Panssarivaunut

[CarriE66]

Minä nyt sanon suoraan: En ehdota että pitäisi tähdätä tankkia mihinkään tiettyyn kohtaan. Mutta jos vihollisen vaunusta on nähtävillä vain torni, niin silloin pitää liikkua asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon. Silloinkaan ei ole taattua, että osut noihin kohtiin, mutta ennenpitkään jonkun laukauksen pitäisi osua.

Höpö höpö ja vielä kerran höpö höpö. Jos vihollisen vaunusta on nähtävillä vain torni niin sitten ammut siihen torniin. Näitä kylkeenampumisfantasioita kun täällä lukee niin huomaa että monella ei ole mitään käsitystä siitä miten tankkeja, osapuolesta riippumatta, käytetään. Ei niillä vaunuilla niin vaan "liikuta asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon". Ei ainakaan ilman että kuolee jo matkalla siihen kultaiseen "asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon".

 

[SJ]

Höpö höpö ja vielä kerran höpö höpö. Jos vihollisen vaunusta on nähtävillä vain torni niin sitten ammut siihen torniin. Näitä kylkeenampumisfantasioita kun täällä lukee niin huomaa että monella ei ole mitään käsitystä siitä miten tankkeja, osapuolesta riippumatta, käytetään. Ei niillä vaunuilla niin vaan "liikuta asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon". Ei ainakaan ilman että kuolee jo matkalla siihen kultaiseen "asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon".

En missään vaiheessa sanonut, että sitä ei voisi ampua. Sitä voi toki ampua, mutta siinä vaiheessa kun sinä olet todennut, että laukaukset eivät tehoa, niin silloin sinä olet varmaankin ampunut jo kasan laukauksia ja nähnyt niiden osuvan, luultavasti sieltä on myös tullut laukauksia takaisinkin ja mahdollisesti vielä tappioitakin tullut. Paikallaan oleminen ei tule auttamaan (tai suoraan päin pöristäminen sillä tankilla), vaan ainoa mahdollisuus on liike. Se voi tarkoittaa sitä, että useammalla tankilla mennään ympäri sivuilta (jakaudutaan kahteen ryhmään) ja koetetaan osua sieltä kylkiin, tai sitten ainakin pakotetaan vihollinen vetäytymään siitä asemastaan, jossa se olisi ollut suojassa. Vetäytyminen on toki osa liikettä, mutta toisinaan se vain ei ole mahdollista tai sitten vieläkin vaarallisempaa, kuin eteenpäin meno.

 

[CarriE66]

Sitä voi toki ampua, mutta siinä vaiheessa kun sinä olet todennut, että laukaukset eivät tehoa, niin silloin sinä olet varmaankin ampunut jo kasan laukauksia ja nähnyt niiden osuvan, luultavasti sieltä on myös tullut laukauksia takaisinkin ja mahdollisesti vielä tappioitakin tullut.

En näe mahdollisena tapahtumaketjua jossa ammun Leopard2A4:llä "kasan" alikaleja samaan kohteeseen (Tässä tapauksessa vihollisvaunun torni) ja lopputulos on että ei tehoa. Jos se nuoli ei saa aikaiseksi läpäisevää osumaa niin helposti rikkoo pääasetta/tähtäimiä. Viimeistään siinä vaiheessa jotain on rikki kun se torni on ottanut "kasan" alikaliosumia. Eikä edes umpihumalainen slaavi ole niin jääräpää että ajaa sen T72/T90 vaununsa monta kertaa samaan asemaan mistä on jo ottanut "kasan" osumia.

Kuvailemasi tilanne on ns "yksi miljoonasta"

Paikallaan oleminen ei tule auttamaan (tai suoraan päin pöristäminen sillä tankilla), vaan ainoa mahdollisuus on liike.

