Suomalainen talouspropaganda

Itse en usko robottien ylivaltaan teollisuudessa. Yksinkertaiset työt ovat jo hävinneet Suomesta. Itse olen huipputeknologia firmassa töissä. Tulkoon lisää niitä robotteja vaan. Jokainen robotti tarvitsee operaattorin huomiota, Sitä täytyy huoltaa ja ohjelmoida. Yleensä ne ovat aivan helvetin solmussa. Joten töitä kyllä riittää..

Miltei kaikki, joiden kanssa olen puhunut, kertovat havainnoistaan, että ainakin digitaalitekniikan kehittyminen ja tiedonsiirron nopeus on lisännyt työmäärää. Jopa todella paljon. Tosin osa siitä on joutavaan reagointia.
 
Aina pitää olla kehityksen kärjessä ja aina pitää tehostaa toimintaa. Itse olen vain lattiatason duunari mutta jos yrittää pistää hanttiin kehitykselle sillä perusteella että työpaikat säilyy niin kusee välittömästi omille jaloille. Kun toiminta tehostuu niin oikeasti operaattoreille tulee enemmän töitä. Siis tähdellistä tuottavaa työtä. Työntekijältä vaaditaan enemmän osaamista kuin ennen. Ja mielestäni se on hyvä juttu.
 
Tuosta Mustaruudin aiemmasta viestistä eli Vartiaisen teeseistä voisi johtaa sellaisenkin ajatusmallin, että työmarkkinoiden ongelmiin on ainoana ratkaisuna tarpeeksi matalat palkat ?
Ei auta elinkeinopolitiikka, ei suhdanteet eikä myyntiponnistukset, ei mikään muu kuin tarpeeksi työvoiman "tarjontaa" (eli reserviä eli työttömiä), joka pitää palkat niin alhaalla,
että "yritysten kannattavuus paranee, toiminta laajenee ja syntyy uusia (matalapalkka) työpaikkoja"
Tuo vahvennettu osa on esiintynyt, tosin ilman sulkeissa olevaa osaa, niin monessa yhteydessä, että jokin viisaus siinä luulisi olevan.

Muistellessamme uutisia esim. vuoden 2016 "osinkojuhlista", voisi kysyä, miten paljon yritysten kannattavuuden pitäisi parantua, että ne loisivat "aitoja" uusia, pysyviä työpaikkoja ?
Eikä vain seuraavaan suhdannekurviin tai seuraavan uuden johtajan nimitykseen (jonka tietysti pitää ansaita kannuksensa radikaalisti toimintaa "tehostamalla") asti. Jolloin taas uudet YT:t hoitaisivat kannattavuutta....

Vehamala kantaa varmasti aitoa huolta, ja tuo onkin laajasti asia, jota pelätään. Onneksi asioita ei tuolla tavoin ainakaan taloustieteessä ole tarpeen asetella vastakkain.

Tuo olisi pitkänkin keskustelun väärti sinänsä, mutta jos tarkennan vain paria tuohon liittyvää asiaa.

On oleellista ymmärtää, että työpaikat eivät ole nollasummapeliä. Jos joku saa työpaikan, niin se ei taloudessa ole toiselta pois. Koska,kun se joku sai työpaikan, tuo hän talouteen lisää ostovoimaa ja verotuloja, joilla sitten ketjun kautta saadaan palkattua se seuraava ihminen.

Vartiaisen tavoitteena ei käsittääkseni ole alentaa suomalaisten palkkoja ja luoda isoa työttömien massaa. Päinvastoin. Hänen tavoitteenaan olisi saada töihin myös ne, jotka eivät ole töissä tai työttöminä tällä hetkellä. Ja sen avulla saada töitä myös nykyisille työttömille.

