Suomalainen talouspropaganda

No näinhän se onkin, mutta ns. normaalitilanteessa devalvaatiosta johtuen lainalla pitääkin olla korko. Mitä tapahtuu ja mitä pitää tapahtua tilanteessa jossa korot ovat pidemmän aikaa nollassa, lähellä nollaa tai miinuksella? Miten pääoman pitää silloin liikkua? Miten yksityisen lainanottajan tulisi toimia? Mistä liikepankki repii voittonsa? Entä mistä keskuspankki?
 
No nyt tuli mitta niin täyteen, että täytyi jo tulla erikseen tilittämään. Yleistä painetta oli kertynyt pääkoppaan muutenkin, mutta uudessa Talouselämässä oli mielipidekirjoitus, jota toivon parodiaksi peläten samalla pahinta.

Professori emeritus Matti Seppälä kirjoittaa otsikolla "Verotus on kohdistettava sinne, missä löysä raha pesii", aiheena Suomen valtion budjetin korjaaminen. Pari pysäyttävintä ehdotusta kuuluvat seuraavasti:

"Suomalaiset tekevät vuodessa noin kahdeksan miljoonaa ulkomaan matkaa ja vievät kassikaupalla valuuttaa ulos. Lentokentillä aletaan kerätä 100 euron matkustajamaksu kaikilta lähteviltä ja satamissa vastaavasti 50 euroa. Vuosituotto olisi lähes 800 miljoonaa euroa."

"Säätiöt, rahastot, ulkomaiset sijoittajat ja yhteisöt maksaisivat osinko- ja muista pääomatuloista 50 prosentin lähdeveron. Osingon maksaja olisi velvollinen keräämään sen. Näin myös sijoittajat saataisiin mukaan taloustalkoisiin yhteiskuntasopimusta sorvattaessa. Tuotto tästä uudistuksesta olisi miljardeja euroja."

Näin sivupolkuna mainittakoon, että minusta yleinen akateemisviha on yksi herravihan muoto, johon on helppo sortua, mutta pidemmän päälle se on aika typerää. Monessa maassa vallankumous eli vallan palautus kansalle on aloitettu teloittamalla kaikki oppineet. Myöhemmin on valjennut, että kyllä nämä sittenkin taisivat jotain tarpeellista tehdä ja osata. Suomessa ei ole menty viime aikoina ihan niin pitkälle, mutta edelleen on suurta kansanhuvia tutustua viiden vuoden tutkimustyöhön yhden kesätoimittajan laatiman lehtiotsikon kautta, ymmärtää sekin tarkoituksella väärin, ja siten julistaa koko tuotos itsestäänselväksi ellei jopa täysin virheelliseksi nollatutkimukseksi. Näin kuka tahansa pääsee julistautumaan professoria fiksummaksi ja taputtamaan itseään selkään tasan nolla sivua alkuperäistä materiaalia lukemalla.

No, nyt Seppälä saa kirjoittaa suoraan omin sanoin ilman välikäsiä, eikä hyvältä näytä. Seppälä ei toki mahda olla taloustieteen professori, mutta on pelottava ja ahdistava ajatus, että Lafferin käyrä on täyden uran tehneelle tiedemiehelle konseptina täysin vieras.

Kuukautta aikaisemmin samainen lehti kertoi, miten hallitus korotti vuonna 2012 varainsiirtoveroa. Laskelman mukaan tällä piti tienata 80 miljoonaa lisää. Todellisuudessa lisätuotto jäi 26 miljoonaan. Pysäyttävä suhdeluku kun ottaa huomioon, miten asuminen ja muuttaminen ovat kuitenkin aika väistämättömiä menoeriä jossain vaiheessa elämää. Taas yhdellä "me tienataan tällä" -operaatiolla saatiin asuntokauppa jäihin, työn perässä muuttaminen jumiin, ja epäilemättä myös kasa välittäjiä ja muita alan työntekijöitä lopulta kortistoon. Ainoa tuotto oli 26 miljoonaa, yhteenlaskettu tappio jotain ihan muuta. Kuuluisaa fraasia lainatakseni, miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Tältä pohjalta voidaan ennustaa Seppälän ideoiden todennäköisemmät vaikutukset:
Idea 1: Saadaan koko matkailuala johdannaisineen umpijäähän ja irtisanomiset äkkijyrkkään nousuun. Jokainen matkailija karsii muuta kulutustaan satasella.
Idea 2: Loputkin ulkomaiset investoijat alkavat kiertää Suomen kaukaa, kun mistä tahansa muualta saa paremman tuoton. Esimerkiksi firmaa perustava tai laajentava saa unohtaa vapaan rahoituksen ja taapertaa vain lakki kourassa pyytämään valtiolta tukirahaa.

Ylipäätään järki on jättänyt laivan verotuksen kanssa. Asuntokauppa on saatu verotettua hengiltä. Rakentaminen on saatu verotettua (ja säänneltyä) hengiltä. Autoilu on saatu kuristettua minimiin. Ehkä en edusta tuttavapiireineni ihan valtakunnallista keskiarvoa, mutta minun tuntemistani kolmikymppisistä ehkä joka viides omistaa auton. Loput ovat todenneet, että pelkkä ostaminen ja pitäminen maksavat liikaa jo ennen kuin ajaa kilometriäkään. Aiempi lehtijuttu kertoi, miten uusia autoja ostavat käytännössä vain kuutta kymppiä lähestyvät miehet. Millä muulla alalla olisi mahdollista, että uusi tuote alkaa kiinnostaa ensimmäistä kertaa vasta elämän ehtoopuolella ja sitä ennen kaikki käyvät "kirpparilla"? Yleisissä kulutustavaroissa 24 prosentin alv tarkoittaa, että kaikissa kärpäslätkää suuremmissa ostoksissa kannattaa ensin tarkistaa ulkomaisten nettikauppojen tarjoukset. Työnteko tai teettäminen eivät kannata, koska käteen jäävä palkka ei ylitä tuista saatavaa ansiota. Tukien maksamiseksi taas pitää verottaa lisää. Verojen maksun jälkeen ei osteta kuin täysin välttämättömät. Sitten hallituksessa ihmetellään huuli pyöreänä ja päätä raapien, miksi kulutus on alhaalla eikä talouskasvu starttaa. Ehkä kannattaisi vaikka korottaa veroja Seppälän malliin? Sitten voitaisiin jakaa lisää valtion tukia.

Yleisessä itkuvirressä myös valitellaan, miten suomalainen ei osaa myydä tai markkinoida. Minusta alkaa tuntua, että osasyynä on myynnin ja markkinoinnin tarpeettomuus kun kaikki liiketoiminta ja ansaitun rahan käyttö halutaan alistaa hallituksen nelivuotissuunnitelmille vapaan kulutuksen sijaan. Kyllähän vaikka 15 euroa maksavat Leninin kootut teokset saadaan Suomessa kaupaksi, jos valtio myöntää jokaisen kopion ostajalle 20 euroa ostotukea ja painajalle vitosen painotukea. Ongelmat alkavat siitä, että muissa maissa vastaavaa tukea ei ole, vaan kootut teokset pitäisi saada tehtyä ja myytyä ihan omilla ansioillaan. Viimeistään nykyisen taantuman jäljiltä koko ajatus väljästä kulutusrahasta ja sen vapaasta käytöstä alkaa olla tyystin vieras. Aivan liian monella segmentillä pyritään lähinnä optimoimaan valtiolta saatavat avustukset sen sijaan että tehtäisiin jotain mitä ihmiset ihan oikeasti haluaisivat ostaa. Jostain syystä muu maailma kieltäytyy noudattamasta Suomen hallituksen hyväksi katsomaa kokonaismallia kaiken liikkuvan rahan jakamisesta hyvän järjestyksen ja tasa-arvon puitteissa.

