Kannattanee huomioida että Suomi palauttaa turvapaikanhakijoita kotimaihinsa melko kovalla prosentilla, kovemmalla kuin suurin osa muista länsimaista.
Koska kuitenkin olemme länsimainen oikeusvaltio, joka noudattaa mm. ihmisoikeuksia koskevia kansainvälisiä sopimuksia, noudatamme niiden mukaista kaavaa palautusprosessissa. Ja se nyt vaan kestää aikansa.
Tietysti prosessin hitaus on ongelma sekä Suomelle että turvapaikanhakijoille itselleenkin - mutta toisaalta länsimaisen oikeusvaltion on se homma vaan tehtävä näin.
Henk.koht. olen sitä mieltä että pitkittynyt prosessi on luomassa meille ongelman, joka on ratkaistava nyt - tai siitä saattaa tulla hyvin hankalasti ratkaistavissa oleva ongelma.
Minun mielestäni koko prosessi itsessään on jo haitallinen kaikille. Se olisi niin paljon tehokkaampaa jos koko pakolaisuus-asia saataisiin hoidettua UNHCR:n kautta ja kiintiöpakolaisuuden kautta. Ei maksuja ihmissalakuljettajille, ei jälkeen jätettyjä heikkoja, lapsia, naisia, vanhuksia, ei "onnenonkijoita" tukkimassa hädänalaisten väyliä, huomattavasti vähemmän väärinkäytöksiä. Turvapaikanhaun oli ajateltu olevan harvinainen poikkeus, josta tuli "ohituskaista". Kiintiöpakolaisuudessakin kiintiön on oltava sellainen, että emme haukkaa sellaista palaa mitä emme pysty sulattamaan, huomioiden se että aiemminkin integraation osalta ongelmallisien lähtömaiden väki taitaa olla yliedustettuna kiintiöissä.
Minun mielestäni
kaikista epäeettisintä on ottaa "suojeluun" väkeä, jota ei pystytä tai haluta suojella. Tästä on äärimmäinen esimerkki Srebrenica, jossa YK:n "suojavyöhyke" muodostui pelkäksi kokoonkeruupaikaksi massamurhaa varten. Tämä on nykytilanteessakin aivan relevantti asia, koska on merkkejä että konfliktialueilta tulee väkeä, joka tuo ne sisäiset konfliktinsa mukanaan tänne, ne eivät mystisesti tipu pois rajalla. Sama koskee naisten ja lasten oikeuksia, joiden toteutuminen esim. vastaanottokeskuksissa on ollut täysin kuralla esim. Saksassa.
En ole tarkalleen ottaen tutkinut (eikä juridinen pätevyyteni varmaan riittäisikään) miten paljon tästä nykykäytännöstä oikeasti tulee sopimuksista, ja miten paljon niiden tulkinnasta ja ikään kuin "vakiintuineista käytännöistä" (joita nyt on ainakin tiukennettu). Mutta mielestäni olisi ihan eettisistäkin näkökohdista tärkeää päivittää niitä sopimuksia tarvittaessa, ja nopeasti. On tragedia, että kiintiöpakolaisuus Euroopassa on romahtanut (UNHCR:n rahoituksen ajantasainen tilanne ei tiedossa - ainakin 2016 se oli äärimmäisen tiukka niin että leireillä jouduttiin jopa leikkaamaan ruoka-annoksia ja välttämättömiä peruslääkkeitä!) samaan aikaan kun seulotaan valtavilla rahasummilla suurimmaksi osaksi ilman pätevää perustetta turvapaikkaa hakenutta väkeä. Se on oikeasti alentavaa heillekin, ja haitallista meille. Moni menettää rahansa eikä silti saa turvapaikkaa, ja osalle niistä jotka saavat lienee pettymys kun tämä ei olekaan sellainen ihanuuksien ihmemaa jota on lupailtu, etenkään tätä menoa ei ole parempaan päin menossakaan. Ilman kansainvälisesti tarkastellen melko korkeatasoisia kieli- ja muita taitoja (jotka voivat täkäläisellä mittapuulla olla "vain" peruskoulu ja ammattikoulutus) ei työpaikkaa ole kuin unelmissa ja joillekin sikäläisille ammattitaitoisille voi tulla yllätyksenä, että täällä ei kelpaakaan mihinkään sikäläiset tutkinnot. Joskus tämä on tyhmää mutta useimmiten ihan perusteltua.
Tämä erittäin tärkeä asiallinen ja oikea keskustelu auttamisen muodoista on jäänyt lähes täydellisesti "rasistit vs. suvakit" -pissikisan varjoon, siitä iso "kiitos" kuuluu ulkokultaisille, klikkihuoraaville mediaihmisille ja vastaaville rehvastelijoille.