Vielä viimeinen asia, joka on hyvä ymmärtää. Yritykset tai yrittäjät eivät palkkaa yhtään lisää työvoimaa vain sen perusteella, jos kannattavuus on parantunut. Päinvastoin, jos homma toimii, niin uuden työntekijän palkkaaminen olisi vain ylimääräinen kustannus, joka alentaisi kannattavuutta. Ja yritysten tavoitteena on kuitenkin nimenomaan kannattava liiketoiminta ja tuoton jako omistajille vastineeksi yritykseen sijoitetusta pääomasta ja siihen liittyvästä riskistä ja pääomakustannuksista. Jostain syystä tämä on hyvin yleinen ajatus, mutta ei siis pidä paikkaansa.
 
Olet, Mustaruuti, aivan oikeassa tieteen ja periaatteen tasolla. Käytännöt työelämässä ovat vain paljon arkisempia ja raadollisempia.
Tuosta kannattavuuden ja työllistämisen suhteesta, kaikki EK:n ja kokkareiden julkiset puheet ja perustelut ovat paljolti liittyneet
juurikin tuohon edellisessä viestissäni vahvennettuun teemaan, erityisesti silloin kun he ovat halunneet julkisen
vallan tekevän heille edullisia päätöksiä. Joita onkin viime vuosien kuluessa tehty.
Ja olet myös oikeassa siinä, että tästä voisi keskustella ja väitellä hyvinkin paljon.
Minun osaltani tämä jää kuitenkin tähän, koska muuten olemme loppumattomassa luupissa.
 
Olet, Mustaruuti, aivan oikeassa tieteen ja periaatteen tasolla. Käytännöt työelämässä ovat vain paljon arkisempia ja raadollisempia.
Tuosta kannattavuuden ja työllistämisen suhteesta, kaikki EK:n ja kokkareiden julkiset puheet ja perustelut ovat paljolti liittyneet
juurikin tuohon edellisessä viestissäni vahvennettuun teemaan, erityisesti silloin kun he ovat halunneet julkisen
vallan tekevän heille edullisia päätöksiä. Joita onkin viime vuosien kuluessa tehty.
Ja olet myös oikeassa siinä, että tästä voisi keskustella ja väitellä hyvinkin paljon.
Minun osaltani tämä jää kuitenkin tähän, koska muuten olemme loppumattomassa luupissa.

Jep, kommentti siihen, että tosiaan käytännöt eivät ole Suomessa useinkaan kovin "yleviä". Vastakkainasettelun aika ei ole ohi jne.

Ruotsi on siitä "ikävä naapuri", että siellä on tehty laajat uudistukset työelämässä Vartiaisen teesien mukaisesti ja talous kasvaa kohisten ja työttömyys alhaalla ja työllisyys huipussaan. Uudistukset oli kuitenkin siellä helpompi tehdä, koska Ruotsissa vallitsee eri osapuolten kesken parempi luottamus ja yhteistyö.
 
Jep, kommentti siihen, että tosiaan käytännöt eivät ole Suomessa useinkaan kovin "yleviä". Vastakkainasettelun aika ei ole ohi jne.

Ruotsi on siitä "ikävä naapuri", että siellä on tehty laajat uudistukset työelämässä Vartiaisen teesien mukaisesti ja talous kasvaa kohisten ja työttömyys alhaalla ja työllisyys huipussaan. Uudistukset oli kuitenkin siellä helpompi tehdä, koska Ruotsissa vallitsee eri osapuolten kesken parempi luottamus ja yhteistyö.

Samalla tavalla on tehty uudistuksia myös Saksassa, Tanskassa ja monissa muissa ns. korkeamman palkkatason maissa. Todennäköisesti Suomessakin ollaan pikku hiljaa pääsemässä mukaan samanlaiseen kehitykseen.

Jokaisella maalla on omat yhteiskunnalliset edellytyksensä sekä rasitteensa kehitykselle. Suomessa pitäisin suurena rasitteena samaa kuin Tanskassa eli muita korkeampaa kokonaisveroastetta. Olemme päätyneet tähän kaikenlaisten tukijärjestelmien myötä. Ei pelkästään sosiaalitukiloukkujen vaan lähes kaikessa toiminnassa mukana olevien valtion tukien myötä. Toki samanlaista tukiverkostoa löytyy myös kilpailijamaista. Lieköhän enää olemassakaan mitään sellaista toimialaa joka ei saisi ainakin jonkinlaisia valtion tukia?