Liike ei ole mikään positiivinen itseisarvo. Liike havaitaan helpommin ja liikkeen aikana joutuu usein vähintään hetkittäin epäsuotuisaan asemaan. Huonolla liikkeellä on huonot seuraukset. Sen sijaan että itse lähtee tekemään jotain typeryyksiä jossa lopputulos on oma kuolema niin parempi pitää itsensä suojassa, säilyttää taistelukosketus, ampua aina kun mahdollista ja antaa sen vastapuolen sortua niihin typeriin "peliliikkeisiin" millä tapattaa itsensä.

Se voi tarkoittaa sitä, että useammalla tankilla mennään ympäri sivuilta (jakaudutaan kahteen ryhmään) ja koetetaan osua sieltä kylkiin, tai sitten ainakin pakotetaan vihollinen vetäytymään siitä asemastaan, jossa se olisi ollut suojassa. Vetäytyminen on toki osa liikettä, mutta toisinaan se vain ei ole mahdollista tai sitten vieläkin vaarallisempaa, kuin eteenpäin meno.

Vai että jakaudutaan ihan kahteen ryhmään. Voi moro. Ok onhan se mahdollista etäisyyksien ollessa lyhyet että toinen puolijoukkue kurkkaa esim kumpareen toiselta puolen että saako ylipäätään ammuttua. Yli parinsadan metrin ampumaetäisyyksillä joutuu tekemään aika isoja liikkeitä jos haluaa sitä suoraan edessä olevaa vaunua ampua kylkiin. Sen takia siellä on vähintään se tusina omia vaunuja jotta jos sinä et pysty vaikuttamaan maaliin X niin joku muu toivottavasti pystyy. Meinaatko että vihollinen ei vetäydy siitä asemasta jos ottaa jo "kasan" osumia torniin.

 

[CV9030FIN]

Minä nyt sanon suoraan: En ehdota että pitäisi tähdätä tankkia mihinkään tiettyyn kohtaan. Mutta jos vihollisen vaunusta on nähtävillä vain torni, niin silloin pitää liikkua asemaan josta pääsee ampumaan joko kylkeen tai runkoon. Silloinkaan ei ole taattua, että osut noihin kohtiin, mutta ennenpitkään jonkun laukauksen pitäisi osua.

No ei. Sitä ammutaan ensin ja niin monta kertaa kunnes haluttu vaikutus saadaan! Ei missään nimessä lähdetä etsimään "täydellistä" sivuasemaa...siinä ei muuta kun riskeerata se, että vihollinen tai sen kaveri ampuu ensin ja sitten se on game over. Aina ammutaan sen osan massakeskeispisteeseen mikä näkyy. AINA. Se joka ampuu ensin todennäköisesti ampuu myös toisen kerran...

 

[CV9030FIN]

Josko nyt SJ myönnät vaan, että huolimatta siitä kuinka paljon WoT:ia & SB:ä olet pelannut ja TankNettiä lukenut et silti ymmärrä panssaritaistelun dynamiikkaa. Kuuntele CarriE66a ja muita joilla on kokemusta niin voit oppia jotain...

 

[JOKO]

Eikös tuon keskustelun heikkoihin kohtiin tähtäämisestä jo voisi lopettaa? Kyseessä on pelkkä tornari.

Erikoista sanoa asiaa legendaksi, kun se on ollut yleisesti tunnettu ja sovellettu käytäntö useammassakin sodassa. Jos asia on nykyisin koulutuksessa unohdettu, on se pelkästään rähmäys kouluttajien puolelta. Parin kilometrin päästä ammuttaessa keskelle tähtääminen on ymmärrettävää. Todellisuudessa Suomessa tapellaan useimmiten joidenkin satojen metrien päästä ja silloin tietenkin kannattaa käyttää se ylimääräinen sekunti heikompaan kohtaan tähtäämiseen.

 

[CV9030FIN]

Erikoista sanoa asiaa legendaksi, kun se on ollut yleisesti tunnettu ja sovellettu käytäntö useammassakin sodassa. Jos asia on nykyisin koulutuksessa unohdettu, on se pelkästään rähmäys kouluttajien puolelta. Parin kilometrin päästä ammuttaessa keskelle tähtääminen on ymmärrettävää. Todellisuudessa Suomessa tapellaan useimmiten joidenkin satojen metrien päästä ja silloin tietenkin kannattaa käyttää se ylimääräinen sekunti heikompaan kohtaan tähtäämiseen.

