Steroidi maakuntajoukot perustetaan?

[KIM]

Eli siinä vaiheessa, kun joukon jäsenet ovat oppineet tuntemaan toisensa ja yhteinen luottamus on syntynyt, voidaan toimintatapoja vapauttaa ja valvontaa löysentää. Tämä on nykyään aika yleistä varusmiespalveluksessakin.

Kertausharjoituksissa ongelma on siinä, että se kaikesta vastuullinen kapiainen on nähnyt ne tuhansia kertausharjoitusvuorokausia keränneet reserviläiset ehkä viisi minuuttia. Ei siinä ajassa ehdi syntyä minkäänlaista luottamusta. Tällaisessa tilanteessa on aika paljon merkitystä ensivaikutelmassa ja ulkoisessa olemuksessa.

Olen samaa mieltä.
Silti kysyn, että syntyykö kaksisuuntainen luottamus helpommin luottamalla kuin epäilemällä? Eli jos lähtökohtaisesti epäillään uutta tuttavuutta huijariksi ja laiskuriksi niin voi mennä vähän pidempään ennen kuin syntyy luottamus.

 

[Vonka]

Kehotan kaikkia oman elämänsä Rokkia/Pylkäksiä kokeilemaan jo muinaisten roomalaisten kolmivaiheista metodia

Jep. Lisäksi fiktio ei saisi jäsentää käsitystä historiasta. Tapani mukaan pidän esitelmän, vaikka kukaan ei sitä pyydä.

Viljam Pylkäs (reaalimaailmassa elänyt) ei ole Rokka (yksi yhteen). Ainoa silmiinpistävän epäsotilaallinen piirre oli sinutella kaikkia - omassa porukassa. Siinä missä fiktion "Rokka" tappelee vääpelin kanssa Petroskoissa alikersanttina, Pylkäkselle (jolla oli jo Vm2) taas myönnettiin kolme päivää Petroskoissa olon jälkeen Vm1 ja alikersantin arvo (hän ei ollut ryhmänjohtaja vaan täydennysmies ja konekivääriampuja). Myöhemmin hän sai myös Vr4:n ja Rautaristin (saksalaisilta) seurauksena siitä, että vieraalle rykmentille alistettuna käytti suomenruotsalaisten (JR61) lainaamaa konepistoolia naapurirykmentin ulommaisessa etuvartioasemassa mallikkaasti. Silloinkaan hän ei ampunut vihollisia muutamalla sarjalla johonkin suolle jonoon vaan vihollinen hyökkäsi erittäin syvälumista rinnettä kohti Pylkästä ja Kärkkäistä.

Hiukan tämän jälkeen hän täytti 30 vuotta (ei siis 45-vuotta tai 55-vuotta), vaikka perheellinen jo olikin. Hän ei ollut pehmoisen oloinen pyllerö kuten elokuvassa, vaan hoikka ja jäntevä. Nopea.

Linnan romaani on kiistaton mestariteos mutta myös tendenssiromaani. Linna tuskin halusi kirjoittaa, miten "Rokka" kulkee divisioonankomentaja K. A. Heiskasen autosaattueessa Erfurthia tapaamaan, kuten Pylkäs teki keväällä 1942.

Suurhyökkäyksen alkaessa hän ei ollut lampunjalkoja väsäämässä vaan lomalla viemässä perhettään evakkoon sisä-Suomeen. Hän ei riidellyt everstin kanssa eikä luutnantin kanssa. Kerran hän ei tehnyt kunniaa vieraan yksikön kapteenille (joka huomautti siitä) ja vastasi tälle rempseästi, minkä Linna merkitsi muistiin vihkoon.

"Ltn Lammiosta" Linna kirjoitti sodan jälkeen rintamakaverilleen, eräälle hovioikeuden auskultantille, selityksenä: "Lammio on vain tyyppi, jonka kaltaisen kaikki tietävät olevan olemassa mutta ei luojan kiitos minua vastaan tullut."

Korpraali Pylkäs: ylänappi kiinni (SA-kuva).