Tällaista Suomen järjestelmää voi hyvin kutsua verososialismiksi. Erotuksena Marx'in ja Engelsin luomaan sosialismiin, valtion/yhteiskunnan ei tarvitse omistaa tuotantolaitoksia. Verotuksella ja tukijärjestelmillä voidaan hallita tulonsiirtoja niin yrityksiltä valtiolle kuin toisinkin päin.

Suomessa ollaan jo erittäin pitkälle kehittyneessä verososialismissa. Voimme toki jatkaa samalla tavalla toistaiseksi, niin kauan kuin yhteiskunta saa lisää ulkopuolista rahoitusta, velkaa. Tuskinpa tähän on tulossa mitään muutosta, ainakaan muuten kuin pakon edessä. Sitten kun velkapiikki sulkeutuu tai korkojen nousu vie suurimman osan yhteiskunnan verotuloista tapahtuu romahdus. Siinä vaiheessa pelimerkkejä jaetaan taas uudella tavalla.

Sitä odotellessa...
 
Eräs Vartiaisen perusteemoista on että mitä enemmän työvoimaa on tarjolla, sitä enemmän syntyy työpaikkoja. Tätä hän painotti myös linkitetyssä Iltasanomien artikkelissa: "– Mitä enemmän on työn hakijoita, sitä enemmän syntyy työsuhteita."

En ole oikein koskaan ymmärtänyt tämän väitteen taustalla olevaa logiikkaa ja uskallanpa sanoa ettei empiirinen todistusaineisto tue tätä väitettä kovin hyvin. Toki jossain määrin työttömien määrän kasvu alentaa työn (=pyydetyn palkan) hintaa muttei tätä varsinaisesti voi pitää minään kansantalouden kokonaisvaltaisena hyvinvointiratkaisuna. Hei, hommataan tänne paljon lisää työttömiä että edes joku viitsisi heistä mennä töihin. Nerokasta.

Vartiainen on jämähtänyt tuijottamaan työllisyysastetta jota hän kuvittelee jonain "talouden tehokkuuden" mittarina. Kuitenkin kyseessä on vain yksi irrallaan varsin merkityksetön tilastotieto. Työllisyysasteen "korjaaminen" pakottamalla tai kannustamalla ihmisiä matalapalkkatöihin olisi tehokkuutensa puolesta itse asiassa verrattavissa säätelytalouksien "täystyöllisyyteen". Miksi näin? Siksi, että matalan palkan alat ovat myös matalan tuottavuuden aloja. Eivät ne heilauta kansantaloutta paljonkaan eivätkä auta ollenkaan siinä mistä asia oikeasti kiikastaa eli korkean tuottavuuden työpaikkojen luomisessa.

Malilainen tai burundilainen siivooja tai kokki saa ehkä sadasosan siitä palkasta mitä hänen suomalainen vastikkeensa. Tietysti suomalaisella on käytössään jonkin verran parempi teknologia mutta burundilainen on silti kymmeniä kertoja kustannustehokkaampi kuin suomalainen. Mikseivät Mali tai Burundi ole sitten maailmantalouden dynaamisia kasvukeskuksia? Siksi ettei noissa maissa ole korkean tuottavuuden työpaikkoja. Ei vaurautta tule siitä että kaikki tekevät jotain halvan hinnan työtä. Finanssikriisin jälkeen on hirveän paljon puhuttu siitä miten Suomessa työn tuottavuus on romahtanut. Niinhän se käppyröiden mukaan kiistatta onkin. Mutta miksi?
-onko työelämässä tapahtunut yhtäkkinen sukupolven vaihdos ja suomalaiset siivoojat, kokit ja sairaanhoitajat ovat yhtäkkiä paljon laiskempia kuin ennen? -Ei.
-onko palkkoja nostettu tuona aikana valtavasti? -Ei ole (vaikka esim. Nalle Wahlros kovasti tätä väitettä julkisuudessa ajaa).