"Rähmäys kouluttajien osalta"...Just. Selvä. Montako ottelua tankki vs. tankki esim. KASI:lla tai BT-41:llä olet ottanut Suomessa? Montako sellaista olet analysoinut siten että katsotte uudelleen taistelun palautejärjestelmästä? Montako simuloitua taistelua olet Steel Beasts simulaattorilla suomalaisella kartta-aineistolla olet johtanut ja sen jälkeen purkanut joukon kanssa? Oletko ollut kirjoittamassa mahdollisesti panssarivaunuampujan käsikirjaa? Niin ajattelinkin. Mielipiteelläsi ei ole mitään virkaa.

 

[Slammer]

Mielipiteelläsi ei ole mitään virkaa.

Tällaiset heitot eivät anna yhtään lisäarvoa omille mielipiteillesi.

 

[baikal]

Onhan nyt perhana Joulun alla tiukkaa rähinää. Yritetääns pitää tämä suht hyvänä pysynyt vitja kurantilla tasolla jatkossakin.

Panssarimiehetkin voisivat koettaa ymmärtää sen, että foorumi pullistelee tossujätkiä, jotka eivät ymmärrä panssariaseesta mitään. Kuten minä. Tosin ei meidän tietämättömienkään kannata heitellä mitä tahansa, kannattaa tietty nöyryys säilyttää.

 

[CV9030FIN]

Tällaiset heitot eivät anna yhtään lisäarvoa omille mielipiteillesi.

Eikä tällaiset heitot eivät anna yhtään lisäarvoa sinun mielipiteillesi.

 

[SJ]

Vai että jakaudutaan ihan kahteen ryhmään. Voi moro. Ok onhan se mahdollista etäisyyksien ollessa lyhyet että toinen puolijoukkue kurkkaa esim kumpareen toiselta puolen että saako ylipäätään ammuttua. Yli parinsadan metrin ampumaetäisyyksillä joutuu tekemään aika isoja liikkeitä jos haluaa sitä suoraan edessä olevaa vaunua ampua kylkiin. Sen takia siellä on vähintään se tusina omia vaunuja jotta jos sinä et pysty vaikuttamaan maaliin X niin joku muu toivottavasti pystyy. Meinaatko että vihollinen ei vetäydy siitä asemasta jos ottaa jo "kasan" osumia torniin.

Jos siellä on tusina vaunuja paikalla ja oletan, että tarkoitat näiden olevan jonkinlaisessa rivissä, niin aina parempi, joku näistä varmaankin on sellaisessa asemassa, että vaunun kylki näkyy. Ja tuossa samassa viestissä mitä kommentoit käsittelin tuota vetäytymisen mahdollisuutta. Vetäytyvä vihollinen on OK, koska silloin se joko tulee pois siitä edullisesta asemasta ja paljastaa runkoaan tai sitten menettää kokonaan näköyhteyden, jolloin se ei ainakaan ammu takaisin.

 

[Ohjus-tiedustelija]

Erikoista sanoa asiaa legendaksi, kun se on ollut yleisesti tunnettu ja sovellettu käytäntö useammassakin sodassa. Jos asia on nykyisin koulutuksessa unohdettu, on se pelkästään rähmäys kouluttajien puolelta. Parin kilometrin päästä ammuttaessa keskelle tähtääminen on ymmärrettävää. Todellisuudessa Suomessa tapellaan useimmiten joidenkin satojen metrien päästä ja silloin tietenkin kannattaa käyttää se ylimääräinen sekunti heikompaan kohtaan tähtäämiseen.