Saatoin paikoin sortua liioitteluun ja kärjistyksiin, mutta toivon hartaasti, että jokaiselle täysjärkiselle olisi ilmiselvää, mikä kaikki Seppälän laskelmassa 800 miljoonan matkailuverotuotosta mättää. Ikävä kyllä, samanlaisia välkkyjä tuntui istuvan hallituksessakin silloin kun varainsiirtoverolla päätettiin tienata vuonna 2012. Varsinkaan omakotitalojen neljän prosentin vero ei ole ollut suuri suksee.

Paine päässä helpotti hetkeksi, mutta pelkään että joudun palaamaan tähänkin ketjuun taas piakkoin.
 
Vasemmistonuorilla on ratkaisu Suomea vaivaavaan talousongelmaan (tai osaratkaisu):

Nuorten ay-vasemmisto: Yt-sanelusta työntekijäomistukseen.

Mitä ilmeisimmin kyseessä on ihan vakavahenkinen ehdotus siitä kuinka yt-sanelusta siirryttäisi työntekijäomistukseen ja kuinka sen avulla ainakin osa yrityksistä nousisi uuteen kukoistukseen työntekijöiden omistuksessa ja ohjauksessa - kas olisin kyllä mielelläni ollut kärpäsenä katossa seuraamassa kyseisen "aivoriihen" ideointia. Mietinpä vaan, että kuka mahtaa kustantaa näiden konkurssikypsien yritysten pelastamisen, jotta työntekijät saisivat puuhastella johtajia ja nostaa feenix-linnun lailla yritykset uuteen kukoistukseen? Tällä menolla "taikaseinästä" loppuisi rahat hyvin pikaista tahtia, nimittäin en oikein usko, että nämä uudet omistajat olisivat valmiit investoimaan omaa rahaa tai lainattu rahaa (joka aiotaan maksaa takaisin) miljoonia tai sitäkin enemmän konkurssin partaalla hoippuviin yrityksiin.

Ja kyllähän näiden "talousihmeiden" toiminnan myötä halu yrittää ja ottaa riskejä laskisi entisestään kun se riskejä välttelevä työntekijä sipaisisi oman osansa (laittamatta kuitenkaan rahojaan yritykseen).

"Toinen keino lisätä työntekijöiden valtaa on perustaa työntekijöiden rahastoja, joihin siirretään osa yritysten osingoista. Niiden avulla työntekijät voivat hankkia yrityksen vähitellen itselleen.

– Tämä purkaa yhteiskunnan omistussuhteita ja estää omaisuuden kasaantumista harvoille. Sen lisäksi se antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen, perustelee Tammitapaamiseen osallistunut Kilian Sjöblom
."

Nipistäkää minua ja sanokaa, että näen unta...

vlad

Hah, sanotaan näin että klassinen, kahvipöytäkeskusteluissa esillenouseva "mistään mitään tietämätön johtaja" on joskus todellisuutta, mutta jokaista tällaista kohden firmoissa on kymmenestä ylöspäin niitä tyyppejä, jotka omasta hyvin kapeasta katsantokannastaan tietävät aina täydellisesti, miten firmaa pitää hoitaa. Tässä ehdotuksessa siis vieläpä tämä henkilöstö ikäänkuin jossain konsensuksessa pääsee päättämään asioita. Homma degeneroituisi laumaan kinastelevia taukkeja väittelemässä keskenään.

Jos saisin euron jokaisesta kerrasta kun olen kuullut jonkun ihmettelevän, miksi johto lomauttaa/lakkauttaa kannattavaa liiketoimintaa niin saisin ainakin pari hifistelykahvia jostain trendikkäästä pikkukahvilasta keskustassa. Vitsi on se, että kertaakaan en ole oikeasti nähnyt kannattavaa liiketoimintaa lakkautettavan, ja jos sellaista on myyty niin hinta on ollut sen väärti. Yleensä kyse on ollut väärinkäsityksestä ja toiminta on ollut ko. liiketoiminnan väen omasta kahvihuonekeskustelusta huolimatta erittäin epäkannattavaa.

Toki kyllä kannatan että johto ja omistus kuuntelevat "kentän" näkemyksiä, monesti siellä on sitoutuneita työntekijöitä joilla voi olla erinomaisia ideoita, tai vähintään "sparrausta" päätöksiin. Samoin työntekijöiden omistusta kannatan, mutta se on tajuttava ettei sitä voi tehdä niin että joku muu maksaa ja ottaa riskin. Reilusti vaan osa palkasta osakkeina tai veronpalautukset kiinni pikku porkkana-alennuksella järjestettyyn henkilöstöantiin ja sitten painamaan hommia entistä kovemmin ja fiksummin, kun on itsekin pikkuruinen kapitalisti.
 
No nyt tuli mitta niin täyteen, että täytyi jo tulla erikseen tilittämään. Yleistä painetta oli kertynyt pääkoppaan muutenkin, mutta uudessa Talouselämässä oli mielipidekirjoitus, jota toivon parodiaksi peläten samalla pahinta.

Professori emeritus Matti Seppälä kirjoittaa otsikolla "Verotus on kohdistettava sinne, missä löysä raha pesii", aiheena Suomen valtion budjetin korjaaminen. Pari pysäyttävintä ehdotusta kuuluvat seuraavasti:

"Suomalaiset tekevät vuodessa noin kahdeksan miljoonaa ulkomaan matkaa ja vievät kassikaupalla valuuttaa ulos. Lentokentillä aletaan kerätä 100 euron matkustajamaksu kaikilta lähteviltä ja satamissa vastaavasti 50 euroa. Vuosituotto olisi lähes 800 miljoonaa euroa."

"Säätiöt, rahastot, ulkomaiset sijoittajat ja yhteisöt maksaisivat osinko- ja muista pääomatuloista 50 prosentin lähdeveron. Osingon maksaja olisi velvollinen keräämään sen. Näin myös sijoittajat saataisiin mukaan taloustalkoisiin yhteiskuntasopimusta sorvattaessa. Tuotto tästä uudistuksesta olisi miljardeja euroja."

Näin sivupolkuna mainittakoon, että minusta yleinen akateemisviha on yksi herravihan muoto, johon on helppo sortua, mutta pidemmän päälle se on aika typerää. Monessa maassa vallankumous eli vallan palautus kansalle on aloitettu teloittamalla kaikki oppineet. Myöhemmin on valjennut, että kyllä nämä sittenkin taisivat jotain tarpeellista tehdä ja osata. Suomessa ei ole menty viime aikoina ihan niin pitkälle, mutta edelleen on suurta kansanhuvia tutustua viiden vuoden tutkimustyöhön yhden kesätoimittajan laatiman lehtiotsikon kautta, ymmärtää sekin tarkoituksella väärin, ja siten julistaa koko tuotos itsestäänselväksi ellei jopa täysin virheelliseksi nollatutkimukseksi. Näin kuka tahansa pääsee julistautumaan professoria fiksummaksi ja taputtamaan itseään selkään tasan nolla sivua alkuperäistä materiaalia lukemalla.