Vastaus löytyy kun hiffaa että tuottavuuskäyrät ovat keskiarvoja. Keskiarvo on laskenut, ei siksi koska kaikki työntekijät ovat yhtäkkiä vähän vähemmän tuottavia, vaan siksi että valtava määrä korkean tuottavuuden työpaikkoja katosi Nokia-klusterin romahduksen myötä muutamassa vuodessa. Tämä on sellainen hyvin yksinkertainen asia mitä Vartiainen ei vaan ole koskaan ymmärtänyt.
 
Viimeksi muokattu:
Saksan malli ja Hartz-uudistukset (Verkkouutiset 1.2.2016):

Saksan talous parani 1990-luvun ongelmistaan 10 vuodessa. Vientikilpailukykyä parannettiin samalla, kun muun maailman kasvun myötä vientikysyntä oli suurta. Tämänhetkisten näkymien perusteella Suomen elpymiseen menee reilusti kauemmin... Saksan toipuminen on usein yhdistetty vuosien 2003-2005 niin sanottuihin työmarkkinoiden Hartz-uudistuksiin. Neljässä Hartz-uudistuksessa laskettiin työttömyysturvan tasoa ja lyhennettiin kestoa, lisättiin aktiivisia työmarkkinatoimia, kehitettiin palkkatukijärjestelmää, nostettiin irtisanomissuojan alaraja 10 hengen yrityskokoon, poistettiin vuokratyön rajoitteet ja alennettiin määräaikaisten työsopimusten rajoitukset koskemaan jo 52-vuotiaita... Nämä uudistukset eivät yksin selitä Saksan toipumista. Saksalaisen professoriryhmän (Dustman, Fitzenberger, Schönberg ja Spitz-Oener, 2014) mukaan Saksan toipumisessa oli merkittävää 1990-luvun muutos, jossa työehdoista sopimista siirrettiin massiivisesti liitto- ja aluetasolta yritystasolle ja yritystason poikkeamat työehtosopimuksesta sallittiin niin sanotuilla avaamislausekkeilla... Paikallinen sopiminen laski yleistä palkkatasoa etenkin palkkahaitarin alapäässä, mikä nosti Saksan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Samalla tuottavuus nousi nopeammin kuin kustannustaso ja maailmanmarkkinoiden kysyntä kasvoi Kiinan johdolla nopeasti.

http://www.verkkouutiset.me/talla-menolla-suomen-elpymiseen-menee-vuosikymmen-2/

Lyhyesti: paikallinen sopiminen (joustavuus) ja palkkahaitarin leventäminen.
 
Saksan malli ja Hartz-uudistukset (Verkkouutiset 1.2.2016):

Saksan talous parani 1990-luvun ongelmistaan 10 vuodessa. Vientikilpailukykyä parannettiin samalla, kun muun maailman kasvun myötä vientikysyntä oli suurta. Tämänhetkisten näkymien perusteella Suomen elpymiseen menee reilusti kauemmin... Saksan toipuminen on usein yhdistetty vuosien 2003-2005 niin sanottuihin työmarkkinoiden Hartz-uudistuksiin. Neljässä Hartz-uudistuksessa laskettiin työttömyysturvan tasoa ja lyhennettiin kestoa, lisättiin aktiivisia työmarkkinatoimia, kehitettiin palkkatukijärjestelmää, nostettiin irtisanomissuojan alaraja 10 hengen yrityskokoon, poistettiin vuokratyön rajoitteet ja alennettiin määräaikaisten työsopimusten rajoitukset koskemaan jo 52-vuotiaita... Nämä uudistukset eivät yksin selitä Saksan toipumista. Saksalaisen professoriryhmän (Dustman, Fitzenberger, Schönberg ja Spitz-Oener, 2014) mukaan Saksan toipumisessa oli merkittävää 1990-luvun muutos, jossa työehdoista sopimista siirrettiin massiivisesti liitto- ja aluetasolta yritystasolle ja yritystason poikkeamat työehtosopimuksesta sallittiin niin sanotuilla avaamislausekkeilla... Paikallinen sopiminen laski yleistä palkkatasoa etenkin palkkahaitarin alapäässä, mikä nosti Saksan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Samalla tuottavuus nousi nopeammin kuin kustannustaso ja maailmanmarkkinoiden kysyntä kasvoi Kiinan johdolla nopeasti.

http://www.verkkouutiset.me/talla-menolla-suomen-elpymiseen-menee-vuosikymmen-2/

Lyhyesti: paikallinen sopiminen (joustavuus) ja palkkahaitarin leventäminen.