Pylkäs kesällä 1942 tai -43. Muistuttaa etäisesti sotilasta.

 

[Iso-Mursu]

Eli siinä vaiheessa, kun joukon jäsenet ovat oppineet tuntemaan toisensa ja yhteinen luottamus on syntynyt, voidaan toimintatapoja vapauttaa ja valvontaa löysentää. Tämä on nykyään aika yleistä varusmiespalveluksessakin.

Kertausharjoituksissa ongelma on siinä, että se kaikesta vastuullinen kapiainen on nähnyt ne tuhansia kertausharjoitusvuorokausia keränneet reserviläiset ehkä viisi minuuttia. Ei siinä ajassa ehdi syntyä minkäänlaista luottamusta. Tällaisessa tilanteessa on aika paljon merkitystä ensivaikutelmassa ja ulkoisessa olemuksessa.

Näinpä

 

[Iso-Mursu]

Jep. Lisäksi fiktio ei saisi jäsentää käsitystä historiasta. Tapani mukaan pidän esitelmän, vaikka kukaan ei sitä pyydä.

Linna oli hyvä kirjottamaan. Osasi luoda hyvän mielikuvitusmaailman. Ja sinen ihmiset joilla oli sellaisia ominaisuuksia joihin jokainen osasi samastua.

Ja eri henkilöiden väliset jännitteet eri yhteiskuntaluokissa on varmasti kuvattu hyvin.

 

[Wnaheck]

Juu, eiköhän tässä kaikki olla samalla puolella.
Lähinnä yritän tuoda sitä esille, että (joidenkin) kapiaisten (ajoittaiselle) nillitykselle näennäisesti tarpeettomista yksityiskohdista on looginen perustelu. Varsinkin kun toimintakulttuurissa korostetaan erityisesti sitä, ettei kenellekään tai millekään vain kävisi mitään.
Nillitystilanteessa pienimmän riesan tie on yleensä se, että tekee vaatimusten mukaan eikä vedä jermuvaihdetta silmään. Onhan se johtajan/kouluttajan virhe motivoituneen ja kokeneen joukon käsittelyssä, mutta asiallisella keskustelulla ja perustelujen esittämisellä tai kysymisellä pääsee ehkä pidemmälle, kuin gonahtamalla.

Hypoteettinen tilanne: nuori ammattisotilas ensimmäisessä kertausharjoituksessaan
-kuitilla joukkueen koko kalusto, joitakin satojatuhansia euroja, lisäksi osa materiaalista (esim. ohjelmoidut digiradiot) on vahvasti turvaluokiteltua
-ei juuri kokemusta kouluttamistehtävistä, joten epävarma ammatillisesta osaamisestaan
-omien työtehtävien ohessa ei ole ehtinyt valmistautua kunnolla => lisää epävarmuutta
-koulutettavat reserviläiset fyysisesti kapiaista vanhempia => vähäisempi elämänkokemus, sosiaalinen epävarmuus
-koulutettava osasto näyttää ulkoisesti rosvojoukolta, joille siis pitäisi antaa päiviksi käyttöön se kuitilla oleva materiaali

Tästä saattaa tulla hieman stressiä ja kun ainoat pelimerkit ovat sotilasarvo ja yleinen palvelusohjesääntö, niin helposti tukeudutaan voimakkaasti niihin. Loogista, vaikka virhe.

 

[Iso-Mursu]

Minä opetan myös aloitteleville alaisilleni omat tapani tehdä asioita. Joissakin asioissa olen äärettömän tarkka, että pitää tehdä just ku mä sanon. Ne on sellaisia asioita kimppaprojekteissa, että ne on tehtävä yhtenäisellä tavalla. Muuten toiset eivät pysty jatkamaan tai tekemään omia osuuksiaan.