No ei todellakaan kannata, lyhyet A-etäisyydet tarkoittavat ps-taistelussa erityisen nopeasti eteen tulevia kohtaamisia/tilanteita jossa ne sekunnit juurikin ratkaisevat sen kumpi laukaisee ensimmäisenä! Toisekseen, yksi sekunti ei riitä hakemaan sitä heikompaa kohtaa, mikä ihme se heikko kohta edes on jos vastassa möllöttää toisen vaunun etuprofiili? Teoriassa sellaisia löytyy, mutta pääaseen hajonta on käytännössä sen verran suuri ettei osumakohtaa kyetä varmasti niin tarkasti valitsemaan.
(CV-90FIN konetykin olen kuullut kykenevän mahdollisesti riittävään tarkkuuteen, mutta tilanne jossa jotain heikkoa 10-20cm kohtaa kyetään ns. rauhassa pommittamaan ovat melko teoreettisia/äärimmäisen harvinaisia)

Minä koen että nämä osumakohdan valitsemiset liittyvät enemmänkin todella lyhyisiin A-etäisyyksiin / sinko aseistukseen, silloinkin kyse lienee käytännössä siitä että kannattaa yrittää ampua sivuprofiilista ennemmin heikompaan/isompaan runkoon, kuin pienempään/vahvempaan torniin. Kaukasukselta on paljon tarinoita jossa sinkomiehet keskittyivät rungon ja tornin takaosiin, mutta A-täisyydet ovat olleet todella lyhyitä ja tuliasemat sellaisia että nuo kohdat ovat paljastuneet. Lisäksi vanhoilla RPG:llä on ollut pakko hakemalla hakea osumat noihin kohtiin.

Noin ihan yleisesti ottaen jos vaunun pääaseen putkessä on kutakuinkin moderni nuoliammus, niin ensimmäisenä vastaanottava osapuoli on se joka on helisemässä olkoon mitä tahansa reaktiivia pinnassa...

Hyvä esimerkki tähän keskusteluun liittyen on kotimainen testi T-72 kalustolla jossa muistaakseni 400m:stä ammuttiin toista vaunua päin etusektoriin, vaunun etusektorin panssaroinnin piti teoriassa kestää käytetyn nuolen läpäisy, mutta kaksi ensimmäistä meni tornin takaseinästäkin läpi ja vasta kolmas sattui osumaan siihen kaikista vahvimpaan kohtaan tornia ja pysäytti nuolen. Kyseessä oli paikoiltaan suoritettu testi tilanne ja yritettiin nimenomaan osua siihen vahvimpaan kohtaan... Että se siitä osumakohdan valinnan teoriasta ps-taistelussa...

 

[SJ]

Josko nyt SJ myönnät vaan, että huolimatta siitä kuinka paljon WoT:ia & SB:ä olet pelannut ja TankNettiä lukenut et silti ymmärrä panssaritaistelun dynamiikkaa. Kuuntele CarriE66a ja muita joilla on kokemusta niin voit oppia jotain...

Tanknettiä olen lukenut, muun väittämisestä jäisin kiinni, mutta noita pelejä en ole pelannut.

 

[baikal]

Mietin monta kertaa sitä, miten panssariaktioon vaikuttavat mm. miinoitteet ja epäsuoran tulen niskaan saamisen välttäminen? Puhumattakaan sitten erilaiset ilmarynnäköt jne. Onko sitä muuta konstia kuin yrittää vaan pitää liikettä yllä jatkuvasti, kun operaatio on käynnissä ja jos tulee stoppi niin on pakko hajauttaa? Ja kun liike alkaa, pitää ensin ryhmittyä ja sitten mentiin taas?

Kun taas pohtii näitä ps-miesten kirjoituksia, niin asiallisen kaluston lisäksi koulutus on oltava tikissään.

 

[Tetra]

Millaista nykyaikaisen panssarivaunun sisällä on? Toimiiko kesähelteillä ilmastointi, entä onko talvella sisällä lämmintä? Onko jousitusmukavuus millainen? Tuleeko hiki taistellessa? Vaatiiko ohjaus paljon voimaa?