Tästä löytyy juuri se asian ydin..Myös työntekijät ovat osa kilpailukyvyn kokonaisuutta. He myyvät omaa tuotettaan ja sen pitää olla hinnaltaan kilpailukykyistä siitä saatavaan hyötyyn (=työn tuottavuuden arvo) nähden.

Jokaisessa työpaikassa ja jokaisen työntekijän tulisi pitää yllä ajatusta "henkilökohtaisesta yrittäjyydestä". Siis huolehtia siitä että oman henkilökohtaisen tuotteen (= työn) arvo on kilpailukykyistä, siis "työpanoksen" hinta on oikeassa suhteessa siihen mitä työn ostaja (=työnantaja) voi siitä maksaa.

Ääritapauksessa tämä voisi johtaa siihen että lopetettaisiin kokonaan ns. työsuhdejärjestelmä. Jokainen työntekijä hankkii itselleen Y-numeron ja tekee työnsä itsenäisenä yrittäjänä. Työtehtävä määritellään ja mitoitetaan siten että siitä tulee kiinteähintainen urakka. Kun tämä on saatu hyväksytyllä tavalla valmiiksi, työntekijä laskuttaa sovitun summan tilaajalta (=työnantaja). Tämän jälkeen työntekijä maksaa itse kaikki yhteiskunnan edellyttämät maksut (verot, vakuutukset, eläkemaksut jne).

Monilla aloilla ja ammatissa edellä mainittu on jo normaalia käytäntöä. Esim. lääkärit, asianajajat, kirjanpitäjät, parturi-kampaajat, putkimiehet, sähkömiehet jne. Ammattinsa osaava tekijä voi valita haluaako tehdä työnsä itsenäisenä yrittäjänä tai jonkun firman palkollisena. Miksei tätä voisi laajentaa jopa kaikille aloille.

Edellä mainitun kaltainen järjestelmä on mahdollista toteuttaa ilman suurta hallinnollista byrokratiaa. Esimerkiksi niin että työntekijä maksaa kuukausittain "könttäsumman" joka kattaa kaikki verot ym. maksut. Sen jälkeen hän saa tehdä töitä niin vähän/paljon kuin haluaa ja tietysti laskuttaa siitä sen mukaisesti. Tuo yhteiskunnalle maksettava "könttäsumma" on helppo määritellä esim. kunkin alan keskimääräisen kuukausituoton perusteelle jne..

Ehkä tällainen järjestelmä loisi/toisi enemmän kilpailua myös työn tarjontaan.
 
Saksan malli ja Hartz-uudistukset (Verkkouutiset 1.2.2016):

Saksan talous parani 1990-luvun ongelmistaan 10 vuodessa. Vientikilpailukykyä parannettiin samalla, kun muun maailman kasvun myötä vientikysyntä oli suurta. Tämänhetkisten näkymien perusteella Suomen elpymiseen menee reilusti kauemmin... Saksan toipuminen on usein yhdistetty vuosien 2003-2005 niin sanottuihin työmarkkinoiden Hartz-uudistuksiin. Neljässä Hartz-uudistuksessa laskettiin työttömyysturvan tasoa ja lyhennettiin kestoa, lisättiin aktiivisia työmarkkinatoimia, kehitettiin palkkatukijärjestelmää, nostettiin irtisanomissuojan alaraja 10 hengen yrityskokoon, poistettiin vuokratyön rajoitteet ja alennettiin määräaikaisten työsopimusten rajoitukset koskemaan jo 52-vuotiaita... Nämä uudistukset eivät yksin selitä Saksan toipumista. Saksalaisen professoriryhmän (Dustman, Fitzenberger, Schönberg ja Spitz-Oener, 2014) mukaan Saksan toipumisessa oli merkittävää 1990-luvun muutos, jossa työehdoista sopimista siirrettiin massiivisesti liitto- ja aluetasolta yritystasolle ja yritystason poikkeamat työehtosopimuksesta sallittiin niin sanotuilla avaamislausekkeilla... Paikallinen sopiminen laski yleistä palkkatasoa etenkin palkkahaitarin alapäässä, mikä nosti Saksan vientiteollisuuden kilpailukykyä. Samalla tuottavuus nousi nopeammin kuin kustannustaso ja maailmanmarkkinoiden kysyntä kasvoi Kiinan johdolla nopeasti.