No, nyt Seppälä saa kirjoittaa suoraan omin sanoin ilman välikäsiä, eikä hyvältä näytä. Seppälä ei toki mahda olla taloustieteen professori, mutta on pelottava ja ahdistava ajatus, että Lafferin käyrä on täyden uran tehneelle tiedemiehelle konseptina täysin vieras.

Kuukautta aikaisemmin samainen lehti kertoi, miten hallitus korotti vuonna 2012 varainsiirtoveroa. Laskelman mukaan tällä piti tienata 80 miljoonaa lisää. Todellisuudessa lisätuotto jäi 26 miljoonaan. Pysäyttävä suhdeluku kun ottaa huomioon, miten asuminen ja muuttaminen ovat kuitenkin aika väistämättömiä menoeriä jossain vaiheessa elämää. Taas yhdellä "me tienataan tällä" -operaatiolla saatiin asuntokauppa jäihin, työn perässä muuttaminen jumiin, ja epäilemättä myös kasa välittäjiä ja muita alan työntekijöitä lopulta kortistoon. Ainoa tuotto oli 26 miljoonaa, yhteenlaskettu tappio jotain ihan muuta. Kuuluisaa fraasia lainatakseni, miten meni noin niinkun omasta mielestä?

Tältä pohjalta voidaan ennustaa Seppälän ideoiden todennäköisemmät vaikutukset:
Idea 1: Saadaan koko matkailuala johdannaisineen umpijäähän ja irtisanomiset äkkijyrkkään nousuun. Jokainen matkailija karsii muuta kulutustaan satasella.
Idea 2: Loputkin ulkomaiset investoijat alkavat kiertää Suomen kaukaa, kun mistä tahansa muualta saa paremman tuoton. Esimerkiksi firmaa perustava tai laajentava saa unohtaa vapaan rahoituksen ja taapertaa vain lakki kourassa pyytämään valtiolta tukirahaa.

Ylipäätään järki on jättänyt laivan verotuksen kanssa. Asuntokauppa on saatu verotettua hengiltä. Rakentaminen on saatu verotettua (ja säänneltyä) hengiltä. Autoilu on saatu kuristettua minimiin. Ehkä en edusta tuttavapiireineni ihan valtakunnallista keskiarvoa, mutta minun tuntemistani kolmikymppisistä ehkä joka viides omistaa auton. Loput ovat todenneet, että pelkkä ostaminen ja pitäminen maksavat liikaa jo ennen kuin ajaa kilometriäkään. Aiempi lehtijuttu kertoi, miten uusia autoja ostavat käytännössä vain kuutta kymppiä lähestyvät miehet. Millä muulla alalla olisi mahdollista, että uusi tuote alkaa kiinnostaa ensimmäistä kertaa vasta elämän ehtoopuolella ja sitä ennen kaikki käyvät "kirpparilla"? Yleisissä kulutustavaroissa 24 prosentin alv tarkoittaa, että kaikissa kärpäslätkää suuremmissa ostoksissa kannattaa ensin tarkistaa ulkomaisten nettikauppojen tarjoukset. Työnteko tai teettäminen eivät kannata, koska käteen jäävä palkka ei ylitä tuista saatavaa ansiota. Tukien maksamiseksi taas pitää verottaa lisää. Verojen maksun jälkeen ei osteta kuin täysin välttämättömät. Sitten hallituksessa ihmetellään huuli pyöreänä ja päätä raapien, miksi kulutus on alhaalla eikä talouskasvu starttaa. Ehkä kannattaisi vaikka korottaa veroja Seppälän malliin? Sitten voitaisiin jakaa lisää valtion tukia.

Yleisessä itkuvirressä myös valitellaan, miten suomalainen ei osaa myydä tai markkinoida. Minusta alkaa tuntua, että osasyynä on myynnin ja markkinoinnin tarpeettomuus kun kaikki liiketoiminta ja ansaitun rahan käyttö halutaan alistaa hallituksen nelivuotissuunnitelmille vapaan kulutuksen sijaan. Kyllähän vaikka 15 euroa maksavat Leninin kootut teokset saadaan Suomessa kaupaksi, jos valtio myöntää jokaisen kopion ostajalle 20 euroa ostotukea ja painajalle vitosen painotukea. Ongelmat alkavat siitä, että muissa maissa vastaavaa tukea ei ole, vaan kootut teokset pitäisi saada tehtyä ja myytyä ihan omilla ansioillaan. Viimeistään nykyisen taantuman jäljiltä koko ajatus väljästä kulutusrahasta ja sen vapaasta käytöstä alkaa olla tyystin vieras. Aivan liian monella segmentillä pyritään lähinnä optimoimaan valtiolta saatavat avustukset sen sijaan että tehtäisiin jotain mitä ihmiset ihan oikeasti haluaisivat ostaa. Jostain syystä muu maailma kieltäytyy noudattamasta Suomen hallituksen hyväksi katsomaa kokonaismallia kaiken liikkuvan rahan jakamisesta hyvän järjestyksen ja tasa-arvon puitteissa.

Saatoin paikoin sortua liioitteluun ja kärjistyksiin, mutta toivon hartaasti, että jokaiselle täysjärkiselle olisi ilmiselvää, mikä kaikki Seppälän laskelmassa 800 miljoonan matkailuverotuotosta mättää. Ikävä kyllä, samanlaisia välkkyjä tuntui istuvan hallituksessakin silloin kun varainsiirtoverolla päätettiin tienata vuonna 2012. Varsinkaan omakotitalojen neljän prosentin vero ei ole ollut suuri suksee.

Paine päässä helpotti hetkeksi, mutta pelkään että joudun palaamaan tähänkin ketjuun taas piakkoin.

Puhut paljon mutta asiaa.

Yksi asia mikä aina itseä tuskastuttaa...vasemmisto ja vihreät aina hehkuttavat miten voitaisiin elvyttää massiivisesti. Yleensä tämä tarkoittaa sitä että otettaisiin hirveästi velkaa ja käytettäisiin se juokseviin kuluihin, harvoin mihinkään investointeihin. No, kun viime kädessä myös velkaraha on veronmaksajan maksettava, niin siinähän otetaan veronmaksajan taskusta sillä oletuksella että valtio osaa "sijoittaa" rahan paremmin. Ei ole käynyt ehdottajilla mielessä että jokainen julkinen elvytyseuro on jollain aikavälillä pois yksityisen taskusta...eikö se elvyttäisi että ihmisille jäisi rahaa käteen verojen ja maksujen jälkeen käytettäväksi vaikka kotimaisiin palveluihin?
 
On olemassa valitettavan yleinen ihmistyyppi jolle kaikesta päätellen on täysin mahdotonta elää muuten kuin kädestä suuhun tyyliin Aisopoksen tarinan heinäsirkka. Kaikki varallisuus pannaan sileäksi saman tien kun siihen päästään käsiksi. Tälle ihmistyypille on sitten täysin käsittämätöntä ymmärtää kumulatiivista varallisuutta tai sitä että yksittäinen henkiö/perhe/suku/yhteisö keskittyy sitkeästi varallisuuden kerryttämiseen ja kasvattamiseen kunnes omaisuutta on kertynyt sen verran mukavasti että raha alkaa tulla rahan luokse.