 

[CV9030FIN]

Mietin monta kertaa sitä, miten panssariaktioon vaikuttavat mm. miinoitteet ja epäsuoran tulen niskaan saamisen välttäminen? Puhumattakaan sitten erilaiset ilmarynnäköt jne. Onko sitä muuta konstia kuin yrittää vaan pitää liikettä yllä jatkuvasti, kun operaatio on käynnissä ja jos tulee stoppi niin on pakko hajauttaa? Ja kun liike alkaa, pitää ensin ryhmittyä ja sitten mentiin taas?

Kun taas pohtii näitä ps-miesten kirjoituksia, niin asiallisen kaluston lisäksi koulutus on oltava tikissään.

Epäsuoratuli ei ole mekanisoidulle joukolle joka on vaunuissa (ei jalkautunut) kummonenkaan ongelma: Sitä on helppo väistää eikä muut kuin suorat osumat ole pääsääntöisesti ongelma edes rynnäkkövaunuille.

Miinoitteet, jopa ojat ja kaivannot ovat aina ongelma. Liike pysähtyy ja vaikka ei ajettaisi sisälle miinoitteeseen ollaan aina vihollisen armoilla kunnes löydetään kiertotie tai saadaan pioneerit paikalle. Hyvinkin koulutetulla joukolla liikkeen äkkipysäytys aiheuttaa kasaan ajoa ja hyvän maalin niin sinkopartiolle kun epäsuoralle tulellekin. Miinoitteen/kaivannon rajoittaessa on hankala väistää. Tästäkin selvitään kun aselajien yhteistoiminta on hyvin harjoiteltua peruskauraa. Siksi mm. näitä temppuja reenataan ns. oksennukseen asti mekanisoidussa joukoissa.

Ilmarynnäköt ja taisteluhekot ovat enemmän kaksi piippuinen juttu. Hyvällä marssikurilla hyväksi käyttäen olosuhteita ja riittävällä ennakkovaroituskyvyllä pystytään ilmauhkaan reagoimaan ja tappiot minimoimaan. Nimittäin osaavasti ilmasuojaan ajetun joukon löytäminen RYKO:sta tai TSTHEKO:sta sellaisella toimintatavalla että ei itse tule ammutuksi alas on lievästi sanottuna haasteellista suomalaisessa maastossa. Toisaalta jos näitä ei pystytä hyödyntämään ja ilmasuoja/ilmatorjuntasuoja on puutteellinen käy helposti kuten Rommelin panssaridivisioonille Normandiassa...

Liike ja selkärankaan taotut perustaistelumenetelmät ovat yksi isoimmista menestyksen avaimista muutaman muun ohella. Totta, Mekanisoidut joukot tarvitsevat paljon reeniä ja se on kallista, mutta se on ainoa tie. Lisäksi tulee muistaa että aktiivisuus ja oma aloitteisuus on kaikki kaikessa panssari ja mekanisoiduissa joukoissa.

 

[CV9030FIN]

Millaista nykyaikaisen panssarivaunun sisällä on? Toimiiko kesähelteillä ilmastointi, entä onko talvella sisällä lämmintä? Onko jousitusmukavuus millainen? Tuleeko hiki taistellessa? Vaatiiko ohjaus paljon voimaa?

Suomessa ei ole nähty varsinaista ilmastointia tarpeelliseksi. KV-varustelluissa vaunuissa on ilmastointi. Mm. Abramsseissa ja Kanadalaisten Leopard 2A6M:ssä on miehistöllä erityiset jäähdytysliivit, jotka viilentävät. Usein on h*lvetin kuuma vaunussa kesäkeleillä myös suomessa.

Talvella on lämmintä länsimaisissa vaunuissa; niissä on asialliset sisätilan lämmittimet. Hassua kyllä mutta NL/Ven peräisissä näin ei ole vaan sisällä on talvella kylmä kun jääkarhun p*rseessä... Tosin tyypillistä on että länsimaisissakin vaunuissa varsinkin johtajalla pää paleltuu ja jalat hikoavat..

Tulee hiki taistellessa. Keskittyminen on intensiivistä koko ajan ja panee henkisesti koville. Henkiin jääminen on koko ajan sekunneista kiinni: Usein se on siitä kiinni kumpi huomaa ensin...jopa simutappeluissa tuppaa tulemaan hiki vaikka oikeaa kuolemanvaaraa ei olekaan.