Eli tämäkö nyt on se hyvä asia? Ihmiset köyhtyy mutta kansantalous kohenee?
 
Eli tämäkö nyt on se hyvä asia? Ihmiset köyhtyy mutta kansantalous kohenee?


Tarkemmin tuntematta asiaa on vaikea sanoa, tarkoittaako tuo tummennus, että ”köyhät köyhtyvät ja rikkaat rikastuvat”, vai vallan jotakin muuta.

Suomalaisten tulonjakoa katsellessa näyttää siltä, että maasta puuttuvat sekä matala- että korkeapalkka-alat. Palkkahaitari on kohtalaisen kapea: 1500...7500 euroa kuukaudessa.

http://www.uusimaa.fi/artikkeli/310766-tama-on-suomen-yleisin-kuukausipalkka-tienaatko-enemman-vai-vahemman

Alle 1500 eurolla kuussa ei ehkä kannata työskennellä, jollei ole pakko. Toisaalta palkkajakauman oikealla laidalla olisi runsaasti tilaa, mutta korkean tuottavuuden töitä ei synny kuin liukuhihnalta.
 
Eli tämäkö nyt on se hyvä asia? Ihmiset köyhtyy mutta kansantalous kohenee?

Kansantalouden tila vaikuttaa työllisyyteen ja koko touhun avain on työllisten määrän nostaminen. Mitä useammalla on työtä sitä enemmän "ihmiset" tienaa, kyse on vaan siitä ketkä ihmiset. Eipä työtön kovin hyvin tienaa. On siis syytä kysyä ketkä ihmiset tässä köyhtyvät?

Nettopalkoissa on parin huntin heitto, mutta kun huomioidaan mitä rahalla saa Saksassa ja Suomessa niin se pari hunttalaa on jo ulosmitattu jos esim. omistaa auton. En nyt ensimmäiseksi Saksan malliin yhdistäisi sanaa "köyhtyä".
 
oho
 
Kansantalouden tila vaikuttaa työllisyyteen ja koko touhun avain on työllisten määrän nostaminen. Mitä useammalla on työtä sitä enemmän "ihmiset" tienaa, kyse on vaan siitä ketkä ihmiset. Eipä työtön kovin hyvin tienaa. On siis syytä kysyä ketkä ihmiset tässä köyhtyvät?

Nettopalkoissa on parin huntin heitto, mutta kun huomioidaan mitä rahalla saa Saksassa ja Suomessa niin se pari hunttalaa on jo ulosmitattu jos esim. omistaa auton. En nyt ensimmäiseksi Saksan malliin yhdistäisi sanaa "köyhtyä".

Niin, nyt sinä olet taas tässä samassa jumissa kuin Vartiainen eli työllisyysasteessa. Mitäpä se Suomea auttaa jos tänne tulee muutama matalapalkkatyöpaikka lisää? Ja tuo korostamani kohta kertoi että palkat joustivat alaspäin, eli ne joilla jo ennestään oli noita töitä, tienaavat vähemmän. Vaikea pitää tätä tavallisen kansan kannalta minään talousihmeenä.
 