Sitte kun hommat alkaa sujua niin saa alkaa tehdä omalla tavalla, kunhan ns. yhteensopivuus on kunnossa. Minulla on erittäin hyvät alaiset. Luulen, että saavat riittävästi vapauksia. Annan aika paljon löysää ja en ole vahtimassa kellon kanssa. Alaiseni pitävät esim. työaikakirjanpitonsa itse. En ole koskaan tarkistanut heidän ilmoittamia tunteja tai ajopäiväkirjoja. Minä pystyn täyttämään työntekijöiden kalenterit, mutta meillä jokaisella insinöörillä (di ja amk) on myös lupa täyttää minun kalenteria lupia kysymättä. Kaikilla puutarhurista ja puusepästä lähtien on firman pankkikortit ja tilinkäyttöoikeudet. Minkäänlaista väärinkäytöstä en ole havainnut koskaan. Joudun itse huolehtimaan, ettei alaiset tule kipeenä töihin ja, että pyytävät työnantajalta kaiken mitä heille kuuluu.

Työntekijät ovat ilmeisesti tyytyväisiä kun kukaan ei ole lähtenyt vielä pois. Edes palkankorotuksia ei ole kertaankaan pyydetty. Minulta kysellään välillä töitä kaupan kassajonossa ja ties missä.

Olen opettanut kaikille miten yritys pyörii ja miten talous toimii. Alaiset ovat oppineet, että kannattaa pitää firman puolia niin itsekin pärjää parhaiten.

Minulle ei ole väliä miten hommat tehdään kunhan tulosta tulee. Armeijassa on valitettavasti edelleen paljon sitä, että tuloksella ei ole väliä kunhan tapa jolla huono tulos tehdään on oikea. Tietysti armeijassa pitää "yhteensopivuus" olla ehdottomasti kunnossa. Käskyt on täytettävä ja ei voi juuri häröillä. Jos käsketään vaunu vasempaan niin se menee vasempaan eikä oikealle. Mutta siihen ei pitäisi kiinnittää huomiota onko kuskilla nappi auki kääntäessään vasempaan.

.

Aikas samalla tavalla tunnutaan pyörittävän molemmat bisneksiä. Toki minä olen vain renkinä pääbisneksissäni.

Jouduin huomauttamaan kesätyöntekijätytölle kun ei ollutkaan käyttänyt kaikkia annettuja rahojaan. Oli tyttö ollut niin paljon talonpuolella, että säästöä syntyi.

Itellä on tietysti se rajoite että varusmiesaikana sattui vastaan vain hyviä kapiaisia, kertausreissuilla samoin. Ainoat huonot kouluttajat on olleet asevelvollisia tai reserviläisiä.

Eniten tykkäsin kevään reissusta jossa kapiainen sano suoraan että me jotka oltiin paikalla osataan tiettyjä asioita ja he ossaa talossa tietyt asiat. Sitten harjoteltiin silleen että sitä tehokkuutta synty, mutta virman hengessä ja hyvällä asiakaspalvelulla

 

[Erkki]

Linna oli hyvä kirjottamaan. Osasi luoda hyvän mielikuvitusmaailman. Ja sinen ihmiset joilla oli sellaisia ominaisuuksia joihin jokainen osasi samastua.

Ja eri henkilöiden väliset jännitteet eri yhteiskuntaluokissa on varmasti kuvattu hyvin.

Usein Tuntematonta luetaan kuin jotain dokumenttia. Kuitenkin se on kaunokirjallinen teos, jonka tapahtumista suuri osa on sepitettä eikä henkilöillekään löydy aina todellista vastinetta. Kertomuksessa näkyy myös se, että Linna itse ei ollut kokenut kesän -44 torjuntataisteluita.

 

[Vonka]

Usein Tuntematonta luetaan kuin jotain dokumenttia. Kuitenkin se on kaunokirjallinen teos, jonka tapahtumista suuri osa on sepitettä eikä henkilöillekään löydy aina todellista vastinetta. Kertomuksessa näkyy myös se, että Linna itse ei ollut kokenut kesän -44 torjuntataisteluita.

Tyypit ovat erinomaisia! Liiankin. Linna (edelleen kirjeessä johon viittaan) sanoo totuuden olleen harmaampi ja ettei niin eläviä tyyppejä ole missään armeijassa, ei ainakaan Suomen armeijassa. Mutta satatuhatta kaatunutta puolen miljoonan armeijasta oikeuttaa sellaisen valehtelun.