Ohjaus ja jousitus on parempaa länsivaunuissa kun itävaunuissa, mutta 60 km/h maastoissa syöksyvän teräsmöykyn sisällä ei nyt varsinaisesti voi sanoa olevan mukavaa...viimeistään kun löytyy riittävän iso kuoppa tai kivi niin jysähtää ja joku lyö päänsä/kätensä/jonkun muun johonkin kivaan tai terävään sisällä...

 

[CarriE66]

Erikoista sanoa asiaa legendaksi, kun se on ollut yleisesti tunnettu ja sovellettu käytäntö useammassakin sodassa. Jos asia on nykyisin koulutuksessa unohdettu, on se pelkästään rähmäys kouluttajien puolelta. Parin kilometrin päästä ammuttaessa keskelle tähtääminen on ymmärrettävää. Todellisuudessa Suomessa tapellaan useimmiten joidenkin satojen metrien päästä ja silloin tietenkin kannattaa käyttää se ylimääräinen sekunti heikompaan kohtaan tähtäämiseen.

Ammut kerran ja käytät sen ylimääräisen sekunnin siihen että hoidat itsesi turvaan jotta voit ampua joskus toistekkin. Jos tapahtuu joku kohtaaminen uralla niin sitten ampuja voi lätkiä menemään niin monta kuulaa kun ehtii sillä välin kun johtaja peruututtaa vaunun pois välittömästä vaarasta.

Jos siellä on tusina vaunuja paikalla ja oletan, että tarkoitat näiden olevan jonkinlaisessa rivissä, niin aina parempi, joku näistä varmaankin on sellaisessa asemassa, että vaunun kylki näkyy. Ja tuossa samassa viestissä mitä kommentoit käsittelin tuota vetäytymisen mahdollisuutta. Vetäytyvä vihollinen on OK, koska silloin se joko tulee pois siitä edullisesta asemasta ja paljastaa runkoaan tai sitten menettää kokonaan näköyhteyden, jolloin se ei ainakaan ammu takaisin.

Jos vihollisvaunu ajattaa itsensä sellaiseen paikkaan että sattuu paljastamaan kylkensä niin tottakai se tilaisuus hyödynnetään, ratkaisevaa siinä päätöksessä ei kuitenkaan ole se että näkyykö se kylki siellä vai ei, vaan se että saadaanko siihen ammuttua ilman omaa kuolemaa vai ei. Turhaa fantasiointia sellainen tilanne että ampumalla useita alikalilaukauksia vastustajan torniin ei saataisi vaikutusta. Tuliasematoimintaan kuuluu aktiivinen oman paikan vaihtelu syystä että 1) et jää samaan paikkaan helpoksi maaliksi "sitting duck" ja 2) Jos vaikka siitä toisesta paikasta näkyisi vihollisen vaunu joka ei äskeisestä paikasta näkynyt. Ammu ensin, osu ensin, tapa ensin ja ammu seuraavaakin vastustajaa ensin. On aika monta kertaa nyt tämän keskustelun aikana tuotu esiin tämä "tähdätään heikkoon kohtaan/kylkeen" fantasiointi ja sen irrallisuus tosielämästä.

En tiedä miten vetäytyminen sopii venäläiseen vaunutaktiikkaan. Joku nykykalustosta jotain tietävä voi valistaa vieläkö se peruutusnopeus on kävelyvauhtia?

jos tulee stoppi niin on pakko hajauttaa? Ja kun liike alkaa, pitää ensin ryhmittyä ja sitten mentiin taas?

Kuten CV9030FIN mainitsi niin näitä hinkataan oksennukseen asti. Aina kun toiminta lakkaa, oli sitten kyse pelkästä siirymisestä tai taistelusta niin se vaunu ajetaan ilmasuojaan. Vaikka edes sen pienen puun juurelle tai varjoisimpaan kohtaan. Se on aika syvälle selkärankaan hakattu että pidetään tarpeeksi väliä viereisiin vaunuihin ja käytetään kaikkea suojaa aina.