Vartijainen on oikeassa.....mitä enemmän työttömiä niin sitä enemmän kasvua/työtä...? :rolleyes:

Lamat, taantumat sekä massatyöttömyys ovat vain todellisuudessa työvoima-reserviä ja menestyksen ensiaskeleet...? :rolleyes:

Onnen ja menestyksen avaimet ovat käsissämme :confused:
 
Niin, nyt sinä olet taas tässä samassa jumissa kuin Vartiainen eli työllisyysasteessa. Mitäpä se Suomea auttaa jos tänne tulee muutama matalapalkkatyöpaikka lisää? Ja tuo korostamani kohta kertoi että palkat joustivat alaspäin, eli ne joilla jo ennestään oli noita töitä, tienaavat vähemmän. Vaikea pitää tätä tavallisen kansan kannalta minään talousihmeenä.

Tarvitaan niitä tietenkin enemmän koska muutama ei riitä. Työtönkin on tavallista kansaa. Lisäksi Suomessa syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Palkka on hyvin yksisilmäinen tapa hahmottaa moniulotteista ongelmaa. Yksi lääke näihin työn tuottama struktuuri elämään sen tuoma elämänhallinta ja -tarkoitus. Hyvinvointivaltio kuluttaa enemmän kuin koskaan mutta monet mitatut hyvinvointisuureet ei nouse samalla tavalla kuin mitä suuresta rahankäytöstä voisi arvella. Ihmiset voivat enemmän pahoin vaikka rahaa palaa ja tämä rahoitetaan velaksi. Ei se ole kestävä ratkaisu.

"Doing same thing over and over and expecting different results" jne. Jotakin täytyy tehdä toisin on ainakin riidaton johtopäätös, eikö? Se mitä tehdään toisin on varmaan kiistanalaista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Employment-to-population_ratio

2013
Suomi 68.5
Ruotsi 74.4

Huomattava ero. Varmaan Vartiainen tuosta puhuu kun taustansa takia tuntee Ruotsin tilanteen hyvin. Muistathan, että hän on alunperin sosialidemokraatti, tuskin hänen arvonsa ovat Ruotsissa niin radikaalisti muuttuneet. Kenties turhautuminen muutoksen mahdottomuuteen sekä SDP:n ja edunvalvontajärjestöjen jäykkyyteen sai hänet muuttamaan puoluekantaansa?
 
Tarvitaan niitä tietenkin enemmän koska muutama ei riitä. Työtönkin on tavallista kansaa. Lisäksi Suomessa syrjäytymistä ja mielenterveysongelmia. Palkka on hyvin yksisilmäinen tapa hahmottaa moniulotteista ongelmaa. Yksi lääke näihin työn tuottama struktuuri elämään sen tuoma elämänhallinta ja -tarkoitus. Hyvinvointivaltio kuluttaa enemmän kuin koskaan mutta monet mitatut hyvinvointisuureet ei nouse samalla tavalla kuin mitä suuresta rahankäytöstä voisi arvella. Ihmiset voivat enemmän pahoin vaikka rahaa palaa ja tämä rahoitetaan velaksi. Ei se ole kestävä ratkaisu.

Läppätie 5:ssä on 20% työttömyys. Siellä asuu 10 ihmistä, joista 8 käy töissä 2000 euron kuukausipalkalla, ja kaksi on työttömiä.
Saksan malli kehiin! Työssäkäyvien palkkaa lasketaan. Nyt Oy Tehdas Ab:llä on varaa palkata yksi ylimääräinen työntekijä. Nyt asunnoissa 1-9 tienaavat kaikki 1777 euroa kuussa, ja kymppiasunnossa oleva on edelleen työtön.

Työttömyys Läppätie 5:ssä on pudonnut puoleen. Silti pitää kysyä: onko tämä edistystä?

Sosiaalinen pahoinvointi on tietysti suhteellista. Jos henkilö raataa 40-tuntisia työviikkoja jolla vaivoin ylläpidetään täysin minimaalista elintasoa, ei sekään hyvinvointia edistä ja mitä olen Saksan suunnalta kuullut, tilanne on mennyt juuri tähän suuntaan. Tilastoissa hyviä tuloksia tuottaneiden talousuudistusten voittajat eivät löydy pienituloisten keskuudesta.