Heinäsirkka ei ymmärrä muurahaista ja pitää muurahaisen sitkeydellään ja säästäväisyydellään luomaa varallisuutta todisteena jos ei rikoksesta niin ainakin vääryydestä ja vaatii että muurahaisen varallisuus laitetaan yleiseen jakoon. Jos ei muuten niin viimeistään siinä vaiheessa kun muurahaisen ja hänen vanhempiensa ja isovanhempiensa ja näitä edeltäneitten sukupolvien kerryttämä varallisuus pitäisi siirtää seuraavalle sukupolvelle.
 
Näkökulma: Keskustaporvarit voittivat EK:n sisäisen taiston
Torstai 18.2.2016 klo 07.03

Työmarkkinaväännöissä olikin kysymys politiikasta, kirjoittaa Juha Keskinen.


Björn "Nalle" Wahlroos ei katso suomalaista työmarkkinasopuilua hyvällä silmällä.

LUE MYÖS
EK pettyi hallituksen päätökseen

Tällaisia ovat hallituksen viisi ehtoa - Lyly: "Iso lukko poistui"

Hallitus linjaa: Paikallisesti sovitaan työajoista, palkoista ja lisistä

Työmarkkinoiden suurin lukko aukesi kun työnantajien EK:n työvaliokunnan vaikutusvaltainen neuvonantaja, Koneen pääomistaja ja Suomen rikkain mies Antti Herlin (kesk) valitsi sopimisen tien vastakkainasettelun sijasta. Pääministeri Juha Sipilän (kesk) hallitus teki välttämättömyydestä hyveen ja alkoi paimentaa työmarkkinoita sopimisen suuntaan. Tämä edellytti myönnytyksiä palkansaajajärjestöille paikallisen sopimisen kehittelyssä.

EK oli pitkään nelisorkkajarrutuksessa kaiken työmarkkinasopimisen suhteen ja odotti porvarihallituksen hoitavan asiat valmiiksi. Hallituksen reestä tuli kuitenkin liian raskas kun EK kökötti jalaksilla. Lopulta hallitus havahtui siihen, että voimat eivät riitä ja tarvitaan työmarkkinajärjestöjen apuja. Päävastuu yhteiskuntasopimuksesta siirtyi pääministeri Sipilältä elinkeinoministeri Olli Rehnille (kesk). Hallituksessa Rehn on saanut sivustatukea työministeri Jari Lindstömiltä (ps).

EK:n sisällä on ollut ristiriitaisia näkemyksiä. Aluksi vallalla oli käsitys, jonka mukaan nyt olisi historiallinen mahdollisuus laittaa, hallituksen tuella, työmarkkinoilla voimasuhteet kerralla uusiksi. Käytännössä tämä tarkoitti ay-liikkeen vaikustusvallan murentamista. Tavoitteen pohjalla oli kuitenkin virheellinen analyysi. Suomalainen ay-liike on aivan liian vahva murrettavaksi, ja kaiken lisäksi se on merkittävässä uudistumisvaiheessa.

Suomalaista ay-liikettä katsottiin karsaasti varsinkin Tukholman Strandvägenin varrella sijaitsevasta hulppeasta lukaalista. Sammon, Nordean ja UPM:n hallitusten puheenjohtaja Björn "Nalle" Wahlroos oli valmis katsomaan ay-liikkeen kortit loppuun asti, vaikka se olisi tullut kalliiksikin. Nallen leirissä olivat myös metsäteollisuuden isot pojat, UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen ja Metsägroupin pääjohtaja Kari Jordan.

Jordanin sijoittuminen EK:n sisäisessä poliittisessa väännössä "väärälle puolelle" vähän ihmetyttää. Sopimisen puolella olivat loppupeleissä Antti Herlinin ohella muun muassa pellervolaisen juuren omaavan OP-Pohjola-ryhmän pääjohtaja Reijo Karhinen ja kotimarkkinoista riippuvaisen Keskon pääjohtaja Mikko Helander.

Keskustalaiset ja keskusta-oikeistolaiset pesivät nyt kovan oikeiston EK:n sisäisessä poliittisessa pelissä. Hallituksen sisällä kokoomus jätettiin työmarkkina-asioissa nuolemaan näppejään. Ja omasta syystään. Kolmanneksi pyöräksi jäämisestä alkaa tulla Alexander Stubbin kokoomukselle jo kiusallinen tapa. Kokoomuksen sisältä Nalle Wahlroos sai kovalle linjalleen näkyviksi tukijoiksi vain kevyen sarjan kansanedustajat Susanna Kosken ja Elina Lepomäen.

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016021721135035_uu.shtml
 
Asuntolaina on kalliimpaa kuin vuosiin
Lainan taakka kasvaa vuosi vuodelta suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin. Korko pitäisi suhteuttaa inflaatioon ja omien tulojen kehitykseen, arvioi HS:n Anni Lassila.
Talous 20.2.2016 18:04

Trond H. Trosdahl
1455939980757

Asuntolainan reaalikorko on nyt korkeampi kuin vuosiin.

Hätkähditkö otsikkoa? Asuntolainan korothan ovat nyt matalammalla kuin koskaan. Viitekorot eli euriborit ovat miinuksella. Ja lainojen marginaalitkin ovat varsin maltillisia, keskimäärin vähän reilun prosentin.

Suomen Pankin tilaston mukaan uusien asuntolainojen keskimääräinen kokonaiskorko on 1,3 prosenttia. Se on lainan nimelliskorko.

Sitä olennaisempi tieto on lainan reaalikorko, joka saadaan kun nimelliskorosta vähennetään inflaatio eli yleisen hintatason nousu.


Reaalikorko kertoo koron suhteesta lainanottajan ostovoimaan. Palkkakehitys noudattelee yleensä inflaatiota ja jonkin verran ylittää sen. Kun inflaatio laukkaa ja palkat nousevat korkotasoa nopeammin, eli reaalikorko on negatiivinen, lainamäärä suhteessa tuloihin hupenee kuin itsestään.

Tällä hetkellä inflaatiovauhti on 0,2 prosenttiyksikköä miinuksella eli yleinen hintataso laskee. Asuntolainan reaalikorko on siis 1,3 prosentin nimelliskorkoa korkeampi, eli 1,5 prosenttiyksikköä.

Sekään ei ole hirvittävän korkea, mutta selvästi korkeampi kuin mitä asuntolainoista on maksettu moneen vuoteen. Vuosina 2011–2012 reaalikorko oli selvästi miinuksella eli lainan ottaminen oli hyvin edullista. Inflaation painuttua miinukselle on reaalikorko ylittänyt asuntolainojen nimelliskoron.

Euroopan keskuspankki EKP on laskenut omatkin korkonsa miinukselle. Ovatko negatiiviset korot nyt normaalitila?

”Taloudessa etsitään sellaista korkotasoa, jolla lainanotto ja investoiminen olisi houkuttelevampaa kuin säästäminen. Viime vuosina on oltu tilanteessa, jossa siihen vaaditaan selvästi negatiivinen reaalikorko”, ekonomisti Roger Wessman sanoo.

Kahden viime vuosikymmenen aikana negatiiviset reaalikorot ovat olleet poikkeus. Ennen vuotta 2008 vallitsi pitkä nopean kasvun jakso. Raha hakeutui investointeihin, vaikka reaalikorot olivat selvästi plussalla.