Varsinainen ryhmittyminen (mikäli tässä tarkoitetaan toimenpiteitä jota PSVK vaatii ennen hyökkäykseen lähtöä tilanteesta jossa vaunut ovat hajallaan ja ilmasuojassa) ei vaadi vaunuilla juurikaan aikaa. Perus toimintatavat on hyvin jokaisella tiedossa ja JJoht tehtävä on älytä mitä Kpääl haluaa ja Jvarajoht tehtävä on älytä mitä JJoht haluaa ja siipivaunut vaan seuraavat JJoht ja JvJoht. Jos Kpääl ajaa Jjoht rinnalle ja näyttää että perässä mars niin sitten mennään. Jokainen sen joukkueen muu vaunu tajuaa lähteä johtajansa perään. Sitten Kpääl näyttää 2km päästä Jjohtajalle vaunustaan käsimerkeillä "Sinä, tuohon" ja muuta ei tarvita. Siinä on minuutin päästä joukkue valmiina tukemaan kun loput komppaniasta etenee.

Kun taas pohtii näitä ps-miesten kirjoituksia, niin asiallisen kaluston lisäksi koulutus on oltava tikissään.

Niimpä. Miehistö saa itsensä hengiltä vaikka olisivat maailman parhaassa vaunussa jos tekevät hölmöjä virheitä.

 

[SJ]

. On aika monta kertaa nyt tämän keskustelun aikana tuotu esiin tämä "tähdätään heikkoon kohtaan/kylkeen" fantasiointi ja sen irrallisuus tosielämästä.

Koeta nyt saada jakeluun se pieni ero sanojen "tähdätään" ja "osutaan"! Eli jos sanotaan, että "pyritään asemaan josta on mahdollista osua kylkeen", niin se ei tarkoita, että "tähdätään heikkoon kohtaan"! Tähdätään keskelle massaa ihan vapaasti, mutta kautta aikain tankeilla on koetettu päästä ampumaan sivulta, niin mikä on että nykyään ei tuota tehdä? Tai sitten nuo ehdotukset, että ei ammuttaisikaan kuin vasta sitten kun ollaan siellä sivustassa, kuka kieltää ampumasta sitä ennen (joskin sivustaan pyrkiminen näkösuojassa ei kuulosta huonolta idealta)?

 

[Lepard]

No ei todellakaan kannata, lyhyet A-etäisyydet tarkoittavat ps-taistelussa erityisen nopeasti eteen tulevia kohtaamisia/tilanteita jossa ne sekunnit juurikin ratkaisevat sen kumpi laukaisee ensimmäisenä! Toisekseen, yksi sekunti ei riitä hakemaan sitä heikompaa kohtaa, mikä ihme se heikko kohta edes on jos vastassa möllöttää toisen vaunun etuprofiili? Teoriassa sellaisia löytyy, mutta pääaseen hajonta on käytännössä sen verran suuri ettei osumakohtaa kyetä varmasti niin tarkasti valitsemaan.
(CV-90FIN konetykin olen kuullut kykenevän mahdollisesti riittävään tarkkuuteen, mutta tilanne jossa jotain heikkoa 10-20cm kohtaa kyetään ns. rauhassa pommittamaan ovat melko teoreettisia/äärimmäisen harvinaisia)

Minä koen että nämä osumakohdan valitsemiset liittyvät enemmänkin todella lyhyisiin A-etäisyyksiin / sinko aseistukseen, silloinkin kyse lienee käytännössä siitä että kannattaa yrittää ampua sivuprofiilista ennemmin heikompaan/isompaan runkoon, kuin pienempään/vahvempaan torniin. Kaukasukselta on paljon tarinoita jossa sinkomiehet keskittyivät rungon ja tornin takaosiin, mutta A-täisyydet ovat olleet todella lyhyitä ja tuliasemat sellaisia että nuo kohdat ovat paljastuneet. Lisäksi vanhoilla RPG:llä on ollut pakko hakemalla hakea osumat noihin kohtiin.