"Doing same thing over and over and expecting different results" jne. Jotakin täytyy tehdä toisin on ainakin riidaton johtopäätös, eikö? Se mitä tehdään toisin on varmaan kiistanalaista.

https://en.wikipedia.org/wiki/Employment-to-population_ratio

2013
Suomi 68.5
Ruotsi 74.4

Huomattava ero. Varmaan Vartiainen tuosta puhuu kun taustansa takia tuntee Ruotsin tilanteen hyvin. Muistathan, että hän on alunperin sosialidemokraatti, tuskin hänen arvonsa ovat Ruotsissa niin radikaalisti muuttuneet. Kenties turhautuminen muutoksen mahdottomuuteen sekä SDP:n ja edunvalvontajärjestöjen jäykkyyteen sai hänet muuttamaan puoluekantaansa?

Niin, mistä ero voi johtua? Johtuuko se siitä että Suomessa on ruhtinaallisemmat sosiaaliedut tai jäykemmät työmarkkinat? Kumpikaan tuskin pitää paikkansa. Ruotsin ja Suomen keskipalkkakehitys on ollut liki identtinen 90-luvun alusta lähtien joten suomalainen ammattiliitto ei ole sen ahneempi kuin lahden takainenkaan.

Yksi ilmeinen eroavaisuus on tietysti se että Ruotsissa on käytössä oma valuutta.
 
Aivan kuvitteellisilla numeroilla tehty kuvitteellinen esimerkki. Valuutta on ilmeinen ero, se on selvä. Monen tekijän summa.

Ruotsissa tehtiin uudistuksia: http://www.kauppalehti.fi/uutiset/miksi-ruotsi-paihittaa-suomen-nain-pahasti/L3SSzmUg

"Painavin syy ovat työmarkkinauudistukset. Ruotsissa edellinen porvarihallitus teki uudistuksia, joten työllisyys lähti kasvuun. Ja kun työllisten määrä on kasvanut, on kulutuksen määrä kasvanut ja sitä kautta myös talous kasvanut.”

Tulosta on tullut, sillä työllisyysaste Ruotsissa on noussut.

Ruotsin työmarkkinauudistuksissa tuloveroja alennettiin, työnteon kannustimia parannettiin ja kannustinloukkuja purettiin. Työmarkkinoita ja työnlainsäädäntöä uudistettiin, ja se näkyy nyt vauhdittuvana kasvuna: Ruotsi kasvattaa etumatkaa Suomeen.

”Ansiosidonnainen työttömyysturva porrastettiin, sairauspoissaoloihin sisällytettiin yhden päivän omavastuu, nuorille hyväksyttiin alemmat alkupalkat ja työvoimapoliittista koulutusta tehostettiin”, Paavonen luettelee.

Lisäksi laittomilla lakoilla on Ruotsissa kovemmat sanktiot, joten työmarkkinoilla on paljon parempi työrauha.
"
 
Nyt Oy Tehdas Ab:llä on varaa palkata yksi ylimääräinen työntekijä.
OY Tehdas Ab palkkaa Puolalaisen joka tuo muijansa mukana. Muija ei saa töitä eli työllisiä on yhdeksän työttömiä kolme. Minä olen henkilökohtaisesti kokenut tämän skenaarion, paitsi että se Puolalainenkin on nyt työttömänä.
 
Niin, mistä ero voi johtua? Johtuuko se siitä että Suomessa on ruhtinaallisemmat sosiaaliedut tai jäykemmät työmarkkinat? Kumpikaan tuskin pitää paikkansa. Ruotsin ja Suomen keskipalkkakehitys on ollut liki identtinen 90-luvun alusta lähtien joten suomalainen ammattiliitto ei ole sen ahneempi kuin lahden takainenkaan.

Kyllä siellä ainakin jotakin eroa jäykkyydessäkin on: https://fi.wikipedia.org/wiki/Työehtosopimus#Yleissitovuus
"Ruotsissa ja Tanskassa ei ole yleissitovuutta, ja ylijohtaja Juhana Vartiaisen tietojen mukaan Norjassa yhtään sopimusta ei ole julistettu yleissitovaksi."

Kun kerran ahneus on suht' samaa luokkaa niin miten se yleissitovuus sitten on niin iso kynnys...
 
Back
Top