1970- ja 1980-luvuilla, kun rahoitusjärjestelmä oli tiukasti säännelty ja käsitys inflaation haitallisuudesta vasta muotoutumassa, elettiin pitkiä aikoja negatiivisissa reaalikoroissa.

1970-luvun puolivälissä nimelliskorko oli yli yhdeksän prosenttia, mutta se ei ollut sen ajan perheille ongelma. Inflaatio nimittäin laukkasi huomattavasti lainakorkoja nopeammin. Asuntolainojen reaalikorko oli 1970-luvulla Tilastokeskuksen mukaan keskimäärin kaksi prosenttiyksikköä negatiivinen.

Palkat nousivat inflaatiotakin vauhdikkaammin, keskimäärin 13,4 prosenttia vuodessa koko vuosikymmenen ajan, eli lainan arvo suhteessa kuluttajien ostovoimaan hupeni nopeasti.

Nyt palkat eivät juuri nouse, ja verojen ja maksujen korotukset pitävät huolen, että ostovoima supistuu. Edes ruoan halpeneminen ja muiden hintojen lasku ei tätä muuta.

Lainan taakka siis itse asiassa kasvaa vuosi vuodelta suhteessa käytettävissä oleviin tuloihin.

1455939985248


http://www.hs.fi/talous/a1455939975827
 
Veronmaksajien takausvastuut hurjalla tasolla
InvestoinnitYrittäminen

2016024568695.jpg

Suomen kyky kohdata ulkoisia häiriöitä ei kuitenkaan ole entisellään.


Vientitakuutoiminta
Vientitakuu. Kun ulkomainen yritys ostaa suomalaisyritykseltä tuotteen tai palvelun, se voi saada Finnveralta takuun pankkiluotolle. Vientiluottoja myöntää noin tusina suuria kansainvälisiä pankkeja.

Vientiluotto. Takaamisen lisäksi Finnvera on ryhtynyt myös lainoittamaan yritystoimintaa vientiluotoilla.

Valtio ottaa yhä enemmän riskiä veronmaksajien harteille. Valtion takauskanta on paisunut jo 42 miljardiin euroon. Vain kahdessa vuodessa valtion vastuut ovat kasvaneet vajaalla kymmenellä miljardilla.

Valtiovarainministeriön virkamiehen, talouspolitiikan koordinaattorin Sami Yläoutisenmielestä tilanne on huolestuttava, etenkin kun Suomen valtiontalouden kantokyky on finanssikriisin seurauksena heikentynyt huomattavasti ja velkasuhde on korkeampi kuin ennen kriisiä ennakoitiin.

”Edellytykset kohdata uusia taloudellisia häiriöitä ovat aiempaa heikoimmat. Vastuiden mahdollinen laukeaminen heikentäisi merkittävällä tavalla Suomen taloudellista asemaa. Siksi on huomionarvoista, että taloudelliset vastuut ovat kasvaneet merkittävästi. Lisäksi kansainvälinen ympäristö on epävakaa.”

Toistaiseksi takaustoiminta on tuottanut enemmän tuloja kuin maksettavia korvauksia. Yläoutinen huomauttaa kuitenkin, että tilanne voi olla väliaikainen.

”Takausten antaminen on halpaa, kunnes siitä tulee kallista.”

Puolet valtion ottamista riskeistä on peräisin yritystoiminnan takauksista. Finnvera oli viime vuoden loppuun mennessä myöntänyt 17 miljardia euroa vientitakuina pääosin suurille yrityksille ja vajaat kolme miljardia euroa kotimaisille pk-yrityksille investointi- ja käyttöpääomaksi.

Vientitakuista seitsemän miljardia on alusrahoitusta eli Suomen telakkateollisuuden saamien tilauksien takausta. Viisi miljardia on tietoliikennettä, pääosin verkkoyhtiö Nokian asiakkaiden ja vajaa kolme miljardia metsäteollisuuden laitetoimittajien tilausten takauksia.






Finanssikriisin jälkeen yritysvastuiden määrä on kaksinkertaistunut. Finnveran toimitusjohtaja Pauli Heikkilän mukaan suurin syy on paitsi telakkatilauksissa myös finanssikriisissä.

”Pankkien sääntely kiristyi ja pankkien halu pitää taseissaan vientiluottoja on pudonnut.”

Heikkilän mukaan viennin rahoitus on erikoislaji ja maailmalla sitä tekee vain tusina isoja kansainvälisiä pankkeja. Pankkien vakavaraisuusvaatimusten kiristyttyä pankit välttävät vientiluottoja.

Finnveran mandaattia on jatkuvasti kasvatettu. Edellinen hallitus salli Finnveran taata kotimaahan tehtäviä investointeja vienninedistämistarkoituksessa ja antaa pienille yrityksille isompia lainoja.

Nykyinen hallitus on nostamassa Finnveran valtuuksia takauksiin 20 miljardista 22,5 miljardiin euron ja luototukseen seitsemästä miljardista 13 miljardiin euroon. Valtuuksia kasvatetaan, koska telakkatakaukset vetivät valtuuden tappiin. Eduskunta keskusteli asiasta viimeksi perjantaina.

Vientitakuutoiminta on perusteltua, mutta ei ongelmatonta, arvioi taloustieteen professori Ari Hyytinen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulusta.

Hyytisen mukaan riskien mittaaminen on vaikeaa, mikä tekee hankalaksi hahmottaa valtion kantamat kokonaisriskit. Siksi tahoja, joiden kautta riskit syntyvät, pitäisi valvoa huolella.

”On myös vaikeaa todentaa, että julkisilla takauksilla tai rahoituksella onnistutaan paikkaamaan markkinapuutteita ja mihin hyöty lopulta valuu.”

Hyytisen mukaan on syynsä, miksi pankit eivät rahoita tiettyjä hankkeita.

”Jos yksityiset rahoittajat välttävät hankkeen tai yrityksen rahoittamista, miten se muuttuu kannattavaksi kohdistamalla enemmän riskiä ottavaa julkista rahoitusta tai tukea?”

Helsingin yliopiston julkisen talouden professori Markus Jäntti muistuttaa, että valtio ottaa jo nyt ison osan yritystoiminnan riskeistä.

”Ei rahoitusvastuita, mutta jos yritykset menevät konkurssiin, työttömäksi jäävät työntekijät kaatuvat sosiaaliturvatukina osittain valtiolle.”

Jäntin mielestä pitäisi puhua yritystuista.

”Kyseessä on yritystuki, koska annetaan rahanarvoisia takauksia yrityksille.”

Professori Hyytisen mielestä yritysrahoituksen pysyvä keskittyminen julkiselle toimijalle ei ole toivottavaa.

”Rahoituksen on hyvä olla valikoivaa. Hyvin toimiva yritysrahoitusjärjestelmä auttaa karsimaan elinkelvottomia yrityksiä ja hankkeita.”


Suomen takausvastuut ovat EU:n suurimpia

InvestoinnitYrittäminen



Suomen valtion takausvastuut ovat merkittävät, myös kansainvälisesti verrattuna. Eurostatin tammikuussa julkaistun vertailun mukaan Suomella on EU-maista kolmanneksi suurimmat takausvastuut. Suomea korkeammalle sijalle ylsivät Kreikka ja Itävalta.