Noin ihan yleisesti ottaen jos vaunun pääaseen putkessä on kutakuinkin moderni nuoliammus, niin ensimmäisenä vastaanottava osapuoli on se joka on helisemässä olkoon mitä tahansa reaktiivia pinnassa...

Hyvä esimerkki tähän keskusteluun liittyen on kotimainen testi T-72 kalustolla jossa muistaakseni 400m:stä ammuttiin toista vaunua päin etusektoriin, vaunun etusektorin panssaroinnin piti teoriassa kestää käytetyn nuolen läpäisy, mutta kaksi ensimmäistä meni tornin takaseinästäkin läpi ja vasta kolmas sattui osumaan siihen kaikista vahvimpaan kohtaan tornia ja pysäytti nuolen. Kyseessä oli paikoiltaan suoritettu testi tilanne ja yritettiin nimenomaan osua siihen vahvimpaan kohtaan... Että se siitä osumakohdan valinnan teoriasta ps-taistelussa...

Täytyy sanoa että olen samaa mieltä sinun ja CV9030FIN:n kanssa. Vain nopeat elävät panssaritaistelussa ja etenkin kohtaamistilanteessa. Tärkeintä on ampua nopeasti ja osua. Ja osuman varmistamiseksi tähdätään massakeskipisteeseen, varsinkin kun lyhyillä etäisyyksillä kohdattaessa kannattaa ampua taistelutähtäimellä mittaamatta laserilla. Vaikka osuma ei läpäisisi, se todennäköisesti vaurioittaa vastapuolen vaunua ja lamauttaa vastapuolen miehistön riittävän pitkäksi aikaa, niin että ehtii ampua toisen laukauksen heti perään.

Pitemmille etäisyyksille ammuttaessa hajonta pitää huolen, että laukaus ei välttämättä osu tähdättyyn"heikkoon kohtaan", varsinkin kun taistelustressi lisää ampujan hajontaa. Lähietäisyyksillä voisi saada osuman johonkin etusektorin ballistiseen aukkoon, mutta se ylimääräinen sekunti voi olla liian pitkä ja naapuri ehtii ensin... Heikoilla kohdilla herkuttelu voi olla mahdollista jos päästään ylläkkötilanteeseen. Etusektorista tämä ei ole kovinkaan todennäköistä, joten ylläkkötilanne merkitsee todennäköisemmin sivulta ampumista. Ja silloin ei ole juurikaan väliä mihin ampuu, sivusektorista nykyaikaisen panssarivaunukanuunan alikali läpäisee aina taisteluvaunun. Eli summa summarum, tähtää massakeskipisteeseen ja anna palaa...

Kuten itse totesit, osumakohdan valinta liittyy todella enemmän lyhyihin ampumaetäisyyksiin ja sinkoaseistukseen. Jalkaväki voi päästä ylläkkötilanteeseen etenkin asutuskeskustaistelussa kuten Groznyissä kävi 1994-1995. Siellä sinkoja ammuttiin usein yläsektorista tai sivulta. Silloinkin kokemattomammat ampujat yrittivät vain osua vaunuun, taistelukokeneet "tarkka-ampujat" pyrkivät keskittämään tulensa vaunujen tunnettuihin heikkoihin kohtiin.

Nykyaikaisissa vaunukanuunan ampumatarvikkeissa on kyllä huomattavasti eroa, kuten myös eri vaunujen suojan tasossa. Venäläinen raskaalla reaktiivipanssarilla varustettua T-80/90/72B vaunua ei välttämättä läpäistä kuvaamallasi tavalla totaalisesti. Mutta kuten sanoin, läpäisemätönkin 120 mm:n alikalin osuma 1500 m/s etupanssariin on varmasti unohtumaton elämys vastaanottavassa vaunussa ja siellä kokoillaan kamoja vähän aikaan, puhumattakaan rikkoutuneista reaktiivipanssarielementeistä, prismoista ja osajärjestelmistä.