Linnan mukaan pappi kuvaa ja symboloi Kristuksen avuttomuutta mekaanisessa sodassa. Lotat oli pakko uhrata johdonmukaisuussyistä, jotta sodalta saa pois senkin säihkeen. Mutta rivimiehelle ei osannut tehdä sitä.

Linna itse meni kanttiinilotta Kerttu Seurin kanssa naimisiin. Tapasi Kertun Miehikkälässä, jossa oli santsarina varusmiehille 1943-1944.

Linna kyllä vihasi tyhmyyttä. Kovana tupakkamiehenä hän ei voinut käsittää että tupakkaa ei ollut tarpeeksi saatavilla. Hänen mielestään oli "korkeilta portailta" suurta järjettömyyttä jättää miehet liian vähälle tupakkahuollolle tuollaisissa oloissa.

Linnasta tuli pasifisti ns. Mäkelän piirissä Tampereella, jonne Viita ja kumppanit hänet veivät sängyn pohjalta makaamasta ja tupakoimasta. Linna itse oli ollut hyökkäysvaiheessa ryhmänjohtaja ja tarttui kuulemma mielellään itse kahvoihin taistelutilanteessa. Gorassa oli paljon väsymystä ja kieltäytyjiä. Linna lähetettiin kerran hyvä puhuja kun oli, hiihtäen kahdeksan kilometrin päähän johonkin Baranin tupaan puhumaan miehet ympäri ja hommiin. Onnistui.

Oli hän jo sodan loppuvaiheissa tehnyt yritelmää sotaromaaniksi. Mutta se oli sellainen ryömien ja kontaten -seikkailu vielä.

 

[Creidiki]

Kommenttina Tuntemattomaan, että sen henkilöhahmot ovat sotilaskirjallisuuden perushahmoja. Pedanttinen kadettiupseeri, nuori idealisti, jermu jne, lukekaa mikä tahansa Korkeajännitys ja sieltä löytyy "Rokka" tai "Lammio" Väinö Linna oli taitava kirjailija ja itse sodan kokenut, siksi Tuntematon on parempaa proosaa kuni korkkarit.

Mutta Maakuntajoukkoihin.

Minä veikkaan että maakuntajoukot ovat ratkaisu joka hakee ongelmaa. Reserviläiset harjoittivat vapaaehtoista maanpuolustusta jo YYA-aikana, mutta verhottuna urheiluun. Neukkulan romahdettua tulihetken hurma kun voitiin marssia avoimesti esille. Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämisessä on kolme suurta ongelmaa

1) Vapaaehtoiset, joista äänekkäimmät ovat sitä mieltä että PV:n pitäisi kustantaa heidän oman pussihousukaartinsa varusteet ja toiminta sekaantumatta siihen millään tavalla.
2) Puolustusvoimat, jolla ei ole harmainta aavistusta mitä tehdä vapaaehtoisilla eikä halua käyttää euroakaan budjetista sen kehittämiseen
3) Suomen poliittinen järjestelmä

Tehokkain tapa kehittää vapaaehtoistoimintaa olisi kehittää asevelvollisuutta siten että kodinturvajoukot ja siihen liittyvät tukitoiminnat tulisivat yhdeksi mahdollisuudeksi suorittaa asevelvollisuus ja sitoutua sen jälkeen vapaaehtoistyöhön, valitettavasti kodinturva on suomessa kirosana joka voidaan lausua ääneen vain jos siihen lisätään "Suojeluskuntia ei olla perustamassa uudelleen!"

 

[baikal]

Oletteko muuten sattuneet koskaan never kuulemaan, että Linna viimeisteli Tuntematonta Sotilasta mm. Raappanan kanssa? Ja oli niitä muitakin sotahemmoja, jotka osallistuivat viimeiseen viilaukseen.

Oliko sattumaa, että TS julkaistiin vasta, kun Stalin oli turvallisesti Kremlin muurissa ja tiukasti?