Sen lisäksi Suomen vastuut kasvoivat vuodesta 2013 vuoteen 2014. Valtaosassa maista vastuut supistuivat, näin myös Kreikassa ja Itävallassa.

Suomen valtiolla oli vastuita yli 25 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen vuonna 2014. Ruotsilla luku oli reilut 10 prosenttia. Vaikka Eurostatin tilastot eivät ole täysin vertailukelpoisia kansallisten laskentaerojen vuoksi, luvut antavat suuntaa.

Finanssikriisin jälkeen Finnveran vientitakuut kaksinkertaistuivat, koska pankit eivät halunneet vientiluottoja taseisiinsa. Finnveran toimitusjohtajaPauli Heikkilän mukaan trendi on samanlainen ympäri maailmaa. Viidenkymmenen vientirahoituslaitoksen yhteenlaskettu vastuiden määrä maailmalla oli vuonna 2014 noin 700 000 miljardia dollaria.

”Hyvän hankkeen raja on muuttunut pankeille. Me otamme kolme kertaa enemmän riskejä ja annamme pitkiä laina-aikoja.”

Heikkilän mukaan vastuut ovat kasvaneet ennen kaikkea vientirahoituksen puolella. Takuut jakautuvat kuitenkin verrattain pienelle yritysjoukolle.

Sen sijaan pk-yritysten rahoituksen parissa on jopa 30 000 yritystä, joille Finnvera myöntää investointi- ja käyttöpääomarahoitusta. Finanssikriisin jälkeen yritykset eivät ole investoineet, joten takauskanta on pysynyt entisellään noin kolmessa miljardissa eurossa. Kysyntää on ollut pääosin käyttöpääomalle.

”Meillä on järkevät painopistealueet. Emme heitä rahaa joka puolelle.”
 
Kun Suomalaiset lähtevät kyllä "koneinsinöörit" heidät korvaavat vaikkievat osaa edes lukea ja kirjoittaa kyllä kultuurillinen rikastuminen korvaa puutteet.

Miksi Suomalaisien muuttoa jarrutellaan? maastamuutonhan pitäisi olla universaali ihmisoikeus, oudon ristiriitaista toimintaa?

http://www.hs.fi/kotimaa/a1456028194962

Ruotsi ja Viro värväävät nyt suomalaisia osaajia – TE-toimistoissa töiden välittämistä jo jarrutetaan
Suomen työvoimaviranomaiset ennakoivat jo ilmoittelun rajoittamista. Hoitajien palkkaukselle pantiin stoppi.
 
Noh niin nyt sen jo joku sanoi.
Arvostettu kolumnisti varoittaa: Helikopteriraha on lähempänä kuin luulemmekaan - rahaa suoraan kaikkien tileille
Talouselämä24.2. 07:50päivitetty 24.2. 07:51
JAA ARTIKKELI

Financial Times -talouslehden arvostettu kolumnisti Martin Wolf kirjoittaa, että keskuspankit voivat joutua yllättävänkin pian ottamaan käyttöön uusia elvytyskeinoja.

Kun maailmantalous hidastuu, päättäjät joutuvat turvautumaan "epätoivoisiin improvisaatioihin". Kun korkojen lasku negatiiviseksi ei enää auta, seuraava askel on Wolfin mukaan todennäköisesti edesmenneen taloustieteilijä Milton Friedmanin ideoima "helikopteripudotukset" - eli se, että keskuspankit loihtisivat suoraan rahaa ihmisten pankkitileille.

Kaikki merkit viittaavat Wolfin mukaan siihen, että maailmantalous kärsii kroonisesta kysyntäpulasta, johon nykyiset keskuspankkien elvytyskeinot eivät pure.


Wolf ei suhtaudu kovin optimistisesti poliittisten päättäjien kykyyn tai haluun auttaa maailmantaloutta.

Hän esittää, että keskuspankeille voitaisiin antaa valta lähettää rahaa, mieluiten elektronisessa muodossa, jokaisen aikuisen pankkitilille.

"Lisäisikö tämä kysyntää? Ehdottomasti", Wolf kirjoittaa.

Tämä lisäisi myös pankkien valuuttareservejä, mikä voisi johtaa inflaation kiihtymiseen. Wolf toteaa, että helppo tapa tasata vaikutuksia on lisätä pankkien vakavaraisuusvaatimuksia, mikä vähentäisi pankkijärjestelmän epävakautta.

Nykyisellään helikopteriraha on tietysti tiukka tabu keskuspankkiirien ja poliitikkojen julkisissa puheissa. Jos talous kuitenkin kriisiytyy uudestaan, mieli saattaa muuttua nopeastikin nykyisten keinojen osoittauduttua tehottomiksi.
 
Kaikki merkit viittaavat Wolfin mukaan siihen, että maailmantalous kärsii kroonisesta kysyntäpulasta, johon nykyiset keskuspankkien elvytyskeinot eivät pure.

Wolf ei suhtaudu kovin optimistisesti poliittisten päättäjien kykyyn tai haluun auttaa maailmantaloutta.

Hän esittää, että keskuspankeille voitaisiin antaa valta lähettää rahaa, mieluiten elektronisessa muodossa, jokaisen aikuisen pankkitilille.

"Lisäisikö tämä kysyntää? Ehdottomasti", Wolf kirjoittaa.
Kaippa perustulomallin tuollakin tavalla voisi toteuttaa...
 
Yhteiskuntasopimus levällään – palkka ja työajat hiertävät osapuolia
59d9b2038b2d47938ce34e517b436c06.jpg

EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies, Kunnallisen työmarkkinalaitoksen (KT) työmarkkinajohtaja Markku Jalonen, SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly, Akavan puheenjohtaja Sture Fjäder ja STTK:n puheenjohtaja Antti Palola. (KUVA: Markku Ulander / Lehtikuva)
Julkaistu: 25.2. 21:38

SAK on kutsunut hallituksensa koolle maanantaiksi.
Keskusjärjestöt ovat käyneet tänään torstaina tiiviitä neuvotteluja yhteiskuntasopimuksen saamiseksi. Neuvottelut jatkuivat myöhään iltaan asti. Tänään keskusjärjestöt ovat neuvotelleet paikalliseen sopimiseen liittyvistä asioista.

– Neuvotteluissa on edistytty, mutta varsin hitaasti. Monta asiakohtaa on vielä neuvoteltavana eikä mistään ole vielä sovittu, STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kertoo lyhyesti Ilta-Sanomille.

IS:n kokouslähteistä saamien tietojen mukaan erimielisyydet liittyvät palkkoihin ja työaikoihin.

Työmarkkinajohtajat tapasivat tänään hallituksen edustajia. Ministerit antoivat työmarkkinaneuvottelijoille tarkennuksia hallituksen viime viikon esitykseen paikallisesta sopimisesta. Esitys jätti tulkinnanvaraa sopimisen prosesseista ja tavoitteista.

IS:n saamien tietojen mukaan hallituspuolueilla on painotuseroja paikallisesta sopimisesta. Kokoomus on painottanut yritysten työllistämistä. Keskustalle tärkeää on palkkamaltti ja työrauha.

Yhteiskuntasopimusneuvotteluissa kiistakysymykset ovat kolmessa korissa. Paikallisen sopimisen lisäksi keskusjärjestöt neuvottelevat palkkaratkaisuista ja tuottavuusloikasta. Hallitus on vaatinut viiden prosentin tuottavuushyppyä.

