen ei ole siis helppoa. Ja säästöt koskevat jokaista suomalaista ennemmin tai myöhemmin. Siellä on kuitenkin ne suurimmat rahat ja SOTE menothan ne kasvavat kaikkein nopeiten.
 
Keskustelu on välillä laiskaa. Kovin yleinen argumentaatiovirhe on hyökätä henkilöä eikä hänen väitettään vastaan. Esim. Korkmania ei kannattaisi kuunnella, "koska hän on vasemmistolainen" tai "koska hän on oikeistolainen" tai hän pitää nakkikastikkeesta.

Minusta hänellä on varteenotettavia näkemyksiä.
 
Mainitaan vielä lempilapseni eli nykyistä helpompi mutta oikeudenmukainen irtisanomismenettely ilman takaisinottovelvoitetta.

Haetaanko tässä nyt taas uutta syytä yleislakkoon ?

Se heti vaalien jälkeinen liitojen lupaus lakoista, välittömästi sen jälkeen kun uutta oikeistopohjaista hallitusta koottiin piti näköjään paikkaansa.

Ehkä Suomi todellakin on toivoton tapaus.
Tällä maalla on kyllä järkyttävät ongelmat edessä. 15 vuotta kaikki on mennyt täysin päin seiniä. Silti osapuolet tiukasti omissa bunkkereissaan.

Suosittuja poliitikkoja on aina poliitikot jotka lisäävät häikäilemättä velkaantumista. Epäsuosittuja poliitikot jotka yrittävät saada budjetin kasaan ilman lisävelkaantumista.

Eihän tästä ole kuin 3 vuotta kun SDP sanoi, että velka ei ole mikään ongelma. Houh...
 
Back
Top