 

[Vonka]

Oletteko muuten sattuneet koskaan never kuulemaan, että Linna viimeisteli Tuntematonta Sotilasta mm. Raappanan kanssa? Ja oli niitä muitakin sotahemmoja, jotka osallistuivat viimeiseen viilaukseen.

Oliko sattumaa, että TS julkaistiin vasta, kun Stalin oli turvallisesti Kremlin muurissa ja tiukasti?

Ainoastaan Mäkelän piirissä Linna luki liuskoja. Paikalla olivat useimmiten Reino Mantere, Viljo Paula ja Jaakko Syrjä. Nämä olivat tamperelaisia työmiehiä (ja tietysti rintamamiehiä eli sikäli "sotahemmoja"). Lauri Viita ja Alex Matson antoivat muotopuoleen kommentteja. Sitten se meni Yrjö Jäntille WSOY:n portaita. Ensimmäinen lukija Södikalla (Mikko Kilpi) ei innostunut. Jäntti antoi käsikirjoituksen isälleen joka taas innostui.

Se miksi WSOY ei heti lämmennyt, johtui siitä että Suomessa oli juuri julkaistu niin paljon sotakirjoja - myös omakustanteina. Ennen Tuntematonta sotilasta ilmestyi Jussi Talven Ystäviä ja vihollisia joka kertoo aseveljeydestä Syvärillä.

Stalin ja Raappana eivät teokseen liity kuin toinen taustahahmona.

 

[samip]

Yksikään MAAKK päällikkö ei ole virkamies. Ne ovat reserviläisten hommia. Joka MAAK:lla on kuitenkin virassa oleva yhteysupseeri. Tästä on PV:n normi.
Jos joku kapiainen haluaa leikkiä isoa sotaherraa ja esittäytyä MAAKK:n päällikkönä niin siitä vaan, mutta normin vastaisesti toimitaan silloin.

Ilmeisesti Päijät-Hämeen maakuntakomppaniassa toimitaan ainenkin normien vastaisesti. http://www.maakuntakomppania.fi/styled/index.html

 

[Peiper]

Ilmeisesti Päijät-Hämeen maakuntakomppaniassa toimitaan ainenkin normien vastaisesti. http://www.maakuntakomppania.fi/styled/index.html

Aika kovat vaatimukset verrattuna muihin, onko kellään tietoa toteutuuko tuo kuntotaso päijät-hämeessä?
http://www.maakuntakomppania.fi/styled-2/styled-4/index.html

 

[KorpiSISSI]

Aika kovat vaatimukset verrattuna muihin, onko kellään tietoa toteutuuko tuo kuntotaso päijät-hämeessä?
http://www.maakuntakomppania.fi/styled-2/styled-4/index.html

Ilmoitettu kuntotaso on yleensä tavoitetaso, johon sitoutuvan on pyrittävä ja nousukuntoisuutta osoitettava. Joillain alueilla nämä "rajat" on olleet jopa karsivia.

Täällä Kanta-Hämeessä minimi tavoitetaso on 2400m cooperissa, 200m uinti ja taso "hyvä" lihaskunnossa. Paikallisjoukkoihin rekrytoidaan laajalla (20-50+) ikähaitarilla/kokemustaustalla ja kuntovaatimukset porrastuvat taulukon mukaan (ks. PV:n henkilöstön taulukko). Hapenottokykyä mitataan muutoinkin kuin 12min juoksulla (UKK kävelytesti 45v+ / kuntopyörä), joten muutkin hyvän kunnon omaavat rekrytoituvat.

PV:n Rekrytointi alkaa jo KUTSUNNOISTA

LINKKI > Kanta-Hämeen Maakuntakomppania
Fyysisen kunnon vaatimukset sivun alareunassa.
Lähtötaso "HYVÄ" ja pyritään tasoon "KIITETTÄVÄ - ERINOMAINEN"

 

[pstsika]

Anna arvaan sinun suurin sotilasidolisi on Antti Rokka...

Toisille pitää olla sitten se Koskela, toisille Lammio ja joillekkin se isällinen kokelas

Sturm-joukot etenevät.