Neuvottelijoiden mukaan paikallisesta sopimisesta pitää päästää sopuun ennen kuin muissa asioissa voidaan edetä.

– Jos tämä osio menee maaliin, uskon, että muut osiot markkinaratkaisua menevät maaliin, yksi neuvottelija tiivistää.

Keskusjärjestöistä SAK on kutsunut maanantaiksi koolle hallituksensa. Palkansaajapuoli on kuitenkin epäileväinen siitä, että vielä maanantaiksi syntyisi neuvotteluesitys.

– Mutta ainahan ihmeitä voi tapahtua, SAK:sta viestitetään.

Keskusjärjestöt jatkavat neuvotteluja perjantaina.

Neuvotteluja käydään keskusjärjestöjen puheenjohtajaviisikon voimin. Neuvottelemassa ovat SAK:n Lauri Lyly, EK:n Jyri Häkämies, Kuntatyöantajien Markku Jalonen, Akavan Sture Fjäder ja STTK:n Antti Palola.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000001126356.html
 
Huomauttaisin että The Economist-lehti joka on muuten kutakuinkin laatujournalismia, valitettavasti palkkaa idealistisia liberaaleja ekonomistimärkäkorvia kirjoittajikseen. Kirjoittajat, jotka ovat anonyymejä, ovat poikkeuksetta erittäinkin vihreitä monen keskuksen ulkopuolisen asian suhteen. Ts. periferian ollessa kyseessä he sortuvat luennoitsemaan, besserwisseröimään ja mestaroimaan miten asiat pitäisi oikeasti hoitaa. Totuus on se että devalvaatiossa kansa faktisesti aina köyhtyy, vain ulkomaankauppaa tekevä teollisuus, tai siis sen omistajat hyötyvät hetkellisesti. Jos talletukset ovat markoissa niin kansa köyhtyy ja jos omistajatkin ovat ulkomailla niin kukaan ei oikeastaan hyödy kotimaassa. Devalvaatio on vähän kuin level 87 griftaava aloittaisi uuden charrun.

Pointti eikai ole se että devalvaatiossa rikastuisi (ei rikastu vaan köyhtyy) vaan että 'sisäisessä devalvaatiossa' köyhtyy vielä nopeammin. Jos palkkoja leikataan 20% niin ne tuontitavarat muuttuvat yhtä lailla 20% kalliimmaksi.

Kovin näköalattomilta tuntuvat monet talousviisaat tätä nykyä. Aikaisemmin opetettiin että kun vesi nousee niin kaikki veneet nousee, nyt se meneekin niin että jos yhdessä äyskäröimme vain isointa venettä niin hukumme hiukan hitaammin.
 
Vasemmistonuorilla on ratkaisu Suomea vaivaavaan talousongelmaan (tai osaratkaisu):

Nuorten ay-vasemmisto: Yt-sanelusta työntekijäomistukseen.

Mitä ilmeisimmin kyseessä on ihan vakavahenkinen ehdotus siitä kuinka yt-sanelusta siirryttäisi työntekijäomistukseen ja kuinka sen avulla ainakin osa yrityksistä nousisi uuteen kukoistukseen työntekijöiden omistuksessa ja ohjauksessa - kas olisin kyllä mielelläni ollut kärpäsenä katossa seuraamassa kyseisen "aivoriihen" ideointia. Mietinpä vaan, että kuka mahtaa kustantaa näiden konkurssikypsien yritysten pelastamisen, jotta työntekijät saisivat puuhastella johtajia ja nostaa feenix-linnun lailla yritykset uuteen kukoistukseen? Tällä menolla "taikaseinästä" loppuisi rahat hyvin pikaista tahtia, nimittäin en oikein usko, että nämä uudet omistajat olisivat valmiit investoimaan omaa rahaa tai lainattu rahaa (joka aiotaan maksaa takaisin) miljoonia tai sitäkin enemmän konkurssin partaalla hoippuviin yrityksiin.

Ja kyllähän näiden "talousihmeiden" toiminnan myötä halu yrittää ja ottaa riskejä laskisi entisestään kun se riskejä välttelevä työntekijä sipaisisi oman osansa (laittamatta kuitenkaan rahojaan yritykseen).

"Toinen keino lisätä työntekijöiden valtaa on perustaa työntekijöiden rahastoja, joihin siirretään osa yritysten osingoista. Niiden avulla työntekijät voivat hankkia yrityksen vähitellen itselleen.

– Tämä purkaa yhteiskunnan omistussuhteita ja estää omaisuuden kasaantumista harvoille. Sen lisäksi se antaa työntekijöille pääsyn yrityksen toimintaa koskeviin päätöksiin, liikesalaisuuksiin sekä muihin tekijöihin, jotka vaikuttavat työn teettämiseen ja tekemiseen, perustelee Tammitapaamiseen osallistunut Kilian Sjöblom
."

Nipistäkää minua ja sanokaa, että näen unta...

vlad

Haha ei oo todellista. Oikeesti. Missä maailmassa nää elää?
 
Työntekijäomistustahan kokeiltiin Venäjällä 90-luvulla. Yleensä ei kauaa kestänyt kun firma oli yhden henkilön käsissä.
 
Caruna asiaan sen verran, että koko hommahan on ihan suomalaisen poliitikon vika.

Ensinnäkin paikalliset sähköverkot pitäisi pitää paikkallisina monopoleina kuntien omistuksessa, eikä myydä ulkomaille, koska tärkeä osa infraa. (suurin osa kuitenki on kuntien omistamia onneksi) Toiseksi se että poliitikot ovat päättäneet että 80% sähkömittareista pitää olla etäluettavia, mikä maksaa normi kaupungissa toistakymmentä miljonaa tehdä. Tämähän menee suoraan sähkönmaksajan piikkiin eikä energiayhtiön. Luonnollisesti. Kolmanneksi se että on päätetty laittaa suurin osa keskijännite-verkosta maakaapeleksi, maksaa koko Suomessa myös aika monta miljoonaa, joka myös menee veronmaksan piikkiin.

Turha syyttää yhtiötä veronkierrosta, jos sille on annettu mahdollisuus siihen, tottakai se sen tekee. Sitten jos poliitikot päättävät tehdä lakeja, jotka maksavat yrityksille miljoonia niin eihän ne siihen voi liiketoimintaa kaataa. Se raha otetaan myydystä tuotteesta ja hinnat nousee luonnollisesti että pääomalle saadaan korkoa. Sit haukutaan kapitalisti riistäjiä, todennäköisesti näiden poliitikoiden suusta jotka edellä mainituista on päättänyt..
 
Vihreiden puheenjohta Ville Niinistö taas vähän kirjotellut. Voi v*ttu voiko enempää olla pihalla miten talous toimii.

"Hallitus liikuttuneena kertoo ottavansa vakavasti Suomen talouden ahdingon - kun se leikkaa koulutuksesta ja opiskelijoilta. Pääministerikin kertoo, että ennen vaaleja 13.3. antamaansa lupausta opintotuen tason säilyttämisestä ei voinut pitää kun Suomen talouden vakava ahdinko ja sen syvyys "muuttuneessa tilanteessa" paljastui - siis vain reilun kuukauden myöhemmin hallitusneuvotteluissa!