Usein Tuntematonta luetaan kuin jotain dokumenttia.

Mielestäni alikersantti Lehto on hyvinkin sopiva idoli suomalaiselle jalkaväen alijohtajalle jos pitää hakea se malli Tuntemattomasta. Ainoat säröt tulevat siitä, että
1. Välirauhan aikana hän jäi puntikselle.
2. Marssin sluibaaminen ja omatoimimotorisointi, vaikka alaiset marssivat. Tämä on suurin särö.
3. Elintarvikkeiden varastaminen, vaikkakin saalis jaettiin yhteisön kesken. Tämä voidaan nähdä siten, että tarkoitus oli myös huolehtia omasta ryhmästä ja kukapa ei olisi joskus ollut vähän nälkäinen intin metsäjutuissa tai hankkinut ylimääräistä suffel-patukkaa...

Lehtoa arvostellessa tulee ottaa huomioon se, että ryhmä on melkoisia tumpuloita täynnä ja johtamisotteen tulee siksi olla hmm erilainen. Luoja suokoon, ettei ikipäivänä tarvitsisi tuollaista ryhmää johtaa! Jokatapauksessa ottaisin tuollaisen ryhmänjohtajan vertaiseksi, alaiseksi ja esimieheksi oikein mielelläni.

Vastaväitteitä?

Edit. Okei, kersantti Hietanen on myös hyvä vaihtoehto.

 

[Laamanator]

Jos en ihan väärin muista, niin MAAKK:n reserviläisten kuntotestauksessa käytetään palkatun siviilihenkilöstön (siviilimiehet) taulukkoa. Se on eri asia kuin ammattisotilaiden taulukko (sotilasmiehet), jonka vaatimukset ovat luonnollisesti kovempia, mutta eivät lainkaan mahdottomia.

Käytettävästä taulukosta riippumatta 2400m cooper-testissä on säälittävä tulos ja ilman hyväksyttäviä lääketieteellisiä perusteita se kertoo lähinnä suorittajansa laiskuudesta ja elämänhallinnan puutteesta.

Fyysistä suorituskykyä voi kuitenkin onneksi aina kohottaa ja ihmisiä tulisi ehdottomasti kannustaa siihen nykyistä enemmän. Säännöllisen liikunnan aloittamista olisi syytä tukea ja kannustaa siten, että kynnys aloittamiseen olisi mahdollisimman matala. Miksikään maratoonariksi ei kenenkään sentään tarvitse sohvaperunasta ryhtyä, mutta säännöllistä hikiliikuntaa on viikko-ohjelmaan sisällytettävä vähintään 2 - 4 tuntia sopivan mittaisina ja sisältöisinä kerta-annoksina. Silläkin pääsee jo aika pitkälle.

Aloittamisen helpottamiseksi ja kannusteeksi kannattaisi laatia kuntotestaajan/liikuntakasvatusupseerin avulla yksilöllinen harjoitusohjelma, jossa tunnistetaan lähtötaso ja asetetaan riittävä tavoitetaso, joka on sitten määrä saavuttaa sovitun ajan kuluessa. Näin on MAAKK yms. -reserviläisten kanssa mahdollisesti jo toimittukin.

 

[Victor Charlie]

No on tuo nyt melko ihmeellistä, jos kuntovaatimukset edelleen vaihtelevat alueittain ja komppanioittain. Siviili, mies/nainen, pv:n taulukoista. 12 min. juoksu ja mahdollisesti lihaskuntotesti, jos on resursseja sen järjestämiseen. Varmasti antaa riittävän kuvan joukon kuntotasosta.

 

[Iso-Mursu]

Mielestäni alikersantti Lehto on hyvinkin sopiva idoli suomalaiselle jalkaväen alijohtajalle jos pitää hakea se malli Tuntemattomasta. Ainoat säröt tulevat siitä, että
1. Välirauhan aikana hän jäi puntikselle.
2. Marssin sluibaaminen ja omatoimimotorisointi, vaikka alaiset marssivat. Tämä on suurin särö.
3. Elintarvikkeiden varastaminen, vaikkakin saalis jaettiin yhteisön kesken. Tämä voidaan nähdä siten, että tarkoitus oli myös huolehtia omasta ryhmästä ja kukapa ei olisi joskus ollut vähän nälkäinen intin metsäjutuissa tai hankkinut ylimääräistä suffel-patukkaa...

Lehtoa arvostellessa tulee ottaa huomioon se, että ryhmä on melkoisia tumpuloita täynnä ja johtamisotteen tulee siksi olla hmm erilainen. Luoja suokoon, ettei ikipäivänä tarvitsisi tuollaista ryhmää johtaa! Jokatapauksessa ottaisin tuollaisen ryhmänjohtajan vertaiseksi, alaiseksi ja esimieheksi oikein mielelläni.

Vastaväitteitä?

Edit. Okei, kersantti Hietanen on myös hyvä vaihtoehto.

Komppania pienoisyhteiskuntana kirjan antaman kuvan perusteella alaiset olisivat pitäneet noita tekoja suhteellisen oikeutettuina.

 

[VUps]

Oletteko muuten sattuneet koskaan never kuulemaan, että Linna viimeisteli Tuntematonta Sotilasta mm. Raappanan kanssa? Ja oli niitä muitakin sotahemmoja, jotka osallistuivat viimeiseen viilaukseen.

Oliko sattumaa, että TS julkaistiin vasta, kun Stalin oli turvallisesti Kremlin muurissa ja tiukasti?

Stalinin kuoleman jälkeen Suomessa oli lyhyt matalan suomettumisasteen vaihe. Silloin mm. julkaistiin Unto Parvilahden Berijan tarhat ja Heikki Jalannin välirauhan aikaa käsittelevä tutkimus "Suomi puristuksessa 1940-1941".

 

[JOKO]

"Suomi asettaa lähes 300 reserviläistä Nato-valmiuteen
Maanantai 3.11.2014 klo 13.30 (päivitetty klo 14.33)
Suomi asettaa Uudenmaan prikaatin kansainvälisen rannikkojääkärikomppanian NATO:n nopean toiminnan joukkojen valmiuteen vuodelle 2015, kertoo Merivoimat tiedotteessaan.
Pääosin reserviläisistä muodostuva joukko poikkeaa aikaisemmista juuri suuren reserviläismääränsä takia. Joukon kokonaisvahvuus on 290 ja vain noin 20 sotilasta on vakituisessa palveluksessa olevaa kantahenkilökuntaa.
NATO:n Euroopan joukkojen päämaja vahvisti tänään merivoimien kansainvälisen rannikkojääkärikomppanian hyväksymisen osaksi NATO:n nopean toiminnan yksiköiden joukkoja.
Pääosalla reserviläisistä on takanaan joko Uudenmaan Prikaatin tai Porin Prikaatin kansainvälinen varusmieskoulutus.
- Läpäisty arviointi on osoitus puolustuksemme suorituskyvystä ja reserviläisten korkeasta osaamisesta - kyseessä on erittäin motivoitunut ja osaava joukko, puolustusministeri Carl Haglund (r) toteaa tiedotteessa.
Nopean toiminnan joukkojen päivystysvuoro kestää koko vuoden 2015. Yksikköön kuuluvat reserviläiset työskentelevät normaalisti omissa siviilitehtävissään, mutta ovat sitoutuneet nopeaan lähtöön, jos NATO esittää pyynnön Suomelle joukon käytöstä.

Yksikön lähettäminen kriisinhallintaoperaatioon edellyttää erillisen kansallisen päätöksen.
Valmiusvuoron aikana reserviläisten on suunniteltu osallistuvan yhteen kansainväliseen harjoitukseen, jossa yhteistoimintakykyä kehitetään osana nopean toiminnan joukkojen merivoimakomponenttia.
Suomi on osallistunut NATO:n nopean toiminnan joukkojen (NATO Response Force) valmiuteen vuodesta 2012 alkaen."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014110318803963_uu.shtml


Steroidi maakuntajoukot?