Samaan aikaan hallitus kuitenkin piti tärkeänä helpottaa saksalaisten ja japanilaisten autotehtaiden ahdinkoa alentamalla autoveroa 200 miljoonalla eurolla. Sanottakoon, että yhtäkkiä "välttämättömäksi" muodostunut neljänneksen leikkaus opintotukeen säästää valtion menoja 150 miljoonaa euroa.

Näin paljon tämän maan hallitus arvostaa koulutuksen tasa-arvoa ja sivistystä."


En ota koulutusleikkauksiin kantaa, mutta eihän autoverotuksella ja ulkomaisilla autotehtailla ole sen kanssa mitään tekemistä!!

Yritys toimii mun viimeisimmän tiedon mukaan kapitalismissa seuraavasti. Yritys tekee tuotteen ja sijoittaa siihen pääomaa vaikka 10 000 euroa. No yritys haluaa pääomalleen voittoa 10%, eli kulut 10 000 euroa ja voitto 1000 euroa. Kuluttajalle hintaa tulee 11 000 euroa. Mutta meillähän on verotus ja alv sattuu olemaan 24%. Tapahtuu siten, että se lisätään tuon 11k päälle eli = 13 640 euroa. Kuluttaja maksaa siis 13 640e. EI NE YRITYKSET SITÄ VEROA MAKSA. Kaikki se otetaan kuluttajan aka veronmaksajan kukkarosta. Sillon se koituu kylläkin yrittäjän kukkarolle kun isot verot => kallista kuluttajalle, vähän kauppaa => vähän tuloja yritykselle => vähän verotuloja valtiolle => lisää veroja paikkaamaan tilannetta => isommat verot = >sama kierre jatkuu

Onneksi vasemmiston ja vihreiden ynnämuiden mielestä sähkö tulee töpselistä, raha kelasta taikka jostain taianomaisesta paikasta, mutta kunhan ei omasta taskusta.

Mutta rikkaat voi maksaa hei! niillä sitä on! 100k vuodessa tienaava maksaa veroja varmaan 45 pinnaa eli 45 tuhatta euroa. Jos duunari tienaa 35 000 euroa vuodessa ja maksaa 30 pinnaa niin veroja tulee joku 12 tuhatta vuodessa. Enempi tienaava maksaa yli 3x veromäärän ja melkein puolet vuodesta tehdään valtiolle! mut hei ne on ahneita!

Onneks tässä maassa kannustetaan tekemään, ei ihme että "aivovuotoa" tapahtuu ja maamme parhaimmisto karkaa ulkomaille. Ps. itsellä vuosiansio viimeksi alle tuon duunari esimerkin.
 
Viimeksi muokattu:
Caruna asiaan sen verran, että koko hommahan on ihan suomalaisen poliitikon vika.

Ensinnäkin paikalliset sähköverkot pitäisi pitää paikkallisina monopoleina kuntien omistuksessa, eikä myydä ulkomaille, koska tärkeä osa infraa. (suurin osa kuitenki on kuntien omistamia onneksi) Toiseksi se että poliitikot ovat päättäneet että 80% sähkömittareista pitää olla etäluettavia, mikä maksaa normi kaupungissa toistakymmentä miljonaa tehdä. Tämähän menee suoraan sähkönmaksajan piikkiin eikä energiayhtiön. Luonnollisesti. Kolmanneksi se että on päätetty laittaa suurin osa keskijännite-verkosta maakaapeleksi, maksaa koko Suomessa myös aika monta miljoonaa, joka myös menee veronmaksan piikkiin.

Turha syyttää yhtiötä veronkierrosta, jos sille on annettu mahdollisuus siihen, tottakai se sen tekee. Sitten jos poliitikot päättävät tehdä lakeja, jotka maksavat yrityksille miljoonia niin eihän ne siihen voi liiketoimintaa kaataa. Se raha otetaan myydystä tuotteesta ja hinnat nousee luonnollisesti että pääomalle saadaan korkoa. Sit haukutaan kapitalisti riistäjiä, todennäköisesti näiden poliitikoiden suusta jotka edellä mainituista on päättänyt..
Poliitikoille ja virkamiehille tuli yllätyksenä, että luonnollisen monopolin ostaja korottaa härskisti hintaa. Herätys, miksi EI korottaisi?!?!? Investointitarpeella ei ole korotusten kanssa mitään tekemistä. Oletetaan, että Caruna ei joutuisi investoimaan verkkoihinsa pennin jeniä. Mikään mekanismi ei kuitenkaan olisi estänyt Carunaa korottamasta hintoja.

Caruna-tapaus antoi jälleen syyn epäillä meidän ns. markkinamyönteisten päättäjien ymmärrystä markkinataloudesta. Ilmeisesti poliittiset broilerit (eli suuri osa urapoliitikoista avustajineen) on niin vieraantunut todellisesta elämästä, ettei heillä ole minkäänlaista käsitystä miten kapitalismi toimii. Ei myyntihinta ole kustannus + kohtuullinen kate, vaan myyntihinnaksi asetetaan se summa jolla maksimoidaan tuotto. Markkinataloudessa kilpailu estää ylihinnoittelun, mutta luonnollisten monopolien tapauksessa tätä rajoitetta ei ole.

Sähkönsiirron hinta on toki säänneltyä, mutta sääntely on rakennettu niin lapsellisen löperösti, että sen kiertäminen tulisi asettaa kauppakorkean pääsykoekysymykseksi.
 
Julkisluonteisten palveluiden yksityistäminen on aina & kaikkialla ongelmallista, koska sellaiset palvelut ovat usein tehokkaimmillaan monopoleina, mikä taas ei välttämättä ole yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu antaa voittoa hakevan yrityksen käsiin. Tähän dilemmaan ei ole vielä löydetty minkäänlaista viisasten kiveä.
 
Poliitikoille ja virkamiehille tuli yllätyksenä, että luonnollisen monopolin ostaja korottaa härskisti hintaa. Herätys, miksi EI korottaisi?!?!? Investointitarpeella ei ole korotusten kanssa mitään tekemistä. Oletetaan, että Caruna ei joutuisi investoimaan verkkoihinsa pennin jeniä. Mikään mekanismi ei kuitenkaan olisi estänyt Carunaa korottamasta hintoja.

Caruna-tapaus antoi jälleen syyn epäillä meidän ns. markkinamyönteisten päättäjien ymmärrystä markkinataloudesta. Ilmeisesti poliittiset broilerit (eli suuri osa urapoliitikoista avustajineen) on niin vieraantunut todellisesta elämästä, ettei heillä ole minkäänlaista käsitystä miten kapitalismi toimii. Ei myyntihinta ole kustannus + kohtuullinen kate, vaan myyntihinnaksi asetetaan se summa jolla maksimoidaan tuotto. Markkinataloudessa kilpailu estää ylihinnoittelun, mutta luonnollisten monopolien tapauksessa tätä rajoitetta ei ole.

Sähkönsiirron hinta on toki säänneltyä, mutta sääntely on rakennettu niin lapsellisen löperösti, että sen kiertäminen tulisi asettaa kauppakorkean pääsykoekysymykseksi.

Ongelma tuossa kyllä oli, että sääntelijä antoi luvan korottaa hintoja. Se oli tarkoituskin, jotta investoinnit saadaan rahoitettua. Yllätys vain taisi olla, että näin myös tehtiin, täysimääräisesti.
 
Back
Top